Hae Anna.fi-sivustolta

Loputtomasti huomionkipeä?

Viestiketju osiossa 'Suhteita ja kohtaamisia' , käynnistäjänä Paljonko on paljon, 12.10.2007.

  1. Paljonko on paljon Vierailija

    Hei. Osaako kukaan auttaa mua? Teen jatkuvasti nettitreffejä aina uusien ja uusien miesten kanssa, vaikka ei pitäisi olla mitään syytä sellaiseen käytökseen. Olen jo nelikymppinen nainen ja tämä vaihe elämässäni alkoi kolmisen vuotta sitten. Nautin siitä kaikesta, mitä uuden suhteen tutustumisprosessiin usein kuuluu, viestien kirjoittamisesta, puheluista, ensitapaamisesta, kahvittelusta, lounaista, treffitarjouksista, treffeistä - ylipäätään kaikesta siitä huomiosta, mitä miehiltä saan. Olen kuitenkin melko valikoiva miesten suhteen, kaikki eivät toki kelpaa :).

    Nautin siitä, kun huomaan miehen ihastuvan minuun ja jakavan mulle huomiotaan, olen suoraan sanottuna hyvinkin huomionkipeä, lapsellista mutta totta. Uusi suhde kestää muutamia kuukausia ja sitten lopetan sen, vaikkei miehessä ja suhteessa olisi mitään vikaa. Toisinaan mulla on pari miestä yhtäaikaakin "kierroksella", mulle ei tuota mitään ongelmia tapailla useampaa miestä. Haluan aina uudelleen ja uudelleen kokea sen tunteen, että joku mies haluaa mua, eikä se tunne ole sama, jos kyse olisi pitkään jatkuneesta vakisuhteesta. Pidän kovasti seksistä, olen mukava, ulospäinsuuntautunut, hyvät vuorovaikutustaidot omaava ja tiedän olevani muutenkin miellyttävää seuraa, joten tässä ei ole kyse siitä, ettenkö löytäisi sellaista sopivaa miestä, joka "taltuttaisi" minut. Itse en osaa rakastua kehenkään, ihastun toki ja tykkään, mutta sihen se jää.

    Tiedän, että täällä tarjotaan "avuksi" huonoa itsetuntoa, yleistä kypsymättömyyttä ja itserakkautta, mutta asia ei ole niin. Oikeasti en tarvitsisi miesten kehuja ulkonäöstäni tai muusta, enkä epäile, ettenkö kelpaisi tms. eli en mitenkään todistele itselleni enkä muillekaan mitään - mä vaan yksinkertaisesti nautin siitä, kun miehet on kuin sulaa vahaa ja haluavat mua. En ole mikään huippukaunotar, mutta en mitenkään vastenmielisen näköinenkään, nätti kuitenkin.

    Muissa elämänalueissa olen hyvinkin säntillinen, elämäni on vakaata ja tasapainoista, olen hyvä työssäni, mulla on hyviä, läheisiä ihmissuhteita ja kivoja harrastuksia, jatkuvat treffailut alkavat vaan jo väsyttää ja vievät paljon aikaa muusta elämästä, mutta en osaa lopettaakaan, vaan lankean aina uudelleen ihaniin uusiin miehiin... Terveydelläni en kuitenkaan leiki, tunnen kyllä vastuuni siinä asiassa, joten siinä asiassa mua ei tarvitse opastaa :).

    Elän siinä mielessä kaksoiselämää, ettei kukaan lähipiirissäni tiedä näistä mun lukemattomista suhteistani, pidän kaiken salassa ja mulla on ihan hyvä maine. Tää jatkuva salailu vaan alkaa väsyttää ja haluaisin elää, kuten muutkin ihmiset, mutta en vaan pääse tästä irti. Ehkä olisin jonkun "terapian tarpeessa", mutta ei ole varaa mennä minnekään yksityiselle sektorille ja julkiselta sektorilta ei tämmöiseen "vaivaan" saa mitään asiantuntija-apua, koska sitä ei tahto löytyä oikeasti sairaillekaan ihmisille. Onko ketään muu ollut koskaan tämmöisessä tilanteessa ja miten olet onnistunut pääsemään siitä eroon?
     
  2. pohtija nainen Vierailija

    Tuota tuota, jos sinulla on kivaa niin miksi lopettaa? Tai ylipäätään yrittää elää "normaalia" elämää, olla kuten muut.

    Uskoisin, että sinulla nyt on tuollainen vaihe elämässäsi, nauti siitä. Se menee ohi aikanaan kun _lopullisesti_ itse kyllästyt deittailuun tai sitten löydät miehen, johon haluat sitoutua ja joka haluaa sitoutua sinuun.

    Minä toisaalta ihailen sinua. Itse haluaisin pelehtiä miesten kanssa, mutta loppujen lopuksi ei sitten kuitenkaan kiinnosta niin paljon että jaksaisin vaivautua treffeille saakka.
     
  3. hae apua Vierailija

    Riippuvuuksia on monenlaisia - ilmeisesti kärsit jonkinlaisesta "ihailuriippuvuudesta", kuviosta, jota sinun täytyy toistaa aina uudelleen ja uudelleen. Kun sitten arki ja pysyvämpi parisuhde olisi tarjolla, juokset karkuun ja aloitat rundin uudelleen. Mukana saattaa olla myös tietynlaista narsisitisuutta. Sinuna kyllä hakisin ongelmaasi apua. Täytyyhän tuollaisen rumban olla pitemmän päälle rasittavaa.Jossain mielessä olet kyllä mielestäni, ihan oikeasti sairas ja avun tarpeessa.
     
  4. hmmm.. Vierailija

    taidat olla rakastunut rakkauteen.
     
  5. eronnen tauti Vierailija

    Mutta tuohan kuulostaa ihan vanhalla nimellä eronneen taudilta.. Kun on kuitenkin vielä rikki menneestä sitä korjaa jatkuvasti aina uudella ja uudella suhteella..
    Et ole tainnut saada huomiota ennen puolisoltasi ja nyt kuittaat kaikki kerralla.Ajanmyötä tuo vaihe menee ohi. Veikkaisin että on jo alkamassa ,kun alat jo itsekin tekojesi mielekkyyttä pohtimaan..
    Eli et ole mielestäni omituinen vain tapoihin jäänyt niin kuin moni nyky mies joka on eronnut eikä sitoudu enää ikinä.
     
  6. Nainen38 Vierailija

    Moi.
    Älä hätäile. Joku vaihe. Aivan kuin edelliset, aprikoisin, että sulta on jossain vaiheessa jäänyt se huomio saamatta. Elämähän on tätä: tulee vaiheita. Sulla on nyt "kuittien" aika. Tahdot sen, mistä joskus jäit paitsi. Kehottaisin nauttiman siihen asti, kunnes tulee väsy. Sitten vaan vähennät ensin yhteen kerrallaan ja pidät kokonaan taukoa, kun siltä tuntuu.
    Nainen38
     
  7. just niin Vierailija

    mitä sitä ressaamaan kun on mukavaa !!! se on tuo sisäinen paska kriitikko joka hyppii silmille pilaamaan kaiken kivan. anna mennä vaan , ota koko rahan eestä ; )
     
  8. pääsin irti Vierailija

    Ehkä, jos kerrot kavereillesi, niin menee mielenkiinto jatkaa noita juttuja. Koska olet ilmeisesti itsekin siinä käsityksessä ettei tuosta synny mitään pysyvää, johon kuitenkin niin moni kurkottaa. Ehkä sinäkin?

    Asiassa on kyllä sekin puoli että ehkä joku tai jotkut noista deiteistä onkin vakavasti liikkeellä, ihastuu sinuun ja ero onkin paha paikka. Toivottavasti et halua kenenkään kokevan asioita noin.

    Kenties joku tsykiatri voisi asiaa sinulle valaista kun se kuitenkin sinua hieman vaivaa, mutta maallikkona voin vaan suositella että itse mietit mitä touhu sinulle on, ja oletko kohteillesi rehellinen alusta asti (= ettei siitä mitään lopulta tule). Harrastuksia on hyvä olla, ehkäpä tuo on sinulle harrastus.

    Olet itse asiaa pohdiskellut mutta ehkä voisit pohdiskella miten päästä eteenpäin. Koska tuo on kehän pyörimistä eikä se pitkän päälle kehitä mitään muuta kuin uusia fraaseja tapaamisiin. Mitä elämältäsi haluat, uskallatko alkaa tavoitella sitä mitä haluat, mitä et ehkä uskalla "ääneen" ajatellakaan? Uskallatko alkaa elää kuten oikeasti haluaisit? Kyse on sinun elämästä, et ole velvollinen esittämään tuttavapiirillesi muuta kuin mikä itse oikeasti olet.
     
  9. ags Vierailija

    Olen samaa mieltä useamman edellisen kanssa, että anna mennä vaan. Vaivaako mieltäsi syyllisyys, jonka saa kyllä syntymään ihan mistä vain alkaen karkkipussin tyhjentämisestä alkaen?! Että voihan elämästä tehdä todellakin hankalan tällä tavoin :)

    Tietenkin ihmisen on hyvä osata olla kriittinen itseään kohtaan, mutta siinäkin voi olla oikeamielinen ja pohdiskella onko edes aihetta kritiikkiin. Ymmärtäisin, jos haluaisit olla ilkeä tapaamillesi miehille ja tulisit tyytyväiseksi heidän loukkaantumisestaan. Silloin sinä tekisitkin tosi väärin, mutta minusta vaikuttaa että tapaamillasi miehillä on yhtä kivaa kuin sinullakin. Tuskin heistäkään aivan kaikki haluavat jäädä seuraasi sen pitemmäksi aikaa (=reilu peli)ja osalla se kehuminen voi olla ainoa keino lähestyä naista, koska muutakaan eivät osaa. Ehkäpä se sinua kyllästyttääkin löytyykö miehistä enempää haastetta? Muuta huviksesi tyyliäsi ja kokeile tuoko se uutta jännää tullessaan?

    Vain yhtä asiaa en kirjoituksessasi täysin ymmärtänyt: mitä sinun elämäsi muille kuuluu? Olet aikuinen ihminen ja teet mitä tahdot. Myös senkin puhutko asioista muille vai et. Mielestäni kel onni on se onnen kätkeköön!

     
  10. Milokka Vierailija

    Siis itse kuitenkin olet vaivaantunut ja kyllästynyt tilanteeseen, ja haluaisit muutosta?

    En varsinaisesti ongelmastasi osaa sanoa mitään, mutta itselläni on jo pari käyntikertaa psykologilla auttanut valottamaan omien ongelmien perimmäisiä syitä. Siitä on sitten ollut helppo itse jatkaa pohdiskeluja. Olen siis käynyt kahdella eri psykologilla, toisella kerralla alle 30:senä kokemassani kriisissä ja toisen kerran ihan äskettäin, jolloin käyntejä oli kaksi. Molemmilla kerroilla ongelma oli jollain tapaa selvä, mitä tässä nyt sinne juttelemaan, ei siellä kuitenkaan mitään ihmeellistä tule ilmi. Varsinkin se eka kerta oli kuitenkin silmät aukaiseva, ongelmia oli ystävyyssuhteissa ja psykologi muutamalla kysymyksellä johdatti keskustelun rooliini lapsuudenperheessäni kuopuksena rauhanrakentaja/miellyttäjänä ja samalla milloin vaan helposti hylättävänä vaivankappaleena, ja siitä johtuvina ongelmina soveltaessani sitä ainoaa osaamaani roolia, jota en itselläni tiennyt olevankaan. Toisessa kriisissä kävimme yhdessä läpi asioita, joita olin pitkän ajan kuluessa pohdiskellut mutta jotka piti pakottavasti päästä käymään läpi omaisen kuoleman jälkeen. Silloin ei tullut esille mitään odottamatonta, mutta psykologi auttoi minua käsittelemään asioita omalla ammattitaidollaan/hahmotuskyvyllään ja jo se helpotti, että hän vahvisti että juuri sellaisia ongelmia taustastani on seuraksena ja juuri sellaisia ongelmia se elämässäni aiheutti ja aiheuttaa. Minulla tuotti vaikeuksia päästä sinuksi ongelmien kanssa juuri sen takia että takana ei ole mitään valtavia tragedioita, vaan lapsuudesta peräisiä olevia aika pieniä ja triviaaleja asioita, jotka eivät toisiin vaikuta mitenkään, mutta minuun ovat vaikuttaneet.

    Se yksi käyntikerta maksaa todella paljon, mutta toisaalta se on sijoitus omaan hyvinvointiin.

    Myös itsehoito-oppaista voisi löytyä sinulle apua. Tommy Hellstenin kirjoittama "virtahepo olohuoneessani" esimerkiksi. Käy katsomassa kirjastossa tai kirjakaupasta valikoimaa.
     
  11. kissa pöydällä Vierailija

    Hienoa, että osaat nauttia ihailusta ja huomiosta täysin siemauksin. Elämä maistuu niin ainakin hetkittäin herkulliselta. Sehän on kuin huumetta. Olet jäänyt koukkuun!

    Mutta syvällisemmin ajatellen, huomioiden suhteiden lyhyyden, luulen, että taustaltasi löytyy joku järkyttävä hylkäämiskokemus, ja nyt alitajuntaisesti varmistat ettei sinua jätetä ja siksi ehdit aina jättämään ensin. Se antaa voimaa ja tunteen elämän hallinnasta, vaikka oikeasti elämää ei voi täysin hallita.

    Toiseksi, pelkäät ilmeisesti päästää ketään lähelle sydäntäsi, niinpä livistät aina ajoissa. Mitä pelkäät? Olet kai pohjimmiltasi arka ja varovainen, mutta älä anna sen rajoittaa elämääsi. Uskallusta!

    Eipä taida ihmissuhteesi olla niin läheisiä kuin luulet, jos kerran kukaan ei tiedä kaksoiselämästäsi. Sinulle tekisi hyvää saada sydänystävä, jolle kertoa asioistasi kuten noista seikkailuistasi, koska salaaminen on taakaksi sinulle pitemmän päälle. Olosi kevenisi huomattavasti, usko minua!
    Kaikkea hyvää sinulle!





     
  12. Rakkauden puute Vierailija

    Luin kirjoituksesi ja se oli kuin omaa elämääni, vain poikkeus siinä kohtaa että minä olen naimisissa. Olen elänyt kaksoiselämää jo 6v. Tapaamiani miehiä on kertynyt listalle jo melkoinen määrä. Ja miksi en lopeta? Joskus tuntuu kuin tästä olisi riippuvainen, hetki ilman suhdetta menee hyvin, mutta sitten siihen tarvitsee jo ottaa jotain. Olen tapaillut miehiä, joiden oma suhde vaimoon on kylmä ja koskematon.. He kaipaavat samaa kuin minä.. Hyväksyntää ja kosketusta.. Olla hetkiä tärkeä toiselle ihmiselle. Muutamia kertoja olen rakastunut, mutta eihän kaksi pettäjää voi saada aikaan toimivaa suhdetta jatkossa. Pelaan siis ihmispeliä, jossa on hyvin suuret panokset. Siis pelihimoa vai suhdehimoa? Sairaus vai hulluus? Miten paljon onkaan ihmisiä, jotka eivät saa kotona sitä mitä toiselta haluavat.. Ymmärsit oikein, minäkin olen ilman sitä mitä haen muualta.. Kosketus, suudelmat, rakasteleminen, romantiikka.. Miksi en vain kerro ja pyydä niitä mieheltäni? Olemme puhuneet asiasta ja mieheni sanoo, että ei itse kaipaa sellaisia hömpötyksiä.. On tyytyväinen yhteiseen arkeemme. Miksi en jätä häntä? Eihän autoakaan vaihdeta vain yhden puutteen vuoksi.. Elän ikuisessa optimistissa, että tämä vaihe vaan menee ohi ja sitten kaikki on hyvin. Näin kierre ei lopu, mutta mistä saan voimia kertoa miehelleni miten asiat ovat? En usko, että terapia auttaa, kaikki asiat eivät vaan parane puhumalla.
    Olenko hyvä vai paha? Kuka heittää ensimmäisen kiven?
     
  13. Karvainen nainen Vierailija

    Kyse on mielekkään harrastuksen puutteesta. Ajatelkaa miten paljon aikaa syö vetelehtiä miesten kanssa? Mitä kaikkea saisittekaan aikaan ilman treffejä ja ainaista tutustumista.
    Tuolla energiallahan pyörisi kokonainen kylä, tai rakentaisitte vaikka talon tai perustaisitte firman.
    Perustakaa vaikka kenneli orvoille koirille, voin vakuuttaa että rakkaus ei lopu kesken.
     
  14. Pearly Vierailija

    No, siitä huolimatta että olen toista kertaa naimisissa, olen perso ihailulle. Oma mies kuin ei jaksa/halua/viitsi kokoajan olla kehumassa ja silloin on kiva kun vieras mies kehuu, huomioi ja ihastuu. Olen koko ikäni saanuut helposti huomiota miehiltä ja olen tottunut olemaan huomion keskipiste..minkäs ihminen persoonalleen voi? Mutta pidemmälle en koskaan mene. Hieman flirttiä ja se on siinä. Eron jälkeen harrastin irtosuhteita jotka hivelivät itsetuntoani, en ole kuitenkaan koskaan ollut ns. helppo tapaus enkä koskaan lähtenyt kenenkään tuntemattoman mukaan mutta olihan se kivaa kun sai pyörittää useampaa miestä samaan aikaan. Onneksi nykyinen mies on itse tottunut saamaan huomiota ja ei ole mustasukkaista sorttia ja itsetunto on kunnossa. Minulla ei ole kovin hyvää itsetuntoa vaikka tiedostankin että olen kaunis ja ihastuttava jos haluan. Voin nauttia huomiosta mutta en elä sitä varten. Siinä ero.
    Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Miksei nainen voi "pyörittää" miestä kun miehet tekevät sitä koko ajan? Kun tapaat sen oikean, et tarvitse muita. Mutta saahan sitä nauttia muiden miesten ihailusta, ei se ole keneltäkään pois.
     
  15. Ihminen, joka on on viehättävä, kaunis ja seksikäs perusolemukseltaan, alkaa helposti nauttimaan ihailusta vähän liikaa. Nimittäin huomiota ja ihailua ei voi silloin välttää, ja siihen tottuu jopa niin että alkaa kaipaamaan, jos on ollut vähän vaisumpi ajanjakso ihailun suhteen. Tiedän muitakin kuin te "pearly" ja "paljonko on paljon". Ei se ole sairasta, inhimillistä vaan olla perso ihailulle. Ja jos asian hienosti vielä tiedostaa, antaisin terveen paperit. :)
     
  16. k....... Vierailija

    Nettitreffit ovat terveysriski - miten edes uskallat tavata ketään netistä? Etkö sitten muuta kautta tapaa ihmisiä? Mutta jos ihastut niin helposti, ole onnellinen. Ja mikä se sun ongelma olikaan? Jos on kivaa tavata useita miehiä, niin jatka sitä. Kyllä 40:sellä pitäisi sen verran tahdonvoimaa olla, että jos jokin oma käytös ottaa päähän, niin sen pystyy myös lopettamaan.
     
  17. mies strippaaja Vierailija

    Moni sinun treffikumppaneistasi on samassa tilanteessa. Eivät vaan halua tai kehtaa myöntää sitä. Antavat ymmärtää hakevansa "sitä jotain" pysyvämpää... mutta ei heistäkään siihen ole. Toisista ei koskaan, toisilla on menossa "vaiheeksi" kutsuttava tila joka voi tosin kestää muutaman vuodenkin.

    Sitä paitsi ne jotka eivät ole tuossa tilanteessa ymmärtävät varmaan leikkiin ryhtyessään, ettei leikistä mitänä ole luvattu. Koska kumpikin osapuoli on ihminen.

    Jos asia sinua itseäsi alkaa kovasti vaivaamaan, tulet huomaamaan että osaat luontevasti lopetella kun riittää. Mutta mitä tilalle? Ehkä jotain tulee tilalle ja turhat suhteilut vain loppuu. Ehkä tapaat ihmisen joka mullistaa maailmasi. Ehkä vietät jonkin aikaa yksin kotonasi miettimässä kun olet niin yksin eikä mikään kiinnosta. No, kyllä jotain löytyy.

    Monilta tuntuu puuttuvan elämästä syvällisempi esisältö ja sitä paikkaillaan shoppailuilla ja ihmissuhteilla. Tärkeintä on, viihtyykö itse ja ettei loukkaa muita.

    Aikansa kutakin sano- , aikanaan elämääsi tulee jotain muuta.
     
  18. -_- Vierailija

    Ja tämänki topicin löysimme googlesta hakusanalla "Huomionkipeät lortot"
     
  19. Pikku juttu... Vierailija

    Hahmottaako kukaan näistä, jotka sanovat, että "Anna mennä vaan", että toisena osapuolena jutuissa on ihmisiä? Eläviä, tuntevia ihmisiä, joiden tunteilla tässä leikitään oman ongelman paoksi.

    Ei hyvää päivää sentään!
     
  20. mies 44 Vierailija

    Vai että kutsutaan sitä toisten ihmisten satuttamista nykyään harrastukseksi :(
     
  21. suuntaa Vierailija

    seuraavan kerran toi energiasi johonkin muuhun.
    Ala harrastamaan jotain, käy kuntosalilla, lenkillä tms.
    Opettele rakastamaan itseäsi.

    Sulla menee elämä hukkaan kun yrität todistella itsellesi omaa viehätysvoimaasi nettitreffeillä uudelleen ja uudelleen. Olet itsesi kanssa totaalisen hukassa etkä ressukka edes huomaa sitä.

    Luulet että itsetuntosi on kohdallaan. Paskat, sehän on oikeasti nollassa.
    Jos itsetuntosi olisi kohdallaan, elelisit mukavaa elämää työn, ystävien, sukulaisten ja harrastusten parissa. Nauttisit yksinolosta.
    Se uusi upea ihminen tulla tupsahtaa elämääsi ilman etsimistä, mutta vasta sitten kun olet henkisesti kasvanut siihen, että ihmiset ei ole leluja joilla leikitään vähän aikaa ja dumpataan sitten roskikseen.
     
  22. sädetikku Vierailija

    Hoh hoijaa...

    Taidatpa olla itse omasta mielestäsi niin täydellinen ettei yhtä täydellistä ihmistä löydy! Taidat omata huonon itsetunnon ja pönkität sitä muiden avulla. Vähän mausteena narsistisuutta ja energiansyöjän ominaisuuksia ja AVOT... Entä suhteesi vanhempiisi. Tämä käyttäytyminen voi myös juontaa juurensa lapsuuteen, et ole saanut tarpeeksi huomiota vanhemmiltasi ja nyt haet sitä muualta.

    Tuttavallani oli samainen tilanne. Tutustui mieheen joka aikuisikään saakka ei ollut vakiintunut. Mies väitti aina vian olleen toisessa osapuolessa kun suhde loppui. Suhteita oli monia niinkuin arvata saattaa. Todellisuudessa hän etsi energiantankkaajaa ja huonon itsetunnon pönkittäjää itselleen ja suhteen loputtua vastapuoli oli aina yhtä tyhjäksi imetty kuin rusina. Lopulta hän löysi elämänsä naisen ja vakiintui sekä meni naimisiin, kunnes... samaiset puolet alkoivat tulla miehessä esiin kuin ennen. Hänen vaimonsa sanoi suoran mielipiteensä hänestä eikä antanut vaihtoehtoja, eipä uskonut silloinkaan vaan leikki leikkiään vaimonsa kanssa niinkuin muiden. Eipä katsonut vaimo kauaa leikkiä kun otti ja lähti. Heh... nyt on samainen leikkejään leikkinyt mies masennuksen partaalla ja leikit on hänen osaltaan leikitty.

    Saipa opetuksen, hyvän sellaisen joskin kantapään kautta. Jos persoonallisuus on kohdillaan, samoin itsetunto ja suhde vanhempiin, silloin turvallinen elämä, parisuhde, lapset, ystävät, harrastukset ym. riittävät. Kun eletään parisuhteessa on molempien tuettava toinen toisiaan, jos toinen on energiasyöppö ja huomionkipeä eikä ole valmis tulemaan omalta osaltaan vastaan missään asiassa, silloin ei suhde toimi.

    Entäpä sitten jos itse vahingossa "satut" oikeasti joskus rakastumaan? Mitäpä jos osallesi osuu silloin samantyyppinen mies kuin olet itse. Hartaasti jopa toivon sitä sinulle koska se on ainut asia joka saisi silmäsi avautumaan. Entä kun saat enemmän ikää? Ei ihmisen pidä olla sinulle marionettinukke tai duracellpatteri. Hae oikeita hyvänolon hormooneja liikunnasta äläkä leiki ihmisten tunteilla.
     
  23. Huomiooooo! Vierailija

    Entä, jos oletkin koukussa tilanne päällä tilaan, aksöniin? Ja selität sen itsellesi viattomampana huomionkipeytenä.
    Adrenaliiniriippuvuus ja todellisuuspakoilu ovat myös olemassa.
    Tavallinen arki, ja todellinen todellisuus, ovat sulle ehkä liikaa ja liian vaikeaa, niinpä pakenet "todellisuuteen, tilanne päällä tilaan".
    Tekstistäsi saa kuvan ettei syvällisyys ole vahvuuksiasi, kun leikit herkillä miehillä tavallasi. He ovat myös isiä, ja välittävät kokemusmaailmaansa eteenpäin.
    Mielipiteitä kun pyysit; niin tilasi on hälyttävän vastuuton sekä itsekäs.
    Mitäs jos reippaasti downshiftaisit ?
    Pyydänkin loukatuilta ja jätetyiltä miehiltä tässä hänen ja omasta puolesta anteeksi.
    Tekstisi herätti minussa jotain, siispä kiitos!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti