Oon vieläkin ihan maissa, ja valvonut puoli yötä kun pyörittelin päässäni kaiken maailman ajatuksia...
Oikeastaan, ei mun pitäisi kenenkään suhteiden ikäkysymystä purnata, ei se mua lopulta ota päähän, mutta sen syyksi on hyvä pistää. Arvatkaa mikä mua närästää??
Ennenkö me miehen kanssa päädyttiin yksiin, mä olin todella todella rakastunut siihen, ja tein ihan mitä vaan sen vuoksi: olin kuin mikäkin pahainen teini, karkailin kotoa (siis mun ja exän yhteisestä kodista) miestä tapaamaan (ex kun luonnollisestikaan ei meidän tapailua hyväksynyt, ei sekään tyhmä ole eikä sokea vaikka väitin ettei mulla tunteita toista kohtaan ole). Eli siis, otin kotona vaikka köniini, kunhan nähtiin ja sain olla pois sieltä edes hetken, ja paikassa missä halusin olla.
No sillä välin kun mä olin rakastunut ja tein mitä vaan, mies vannoi ikuista rakkautta exäänsä kohtaan, siis joka nykyään on ex. Sillon olivat vielä yhdessä. Ei exällensä, vaan mulle puhui, ja vannoi että vaikka tulisi ketä, niin ikinä ei tulisi sellaista kun se ex on ollut hänen elämässään, ei toista joka olisi hänen elämänsä nainen niin kuin tuo ex oli ollut. Tokihan mä kuuntelin silloin kaiken, en mä tiennyt että me lopulta alettaisiin suhteeseen keskenään. Mutta nyt mua närästää se asia tuhottomasti, siitäkin huolimatta että ex tuli mun vuokseni petetyksi sekä jätetyksi, ja me ollaan naimisiin päädytty ja lapsikin saatu.
Sanokaa vaan että oon ihan pimeä, siltä musta muutenkin tuntuu itsestänikin, mutta kertokaa myös millä h*lvetillä tämä karuselli mun päässä lakkaisi?? :kieh:
Oikeastaan, ei mun pitäisi kenenkään suhteiden ikäkysymystä purnata, ei se mua lopulta ota päähän, mutta sen syyksi on hyvä pistää. Arvatkaa mikä mua närästää??
Ennenkö me miehen kanssa päädyttiin yksiin, mä olin todella todella rakastunut siihen, ja tein ihan mitä vaan sen vuoksi: olin kuin mikäkin pahainen teini, karkailin kotoa (siis mun ja exän yhteisestä kodista) miestä tapaamaan (ex kun luonnollisestikaan ei meidän tapailua hyväksynyt, ei sekään tyhmä ole eikä sokea vaikka väitin ettei mulla tunteita toista kohtaan ole). Eli siis, otin kotona vaikka köniini, kunhan nähtiin ja sain olla pois sieltä edes hetken, ja paikassa missä halusin olla.
No sillä välin kun mä olin rakastunut ja tein mitä vaan, mies vannoi ikuista rakkautta exäänsä kohtaan, siis joka nykyään on ex. Sillon olivat vielä yhdessä. Ei exällensä, vaan mulle puhui, ja vannoi että vaikka tulisi ketä, niin ikinä ei tulisi sellaista kun se ex on ollut hänen elämässään, ei toista joka olisi hänen elämänsä nainen niin kuin tuo ex oli ollut. Tokihan mä kuuntelin silloin kaiken, en mä tiennyt että me lopulta alettaisiin suhteeseen keskenään. Mutta nyt mua närästää se asia tuhottomasti, siitäkin huolimatta että ex tuli mun vuokseni petetyksi sekä jätetyksi, ja me ollaan naimisiin päädytty ja lapsikin saatu.
Sanokaa vaan että oon ihan pimeä, siltä musta muutenkin tuntuu itsestänikin, mutta kertokaa myös millä h*lvetillä tämä karuselli mun päässä lakkaisi?? :kieh:
:attn: