K
"kotiorja"
Vieras
olin juuri eronnut lapseni isästä 6v sitten kun tapasin nykyisen mieheni. lähes vuoden tapailimme kunnes aloimme virallisesti seurustella ja muutimme yhteen -eli mies muutti minun vuokra-asuntooni.
olin tuolloin lapsen kanssa kotona, joten kaikki kotityöt kuuluivat minulle ja minulle sopi enemmän kun hyvin että teen ne kun mies kävi töissä. (vei kyllä roskiksia, kävi kaupassa yms)
No, sitten mun muksu täytti 3 ja mä aloitin osa-aikaisena työt, tein vain 25 viikkotuntia, eli 5h päiviä, joten edelleen tein kotityöt, koska miehen päivät venyi ja paukkui helposti 10tuntisiksi.
No, vaihdoinpa työpaikkaa, samoin mies ja nyt kumpikin teemme 8 tuntisia työpäiviä ma-pe ja viikonloput kummallakin vapaat. mutta kappas kun minä teen yksin kaikki kotityöt ja jos sanon asiasta miehelle, niin alkaa todella ylimielisellä äänellä märiseen, että voivoi on sulla rankkaa kun ei oo mies ees sänkyä pedannu....... ???!!!!
Tänäänkin tilanne se, että mä menin töihin kahdeksaksi. Otin lapsen mukaan ja vein mennessäni päikkyyn. Meillä on diili, et se kumpi ehtii eka, hakee lapsen. Pääsin klo16, hain lapsen ja tultiin kotiin. Ja kappas, mieshän täällä sohvalla makas, oli päässyt jo kahdelta. Sänky petaamatta, jääkaappi tyhjä, ei mitään ruokaa, miehen vaatteet pitkin eteistä (opeta siinä sitten lasta laittamaan vaatteet naulakkoon....!)
Tuli aika voimaton olo, että MIKSI taas mun täytyy tehdä kaikki? Sanoinkin aika kärkkäästi asiasta ja taas sain sellasta ylimielistä mölinää vastaukseksi ja mies teki musta ihan pellen kun pyysin häntä osallistumaan kotitöihin.
Lapsi lähti illaksi isälleen ja mun piti tehdä suursiivous, mutta vitut, mä en tee enää mitään. ja tästedes pesen vaan omat ja lapsen pyykit, teen ruuat vaan itselle ja lapselle ja petaan vaan oman puolen sängystä, ihan sama mitä mies tekee. Ollaan sitten naurettavia ja lapsellisia molemmat. Mä en ole mikään kotiorja. AAMEN.
olin tuolloin lapsen kanssa kotona, joten kaikki kotityöt kuuluivat minulle ja minulle sopi enemmän kun hyvin että teen ne kun mies kävi töissä. (vei kyllä roskiksia, kävi kaupassa yms)
No, sitten mun muksu täytti 3 ja mä aloitin osa-aikaisena työt, tein vain 25 viikkotuntia, eli 5h päiviä, joten edelleen tein kotityöt, koska miehen päivät venyi ja paukkui helposti 10tuntisiksi.
No, vaihdoinpa työpaikkaa, samoin mies ja nyt kumpikin teemme 8 tuntisia työpäiviä ma-pe ja viikonloput kummallakin vapaat. mutta kappas kun minä teen yksin kaikki kotityöt ja jos sanon asiasta miehelle, niin alkaa todella ylimielisellä äänellä märiseen, että voivoi on sulla rankkaa kun ei oo mies ees sänkyä pedannu....... ???!!!!
Tänäänkin tilanne se, että mä menin töihin kahdeksaksi. Otin lapsen mukaan ja vein mennessäni päikkyyn. Meillä on diili, et se kumpi ehtii eka, hakee lapsen. Pääsin klo16, hain lapsen ja tultiin kotiin. Ja kappas, mieshän täällä sohvalla makas, oli päässyt jo kahdelta. Sänky petaamatta, jääkaappi tyhjä, ei mitään ruokaa, miehen vaatteet pitkin eteistä (opeta siinä sitten lasta laittamaan vaatteet naulakkoon....!)
Tuli aika voimaton olo, että MIKSI taas mun täytyy tehdä kaikki? Sanoinkin aika kärkkäästi asiasta ja taas sain sellasta ylimielistä mölinää vastaukseksi ja mies teki musta ihan pellen kun pyysin häntä osallistumaan kotitöihin.
Lapsi lähti illaksi isälleen ja mun piti tehdä suursiivous, mutta vitut, mä en tee enää mitään. ja tästedes pesen vaan omat ja lapsen pyykit, teen ruuat vaan itselle ja lapselle ja petaan vaan oman puolen sängystä, ihan sama mitä mies tekee. Ollaan sitten naurettavia ja lapsellisia molemmat. Mä en ole mikään kotiorja. AAMEN.