mä oikeesti vihaan tuota pentua

[viekää se pois]

en jaksa sitä enää. se ei tee mitään, ei yhtään mitään. ei laita roskia roskia roskiin vaan jättää ne lattialle, pöydille. ei laita ulkovaatteita naulakkoon, vaan ne on milloin missäkin kenkiä myöten. ei osallistu kotitöihin, ei tee yhtään mitään!

tai no, liioittelin. tekee se. se huutaa, soittaa suutaan, haukkuu mua, vääntelee mulle naamaansa.

ihan oikeesti, mä oon täysin voimaton ja itkun partaalla. mä en kestä nähdä tuota enää silmissäni, ihan kuin mä jo vihaisin sitä. mä vihaan tuota, etten mä saa siihen mitään otetta, sitä ei kiinnosta, se ei tee mitään. mikään ei tehoa.

ja kyseessä seiskaluokkalainen tyttö.

 

[ccc]

normaali murrosikäinen ikävä kyllä. onneksi on vain poikia mitä muiden tyttöjen juttuja kuullut.

 

[MargeSimpson]

Tuo tänne... :/

 

[jnaa]

olisiko kannattanut luoda läheiset välit?

 

[viekää se pois]

yksi päivä ppyysin sitä avaamaan pienemmälle sisarukselleen oven, kun tämä pienempi oli menossa ulos eikä saanut ovea itse auki. ei mennyt. ei jumalauta voinut edes ulko-ovea avata!! mun oli pakko jättää oma hommani kesken ja mennä avaamaan ovi vaikka se ****!! oli lähempänäkin.

ja näitä on lisää vaikka kuinka paljon.

 

[nnnn]

Mites kasvatus?
Aina sen voi saada kasvatuskotiin.

 

[Huh]

Koita kestää vielä pari vuotta.... Sieltä se enkeli taas kuoriutuu, kun on vihdoin ja viimein selvinnyt kaikista itseään koskevista muutoksista. Onhan se rankkaa, tsempit!!

 

[vieras]

murrosikä! otan osaa! voimia!

 

[öö]

normaali murrosikäinen ikävä kyllä. onneksi on vain poikia mitä muiden tyttöjen juttuja kuullut.

ei oo normaali murrosikäinen...

 

[ccc]

normaali murrosikäinen ikävä kyllä. onneksi on vain poikia mitä muiden tyttöjen juttuja kuullut.

ei oo normaali murrosikäinen...

Työkaverit kertoneet että tollasia ne on.

 

[Piika-äiti]

Mitenkähän vaikeaa hänellä sitten on, jos hänen täytyy tehdä tuo kaikki...

7-viikkoista tyttövauvaa kun tässä samalla imetän, niin en voi olla miettimättä niitä kauheita vaateita, mitä tänä aikana ja tässä kulttuurissa häneen tulevina kasvuvuosina kohdistuu.

Ja niin, on meilläkin teinejä, jotka ovat siinä epävarmuudessaan ja niissä ylilyönneissään samalla niin raivostuttavia että hellyyttäviä.

 

[Oddball]

Koita kestää vielä pari vuotta.... Sieltä se enkeli taas kuoriutuu, kun on vihdoin ja viimein selvinnyt kaikista itseään koskevista muutoksista. Onhan se rankkaa, tsempit!!

Juuripa näin. Meidän kumpikaan ei kyllä mulle naamaansa väännelly, huutanu tai kiroillu, mutta muuten oli kaikkee selkkauksia. Noin ysiluokkalaisina rauhottuvat, jotkut ainakin. =)

 

[En tiedä mut]

Ehkä se vaistoo ettet pidä siitä ja hakee alituista huomiota? Voisko sitä huomioida kahden kesken, ilman että pienemmät on paikalla? Shoppailu/kahvittelureissu kahdestaan. En kyl tiedä teineistä mitään, mut kunhan heitin ehdotuksen. Oot vaan oikeasti tosi kiinnostunu sen asioista, eiks ne sitä kerjää??

 

[vieras]

normaali murrosikäinen ikävä kyllä. onneksi on vain poikia mitä muiden tyttöjen juttuja kuullut.

ei oo normaali murrosikäinen...

No kyllä ihan kuulostaa normaalilta murrosikäseltä Tietty toisten murrosikä menee ohi hiljasemmin ja toisten on myrskyä täynnä. Rankkaa aikaa, jäitä vaan hattuun ja pysyt muutoin tiukkana niin kyllä selviätte

 

[viekää se pois]

oon kyllä aiemmin ihan rakastanut tuota lasta mutta mä oon niin väsynyt tähän. ihan sama vaikka ei ikinä tekis mitään kotitöitä mutta jumalauta mä en jaksa kun ei voi jälkiään korjata, saan päivästä toiseen toistaa samat asiat, mikään ei ikinä muutu. mä tuun illalla viiden jälkeen kotiin. sitten pitää AINA siivota kun tuo saa päivän aikana kaiken kuin pommin jäljiltä. oikeesti. likaisia astioita joka paikassa. vaatteita lattioilla, sohvilla, mun vaatekaappi pengottu sekaisin, mun vaatteet heitelty lattioille, roskia ja ruuantähteitä pöydillä, aamupalatarpeet olleet koko päivän pöydällä, koulukirjat lattialla. jne.

mä en jaksa kun joka perkeleen päivä on sama kaaos ja sotku ja mitään se ei tee muuttaakseen tuota touhua. mä en jaksa siivota joka jumalan päivä, mä oon väsynyt. VÄSYNYT!! itkettää.
mua ahdistaa tulla töistä kotiin kun tiedän mikä täällä odottaa. mä en halua tulla kotiin, en jaksa tätä enää, en jaksa!!

 

[voivoi]

Meillä on ihan samanlaista, vaikka kyseessä on vasta 10- ja 11-vuotiaat pojat. En edes halua tietää mitä tuleman pitää, kun pääsevät oikeaan murrosikään.

 

[vieras]

Onhan toi melko normaalia murkkuikää, paitsi että kaiken järjen mukaan edes joskus pitäis olla Oma ittensä. Ja kyllä ne rajat täytyy vaan laittaa, ja kertakaikkiaan saada se tyttö tajuaan että hänenkin on jotain sentään tehtävä. Kuinkas "palveletko" sinä tyttöä ?

 

[LoruLiisa]

onkohan mun äiti vihannut mua kun olin murkkuikäinen.... Mä olin oikeasti aivan kauhea! (En tiedä ketään joka olisi ollut yhtä vaikea kuin minä ) mä huusin ja haukuin äitiä ja koulussakin riehuin (silloin kun siellä kävin..) ja sieltä soiteltiin kotiin yms yms.

Siitä huolimatta mulla on aivan erityisen läheinen suhde mun äitiin :heart: Koita vaan jaksaa ja ymmärtää tyttöä. :hug: Itse muistan etten hallinnut raivareitani ja jälkeenpäin itkin yksin kun kadutti niin kovasti!

 

[siemens]

oon kyllä aiemmin ihan rakastanut tuota lasta mutta mä oon niin väsynyt tähän. ihan sama vaikka ei ikinä tekis mitään kotitöitä mutta jumalauta mä en jaksa kun ei voi jälkiään korjata, saan päivästä toiseen toistaa samat asiat, mikään ei ikinä muutu. mä tuun illalla viiden jälkeen kotiin. sitten pitää AINA siivota kun tuo saa päivän aikana kaiken kuin pommin jäljiltä. oikeesti. likaisia astioita joka paikassa. vaatteita lattioilla, sohvilla, mun vaatekaappi pengottu sekaisin, mun vaatteet heitelty lattioille, roskia ja ruuantähteitä pöydillä, aamupalatarpeet olleet koko päivän pöydällä, koulukirjat lattialla. jne.

mä en jaksa kun joka perkeleen päivä on sama kaaos ja sotku ja mitään se ei tee muuttaakseen tuota touhua. mä en jaksa siivota joka jumalan päivä, mä oon väsynyt. VÄSYNYT!! itkettää.
mua ahdistaa tulla töistä kotiin kun tiedän mikä täällä odottaa. mä en halua tulla kotiin, en jaksa tätä enää, en jaksa!!

Te varmaan annatte tytölle kuitenkin rahaa ja maksatte hänen menojaan ja harrastuksiaan? Jos näin on, niin sitten pelisääntöjä sopimaan, että jos ei suostu hoitamaan omia jälkiään, niin hänen huoneestaan lähtee tietokone, kuukausiraha loppuu ja rahaa ei tipu edes koulun menoihin. Joillakin sellainen saattaa toimiakin, kun asiasta keskustellaan rauhallisest ja sovitaan yhdessä...

 

[Ainomieli]

oon kyllä aiemmin ihan rakastanut tuota lasta mutta mä oon niin väsynyt tähän. ihan sama vaikka ei ikinä tekis mitään kotitöitä mutta jumalauta mä en jaksa kun ei voi jälkiään korjata, saan päivästä toiseen toistaa samat asiat, mikään ei ikinä muutu. mä tuun illalla viiden jälkeen kotiin. sitten pitää AINA siivota kun tuo saa päivän aikana kaiken kuin pommin jäljiltä. oikeesti. likaisia astioita joka paikassa. vaatteita lattioilla, sohvilla, mun vaatekaappi pengottu sekaisin, mun vaatteet heitelty lattioille, roskia ja ruuantähteitä pöydillä, aamupalatarpeet olleet koko päivän pöydällä, koulukirjat lattialla. jne.

mä en jaksa kun joka perkeleen päivä on sama kaaos ja sotku ja mitään se ei tee muuttaakseen tuota touhua. mä en jaksa siivota joka jumalan päivä, mä oon väsynyt. VÄSYNYT!! itkettää.
mua ahdistaa tulla töistä kotiin kun tiedän mikä täällä odottaa. mä en halua tulla kotiin, en jaksa tätä enää, en jaksa!!

Takavarikoi sen meikit? Koita jotain porkkanaa.

 

[-]

Onko lapsella etuisuuksia? Kännykkä, tietokone kotona tms.? Niiden käyttökielto kunnes kielenkäyttö muuttuu asiallisemmaksi ja ainakin omat sotkunsa siivoaa.

 

[Minä]

Meilläkin on seiskaluokkalainen tyttö. Neiti ei tosiaan siivoa omia sotkujaan, ulkovaatteet jää siihen ulko-oven viereen lattialle, ruokasotkut pöytään, koulureppu oven suuhun, välillä soitetaan suuta ja ilmeillään. No, tulen kotiin ja laitan neitiin vauhtia. En minä ole sen henkilökohtainen palvelija = laitan tytön hoitamaan sotkunsa. Mäkätän niin kauan että tekee, ulos/nettiin/tv:n ääreen/mihinkään mukavaan ei ole ennen asiaa.

Sitten toisaalta: joka päivä jossakin vaiheessa halataan tiukasti, ei nyt aina sanota että rakastan sinua vaikka sitä sillä halauksella tarkoitetaan. Välillä istutaan saunassa kahdestaan ja jutellaan syntyjä syviä, siellä tulee hienoja ajatuksia. Tai mennään yhdessä shoppailemaan, ne on hienoja retkiä. Ollaan sovittu mitä ostetaan ja lapsi saa itse valita, olen vain makutuomarina/maksajana. Jos matkalla ollaan niin yhtä puuta että.

Tätä kai se murrosikäisyys on, tunteita laidasta laitaan. En mää tuota ainakaan vielä pois olisi antamassa.

 

[viekää se pois]

oon kyllä aiemmin ihan rakastanut tuota lasta mutta mä oon niin väsynyt tähän. ihan sama vaikka ei ikinä tekis mitään kotitöitä mutta jumalauta mä en jaksa kun ei voi jälkiään korjata, saan päivästä toiseen toistaa samat asiat, mikään ei ikinä muutu. mä tuun illalla viiden jälkeen kotiin. sitten pitää AINA siivota kun tuo saa päivän aikana kaiken kuin pommin jäljiltä. oikeesti. likaisia astioita joka paikassa. vaatteita lattioilla, sohvilla, mun vaatekaappi pengottu sekaisin, mun vaatteet heitelty lattioille, roskia ja ruuantähteitä pöydillä, aamupalatarpeet olleet koko päivän pöydällä, koulukirjat lattialla. jne.

mä en jaksa kun joka perkeleen päivä on sama kaaos ja sotku ja mitään se ei tee muuttaakseen tuota touhua. mä en jaksa siivota joka jumalan päivä, mä oon väsynyt. VÄSYNYT!! itkettää.
mua ahdistaa tulla töistä kotiin kun tiedän mikä täällä odottaa. mä en halua tulla kotiin, en jaksa tätä enää, en jaksa!!

Te varmaan annatte tytölle kuitenkin rahaa ja maksatte hänen menojaan ja harrastuksiaan? Jos näin on, niin sitten pelisääntöjä sopimaan, että jos ei suostu hoitamaan omia jälkiään, niin hänen huoneestaan lähtee tietokone, kuukausiraha loppuu ja rahaa ei tipu edes koulun menoihin. Joillakin sellainen saattaa toimiakin, kun asiasta keskustellaan rauhallisest ja sovitaan yhdessä...

aiemmin kyllä, nykyään enää en. ilmoitin että nyt loppuu, rahaa en anna, meikkejä tai vaatteita en osta jne. mulle aivan se ja sama, ei kiinnosta. ja tiiättekö mikä oli tuon reaktio? ei mikään. ei niin yhtään mikään. vähän tais hymyillä omahyväisesti itekseen, ei sitä kiinnosta. tietokoneelle hommaan lukon, eipä ole asiaa enää sitten tähänkään. mutta ei nää sanktiot sitä saa tekemään yhtikäs mitään. tätä on testattu jo kolmatta viikkoa.

 

[Psykologi]

Moikka! Osin tuttua, osin ei. Ihan - valitettavasti - normaalia murrosikäisen touhua suurin osa. Oma tyttäreni oli tuollainen jonkin aikaa. On nyt 13v. Siihen asti oli ollut tosi ihana. Jonkin aikaa sitä kesti (ja koetteli tosiaan hermoja ), mutta meni melko pian ohi ja nyt on taas oma itsensä. Juttelin tuolloin - itse tyynnyttyäni hänen kanssaan ja kyselin, että painaako jokin mieltä ym. Yritin myös sanoa, että useimmille murrosikä on aika rankkaa ja että moneen ongelmatapaukseen verrattuna hän on tosi kivasti pärjännyt. Hyvä ja lämmin suhde kantoi tuon ajan yli, vaikka juuri ylimielisyys ja ilmeily ärsyttivät melkoisesti.. Joskus tyttö sanoi niinkin fiksusti kuin "mulla on aina ärsyyntynyt ja paha mieli enkä voi sille mitään enkä tiedä mistä johtuu". Ei haistatellut tai lyönyt tms. eikä ollut ikävyyksiä ulospäin tai päihteiden kanssa, mutta laiska oli, ärsyttävä ja kiukkuinen sisaruksillekin jne. ja silti tuosta on taas tullut oma sympaattinen itsensä. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä siis ap:lle ja muille teinien vanhemmille. Kannattaa jaksaa sietää ja asettaa rajoja sopivassa suhteessa ja yrittää välttää sanomasta liian pahasti, vaikka itsestä pahalta tuntuisikin. Suuttua ja ärsyyntyä saa kunhan silti osoittaa välittävänsä ja rakastavansa ja yrittää löytää niitä hyviä yhteisiä hetkiä. Se kannattaa ilman muuta . T. Kahden jo - toivottavasti - murrosiän ylittäneen kivan teinin äiti

 

[Psykologi]

Moikka! Osin tuttua, osin ei. Ihan - valitettavasti - normaalia murrosikäisen touhua suurin osa. Oma tyttäreni oli tuollainen jonkin aikaa. On nyt 13v. Siihen asti oli ollut tosi ihana. Jonkin aikaa sitä kesti (ja koetteli tosiaan hermoja ), mutta meni melko pian ohi ja nyt on taas oma itsensä. Juttelin tuolloin - itse tyynnyttyäni hänen kanssaan ja kyselin, että painaako jokin mieltä ym. Yritin myös sanoa, että useimmille murrosikä on aika rankkaa ja että moneen ongelmatapaukseen verrattuna hän on tosi kivasti pärjännyt. Hyvä ja lämmin suhde kantoi tuon ajan yli, vaikka juuri ylimielisyys ja ilmeily ärsyttivät melkoisesti.. Joskus tyttö sanoi niinkin fiksusti kuin "mulla on aina ärsyyntynyt ja paha mieli enkä voi sille mitään enkä tiedä mistä johtuu". Ei haistatellut tai lyönyt tms. eikä ollut ikävyyksiä ulospäin tai päihteiden kanssa, mutta laiska oli, ärsyttävä ja kiukkuinen sisaruksillekin jne. ja silti tuosta on taas tullut oma sympaattinen itsensä. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä siis ap:lle ja muille teinien vanhemmille. Kannattaa jaksaa sietää ja asettaa rajoja sopivassa suhteessa ja yrittää välttää sanomasta liian pahasti, vaikka itsestä pahalta tuntuisikin. Suuttua ja ärsyyntyä saa kunhan silti osoittaa välittävänsä ja rakastavansa ja yrittää löytää niitä hyviä yhteisiä hetkiä. Se kannattaa ilman muuta . T. Kahden jo - toivottavasti - murrosiän ylittäneen kivan teinin äiti