Mä olen maailman kamalin äiti

[Miksiainaminä]

parempi olisi lapselleni olla ilman mua. Muulloin olen ollut hyvä äiti ja aina ajatellut lapseni parasta,mutta tänään napsahti. Huusin lapselle ja ajattelin(en onneksi ääneen sanonut ) etten tunne mitään muuta kuin vihaa ja kyllästymistä niin lasta kuin elämää kohtaan. Vaikka tuo pieni ei ole mitään väärin tehnyt. Vihaan itseäni. Sanoin lapselle, että lähde isän mukaan niin sun on parempi olla, lapsi olis halunnut jäädä mun kans. menivät siis vain mummulaan käymään ja tulevat illalla takaisin. Toivottavasti pienelle ei jää tästä traumoja jos kun tästä jos/kun selvitään. Nyt jo kaduttaa ja kovasti kun olin lapselle tuollainen ja toinen puoli minusta sanoo, että hyvä kun lähti silmistäni hetkeksi. Olen niin kamala niin kamala. Ei äiti saisi olla näin julma lastaan kohti.

 

[vieras]

Teen tuota melkein päivättäin omalle lapselleni, joten en nyt sori vaan näe tossa mitään kamalaa.

 

[ap]

siis suoraan sanottuna raivosin ja lapsi itki hysteerisenä kun ei ole minua ennen noi kauheana nähnyt. Toki olen ennenkin ääntäni korottanut, mutta en näin, että lapsikin olisi säikähtänyt.

 

[....]

Teen tuota melkein päivättäin omalle lapselleni, joten en nyt sori vaan näe tossa mitään kamalaa.

Satunnaisesti tapahtuvana en näe minäkään tuossa mitään hirvittävän pahaa, mutta sinä taidat olla sokea jos päivästä toiseen lapsellesi meuhkaat ja uhkailet etkä edes näe siinä mitään väärää.

 

[mun muru]

Teen tuota melkein päivättäin omalle lapselleni, joten en nyt sori vaan näe tossa mitään kamalaa.

Mä näen kamalaa että teet päivittäin tuollaista. Hoitoon kuuluisit hullu!
Yksi kerta ei ole mitään. Mutta jatkuva hulluus on paha ja vahingoitat lasta/lapsi raukkoja.

 

[vieras]

Teen tuota melkein päivättäin omalle lapselleni, joten en nyt sori vaan näe tossa mitään kamalaa.

Lupaan sulle että edestäsi löydät tämän toiminnan.

 

[Äitikkä]

Et ole ainoa,joka potee syyllisyytä siitä,että väsyneenä huutaa lapselle. Eihän se oikein ole,mutta kyllähän sitä sattuu.

Et ole kamala äiti,vaan väsynyt. Jos saisit nyt vähän levätä niin jaksasit huomata,miten ihana lapsi sinulla onkaan. Ja saat kyllä tilaisuuden hyvittää lapselle huutamisesi ja olla taas lapsen rakkauden arvoinen äiti.

 

[ap]

Et ole ainoa,joka potee syyllisyytä siitä,että väsyneenä huutaa lapselle. Eihän se oikein ole,mutta kyllähän sitä sattuu.

Et ole kamala äiti,vaan väsynyt. Jos saisit nyt vähän levätä niin jaksasit huomata,miten ihana lapsi sinulla onkaan. Ja saat kyllä tilaisuuden hyvittää lapselle huutamisesi ja olla taas lapsen rakkauden arvoinen äiti.

Kiitos sanoistasi. Mä vaan olen aina ajatellut ettei minun lapsen tarvitse kokoe tuollaista ihmiseltä johon hän luottaa ja turvaa ja nyt olin aivan vasten kaikkia omia "minä en koskaan tee näin..." ajatuksia ja tekoja. Tekee kyllä hyvää olla hetki ihan yksin ja miettiä asioita. Sitä olenkin juuri pelännyt kun elämä on ollut pitkään lähes täydellistä, koko ajan takaraivossa ollut ajatus, että jotain pahaa tapahtuu, et ei kaikki voi mennä hyvin...

 

[ap]

mutta josko tästä olisi suunta taas ylöspäin ja jos joskus tuntuu samalta, että ei enää jaksa niin ottaa ja lähtee vaikka yksin käymään pihalla päästämässä höyryjä. Harmiottaa vain kovasti. Pieni raasu.

 

[hanna08]

parempi olisi lapselleni olla ilman mua. Muulloin olen ollut hyvä äiti ja aina ajatellut lapseni parasta,mutta tänään napsahti. Huusin lapselle ja ajattelin(en onneksi ääneen sanonut ) etten tunne mitään muuta kuin vihaa ja kyllästymistä niin lasta kuin elämää kohtaan. Vaikka tuo pieni ei ole mitään väärin tehnyt. Vihaan itseäni. Sanoin lapselle, että lähde isän mukaan niin sun on parempi olla, lapsi olis halunnut jäädä mun kans. menivät siis vain mummulaan käymään ja tulevat illalla takaisin. Toivottavasti pienelle ei jää tästä traumoja jos kun tästä jos/kun selvitään. Nyt jo kaduttaa ja kovasti kun olin lapselle tuollainen ja toinen puoli minusta sanoo, että hyvä kun lähti silmistäni hetkeksi. Olen niin kamala niin kamala. Ei äiti saisi olla näin julma lastaan kohti.

Oletko varma että et ole uupunut? Kannatais varmaan yrittää saada omaa aikaa. Itsestänikin välillä tuntuu että olen kyllästyny esikoiseen jos hänellä on huono päivä. Mutta sitten kun pääsee jonnekin ihan yksin vaikka vaan päiväks nii hyvä et ei ole jo ikävä lapsia. Ei se sun lapsi siitä yhdestä kerrasta mitään traumoja saanut.

 

[minä]

siis suoraan sanottuna raivosin ja lapsi itki hysteerisenä kun ei ole minua ennen noi kauheana nähnyt. Toki olen ennenkin ääntäni korottanut, mutta en näin, että lapsikin olisi säikähtänyt.

no ehkä tää oli sit eka ja vika kerta.pyydä lapselta anteeksi kun tulee takasin ja sano että sinusta tuntuu pahalle kun hänelle huusit ja että rakastat häntä siitä huolimatta. itselläni on pari kertaa "napsahtanut päässä" ja olen karjunut lapselle niin että lapsi on itkeny kauhuissaan.. siitä on tullut niin kamalan paha mieli itselle ja olen sen lapselle kyllä kertonut ja anteeksi pyytänyt, en haluaisi ikinä olla sellanen en ikinä pystyiskin AINA hillitsemään itsensä... mutta minusta se karjuminenki on "parempi" kuin se että lapseen koskisi! itse kyllä näytän lapselle kuinka häntä rakastan ja halataan paljon( silti nuo karjumiset kaduttaa ja tekee olon apeaksi)

 

[ap]

Sekin voi olla hyvin mahdollista, että olen uupunut,mutta en voi sellaista itselle myöntää,koska en minä saisi olla uupunut,koska kaikki asiat elämässäni ovat "hyvin".

 

[Äitikkä]

Et ole ainoa,joka potee syyllisyytä siitä,että väsyneenä huutaa lapselle. Eihän se oikein ole,mutta kyllähän sitä sattuu.

Et ole kamala äiti,vaan väsynyt. Jos saisit nyt vähän levätä niin jaksasit huomata,miten ihana lapsi sinulla onkaan. Ja saat kyllä tilaisuuden hyvittää lapselle huutamisesi ja olla taas lapsen rakkauden arvoinen äiti.

Kiitos sanoistasi. Mä vaan olen aina ajatellut ettei minun lapsen tarvitse kokoe tuollaista ihmiseltä johon hän luottaa ja turvaa ja nyt olin aivan vasten kaikkia omia "minä en koskaan tee näin..." ajatuksia ja tekoja. Tekee kyllä hyvää olla hetki ihan yksin ja miettiä asioita. Sitä olenkin juuri pelännyt kun elämä on ollut pitkään lähes täydellistä, koko ajan takaraivossa ollut ajatus, että jotain pahaa tapahtuu, et ei kaikki voi mennä hyvin...

Minullakin oli ihan samanlaiset ajatukset ennen.Kuvittelin ja todella uskoin ja halusin olla maailman paras äiti. En todellakaan kuvitellut pimahtavani huutamaan lapsilleni,maailman tärkeimmille ja rakkaimmille ihmisille. Mutta nyt on äitiydestä jo 10 vuotta kokemusta ja olen huomannut,etten ole täydellinen ja maailman paras äiti.

Joskus meillä huudetaan ja joskus elämä on ihanaa ja hellyyttä pullollaan. Ja jos jotain olen tällä lapsilleni opettanut,niin sen,että tunteet saa näyttää kotona,ne kielteisetkin.

 

[Ultramariini]

Uskon, että useilta ihmisiltä pääsee sammakoita suusta välillä. Ainakin minulta :ashamed:
Eihän omaa väsymystään saisi lasten päälle kaataa ja huutaa, mutta kyllä mulle ainakin välillä käy niin. Ja vaikken halua sinällään huutamista puolustkaan, on parempi silti minusta että joskus sanat ryöpsätävät ulos- kuin se että ne jäävät vaan sisälle kasaantumaan.

Minkäikäinen lapsesi on? Voithan jälkikäteen puhua asiasta lapsesi kanssa ja kertoa että olet pahoillasi mutta myös kertoa, että olet väsynyt.
Nauti nyt hengähdystauosta, joka sinulla on ja jonka tarpeessa olet varmaan ollutkin. Äläkä syyllistä itseäsi :hug:

 

[ap]

siis suoraan sanottuna raivosin ja lapsi itki hysteerisenä kun ei ole minua ennen noi kauheana nähnyt. Toki olen ennenkin ääntäni korottanut, mutta en näin, että lapsikin olisi säikähtänyt.

no ehkä tää oli sit eka ja vika kerta.pyydä lapselta anteeksi kun tulee takasin ja sano että sinusta tuntuu pahalle kun hänelle huusit ja että rakastat häntä siitä huolimatta. itselläni on pari kertaa "napsahtanut päässä" ja olen karjunut lapselle niin että lapsi on itkeny kauhuissaan.. siitä on tullut niin kamalan paha mieli itselle ja olen sen lapselle kyllä kertonut ja anteeksi pyytänyt, en haluaisi ikinä olla sellanen en ikinä pystyiskin AINA hillitsemään itsensä... mutta minusta se karjuminenki on "parempi" kuin se että lapseen koskisi! itse kyllä näytän lapselle kuinka häntä rakastan ja halataan paljon( silti nuo karjumiset kaduttaa ja tekee olon apeaksi)

"Onneksi"( ei sillä onneksi että tovoisin, että kukaan lapsi joutuisi tälläistä kokemaan, vaan sillä, että voin ajatella etten itse ole täysin epäkelpo yksilö ja huono äiti) en siis ole ainut jolla on joskus napsahtanut. Sanon lapselleni päivittäin, että rakastan häntä ja muutenkin meillä on hyvä suhde. Pidän häntä paljon sylissä jne. lapsi on siis reilu 3 vuotias.

 

[ap]

Kiitos teille lohduttavista sanoista. Annan tunteiden hiukan tasaantua ja soitan lapselle ja pyydän anteeksi ja kerron, että äitiä harmittaa kovasti kun tein niin ilkeästi.