L
"Lotta"
Vieras
Mun rakas ukkini kuoli viikko sitten täysin yllättäen. Mä ikävöin, itken niin etten henkeä meinaa saada. Aloitin ns. harrastuspohjalta aikuislukion, ja nyt on yo-kirjoitukset menossa. Tai no, tänään oli vielä yhdet, seuraavat n. kk päästä mutta lukea pitäisi. Kuumeessa olen ollut neljä päivää. Lisäksi olen 5-vuotiaan pojan yh. Näiden lisäksi pitäisi jaksaa käydä töissä.
Iltaisin olen mennyt sänkyyn ysin aikaan, pyörin, itken ja valvon kuitenkin kahteen-kolmeen asti. Ja kuudelta pitäisi taas jaksaa nousta. Arvaatteko kuinka väsynyt ja loppu olen?
Mulla ei ole juuri ketään kenen kanssa jakaa suruani. Kaikki sukulaiseni ovat shokissa, ja mä olen lohduttajan roolissa. Olen iloinen jos helpotan muiden oloa, mutta samalla mua vituttaa. Mulla on myös oikeus surra. Kaverit kuuntelivat mua ensimmäiset kaksi päivää, nyt vaihtavat puheenaiheen heti johonkin mielenkiintoisempaan, esim. mitä heille tapahtui tänään ruokaostoksilla käydessä.
Musta tuntuu että mä hajoan. Kiitos ja anteeksi.
Iltaisin olen mennyt sänkyyn ysin aikaan, pyörin, itken ja valvon kuitenkin kahteen-kolmeen asti. Ja kuudelta pitäisi taas jaksaa nousta. Arvaatteko kuinka väsynyt ja loppu olen?
Mulla ei ole juuri ketään kenen kanssa jakaa suruani. Kaikki sukulaiseni ovat shokissa, ja mä olen lohduttajan roolissa. Olen iloinen jos helpotan muiden oloa, mutta samalla mua vituttaa. Mulla on myös oikeus surra. Kaverit kuuntelivat mua ensimmäiset kaksi päivää, nyt vaihtavat puheenaiheen heti johonkin mielenkiintoisempaan, esim. mitä heille tapahtui tänään ruokaostoksilla käydessä.
Musta tuntuu että mä hajoan. Kiitos ja anteeksi.