Mä oon oikeesti ihan loppu :(

[väsynyt äiti]

Mä oon oikeesti niin väsynyt nykyään. Menetän hermot tohon taaperoon tosi helpolla, miehen jututkin vaan ärsyttää. Mä oon väsynyt siihen että joudun joka ilta nukuttamaan taaperon ( mies ei kelpaa ) ja oli tossa helmikuun lopulla pitkään kipeä niin tottui et nukkui vieressä. Taapero hakee turvalliseuuden tunnetta mun rinnoista, eli NIPISTELEE niitä, aijjjj että sattuu ja ärsyttää !
Mä en jaksa siivota, enkä tehdä ruokaa. Tekis mieli itkeä ja nukkua vaan, mutta kun en voi. Lapsi heräilee vieläki öisin ja en tie mitä sille asialle tekisin..
Listaa voisin jatkaa piiitkään mutta en viitsi. johki edes vähä pakko purkaa !

 

[äiti]

Mulla sama homma väsynyt ja kyllästynyt olen taaperoon ja kotielämään.

 

[vieras]

Elämä on...et ole ainoa jolla on tollaista, jos yhtään lohduttaa. Mutta kasvaa se lapsi eikä se enää kouluiässä viekussa kyhnää.

 

[tuttua]

Joo, samaa täälläkin, tää vilkas taapero-aika saa kyllä hermot kireelle ja jaksamisen minimiin. Mut koitetaanpa järjestää vaikka yhden vuorokauden lapsivapaa aika, niin jaksettais taas paremmin?! Tsemppiä kaikille!

 

[minä]

Nyt nopeasti järjestätte itsellenne esim. viikonlopun vapaata. Lähdette vaikka yksin kylpylähotelliin, jos ette kyläilypaikkaa löydä. Mies tai joku muu hoitaa turvallinen aikuinen hoitaa kotia ja lapsia sen ajan.

 

[Rudebox]

Koittakaapas tytöt saada vähän apua jostain, ja käykää kahvilla ystävän kanssa kahdestaan, lounaalla tai uimassa. Pari kertaa viikossa - se on vähän mutta tiedän ettei sitä ole helppo järjestää. Mutta NIIN sen arvoista.
Kun vielä olin kotona lasten kanssa mun henkireikä oli omaa aikaa tunti siellä tai täällä, jolloin sain treenata tai tehdä muita ihan omia juttuja. Pidä yhteyttä itseesi :heart: niin jaksat olla äitinäkin paremmin.
Tsemppiä.

 

[ap]

ette varmasti usko, mutta jo se että kuuli muidenkin äitien ajattelevan/olevan samanlaisessa tilanteessa nostatti mieltä pari astetta.

Eikä se tarkoita ettenkö tota uhmista rakastais vaikka meneekin hermot ! Mutta tulee kamala olo itselle kun sit tiuskasen tms takasin hälle..

 

[mimmu]

sä kirjoititkin jo sen, mitä mun piti kirjoittaa Väsynyt ja surullinen äiti täälläkin -ainakin tällä hetkellä. Jospa se kevätauringon myötä meidän mielikin kirkastuis. koitetaan jaksaa, ei me muutakaan voida. Ja kyllähän ne lapset on maailman ihanin asia (ja se ukko-kultakin ). Minulla on tapana miettiä synkkinä päivinä et mitä jos minulla ei tosiaankaan ois noita lapsia, et mitä mulla sit ois? No, tietty sitä omaa aikaa ja rahaakin enemmän, mut muuten ois kyllä aika surullisen hiljaista ja tyhjää mun elämä ainakin! JAKSUJA!

 

[ap]

JAKSUJA kaikille muillekkin väsyneille äideille ! ootte ihania.

Aamulla voi olla taas eri äänikellossa mitä nyt, mutta joo.

 

[ihanainen]

Voi, ihan kuin mun kirjoittamaa. Mä oon ollut kans ihan loppu. Olin ollut jo pitkään.
Lopulta kaikki patoutunut paha olo tuli kerralla pihalle ja avauduin miehelle asiasta (joka on kyllä tosi osallistuvaa sorttia). No mun itkuinen sepustus kuullosti varmaan tosi järkyttävältä (taisin jopa sanoa muuttavani pois..) kun mies ja kaikki muutkin on luullut että kaikki on ihan hyvin.
Sen jälkeen alkoi tapahtua. Mies otti KAIKKI kotihommat hoitaakseen vähäksi aikaa ja pari kertaa viikossa aloin käydä lenkillä tai salilla. Oon sopinut kavereiden kanssa lounas ja illallistreffejä kerran kuussa. Ja kahden viikon päästä me päästään miehen kanssa yöksi kylpylään ihan kahdestaan (ekaa kertaa ööö neljään vuoteen).
Jo se, että tietää että parin päivän päästä tai seuraavalla viikolla on omaa aikaa (jota ei tarvii käyttää kotitöihin) helpottaa tosi paljon. Ihan vaan tunnin kävelylenkki tekee ihmeitä.
Paljon tsemppiä ja pyydä mieheltäsi ja muulta suvulta/kavereilta apua rohkeesti.
:heart:

 

[vieras]

Mä olen yh, takana ihan helvetillinen ero, mies kiusaa kiusaamistaan, pienin vasta 1v. Oon ollu kotona noin puoltoista vuotta ja nyt keväällä tuli ihan täys väsymys ja ketutus tähän kotona olemiseen. Iltasin oon niin väsynyt, että tekis mieli kellahtaa petiin heti kasilta, kun lapset on nukkumassa. Muuten päivät menee, mutta iltasin tuntuu, et hajoo pää. Tänään oli taas vaikeempi ilta ja mä ajattelin, että mä en vaan enää jaksa. Mut kas vaan, niin ne taas nukkuu ja mä saan vähän hengähtää.

Mä yritän järjestää joka viikko omaa aikaa edes pari tuntia ja tehdä sillon jotain itelle antoisaa, käyn lenkillä, luen, notkun tietokoneella, shoppailen... tai lämmitän saunan vaikka keskellä päivää Mua vaan turhauttaa tämä jatkuva kotona oleminen ja huushollaaminen.

 

[vieras]

Mä olen yh, takana ihan helvetillinen ero, mies kiusaa kiusaamistaan, pienin vasta 1v. Oon ollu kotona noin puoltoista vuotta ja nyt keväällä tuli ihan täys väsymys ja ketutus tähän kotona olemiseen. Iltasin oon niin väsynyt, että tekis mieli kellahtaa petiin heti kasilta, kun lapset on nukkumassa. Muuten päivät menee, mutta iltasin tuntuu, et hajoo pää. Tänään oli taas vaikeempi ilta ja mä ajattelin, että mä en vaan enää jaksa. Mut kas vaan, niin ne taas nukkuu ja mä saan vähän hengähtää.

Mä yritän järjestää joka viikko omaa aikaa edes pari tuntia ja tehdä sillon jotain itelle antoisaa, käyn lenkillä, luen, notkun tietokoneella, shoppailen... tai lämmitän saunan vaikka keskellä päivää Mua vaan turhauttaa tämä jatkuva kotona oleminen ja huushollaaminen.

Miten ois osa-aikatyö? Toimii mulla ainakin henkireikänä, kun näkee aikuisia ihmisiä ja pääsee käyttämään aivojaan ja osaamistaan johonkin järkevään, niin jaksaa taas lastenkin kanssa paremmin.

 

[Jenis]

Peesailen muita siinä, että kaikilla on joskus noita fiiliksiä, ja parhaiten niihin auttaa oma aika tai joku oma harrastus, missä saa mielen tyhjättyä kotiasioista ihan täysin. Ei tosiaan tarvi olla monta tuntia per viikko, kunhan tietää että tiettyinä päivinä pääsee hetkeksi tekemään jotain ihan omaa. Vertaistuki auttaa myös, mun henkireikä ovat kaverit jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Siinä porukassa ei kainostella eikä hienostella