Mä oon varmaan ihan hölmö :( Murehtiiko muut tällaista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Estu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Estu

Aktiivinen jäsen
05.02.2007
8 701
1
36
Mulla on parin kuukauden ajan ollut stressiä tai jotain sen tapaista esikoisen kouluun lähdöstä ja poika aloittaa koulun vasta 2011 syksyllä :ashamed: Meidän kuopus täyttää 3v tammikuussa 2011 ja viimeistään silloin pitäisi töihin tai opiskelemaan mennä. Mua vaan niin kovasti hirvittää, että miten saan/saadaan kaikki sujumaan ja miten esikoinen kulkee koulumatkat. Mua hirvittää, että 7-vuotiaan pitäisi ehkä lähteä yksin kouluun ja tulla koulusta tyhjään kotiin ja olla yksin pari kolme tuntia. Mua hirvittää, että mitä jos jotain sattuu koulumatkalla, kun pojan pitää ylittää vilkas autotie kaksi kertaa. Ollaan kyllä opeteltu, miten tuolla liikenteessä toimitaan, mutta silti...mulla tulee oikeasti sydämen kohdalle ihan paha olo, kun asiaa ajattelen...niin naurettettavaa, kuin se onkin :'( :ashamed:

Mä itse olen joutunut yksin lähtemään kotoa kouluun, kävellyt 3km pimeää puistotietä, mutta koulusta tullessa mulla oli aina paikka, mihin mennä eli isovanhempieni luo. Ja maalla oli turvallista aamuisin kulkea, kun ei liikennettä ollut ja suurin osa koulumatkaa kuljettiin puistotietä. Mutta tuntuu jotenkin niin pelottavalta pistää pieni lapsi kulkemaan yksin täällä kaupungissa.
Mies sanoo, että en saisi vielä murehtia, kun siihen on niin paljon aikaa, mutta mähän murehdin, vaikka yritän olla murehtimatta :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja KattiMatikainen:
Mitäs jos lapsi menisi iltapäiväkerhoon tai iltapäivähoitoon koulusta päästyään?

Sitä mäkin olen ajatellut...mua lähinnä niin puistattaa ajatus, että lapsi yksin kulkisi tuolla liikenteen seassa. Toki jos koululla olisi iltapäivätoimintaa, niin se olisi hyvä.
 
älä vielä murehdi, lapsesi kasvaakin vielä, eskarissa tapahtuu huimaa kasvua. ja sinulla on oikeus viedä lapsi vaikka pph:lle, jos on paljon aamuja, jolloin pitäisi yksin lähteä. ja iltapäivät kerhossa. Kyllä kaikki järjestyy.
 
siis tarkoitan, että ekaluokkalaisen voi/saa viedä pph:lle, voi siellä olla aamut ja myöskin iltapäivät. oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon on tokaluokan jouluun asti ja joillakin saatetaan jatkaa, jos katsotaan, ettei vielä pärjää yksin.
 
mä mietin että jos mun ekaluokkalaisen sieppaa joku namusetä. miten se pääsis pakoon, miltä siitä tuntuis yms. hyi kamalaa.. ihan itku tulee aina ja eihän se onneks ole todennäköistä, ja hölmö mä ole kun ajattelen. aivan kamala ajatus ja vähintään kerran viikossa se hiipii mieleen!?
 
Minäkin mietin välillä kaikkea tuota.Meillä syksyllä tyttö aloittaa koulun.En voi minkään kun ajatukset hiipii välillä kummittelemaan...elämää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
älä vielä murehdi, lapsesi kasvaakin vielä, eskarissa tapahtuu huimaa kasvua. ja sinulla on oikeus viedä lapsi vaikka pph:lle, jos on paljon aamuja, jolloin pitäisi yksin lähteä. ja iltapäivät kerhossa. Kyllä kaikki järjestyy.

Kiitos :hug:
Poika on kyllä hirmu järkevä ja osaa kulkea tuolla liikenteessä, kun siellä kävelemme, mutta ajatus siitä yksin kulkemisesta...mutta tosiaan, ehkä kaikki järjestyy :flower: =) Yritän aina parantaa oloani ajattelemalla, että onhan ne muutkin kaupunkilapset selviytyneet samasta, joten miksei meidän poika selviytyisi...mutta, mutta...ajattelen vissiin liikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti minäkin:
Minäkin mietin välillä kaikkea tuota.Meillä syksyllä tyttö aloittaa koulun.En voi minkään kun ajatukset hiipii välillä kummittelemaan...elämää...

Musta se on ihan kamalaa. Ja itse olen tosi, tosi herkkä vielä ja kun yöllä ajatus hiipii mieleen, niin itkuhan siinä tulee.
 
On siinä sen verran hölmöä, että periaatteessa kaikkien vanhempien lapset menee kouluun ja niillä on yleensä samat vaikeudet. Kyllä nyt hakisin hiukan vikaa itsestä, jos tällainen alkaa jo stressaamaan. Ehkä olisi hyvä keskustella jonkun ammattilaisen kanssa, että saa asiat oikeaan arvoonsa. Totta kai pitää olla oikealla tavalla huolissaan, mutta tuo kuullostaa jo pakkomielteeltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On siinä sen verran hölmöä, että periaatteessa kaikkien vanhempien lapset menee kouluun ja niillä on yleensä samat vaikeudet. Kyllä nyt hakisin hiukan vikaa itsestä, jos tällainen alkaa jo stressaamaan. Ehkä olisi hyvä keskustella jonkun ammattilaisen kanssa, että saa asiat oikeaan arvoonsa. Totta kai pitää olla oikealla tavalla huolissaan, mutta tuo kuullostaa jo pakkomielteeltä.

Tuossa ylempänä juuri sanoin, että onhan muillakin kaupunkilapsilla ollut/on sama edessä ja he ovat selviytyneet, joten miksei minunkin poikani selviytyisi. Juu ja olen neuvolassa huolestani puhunut. Ei tämä minulle mikään pakkomielle ole :)
 

Yhteistyössä