Mä tässä mietin..

[Kerpele]

Mikä tekee ihmisistä sellaisia että he arvostelevat toisten tapaa kasvattaa lapsiaan? Siis jos lapsilla on kuitenkin perustarpeet tyydytettyinä, heistä pidetään huolta, heitä rakastetaan, on ruokaa ja puhtaita vaatteita... Mikä saa ihmisen arvostelemaan toisen vanhemmuutta vaikkapa sen perusteella minkä ikäiseksi lapsi juo tuttipullosta tai minkä ikäisenä lapsi on oppinut vaipattomaksi?

Oikeastaan mä tiedänkin tähän vastauksen, se on ihan sama kuin muissakin tapauksissa joissa ihmiset arvostelevat toisiaan vaikka todellista syytä ei olisikaan..

Ehkä oikeampi kysymys olisi että miten tuollaiset ihmiset pystytään herättämään ihan oikeaan elämään ja ihan aitoon onnellisuuteen niin, että he käsittäisivät tekevänsä myös itselleen pahaa käytöksellään?

Ja onko mahdollista että ihminen joka on elänyt tuollaisessa kierteessä koko elämänsä (ehkä myös lapsuuden perheessä on toteutettu samaa), jossa kokee paikkansa kaikkien oikeutettuna arvostelijana.. Niin, siis, voikohan sellaista ihmistä edes saada siitä tilasta pois vai onko sellainen niin tiukasti kasvanut "minään" ettei ihminen edes tajua kierrettään?

Negatiivisuus on yksi pahimmista koukuttajista.. Meinaan joskus itsekin langeta, ja lankeankin, en ole mikään pyhimys. Mutta elämästä oppineena tajuan aina päästää siitä irti vaikka minulle se ei aina helppoa olekaan, tai siis ikinä. Kun on elänyt negatiivisuuden ilmapiirissä, niin onnellisuuden ja positiivisuuden takia täytyy ihan oikeasti tehdä työtä. Ja millään en voi uskoa että yksikään joka kovasanaisesti arvostelee toista tai tarkoituksellisesti pahoittaa toisen mielen, voi olla ihan oikeasti onnellinen.

 

["siiri"]

hyvin sanottu. on sellaisia luonteita, ehkä jollain tapaa kateellisia tai normi uskovaisia, että uskovat että on olemassa yksi tapa tehdä asiat oikein. sitten on olemassa onneksi myös viisaita, leppoisia, ystävällisiä ihmisiä, joilla ei ole niin paljon suurta tarvetta päteä ja olla aina oikeassa. Kyky antaa tilaa toiselle ja antaa kaikkien kukkien kukkia on ihastuttava kyky...

 

[Micosa]

Miksi sun pitäisi saada sellainen ihminen heräämään oikeaan elämään ja aitoon onnellisuuteen?

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Älä sä tyttö pieni mieti, sillä siihen miettimiseen tarvitaan kehittyneitä aivoja

 

[Kerpele]

Miksi sun pitäisi saada sellainen ihminen heräämään oikeaan elämään ja aitoon onnellisuuteen?

Emmä tiiä, mua vaan lähinnä harmittaa..

 

[Micosa]

Emmä tiiä, mua vaan lähinnä harmittaa..

On asioita joita ei pysty muuttamaan ja joihin ei pysty vaikuttamaan. Ei kannata vaivata päätään, vaikka kuinka harmittaa. Jättää moiset "negatiiviset" asiat omaan arvoonsa ja elää omaa elämäänsä.
Helpompaa.

 

[Kerpele]

On asioita joita ei pysty muuttamaan ja joihin ei pysty vaikuttamaan. Ei kannata vaivata päätään, vaikka kuinka harmittaa. Jättää moiset "negatiiviset" asiat omaan arvoonsa ja elää omaa elämäänsä.
Helpompaa.

Niin mä teenkin.

Joskus sitä vaan miettii että pystyiskö sitä jotenkin ympäristöään auttamaan..

Mutta eihän sitä varmaan sais tietääkään vaikka jotakuta olis joskus saanutkin näkemään maailman eri valossa.

 

["vieras"]

Mä en nyt ihan ymmärrä, miten toisten lasten kasvatuksen "arvosteleminen" liittyy omaan onnellisuuteen? Mistä sitä voi tietää kuinka onnellinen tai todellista elämää elävä ja nauttiva ihminen on, jos perusteina on se, että tämä on arvostellut toisten lasten kasvatusta?
Kait se vähän menee niin, että oletetaan että lapset luopuvat tietyistä asioista tietyssä iässä, jotkut tuntevat tarvetta tuode sen julki, toiset eivät. Ja voihan se olla vahva merkki siitä, että jokin on pielessä, jos joku kehitystaso jää savuttamatta tai tulee myöhässä. Jotkut ehkä pönkittävät omaa vanhemmuuttaan, kun huomaavat jonkun toisen lapsen vielä kulkevan vaikkapa vaipoissa kun meidän "nico-petteri" sentään oppi kuivaksi 3kk iässä...
Mutta jokaiselle toisten lapsia arvostelevan kannattais käydä vaikkapa Ranskassa. Ihan normia et neljä.viis vuotiaat on rattaissa kera tuttipullon tai tutin. Kyllä sais pahaa silmää Suomalaisessa leikkipuistossa.
Mut ehkä me Suomalaiset vaan ollaan sellasia, vähän äksyjä ja kriittisiä

 

[Chala]

Isolle osalle ihmisistä se oma tapa on ainoa oikea tai ainakin se oikein, muista saatetaan ehkä neuvotella hyvänä päivänä.

Ei suhtautuminen tietenkään suoraan onnellisuudesta kerro, mutta antaa kyllä viitteitä vähintään hetkellisestä onnettomuudesta ja tyytymättömyydestä johonkin.

Kaikki kumpuaa ihmisestä itsestään. Monet eivät mieti sanojaan vaikkeivät pahaa tarkoittaisi kommenteillaan ja se saa aikaiseksi mielipahaa ja vääriä käsityksiä, pidemmän päälle ikävää karsastusta ihmistä kohtaan.

Ne joilla oikeasti on paha olla ja purkavat sitä toisiin mitä mielenkiintoisimmin kommentein ja nälvimisin, eivät usein tunnu sitä apua haluavan koska tuntuu että siitä olotilasta saa jopa jonkinlaista marttyyrimaista nautintoa.

Se, että itse pitäisi lähteä omaa oloaan kohentamaan, on punainen vaate monille. Ei jaksa, ei viitsi, ei huvita. Liian vaikeaa ja vaatii jotain. Mutta siitä kärsii ihminen itse ja koko ympäristö, ikävä kyllä. Näkeehän sen täälläkin, kysytään neuvoja, saadaan niitä, kumotaan kaikki suoralta kädeltä ja aletaan kettuilla. Rakentavaa.

 

[Kerpele]

Mun mielestä mikä vaan toisten arvostelu kertoo ihmisen henkisestä olotilasta.. Ja yleensä ne ihmiset jotka arvostelevat toisten lapsia tai lastenkasvatusta, arvostelevat kaikkea muutakin.

Tämä lapsiin liittyvä arvostelu vaan pisti silmään juuri, taas kerran. Siinä on mun mielestä yksi julmimmista tavoista loukata toista, kyseenalaistaa vanhemmuus joidenkin pienten seikkojen takia.. Ehkäpä ne ihmiset jotka arvostelevat toisten vanhemmuutta ovat alitajuisesti niin epävarmoja omasta vanhemmuudestaan että tuovat sen esiin sitten noin?

Tai sitten vaan yllättävän moni oikeasti saa jotain nautintoa toisille mielipahaa tai epävarmuutta tuottamalla? ...Sitä en kykene ymmärtämään... Mun mielestä silloin ihmisissä on jotain ihan perustavanlaatuista vikaa.

Tai sitten mä oon vaan jotenkin suppee.

Mä ymmärrän kyllä jos ihmiset vaikkapa kiinnittävät johonkin seikkaan huomiota siksi että se joku seikka vaikuttaa siltä että lapsessa voisi olla jotain vikaa tai joku hätä. Mutta siinäkään tapauksessa en ymmärrä ilkeäsävytteisiä mielipiteitä. Asiat kun voi ilmaista niin monella eri tavalla..

Mä en sitten varmaan vaan voi olla Oikea Suomalainen kun en käsitä..