Mä vihaan itseäni, vihaan niin lujaa ettei tosikaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mie

Vieras
Vihaan mun habitusta :( On ylipainoa vähän, kaikki vaatteet näyttää omissa silmissä ihan paskalle mun päällä. Mä liikun runsaasti ja olen alkanut katsoa syömisä. No, tuloksena paino on NOUSSUT. Kilin vi*tu.

En halua enää mennä muun perheen kanssa saunaan, kun inhoan vartaloani. En anna miehen enää koskea muhun enkä suostu seksiin. Miehen fyysinen läheisyys vaan kuvottaa mua niin paljon. Ei hänen vuokseen, vaan oman itseni vuoksi. Kun ajattelen, miltä näytän ja tunnun hänen silmissään ja käsissään. Vaikka kuin yritän rentoutua, näen verkkokalvoillani vain oman peilikuvajaiseni. Yöks. En kykene edes kiihottumaan enää tän vuoksi.

Odotan vaan talvea, että voin taas verhoutua pitkään paksuun talvitakkiin, neuleisiin ja pitkiin housuihin...

Mies ei oikein ymmärrä mua. Hän pitää mua edelleen haluttavana, kiihottuu musta, haluaa läheisyyttä. Sanoo, että tää on tyhmää tää mun ajattelutapa. Että mun pitäs kantaa kroppaani ylpeänä miettimättä turhaa paskaa. Kärsii kun intiimisuhde puuttuu.

Mut en voi vaan tälle mitään. Enkä koskaan saavuta sitä kroppaa minkä haluisin ollakseni tyytyväinen. En tällä itsekurilla ja tahtotilalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuvaa? Nyt nostetaan sun itsetuntoa! :)

No en laita... Ja musta ei itseasiassa oo kuvia, koska en anna niitä ottaa. Siitä syystä kun näytän mielestäni niissä ihan karseelta. Ei oo kuvia musta edes lasten kanssa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Painon kuuluukin nousta, jos liikunnan myötä lihasmassa kasvaa. Oisko se aika kuukaudesta, vai onko tuo tunne ihan pysyvä olotila?

No pysyvä. Masentuneeksi en itseäni koe. Energinen olen ihan. Inhoan vaan itteeni. Ja lihasmassan kasvulla tää ei selity. Liikun jalan ja pyöräillen, salitreeniä en tee.
 
Mulla ihan samoja tuntemuksia sillä erotuksella että mulla varsinaista ylipainoa ei ole. 170cm/64kg. En vaan osaa suhtautua raskauden jälkeiseen vartaloon. Kaikki roikkuu, lepattaa ja hölskyy. Sellua tuntuu olevan joka paikassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Painon kuuluukin nousta, jos liikunnan myötä lihasmassa kasvaa. Oisko se aika kuukaudesta, vai onko tuo tunne ihan pysyvä olotila?

No pysyvä. Masentuneeksi en itseäni koe. Energinen olen ihan. Inhoan vaan itteeni. Ja lihasmassan kasvulla tää ei selity. Liikun jalan ja pyöräillen, salitreeniä en tee.

Kyllähän se lihasmassa pyöräillessäkin kasvaa, siis lihasmassan osuus painosta, kun osa rasvakudoksesta sulaa ja lihasta tulee tilalle, vaikkei lihakset niin hyvin tulekaan näkyviin kuin salitreeneissä. Millä sun mielen saisi piristettyä? Lomamatka, kampaajakäynti, kosmetologi, shoppailu? Viha on kuluttava tunne ja etenkin itsensä vihaaminen, kun vihan kohde on jatkuvasti läsnä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Millä sun mielen saisi piristettyä?

Enpä oo keksinyt sellasta, mikä piristää. Ei se kampaaja voi "korjata" kuin tukan. Ja mitä sen väliä, kun muu kroppa ihan perästä. Shoppailusta en pidä. No osin, kun ei oo rahaa, mut myös siksi, kun ei löydy vaatetta joka on kivanäköinen mun päällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Millä sun mielen saisi piristettyä?

Enpä oo keksinyt sellasta, mikä piristää. Ei se kampaaja voi "korjata" kuin tukan. Ja mitä sen väliä, kun muu kroppa ihan perästä. Shoppailusta en pidä. No osin, kun ei oo rahaa, mut myös siksi, kun ei löydy vaatetta joka on kivanäköinen mun päällä.

Hiuksethan on naisen kruunu, laitatat ihanan tukan, hiuspidennyksiä tai jotain erikoista, ostat uudet meikit niin kukaan ei naamasta alaspäin muista katellakaan. ;) Vaatteita voi ostaa myös "isojen tyttöjen liikkeistä" jotka on suunniteltu siten, että isompikin näyttää kauniilta. Nyt mielialaa kohentamaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Millä sun mielen saisi piristettyä?

Enpä oo keksinyt sellasta, mikä piristää. Ei se kampaaja voi "korjata" kuin tukan. Ja mitä sen väliä, kun muu kroppa ihan perästä. Shoppailusta en pidä. No osin, kun ei oo rahaa, mut myös siksi, kun ei löydy vaatetta joka on kivanäköinen mun päällä.

Hiuksethan on naisen kruunu, laitatat ihanan tukan, hiuspidennyksiä tai jotain erikoista, ostat uudet meikit niin kukaan ei naamasta alaspäin muista katellakaan. ;) Vaatteita voi ostaa myös "isojen tyttöjen liikkeistä" jotka on suunniteltu siten, että isompikin näyttää kauniilta. Nyt mielialaa kohentamaan!

Ju, tokihan niitä isoja kokoja saa, ja vaikka mimmosia kun on rahaa. Täs pikkukylässä ei kyllä oo muita kuin Seppälä ja siellä ne on aika mummomaisia :D Ehkä se isoin homma siinäkin on, että vaikka vaate ois nätti, se kokolapun numero spoilaa mielialan... En halua olla kokoa 44...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Millä sun mielen saisi piristettyä?

Enpä oo keksinyt sellasta, mikä piristää. Ei se kampaaja voi "korjata" kuin tukan. Ja mitä sen väliä, kun muu kroppa ihan perästä. Shoppailusta en pidä. No osin, kun ei oo rahaa, mut myös siksi, kun ei löydy vaatetta joka on kivanäköinen mun päällä.

Hiuksethan on naisen kruunu, laitatat ihanan tukan, hiuspidennyksiä tai jotain erikoista, ostat uudet meikit niin kukaan ei naamasta alaspäin muista katellakaan. ;) Vaatteita voi ostaa myös "isojen tyttöjen liikkeistä" jotka on suunniteltu siten, että isompikin näyttää kauniilta. Nyt mielialaa kohentamaan!

Ju, tokihan niitä isoja kokoja saa, ja vaikka mimmosia kun on rahaa. Täs pikkukylässä ei kyllä oo muita kuin Seppälä ja siellä ne on aika mummomaisia :D Ehkä se isoin homma siinäkin on, että vaikka vaate ois nätti, se kokolapun numero spoilaa mielialan... En halua olla kokoa 44...

TAi 46 :(
 
Ymmärrän sua todella.
Mä koen ihan prikulleen samalla tavalla.
Hyvä kun olet alkanut tsempata liikkumisessa ja katsot syömistäsi. Älä masennu vaikka alku onkin hankala! Tärkeintä nyt on oikeasti että olet kärsivällinen ja jaksat tsempata noissa asioissa.
Puhu miehellesi näistä tuntemuksistasi, varmaan olet puhunutkin. Ihanaa, että sinulla on mies, joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Ja ihanaa, että olet hänen mielestä haluttava! Niin sen pitää ollakin! Ajattele, jos hän rakastaisi sinua vain silloin kun olet tietyissä mitoissa! Se olisi kauheaa. Iloitse siis hänestä!

Tiedän, että on helppo sanoa, mutta oikeesti olet tosi tärkeä ja mielettömän arvokas ihminen juuri tuonkokoisena ja tuollaisena. Ihmisarvoasi ei muuta se, minkäkokonen olet. Mutta jos olosi vähänkään helpottuu, niin jatka liikuntaa ja syö terveellisti. Ja iloitse sitten jo yhdestäkin menetetystä kilosta. Kaikki tapahtuu pikku hiljaa. Ja välillä tulee sortumisia ja ahmimisia, mutta niistäkin voi päästä yli.

Painin itse ihan samoissa asioissa, joten tiedän just sen tunteen, kun on vaan pelkkää vihaa omaa kammottavaa kroppaa kohtaan. Ja juu, valokuviin en enää kans hevillä suostu. Ja ottaa ihan mielettömästi aivoon kun ympärillä tuntuu olevan vaan sellaisia hoikkia ja kauniita ihmisiä. Tuntuu niin epäreilulta!!! Itse asun vielä maassa, jossa ihmiset on luonnostaan niin pieniä, että olen oikea norsu täällä.
Mut oikeesti olet arvokas. Ja jos vaan mitenkään mahdollista, anna miehesi katsoa, koskea sinua. Anna hänen osoittaa sinulle, kuinka paljon hän pitää sinusta juuri tuollaisena. Pyydä häneltä myös apua tuohon syömis juttuun liittyen.
Ja vaikka saatatkin olla vähän pyöreä sun muuta, niin sulla on ihan varmasti taas sellaisia ominaisuuksia, luonteenpiirteitä, taitoja, joita monella muulla ei ole.
Yritä nähdä itsessäsi myös ne hyvät piirteet, kauniit puolesi ja tuo niitä esiin.
Oikeesti monet ihmiset ei edes välttämättä huomaakaan pyöreyttäsi vaan näkevät sinussa niitä muita ihania ominaisuuksiasi. Korosta niitä!
Ja ennen kaikkea näe se että sinua rakastetaan juuri tuollaisena!!!! Tsemppiä!

Ja jos vaan tuntuu, niin mene ihmeessä juttelemaan näistä asioista jollekin ammattilaiselle. Jo näiden asioiden käsitteleminen, kohtaaminen voi auttaa sinua ja minäkuvasi eheytymistä.

Sori, kun tuli tällainen paasaus viesti.

Karenina
 
Tulin tossa taasen 6,5km lenkiltä, ripeältä semmoselta. Tänään oon syöny 6 pientä palaa ruisleipää, tonnikalaa vedessä, pari viipaletta ohutta kalkkunaleikettä, 170g maksalaatikkoa, mandariinia ja pikkupurkin jogurttia. Mä en tajuu kun tuloksia ei tuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Vihaan mun habitusta :( On ylipainoa vähän, kaikki vaatteet näyttää omissa silmissä ihan paskalle mun päällä. Mä liikun runsaasti ja olen alkanut katsoa syömisä. No, tuloksena paino on NOUSSUT. Kilin vi*tu.

Tottakai se nousee aluksi, lihas on painavampaa kuin rasva, nousu kyllä muuttuu laskuksi jos elämäntapa pysyy samana
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Vihaan mun habitusta :( On ylipainoa vähän, kaikki vaatteet näyttää omissa silmissä ihan paskalle mun päällä. Mä liikun runsaasti ja olen alkanut katsoa syömisä. No, tuloksena paino on NOUSSUT. Kilin vi*tu.

Tottakai se nousee aluksi, lihas on painavampaa kuin rasva, nousu kyllä muuttuu laskuksi jos elämäntapa pysyy samana

Itekkin tänään nousin auringon kanssa melkein samaan aikaan lenkille, ja silti painoa on paljon. Mutta huomenna sama juttu
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Vihaan mun habitusta :( On ylipainoa vähän, kaikki vaatteet näyttää omissa silmissä ihan paskalle mun päällä. Mä liikun runsaasti ja olen alkanut katsoa syömisä. No, tuloksena paino on NOUSSUT. Kilin vi*tu.

Tottakai se nousee aluksi, lihas on painavampaa kuin rasva, nousu kyllä muuttuu laskuksi jos elämäntapa pysyy samana

Itekkin tänään nousin auringon kanssa melkein samaan aikaan lenkille, ja silti painoa on paljon. Mutta huomenna sama juttu

usta tuntuu, et ei se ala tippua. Teen mitä vaan. Se on noussu vaan, vaikka oon liikkunu jne koko kevään. Nekin housut mitkä on ollu ihan ok, alkaa kiristää mahasta ja perseestä.
 

Yhteistyössä