Mä vihaan itseäni, vihaan niin lujaa ettei tosikaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Vihaan mun habitusta :( On ylipainoa vähän, kaikki vaatteet näyttää omissa silmissä ihan paskalle mun päällä. Mä liikun runsaasti ja olen alkanut katsoa syömisä. No, tuloksena paino on NOUSSUT. Kilin vi*tu.

En halua enää mennä muun perheen kanssa saunaan, kun inhoan vartaloani. En anna miehen enää koskea muhun enkä suostu seksiin. Miehen fyysinen läheisyys vaan kuvottaa mua niin paljon. Ei hänen vuokseen, vaan oman itseni vuoksi. Kun ajattelen, miltä näytän ja tunnun hänen silmissään ja käsissään. Vaikka kuin yritän rentoutua, näen verkkokalvoillani vain oman peilikuvajaiseni. Yöks. En kykene edes kiihottumaan enää tän vuoksi.

Odotan vaan talvea, että voin taas verhoutua pitkään paksuun talvitakkiin, neuleisiin ja pitkiin housuihin...

Mies ei oikein ymmärrä mua. Hän pitää mua edelleen haluttavana, kiihottuu musta, haluaa läheisyyttä. Sanoo, että tää on tyhmää tää mun ajattelutapa. Että mun pitäs kantaa kroppaani ylpeänä miettimättä turhaa paskaa. Kärsii kun intiimisuhde puuttuu.

Mut en voi vaan tälle mitään. Enkä koskaan saavuta sitä kroppaa minkä haluisin ollakseni tyytyväinen. En tällä itsekurilla ja tahtotilalla.

Lakkaa valittamasta! Mulla on syöpää sairastava lapsi ja oma vointi on niin heikko, etten voi harrastaa liikuntaa tällä hetkellä ollenkaan. Sä pystyt liikkumaan ja saat painosi kuriin, jos vain päätät niin. Sitä huomaa vasta silloin mitenkä hyvin asiat on ollut, kun ne on menettänyt. Laita päässäsi ajatukset & asiat järjestykseen ja nauti elämästäsi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Vihaan mun habitusta :( On ylipainoa vähän, kaikki vaatteet näyttää omissa silmissä ihan paskalle mun päällä. Mä liikun runsaasti ja olen alkanut katsoa syömisä. No, tuloksena paino on NOUSSUT. Kilin vi*tu.

En halua enää mennä muun perheen kanssa saunaan, kun inhoan vartaloani. En anna miehen enää koskea muhun enkä suostu seksiin. Miehen fyysinen läheisyys vaan kuvottaa mua niin paljon. Ei hänen vuokseen, vaan oman itseni vuoksi. Kun ajattelen, miltä näytän ja tunnun hänen silmissään ja käsissään. Vaikka kuin yritän rentoutua, näen verkkokalvoillani vain oman peilikuvajaiseni. Yöks. En kykene edes kiihottumaan enää tän vuoksi.

Odotan vaan talvea, että voin taas verhoutua pitkään paksuun talvitakkiin, neuleisiin ja pitkiin housuihin...

Mies ei oikein ymmärrä mua. Hän pitää mua edelleen haluttavana, kiihottuu musta, haluaa läheisyyttä. Sanoo, että tää on tyhmää tää mun ajattelutapa. Että mun pitäs kantaa kroppaani ylpeänä miettimättä turhaa paskaa. Kärsii kun intiimisuhde puuttuu.

Mut en voi vaan tälle mitään. Enkä koskaan saavuta sitä kroppaa minkä haluisin ollakseni tyytyväinen. En tällä itsekurilla ja tahtotilalla.

Älä tuijota pelkkään puntariin sillä lihas painaa enemmän kuin läski. jos olet liikkunut enemmän kiinteydyt kyllä vaikka paino ei laske.
Joku voi näennäisesti laihtua kun puntari näyttää sen, mutta lähteä voikin lihasta ja muu jää.
Jatka siis vaan liikuntaa ja pikkuhiljaa näet peilistä tuloksen jos hellität vihastasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Musta tuntuu, että meille tulee ero, jos en kykene seksiin :( Miehelle kun ei pelkät käsi- ja suuhommat riitä. Varsinkin kun ei saa koskeakaan muhun.

No ei tuosta miehestäsikään kyllä apua ole, jos suhde kaatuu seksiin. Teidän ongelma ei todellakaan ole seksi, jos mies on sitä mieltä niin on harvinaisen typerä mies. Ongelma on sinun itsetuntosi ja se ei kyllä sieltä pohjamudista nouse mihinkään jos palaute on luokkaa "jos et halua panna nii ota edes suihin". Miehen pitäisi olla kiinnostunut siitäkin, mitä siellä pään sisällä liikkuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Musta tuntuu, että meille tulee ero, jos en kykene seksiin :( Miehelle kun ei pelkät käsi- ja suuhommat riitä. Varsinkin kun ei saa koskeakaan muhun.

No ei tuosta miehestäsikään kyllä apua ole, jos suhde kaatuu seksiin. Teidän ongelma ei todellakaan ole seksi, jos mies on sitä mieltä niin on harvinaisen typerä mies. Ongelma on sinun itsetuntosi ja se ei kyllä sieltä pohjamudista nouse mihinkään jos palaute on luokkaa "jos et halua panna nii ota edes suihin". Miehen pitäisi olla kiinnostunut siitäkin, mitä siellä pään sisällä liikkuu.

Se onkin siitä kiinnostunut. Sanoi eilen, että puhu mulle, että helpottaa. Mut ei se mun olo puhumalla parane. Ja MÄ ehdotin, et jos antasin sille suuseksiä ja käsihoitoja. Mies sano, et ei se hälle riitä, kun haluaa mut kokonaan...
 
tuttua.... mulla pituutta 164 ja painoa 80kg. Seksi ei kiinnosta, ku inhoan kroppaani yli kaiken. Oman miehenkään nähden en halua olla vähissä vaatteissa, uimahalleissa yms en käy.
Joskus ennen lapsia olen ollut 15kg laihempi.
En lähde enää minnekkään sukujuhliin yms.kun en löydä sopivaa vaatetta, kaikki vaatteet näyttää mallinukkien päällä hyviltä, mutta mun päällä karseilta. Miktkään isojen tyttöjen vaatteetkaan ei näytä hyviltä. Ahistaa pelkkä ajatuskin, että pitäs lähteä vaatteita kattelemaan johki juhliin ja lähteä ihmisten ilmoille (sukulaisen häät alkuvuodesta) . Kaikkeni olen yrittänyt keksiä, ettei tarvis sinne häihin lähteä. Pitää vissiin katkoa jalkansa tai joytain, että tarvi lähteä mihkään...
 
Mä en inhoa ulkonäköäni, mutta muuten mua vituttaa tällä hetkellä aika rankasti ratkaisut, joita olen tähän mennessä elämässän itehnyt. Että on ihminen voinut ollakin tyhmä. Yritän tässä funtsia, että miten näitä virheitä saisi edes vähän paikkailtua.
 
sulla taitaa olla omakuva aika vääristynyt, ja niin kauan kun niin on, et tuu koskaan näyttämään mielestäsi hyvältä. ihan sama painatko 100 vai 50 kiloa.

:hug:



Ihan totta, painoin nuorempana 95kg, jollain ilveellä sain laihdutettua itseni 53 kiloiseksi...mutta en ollut sen tyytyväisempi itseeni silloinkaan...aina sitä keksi itsestään jotain kritiikkiä, nyt olen taas lasten teon ja kotiäitiyden myötä lihonut samoihin mittoihin.
V...ituttaa, mut minkäs teet, ei löydy tarpeeksi itsekuria laihduttamiseen, eikä jaksamista...ehkä joskus vielä.
 

Yhteistyössä