Mä vihaan olla äiti

[evilmom]

Noin. Mä sen sanoin. Mä vihaan olla äiti.

Toinen lapsi pilasi kaiken. Ensin parisuhteen (raskaus oli rankka), riideltiin vain, ja nyt kun vauva syntyi.. Esikoinen vain ärsyttää ja vauvaan en kerkeä saada mitään kontaktia.

Tekee mieli vain kiljua ja lähteä! Ei nuo edes ole hankalia, tekee vain mun päivästä hankalan.

Mitä jos mä kadun tätä toista lasta loppuelämän? Ennen meillä oli niin ihanaa.. Esikoinen oli ihana. Parisuhde voi hyvin... Kaikki oli niin paljon paremmin!

Mitä jos mä vihaan tätä perhe-elämää päivä päivältä enemmän?

Ei, en ole masentunut tai väsynyt.. Pettynyt vain tähän.

Samanlaisia kokemuksia?

 

["Vieras"]

Synnytyksen jälkeinen masennus?

 

[evilmom]

[QUOTE="Vieras";29050085]Synnytyksen jälkeinen masennus?[/QUOTE]

Ei, mä en ole masentunut.

 

["Vieras"]

Ei, mä en ole masentunut.

Ei, ei tietty, kaikki vaan on perseestä. Lapsi vaan pilas kaiken.

 

[evilmom]

[QUOTE="Vieras";29050109]Ei, ei tietty, kaikki vaan on perseestä. Lapsi vaan pilas kaiken.[/QUOTE]

Ok. Masennus on kaikkeen se syy. Helppo vetää se kortti kun lapsi syntyy ja syyttää siitä kaikkea. Ei, mä en ole masentunut. Olen kyllä joskus ollut, mutta tämä ei ole sitä. Pilleritkö saa mut taas rakastamaan kaikkia? Ei, en usko.

 

["Vieras"]

Ok. Masennus on kaikkeen se syy. Helppo vetää se kortti kun lapsi syntyy ja syyttää siitä kaikkea. Ei, mä en ole masentunut. Olen kyllä joskus ollut, mutta tämä ei ole sitä. Pilleritkö saa mut taas rakastamaan kaikkia? Ei, en usko.

Oletkos iloinen ja pirteä?

 

["Vieras"]

Kai meet nyt sterilisaatioon, olet paska äiti eikä kannata tehdä lisää lapsia?

 

[evilmom]

[QUOTE="Vieras";29050141]Oletkos iloinen ja pirteä?[/QUOTE]

Herra isä! Mä en ole masentunut! Olen pettynyt tähän perhe-elämään ja haluaisin perua tämän kaiken, koska tämä ei ole mun juttu! Mä en nauti äitiydestä tai tästä vauvatuoksuisesta arjesta ja jos voisin, lähtisin. Se ei tee musta masentunutta!

 

[evilmom]

[QUOTE="Vieras";29050148]Kai meet nyt sterilisaatioon, olet paska äiti eikä kannata tehdä lisää lapsia?[/QUOTE]

Mistähän tämän olisi voinut ennustaa idiootti?

 

["Vieras"]

Herra isä! Mä en ole masentunut! Olen pettynyt tähän perhe-elämään ja haluaisin perua tämän kaiken, koska tämä ei ole mun juttu! Mä en nauti äitiydestä tai tästä vauvatuoksuisesta arjesta ja jos voisin, lähtisin. Se ei tee musta masentunutta!

Mikä ON sun juttu?

 

[i feel your pain]

Itse olen hyvin tietoinen, että jos meille tulisi toinen lapsi niin olisin samassa tilanteessa. Meille ei siis tule toista lasta.

 

["Vieras"]

Itse olen hyvin tietoinen, että jos meille tulisi toinen lapsi niin olisin samassa tilanteessa. Meille ei siis tule toista lasta.

Joo mutta ap ei oppinut ekasta kerrasta ja silti syyttele MUITA idiooteksi.

 

[evilmom]

Itse olen hyvin tietoinen, että jos meille tulisi toinen lapsi niin olisin samassa tilanteessa. Meille ei siis tule toista lasta.

:/ Mä pelkäsin tätä koko raskauden. Mä niin pelkäsin tätä.

 

[evilmom]

[QUOTE="Vieras";29050168]Joo mutta ap ei oppinut ekasta kerrasta ja silti syyttele MUITA idiooteksi.[/QUOTE]

Luehan mun alotus uudestaan.

 

["Vieras"]

:/ Mä pelkäsin tätä koko raskauden. Mä niin pelkäsin tätä.

Niin pelkäsit...voi piip piip...

 

[evilmom]

Haistakaa paska täydelliset äidit, yritin saada jotain apua, mut haukutaan vaan! Kiitti tosi paljon heido.

 

["Vieras"]

:/ Mä pelkäsin tätä koko raskauden. Mä niin pelkäsin tätä.

Miks NIIIIIIIn pelkäsit, iin pelkäsit tätä koko raskauden kun esikoinen oli niin ihana, kaikki oli NIIIIN ihanaa ennen raskautta.

 

[neuvo]

Eroa ja jätä lapset isälle. Problem solved.

 

[i feel your pain]

Kyllä mä ymmärrän kuinka se ajatus monesta lapsesta on kiva, mutta käytänössä ei olekkaan. Ei meistä kaikista ole siihen. Itse tykkään, kun on yksi, se saa kaiken huomion ja voin vaan keskittyä häneen. Välillä tulee hetken mielenhäiriö ja mietin toisen tekoa, onneksi aina tajuan ettei minusta olisi siihen missään nimessä. Harmi vaan, kun teitte toisen vaikka sulla oli takaraivossa pelko ettei susta ole siihen.

 

[Elov.]

Onhan se aluks kahenkaa raskasta.. Yritä ajatella et kaikki on pian paljon paremmin.. Ku vaan kestät siihen asti et pienempi (isompikin myös) kasvaa, niin on paljon mukavampaa.. Kyllä mäki oon joka kerta miettiny et mihin menin pääni pistämään mut aina ku nuorin on ollu n1,5 viimestään, oon ollu jo oma iloinen itseni, miehen kanssa ollaan saatu taas parisuhde takaisin ja nautin jokaisesta lapsesta..

Neljäs, nuorin on nyt 1kk ja arki on oikeestaan vaan suorittamista.. Vaik onhan niitä tärkeitä onnen hetkiäkin siellä täällä, mut ei mitään ruusuista vauva/perhearkee..

 

["vieras"]

Todella todella typeriä vastauksia ap:lle. Miksi vastata jos haluaa vain ilkeillä?
Uskon että ongelma on ap:lle todellinen, eikä ole ketään hylkäämässä vaan kaipaa veraistukea ja olkapäätä.

Ja te tarjoatte nyrkkiä.

 

["vieras"]

Äitiyteen liittyy sellaisia voimakkaita tabuja, joita ei saa sanoa ääneen. Äitiyden katuminen tai siihen pettyminen on yksi niistä asioista. Näin netissä on tietenkin mahdoton sanoa onko AP:lla synnytyksen jälkeinen masennus vai ei. On kuitenkin ihan eri asia katua lasten tekoa tai olla pettynyt äitiyteen kuin sairastaa masennusta. Ne voivat toki liittyä toisiinsa, ja katumus voi olla oire masennuksesta.

AP:lle sanoisin, että oman mielenterveytesi ja mielenrauhan vuoksi sinun pitäisi oppia jotenkin vähintään hyväksymään tilanne. Onko äitiydessä tai toisessa lapsessa mitään sellaista, mistä pidät? Mitä ne asiat ovat? Voiko vaikea suhteesi toiseen lapseesi juontaa vaikeasta raskaudesta? Ehkä alitajuisesti syytät lasta raskaudesta ja parisuhteen ongelmista? Sinun voisi olla hyvä puhua vaikkapa psykologille tästä, jotta voisit saada asiantuntevia näkökulmia ja ehkä jotain apuakin.

 

[Vaimo-Rakas]

En kyllä lähtis nakkelemaan kiviä. Kahden pienen aikana se elämä ei ole helppoa eikä edes kivaa. Ainakaan itse en muista kuopuksen syntymän jälkeisestä vuodesta juuri yhtään mitään, muuta kuin että elin sillä kun tiesin että kuukauden tai kahden päästä on lapsivapaa ilta.
Sympatiat ap:lle. Se on raskasta ja kuluttavaa, en tiennyt heiluiko mulla vai koiralla häntä enemmän kun mies tuli pelastamaan työpäivän jälkeen. Vauva huusi koliikkia ja korvatulehduksia ja enemmän kuin pari kertaa itkin että kuopus oli "pilannut" meidän elämän ja en olisi tähän ryhtynyt jos olisin tiennyt.
No, nyt lapset ovat isompia, kaikki on helpottunut, kuopus sai putket korviin ja on onnellinen ja tyytyväinen lapsi. Päivääkään en vaihtaisi pois mutten suinkaan ole täydellinen äiti joka täydellisenä muistaa vuodet 2009-2011- No way.
Asiat paranee, tilanne paranee. Muista vaalia parisuhdetta, pitäkää keskusteluyhteys ja kosketusyhteys yllä. Kaikki muuttuu paremmaksi. Iso halaus multa sulle <3

 

[Nepparipoks]

Mulla oli tosi vaikeaa toisen lapsen synnyttyä. Itse taasen olisin vaan halunnut keskittyä vauvaan. Esikoinen tuntui rasitteelta. Vuosi oli aika rankka.

Nyt kuopus on vuoden ja parisuhde voi hyvin ja elämä on muutenkin vähän helpompaa. Vielä kun saisi enemmän ihan omaa aikaa ja enemmän aikaa kumppanin kanssa.

Mutta kyllä mä ymmärrän. Mielestäni toisen lapsen saaminen muutti elämää vielä voimakkaammin, kuin ensimmäisen. Vauvan hoito on tuttua, mutta elämä (ehkä uhmailevankin) esikoisen sekä vauvan kanssa ei.

 

[Porho]

No mut jos olette jo pohjalla, niin siitä ole kuin yksi suunta ja se on ylös. Voisiko lapset laittaa hetkeksi hoitoon ja miehen kanssa minilomalle? Mites uusi harrastus vaikka jotain urheilua? Tai voisko mies olla lasten kaa ja sinä hetken jossain muualla? Aina hoetaan näitä samoja juttuja, mutta kerta toisensa jälkeen huomaan että nämä tekee mut ainakin iloiseksi.