Ja tässä näitä lupaamiani runoja:
MEILLE ON SYNTYNYT LAPSI
Meille on syntynyt lapsi.
ihmettä, iloa.
Lahjoista suurin voi painaa
vain kolme kiloa.
Meille on syntynyt lapsi,
ei yhtään vähempää.
Katsomme salaisuutta
vuoteellaan lepäävää.
Meille on syntynyt lapsi.
kitinää kuuntelen.
kaiken huomion valtaa
hän, puolimetrinen.
OLENKO VALMIS?
Milloin on ihminen valmis
äitinä olemaan?
Tarpeeksi pätevä siihen
olenko milloinkaan?
Milloin on ihminen valmis
kantamaan vastuun sen,
jonka tuo tullessansa
pikkuinen ihminen?
Jaksanko voimilla näillä
lastani tukea,
varustaa, hoivata, laulaa,
leikkiä, lukea?
Milloin on ihminen valmis
vanhemman tehtävään?
lapseni, seikkailuun suureen
yhdessä lähdetään.
ENNEN KUIN SINÄ SYNNYIT
Ennen kuin sinä synnyit,
en voinut uskoa:
jossain on varastossa
näin paljon rakkautta.
Ennen kuin sinä synnyit,
en voinut arvata,
että voin nukkua yöni,
kolmessa tunnissa.
Ennen kuin sinä synnyit
en tiennyt ollenkaan:
pikkuinen lapsi voi siirtää
maailman paikoiltaan.
JOS NÄET
Jos näet joka kiven, ruohonkorren hennon,
jos huomaat västäräkin lapsen ensilennon,
jos tutkit taivasta ja merenrantaa,
ja hiekanjyviä ja tummaa santaa,
jos katsot kiven kauneutta suurta
ja ikitammen runkoa ja juurta,
jos kevättä, kun puu käy lehtiin
ja ihmettelet, miten kaikki tehtiin,
katso lasta, silmiä ja pientä kättä.
katso. Et saata olla kiittämättä.