Masennuksen hoitoa? Taidan olla ongelmissa?

[aina niin masentunut]

Taustani masennusta sairastaneena on ollut pitkä ja kivinen, mt-ongelmia on ollut paljon. Masennus muuttui vuosien myötä lievästä lähes psykoottiseksi, lääkityksellä se muuttui vähitellen vaikeaksi ja sen kautta keskivaikeaksi. Olotiloistani varmaan kertoo paljon se, että kun masennus lieventyi keskivaikeaksi, tunsin itseni jo lähes terveeksi ja elämäkin hymyil. Monien vuosien sairaastelun myötä mustikapasiteetti on olematon, eikä pää aina oiken toimi, tämän kanssa on jotenkin oppinut elämään, vaikka tuntuukin pahalta muuttua älykkäästä ihmisestä lähes yksinkertaiseksi.

Kaiken "onnen huuman" keskellä tulin raskaaksi ja lääkitys jouduttiin lopettamaan. Hampaat irvessä päätin sinnitellä ilman lääkkeitä, että vauva ei altistuisi lääkeaineille, ja aluksi kaikki tuntuikin menevän hyvin. Mutta yllättävän nopeasti tilani on alkanut romahtamaan: itkuisuutta, tyhjyyden tunnetta, välinpitämättömyyttä, loputonta väsymystä, pahenevia muistongelmia, aikaansaamattomuutta, kiukkua, unihäiriöitä... lista lienee loputon.

Syön vitamiineja, rautaa ja kalaöljy-kapseleita. Minulla on hoitokontakti, jossa käyn säännöllisesti keskustelemassa. Neuvolassa pystyn puhumaan asioistani. Mieheni tukee ja osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin. Ei taloudellisia huolia, töissä käyn, vaikka en enää jaksaisi.

Raskaus on vasta alussa, mutta voimat ovat jo loppu. Olen tämän tilanteen elänyt jo niin usein, että tiedän olevani pian todelliasissa ongelmissa mielenterveyteni kanssa.

Aina joka paikassa hehkutetaan, kuinka on tärkeää saada apua ja hoitoa raskaudenaikaiseen masennukseen ajoissa. Hoidoksi nähdään mm. se keskusteluapu. Lääkkeitä ei suositella, enkä niitä toki tässä tilanteessa haluaisikaan. Mutta kun olo koko ajan heikkenee, mikä tässä nyt sitten auttaa? Sikiö kärsii odotusaikana äidin masennuksesta, mutta miksi ei ole olemassa oikeaa hoitoa, joka voisi tilanteessa auttaa?

Eli kertokaa nyt, miten raskaudenaikaista masennusta oikeasti hoidetaan? En minä keskustelusta hyödy, turhaudun ja ahdiastun vain, ja olo vain jatkaa pahentumista. Tätä vauhtia olen pian taas itsemurhaa suunnittelemassa, ja silloin on jo tilanne viimeistään liian paha.

 

["vieras vaan"]

Eiköhän se lääkehoito ole tuossa tapauksessa ainoa vaihtoehto? Toivotan sinulle kovasti voimia ja jaksamista ja kaikkea hyvää!!

 

[EI]

Älä vedä mitään pillereitä raskaana ollessasi, ei minkäänlaisia masennuslääkkeitä, psykoosilääkkeitä, ei mitään.
Siinä se.
Jos jotain elämässäsi kadut myöhemmin niin sitä ihan varmasti.
Se ei ole kuin muutama kuukausi, ja säästät lapsen tältä.
Se ei ole hänen valinta syödä mitään, siis yhtään mitään lääkkeitä.
Ja jos joku muu sinulle sanoo että "syö vaan, syö vaan" niin et kai nyt silti söisi !

 

[Masentunut äiti myös]

Tuli vaan mieleen että oletko kokeillut ruokavaliolla hoitaa masennusta? Ei ole tarkoitus aliarvioida masennustasi, mutta tiedän ihmisiä jotka ovat karppaamalla voineet jättää mielialalääkityksen pois. Itse olen karpannut kolmisen vuotta ja ero aiempaan mielialaan on valtava. Suurin syy siihen että en halua enää syödä hiilihydraatteja on juuri se että se vaikuttaa niin valtavasti mielialaani. Vähäinenkin turha sokeri ravinnosta saa minut väsyneeksi, haluttomaksi, tulee suuria päättämisvaikeuksia ja hällä väliä- olo. Mikään ei kiinnosta ja räjähtelen pienistä. En tiedä kuinka sinulla vaikuttaisi, ehkä kannattaisi kuitenkin kokeilla?

 

[jo vain]

Älä vedä mitään pillereitä raskaana ollessasi, ei minkäänlaisia masennuslääkkeitä, psykoosilääkkeitä, ei mitään.
Siinä se.
Jos jotain elämässäsi kadut myöhemmin niin sitä ihan varmasti.
Se ei ole kuin muutama kuukausi, ja säästät lapsen tältä.
Se ei ole hänen valinta syödä mitään, siis yhtään mitään lääkkeitä.
Ja jos joku muu sinulle sanoo että "syö vaan, syö vaan" niin et kai nyt silti söisi !

Kyllä, juuri näin.
Syö vaikka loppuelämäsi mitä tahansa, mutta säästä lapsi tältä. Älä myöskään syö lääkkeitä imettäessäsi.

Oletko ajatellut, että voisit lähdeä vaikka pariksi kuukaudeksi lomalle, jonnekkin missä saisit vain löhötä auringon alla, jonnekkin mieluiseen paikkaan, ihan yksin, uuteen maailmaan, avaamaan mieltä -pois sieltä missä olet.
Itse tein näin kun olin raskaana, olin suurimman osan raskaudesta palmun alla.
Mikäli teillä ei ole rahahuolta eikä vielä muita lapsia, kyllä se pari kuukautta helposti passaa hypätä tuntemattomaan. Lapsikin siellä mahassa tykkää

 

[no huh]

[QUOTE="vieras vaan";29615260]Eiköhän se lääkehoito ole tuossa tapauksessa ainoa vaihtoehto? Toivotan sinulle kovasti voimia ja jaksamista ja kaikkea hyvää!![/QUOTE]

Onneksi sinä et voi määrätä mitään reseptejä !!
Tätä sitä nykymaailmaa juuri vaivaakin.
Muutama lause tekstiä, ja lääke on se paras vaihtoehto.
Mikään muuhan ei auta, vaikka nimenomaan kaikki muu auttaisi paremmin.
Voi venäjä.

 

[aina niin masentunut]

Lääkkeet ovat pois laskuista, mikäli en joudu sihen pisteeseen että napsahtaa m1, eikä minulta sen jälkeen mitään kysytä, mutta niin kauan kun olen maailmanmenossa mukana, vältän lääkkeitä.Itselläni vain on taipumus todella vaikeaan masennukseen ja olen yllättynyt kuinka nopeasti lääkkeiden lopetuksen jälkeen tilani on lähtenyt heikkenemään.

Lomailu palmujen alla ei houkuta. En ole ikinä nauttinut matkustelusta, eikä se minua kiinnosta (no mikä nyt ylipäätänsä kiinnostaisi...). Töissä kuitenkin käytävä, niin uuvuttavaa kuin se onkin, on se silti voimavara.

Hämmentyneenä tavaan, kuinka saan tässä tilassa edes tekstiä kirjoitettua, pitkän aikaa on ajatukset kahlanneet niin pohjamudissa, ettei minkäänlaisen tekstin kirjoittaminen ole edes onnistunut...

Sähköhoitoakin mietin oikein heikkoina hetkinä, mutta kun muisti on jo nyt mennyttä kalua, jääkö siitä mitään jäljelle sähkön jälkeen? Onko kenelläkään kokemusta?

Surullista tässä kaikessa on se, että olen aina halunnut paljon lapsia, ja nyt kun tästä onnesta pääsen taas nauttimaan, olen menossa tähän kuntoon. Tilanteestani kärsii itseni ja syntymättömän vauvan lisäksi myös mies ja lapset. Ei tämä kenellekään kivaa ole, mutta silti ei sellaista apua löydy saairaanhoidon puolelta, että tilanne oikeasti helpottuisi.

Tuota hiilarien vähentämistä sietäisin harkita, olen sokerihiiri. Mutta olen myös opettanut kroppan siihen, että syön paljon hiilareita, ja niiden vähentäminen aiheuttaa heikostusta, eikä tahdonvoimaa riitä pitkäaikaiseen "dieettiin". Mutta kokeilunarvoinen juttu varmasti.

 

[pskyko]

Älä vedä mitään pillereitä raskaana ollessasi, ei minkäänlaisia masennuslääkkeitä, psykoosilääkkeitä, ei mitään.
Siinä se.
Jos jotain elämässäsi kadut myöhemmin niin sitä ihan varmasti.
Se ei ole kuin muutama kuukausi, ja säästät lapsen tältä.
Se ei ole hänen valinta syödä mitään, siis yhtään mitään lääkkeitä.
Ja jos joku muu sinulle sanoo että "syö vaan, syö vaan" niin et kai nyt silti söisi !

Ja mihin tutkimukseen viittaat?

 

[kuustoista]

Ja mihin tutkimukseen viittaat?

No vaikka siihen että puolet ihmisistä ovat tyhmempiä kuin keskiverto
Keskiverto IQ on 100.
Ilmeisesti sinä kuulut tähän alempaan puoliskoon?
Hei haloo jo, tarvitko sä näinkin yksinkertaisen asiaan tutkimuksen, etkö osaa itse ajatella, tämähän menee ihan terveellä ajattelukyvyllä läpi.

 

[Psyko]

No vaikka siihen että puolet ihmisistä ovat tyhmempiä kuin keskiverto
Keskiverto IQ on 100.
Ilmeisesti sinä kuulut tähän alempaan puoliskoon?
Hei haloo jo, tarvitko sä näinkin yksinkertaisen asiaan tutkimuksen, etkö osaa itse ajatella, tämähän menee ihan terveellä ajattelukyvyllä läpi.

Niin, varmasti olen keskivertoa tyhmempi, koska palstamamma on diagnoosin tehnyt. Ja asiattomuuksiin meneminen on aina suotavaa!

Halusin vain kuulla tutkimuksesta, koska itse olen kuullut käypäsuosituksesta, jossa vaikean masennuksen hoitoon suositeltavaa olisi äidin ja sikiön terveyden kannalta lääkehoito. Itse en ole äiti, masentunut enkä varsinkaan palstamamma joten varmastikaan en tiedä, mistä puhun.

 

["aijaa"]

Niin, varmasti olen keskivertoa tyhmempi, koska palstamamma on diagnoosin tehnyt. Ja asiattomuuksiin meneminen on aina suotavaa!

Halusin vain kuulla tutkimuksesta, koska itse olen kuullut käypäsuosituksesta, jossa vaikean masennuksen hoitoon suositeltavaa olisi äidin ja sikiön terveyden kannalta lääkehoito. Itse en ole äiti, masentunut enkä varsinkaan palstamamma joten varmastikaan en tiedä, mistä puhun.

Mikä sinä sitten olet? Palstanainen?
Liittyykö se tähän jotenkin?

 

[vinkki]

Vielä pieni vinkki aloittajalle:
En todellakaan usko lääkkeiden parantavan sinua, tai että se olisi turvallista lapsellesi vaikka kuka niin väittäisi.
Mutta en kauheasti keskustelisi tai edes vierailisi ollenkaan missään kaksplus palstallakaan, täällä on aivan kamala meininki.

 

[aina niin masentunut]

No onhan täällä joskus meininki kuin villissä lännessä, kuten joka keskustelupalstalla joskus, mutta ei sen saa antaa häiritä.

Lääkkeistä olkoon jokainen mitä mieltä tahtoo, mutta itseäni enemmän kinnostaisi mikä on mysteerinen HOITO, jota masennuksessa käytetään, jos keskustelulätinästä ei saa mitään irti? Miksi hehkutetaan kuinka tärkeää on saada apua ja olla hoidon piirissä, jos mitään tälläistä HOITOA ei raskaana oleville edes ole?!

Olen joskus kärsinyt pahastakin hoitokielteisyydestä, uskonut ette minua voida auttaa. Nyt kun itse aktiivisesti haen psykiatrian puolelta tätä apua, ettei tarvittaisi lastensuojelua ym. pahentamaan tilannetta entisestään, saan keskusteluaikoja, jossa kertaan oireeni ja ajatukseni, mutta ei tämä voi sitä HOITOA olla. Itse määrittäisin sen tueksi ja tasemppaukseksi, mutta masennusta tuollaisella ei paranneta. Eli hyvin kivinen tie edessä.

 

["Sohva"]

No onhan täällä joskus meininki kuin villissä lännessä, kuten joka keskustelupalstalla joskus, mutta ei sen saa antaa häiritä.

Lääkkeistä olkoon jokainen mitä mieltä tahtoo, mutta itseäni enemmän kinnostaisi mikä on mysteerinen HOITO, jota masennuksessa käytetään, jos keskustelulätinästä ei saa mitään irti? Miksi hehkutetaan kuinka tärkeää on saada apua ja olla hoidon piirissä, jos mitään tälläistä HOITOA ei raskaana oleville edes ole?!

Olen joskus kärsinyt pahastakin hoitokielteisyydestä, uskonut ette minua voida auttaa. Nyt kun itse aktiivisesti haen psykiatrian puolelta tätä apua, ettei tarvittaisi lastensuojelua ym. pahentamaan tilannetta entisestään, saan keskusteluaikoja, jossa kertaan oireeni ja ajatukseni, mutta ei tämä voi sitä HOITOA olla. Itse määrittäisin sen tueksi ja tasemppaukseksi, mutta masennusta tuollaisella ei paranneta. Eli hyvin kivinen tie edessä.

Oletko käynyt terapiassa? Siis kunnollisessa?

 

[Jaskan Pauhantaa]

Olen sitä mieltä, että ap:n täytyy hakeutua hoitoon sellaiselle lääkärille, joka on erikoistunut raskaudenaikaiseen masennukseen. Sieltä saa parempaa hoitoa, kuin täältä palstan homeopaattisilta lääkekielteisiltä mammoilta.
Paras hoito on varmaan keskustelun ja lääkityksen yhdistelmä: Lapselle on parasta, että äiti pysyy rauhallisena ja onnellisena raskauden ajan, eikä tee itselleen mitään. Ja nykyisillä SSRI-lääkkeilla on todennäköisesti vähemmän haittoja sikiöön kuin esim. parasetamolilla. Mutta älkää minua uskoko, vaan erikoistunutta lääkäriä: Neuvolassa varmaan sanotaan, että lääkitys pitää lopettaa, mutta läskeille äideille kyllä annetaan insuliinia, vaikka varmasti on haitallisempaa.
Monilla synnäreillä on lääkäri, joka on erikoistunut raskaudenaikaiseen tao -jälkeiseen masennukseen sekä synnytyspelkoihin, se on paljon parempi paikka aloittaa avun hakeminen kuin tämä palsta.

 

[Psyko]

Olen sitä mieltä, että ap:n täytyy hakeutua hoitoon sellaiselle lääkärille, joka on erikoistunut raskaudenaikaiseen masennukseen. Sieltä saa parempaa hoitoa, kuin täältä palstan homeopaattisilta lääkekielteisiltä mammoilta.
Paras hoito on varmaan keskustelun ja lääkityksen yhdistelmä: Lapselle on parasta, että äiti pysyy rauhallisena ja onnellisena raskauden ajan, eikä tee itselleen mitään. Ja nykyisillä SSRI-lääkkeilla on todennäköisesti vähemmän haittoja sikiöön kuin esim. parasetamolilla. Mutta älkää minua uskoko, vaan erikoistunutta lääkäriä: Neuvolassa varmaan sanotaan, että lääkitys pitää lopettaa, mutta läskeille äideille kyllä annetaan insuliinia, vaikka varmasti on haitallisempaa.
Monilla synnäreillä on lääkäri, joka on erikoistunut raskaudenaikaiseen tao -jälkeiseen masennukseen sekä synnytyspelkoihin, se on paljon parempi paikka aloittaa avun hakeminen kuin tämä palsta.

Juuri näin! Voimia ja valoisampia päiviä ap:lle!

 

[aina niin masentunut]

no meilläpäin psyykkisiä ongelmia hoitaa psykiatri, joka ei tiedä raskauksista ja synnytyksistä varmaan mitään, konsultoi synnäriä/äitiyspolia tarpeen vaatiessa, ja gynekologit hoitaa sitten raskauteen liittyvät asiat ja jättävät psyykkiset asiat psykiatrille. Eli "hoito" etenee seuraavasti: käyn keskustelemassa muutaman kerran, menen huonoon kuntoon ja stten lukitaan jossain vaiheessa osastolle ja viimeistään silloin aloitetaan lääkitys ja todetaan: "ajateltiin että pärjäisit raskausajan ilman lääkitystä, mutta kyllä se nyt pitää aloittaa". Tähän mennessä on jo tapahtunut paljon kärsimystä koko perheelle ja elämä ollut hyväsen aikaa helvettiä.

Psykoterapiaa en ole ikinä jaksanut/pystynyt aloittamaan.

 

["vieras vaan"]

Voi jee mitä kommentteja. Jos sairaus on vakava niin kyllä lääkehoitoa vaan on käytettävä oli raskaana tai ei. Nykytietämyksen mukaan turvallisiakin lääkkeitä on olemassa. Ei fyysisiäkään sairauksia jätetä lääkitsemättä raskauden ajaksi, miksi sitten psyykkisiä!

Sähköhoidosta raskauden aikana en osaa sanoa, mutta muutama tuttavani on sitä saanut muutoin ja kokemukset ovat olleet hyviä.

 

[kysymys]

Miten niin lääkkeitä ei suositella??? Lääkehoito on terapian ohella todella tärkeää! Masennus on sairaus, lääkkeet pelastaa monia.

 

[Vierass]

Ruokavaliosta voit jättää pois sokerit ja valkoiset jauhot. Siitä ei ole haittaa. Mutta kovaa karppausta, jossa hiilarit vedetään hyvin vähäiseksi, ei kannata tehdä raskausaikana.

 

[ghl]

kokeile vaihtoehtohoitomuotja reikiä, vyöhyketerapiaa yms. suosittelen

 

["äimä"]

En lukenut koko ketjua läpi. Itse olen toisessa raskaudessa syönyt mielialalääkettä. Hoitava lääkäri katsoi tämän paremmaksi vaihtoehdoksi kuin sen, että joutuisin taas pienen vauvan kanssa osastohoitoon kuten ensimmäisestä. Lapsi on nyt 3-vuotias eikä hänestä mitenkään huomaa, että äiti on syönyt lääkettä lähes koko raskausajan. Toivottavasti ei mitään tulekaan.

 

[aina niin masentunut]

päivitän kuulumisiani. Hetken jo epäilin, että olenko vain dramatisoinut olojani, suunnilleen kerjännyt sääliä ja vellonut itsesäälissä, mutta tämän päivän perusteella en kai. Takana oli ihan hyvin nukuttu yö, mutta silti otin vastoin kaikkia tapojani ensimmäiset päiväunet jo ennen lounasaikaa, nukuin sohvalla yli tunnin. Sitten jaksoinkin laittaa ruokaa ja vähän siivoillakin, kun mies touhusi lasten kanssa. Alkuiltaan asti meni ihan hyvin, kunnes taas väsyin ja nukuin sohvalla muutaman tunnin...siitä herätessäni oloni oli hyvin tahmea: en jaksanut välittää mitä lapset touhuavat, en keksinyt yhtään hyvää syytä nousta ylös sohvalta, vaikkei enää nukuttabutkaan, väsytti vain. Eniten harmittaa se, että hoitovastuu lapsista on siirtynyt lähes kokonaan miehelle, en vain millään enää jaksa. Hoidan ruuat, pyykin ja sivouksen, kaikki muu tuntuu jäävän mehelle. Tämä on heman haastava tilanne, enkä uskalla ajatellakaan mihin tilanne pahimmillaan vielä johtaa.