#"¤%&/%¤¤##!!! Menee hermot lapsen yökarjumiseen, mikään ei ole hätänä, mikään ei auta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoooooooh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huoooooooh

Vieras
Meidän 2v poika on ennen nukkunut yönsä ihan hyvin illasta aamuun ilman mitään huutoja. Jostain joulusta asti hän on saanut jotain helvekon huutoraivareita jokaisen yönä. Ei voi enää nukkua yksin makuuhuoneessa. Vaatii herätessään aina, että minun tai miehen on tultava myös nukkumaan tai samaan huoneeseen. Ja siis joka ilta menee nukkumaan 21 ja herää kirkumaan ja karjumaan ja kiukkuamaan noin klo 23. Ilman mitään syytä. Ei saa ottaa syliin, ei saa silittää, ei saa olla huoneessa ei saa lähteä pois, ei kelpaa siis mikään. Koittaa keksiä syitä miksi pitäisi lähteä alakertaan (meillä siis makuuhuone yläkerrassa) Milloin on pissahätä ja milloin nälkä ja milloin mitäkin. Vaatii vaan "Alakeetaan!" Mutta lopulta tyytyy siihen, että jompu kumpi jää hänen kanssaan huoneeseen.

On muutenkin jotain ihme uniennäkemisiä ja unissapuhumisia ollut joka yö, hyörii ja pyörii öisin ja on levoton. Valvon yöt koska herään jokaiseen tuhahdukseen, mutta ärsyttävintä on tuo raivohuuto johon ei auta mikään!!!!! Kai tämä on joku kausi mutta alkaa olla hermo niin kireällä tuon kirkumisen kanssa kun tosiaan mikään ei ole hätänä hänellä, ellei sitten nää jotain pahoja unia. Onhan näitä tän tapasia kausia ollut ennenkin.... Kai se tästä, oli vaan pakko päästä avautumaan johonkin kun meni taas hermot niin, että sappi kiehuu edelleen vaikka lapsi on jo rauhoittunut. Kamalinta on olla vihainen, vaikka tiedän, ettei lapsi tahallaan minua ärsytä. Tuo 10000 desibelin ääni on vaan niin Raivostuttava!!
 
"Ei oo mikään hätänä" joku on, selkeästi. onko joku paha uni tai pelko jääny pyörimään mieleen? selvittäkää, vaikka aamulla kun on rauhottunut, sillon hyväntuulisesti kysellä että onko joku mikä pelottaa.
 
[QUOTE="hmmm";28019348]"Ei oo mikään hätänä" joku on, selkeästi. onko joku paha uni tai pelko jääny pyörimään mieleen? selvittäkää, vaikka aamulla kun on rauhottunut, sillon hyväntuulisesti kysellä että onko joku mikä pelottaa.[/QUOTE]

2 veeltä kysellä aamulla? :D khyllä..
 
Kauhukohtaus ihan selvästi, googleta! Meillä aloitti 1v10kk iässä, kohtaukset kestivät kaikkiaan vain pari kuukautta. Ainoa mikä auttoi oli HERÄTTÄMINEN! Pitkään luulin hänen olevan hereillä, koska hän muka kommunikoi "normaalisti", mutta oikeasti oli kuitenkin vielä unessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin on!;28019329:
Ois kannattanu käyttää kortsua aikanaan jos noin lapsi vituttaa!

Mä niin osasin odottaa tätä. Onnea, jos et itse koskaan ole ollut niin väsynyt, että alkaa vituttaa lapsen huutaminen. Voin myöntää, että välillä kun tuo huutaminen kestää 30min putkeen eikä mikään auta, niin kyllä minua VITUTTAA isolla veellä ja tekisi mieli vaan lähteä ovesta ulos odottamaan, että lapsi lopettaa huutamisen. Tässä on aika rankka vaihe elämässä ja oman unenkin tarvitsisi katkeamattomana. Työt (kolme eri), opiskelujen loppurutistus (lopputyö), omakotitalon rakentaminen, toinen tulossa ja hormoonimyrskyt sen mukaiset. Hallelujaa vaan jos sellasia vanhempia on jotka eivät koskaan vittuunnu omiin lapsiinsa hetkellisesti. Tämä näet menee ohi hyvin pian ja vitutus poistuu ja tilalle tulee se normaali olotila: rakkaus, jollaista ei voi kokea mitään muuta kuin omaa ihanaa lastaan kohtaan.
 
[QUOTE="aapee";28019366]Mä niin osasin odottaa tätä. Onnea, jos et itse koskaan ole ollut niin väsynyt, että alkaa vituttaa lapsen huutaminen. Voin myöntää, että välillä kun tuo huutaminen kestää 30min putkeen eikä mikään auta, niin kyllä minua VITUTTAA isolla veellä ja tekisi mieli vaan lähteä ovesta ulos odottamaan, että lapsi lopettaa huutamisen. Tässä on aika rankka vaihe elämässä ja oman unenkin tarvitsisi katkeamattomana. Työt (kolme eri), opiskelujen loppurutistus (lopputyö), omakotitalon rakentaminen, toinen tulossa ja hormoonimyrskyt sen mukaiset. Hallelujaa vaan jos sellasia vanhempia on jotka eivät koskaan vittuunnu omiin lapsiinsa hetkellisesti. Tämä näet menee ohi hyvin pian ja vitutus poistuu ja tilalle tulee se normaali olotila: rakkaus, jollaista ei voi kokea mitään muuta kuin omaa ihanaa lastaan kohtaan.[/QUOTE]

Meillä myös nuo kauhukohtaukset alkoivat muuton aikoihin, joku stressireaktio siis ainakin meillä. Kyseessä oikein sellainen "mammanpoika", joka vielä tuolloin tarvitsi kädessä pitämistä nukahtaakseen.. noiden kohtausten aikana kuitenkin torjui kaiken läheisyyden (myös minulta) ja saattoi tosiaan karjua jopa 45 minuuttia ennen kuin tajusin rueta herättämään hänet kohtauksen alettua. Valot päälle ja toiseen huoneeseen esimerkiksi..
 
Kauhukohtaus ihan selvästi, googleta! Meillä aloitti 1v10kk iässä, kohtaukset kestivät kaikkiaan vain pari kuukautta. Ainoa mikä auttoi oli HERÄTTÄMINEN! Pitkään luulin hänen olevan hereillä, koska hän muka kommunikoi "normaalisti", mutta oikeasti oli kuitenkin vielä unessa.

Kiitos. Kävin lueskelemassa asiasta, ja tämähän on aivan sitä mitä meillä tapahtuu tällä hetkellä! Tarviikin kokeilla noita vinkkejä mitä tähän löytyi. Olen murehtinut tätä, että mistä voi olla kysymys kun huutaa nii kauhuissaan, vaikka se minua välillä niin ottaakin päähän... Toivottavasti saamme nämä huutokohtaukset jotenkin hallintaan.
 
[QUOTE="aapee";28019398]Kiitos. Kävin lueskelemassa asiasta, ja tämähän on aivan sitä mitä meillä tapahtuu tällä hetkellä! Tarviikin kokeilla noita vinkkejä mitä tähän löytyi. Olen murehtinut tätä, että mistä voi olla kysymys kun huutaa nii kauhuissaan, vaikka se minua välillä niin ottaakin päähän... Toivottavasti saamme nämä huutokohtaukset jotenkin hallintaan.[/QUOTE]

Sympatiahalit täältä ja paljon tsemppiä!
 
Meidän 2v poika on ennen nukkunut yönsä ihan hyvin illasta aamuun ilman mitään huutoja. Jostain joulusta asti hän on saanut jotain helvekon huutoraivareita jokaisen yönä. Ei voi enää nukkua yksin makuuhuoneessa. Vaatii herätessään aina, että minun tai miehen on tultava myös nukkumaan tai samaan huoneeseen. Ja siis joka ilta menee nukkumaan 21 ja herää kirkumaan ja karjumaan ja kiukkuamaan noin klo 23. Ilman mitään syytä. Ei saa ottaa syliin, ei saa silittää, ei saa olla huoneessa ei saa lähteä pois, ei kelpaa siis mikään. Koittaa keksiä syitä miksi pitäisi lähteä alakertaan (meillä siis makuuhuone yläkerrassa) Milloin on pissahätä ja milloin nälkä ja milloin mitäkin. Vaatii vaan "Alakeetaan!" Mutta lopulta tyytyy siihen, että jompu kumpi jää hänen kanssaan huoneeseen.

On muutenkin jotain ihme uniennäkemisiä ja unissapuhumisia ollut joka yö, hyörii ja pyörii öisin ja on levoton. Valvon yöt koska herään jokaiseen tuhahdukseen, mutta ärsyttävintä on tuo raivohuuto johon ei auta mikään!!!!! Kai tämä on joku kausi mutta alkaa olla hermo niin kireällä tuon kirkumisen kanssa kun tosiaan mikään ei ole hätänä hänellä, ellei sitten nää jotain pahoja unia. Onhan näitä tän tapasia kausia ollut ennenkin.... Kai se tästä, oli vaan pakko päästä avautumaan johonkin kun meni taas hermot niin, että sappi kiehuu edelleen vaikka lapsi on jo rauhoittunut. Kamalinta on olla vihainen, vaikka tiedän, ettei lapsi tahallaan minua ärsytä. Tuo 10000 desibelin ääni on vaan niin Raivostuttava!!

Onko lapsi jättänyt hiljattain tutin pois? Jos on, niin kitarisat kannattaa tutkia.
 
[QUOTE="aapee";28019398]Kiitos. Kävin lueskelemassa asiasta, ja tämähän on aivan sitä mitä meillä tapahtuu tällä hetkellä! Tarviikin kokeilla noita vinkkejä mitä tähän löytyi. Olen murehtinut tätä, että mistä voi olla kysymys kun huutaa nii kauhuissaan, vaikka se minua välillä niin ottaakin päähän... Toivottavasti saamme nämä huutokohtaukset jotenkin hallintaan.[/QUOTE]

Ei noita oikein hallintaan saa, valitettavasti. Kestää aikansa ja menee loppuu sitten itsestään. Meillä kesti pari vuotta noita mutta ei ollut joka yö tietenkään, joskus esim vain kerran kuukaudessa. Kun tietää mistä on kyse, niin itse osaa suhtautua niihin oikein ja toimia oikein tilanteessa. Pystyy sietämään sitä huutoa paremmin...
 
[QUOTE="vieras";28019449]Yöllinen kauhukohtaus pelästyttää – Pilttipiiri.fi
menee ohi iän myötä, esikoisellani oli ja järkyttävää aikaahan se oli, kannattaa infota naapureita jos asutte kerros tai rivi talossa![/QUOTE]

Joo asumme omakotitalossa onneksi. Voisivat naapurit luulla, että täällä kidutetaan lasta jos tuota huutoa kuulisi. Se on oikeesti ihan kamalaa... Nyt on taas huono omatunto kun menetin hermoni ja karjaisin tuossa huudon aikana lapselle kerran että "kohta saat jäädä tänne yksin huutamaan kun äiti ei jaksa enää kuunnella!!" :( Olin jo pitkään koittanut silittää ja halia ja ottaa syliin ja peitellä ja vaikka mitä... No mutta ekaa kertaa nyt luin tämän kauhukohtausasian. Ehkä tämä tästä. On vaan ollut niin voimaton olo kun on tuntunut, että lapsi vaan kiukuttelee kun ei mikään kelpaa.. En ajatellut että voisi olla edelleen unessa huutaessaan. Muistuttaa uhmakohtausta kun ei anna lohduttaa ja käskee vain pois ja huitoo..
 
[QUOTE="vieras";28019469]Onko lapsi jättänyt hiljattain tutin pois? Jos on, niin kitarisat kannattaa tutkia.[/QUOTE]

On jättänyt tutin 1,5 vuotta sitten, eli ei nyt ihan juuri :D
 
Meillä oli kans nuita tytöllä 2-3vuotiaana. Huusi kun hyeena, siis jotain aivan järkyttävää raivoomista. Sitte sai jotain ihme itkupotku raivareita. Yleensä kun tarpeeksi itekki mekasti ja vähä kovemmin joutu herättelemään, (joo, täällä ei nyt ole mikään lapsenhakkaaja, mielipuoli äiti kyseeessä.) että sai kunnolla hereille, lopun yön nukku kunnolla. Eikä aamulla osannu sanoo mikä kiukutti. Ne huuot loppuu kyllä aikanaa. Tiedän, vaatii pitkää pinnaa. Toooosiii pitkää pinnaa!
 
[QUOTE="aapee";28019503]On jättänyt tutin 1,5 vuotta sitten, eli ei nyt ihan juuri :D[/QUOTE]

ok :) Meillä huuto alkoi samaan aikaan kun tutti jäi pois. Syyksi paljastui valtava kitarisa joka oli hengitysteiden tukkeena. Tutti oli jotenkin auttanut hengittämään paremmin kun suu oli osittain raollaan ja kun se jäi pois niin tilalle tuli tukehtumisen tunne. Huutoja oli pahimmillaan kuutena yönä viikossa, joskus jopa kaksi kertaa á tunnin seteissä... Onneksi asutte omakotitalossa niin ei tule puheita. Me asuttiin paritalossa ja naapurille oli pakko sanoa ettei lapselle tehdä mitään vaikka se huutaa äiti päästä irti tunnin putkeen... Jaksamista!
 
Meidän 2v poika on ennen nukkunut yönsä ihan hyvin illasta aamuun ilman mitään huutoja. Jostain joulusta asti hän on saanut jotain helvekon huutoraivareita jokaisen yönä. Ei voi enää nukkua yksin makuuhuoneessa. Vaatii herätessään aina, että minun tai miehen on tultava myös nukkumaan tai samaan huoneeseen. Ja siis joka ilta menee nukkumaan 21 ja herää kirkumaan ja karjumaan ja kiukkuamaan noin klo 23. Ilman mitään syytä. Ei saa ottaa syliin, ei saa silittää, ei saa olla huoneessa ei saa lähteä pois, ei kelpaa siis mikään. Koittaa keksiä syitä miksi pitäisi lähteä alakertaan (meillä siis makuuhuone yläkerrassa) Milloin on pissahätä ja milloin nälkä ja milloin mitäkin. Vaatii vaan "Alakeetaan!" Mutta lopulta tyytyy siihen, että jompu kumpi jää hänen kanssaan huoneeseen.

On muutenkin jotain ihme uniennäkemisiä ja unissapuhumisia ollut joka yö, hyörii ja pyörii öisin ja on levoton. Valvon yöt koska herään jokaiseen tuhahdukseen, mutta ärsyttävintä on tuo raivohuuto johon ei auta mikään!!!!! Kai tämä on joku kausi mutta alkaa olla hermo niin kireällä tuon kirkumisen kanssa kun tosiaan mikään ei ole hätänä hänellä, ellei sitten nää jotain pahoja unia. Onhan näitä tän tapasia kausia ollut ennenkin.... Kai se tästä, oli vaan pakko päästä avautumaan johonkin kun meni taas hermot niin, että sappi kiehuu edelleen vaikka lapsi on jo rauhoittunut. Kamalinta on olla vihainen, vaikka tiedän, ettei lapsi tahallaan minua ärsytä. Tuo 10000 desibelin ääni on vaan niin Raivostuttava!!

:hug:
 
Meijän 2v11kk tytöllä on sama juttu alkanu tässä ihan hiljakkoin. Heräs tossa tunti takaperin ja huusi, että jalkaan sattuu. Yritti, että ois päässy olohuoneeseen. Sen jos, oisin tehny, niin ois saanu heittää hyvästit yöunille kokonaan. Hieroin hetken kipeetä jalkaa, pidin sylissä ja pistin takasin sänkyyn. Hetken huusi ja karjasteli, sen jälkeen jatko vaan uniaan. Nukkuu hieman levottomasti, puhuu unissaan, älähtelee ja jopa karjasee jotain epämäärästä. Tolloin ei välttämättä herää, mutta jos menee koskemaan, niin sit herää eikä välttämättä enää suostu nukkumaan.
Ymmärrän hyvin, että kun itteään väsyttää ja toi karjuminen ja kiljuminen kun vaan jatkuu ja jatkuu, niin kyllä se alkaa vaan kiristää pinnaa. Teet kaikkes ja silti vaan huuto ja kiljuminen jatkuu, niin tulee itelleen turhautunu ja hermostunu olo. Ite yleensä hermostun ja sen jälkeen pääsee itku.

Äideilläkin on oikeus hermostua, suuttua, itkeä, turhautua jne. se on normaalia ja jokaisessa ihmis- suhteessa on nuo tunteet. Erilaiset tunteet ja tunnetilat kasvattaa meitä vanhempina ja kyllä lapsen kuuluu nähdä erilaisia tunnetiloja ja oppii myös sen, että vanhemmillakin loppuu joskus kärsivällisyys. Rakkaita ne lapset siltikin on :).
 
[QUOTE="mhm";28019357]2 veeltä kysellä aamulla? :D khyllä..[/QUOTE]

niin no kyllä mun 2vuotiaat on puhunut jo kuin isommatkin, kyllä meillä siis on voinut keskustella tuon ikäisen kanssa, kyllä joskus meinattiin myöhästyä bussista kun 2v jäi jonkun mummon kanssa suustaan kiinni :D

(jutteli siis joidenkin vieraidenkin kanssa, mutta vieraiden syliin ei menny)
 

Yhteistyössä