miehen käsittämättömät purkaukset puun takaa

[gbf]

nyt en ymmärrä.. gbf... eiks ap kysynyt neuvoja?
Kodin siisteydestähän ne miehen megalomaaniset purkaukset alkoivat apn mielestä.

Siis se onkin paha juttu, jos joku toinen saa oman arkensa toimimaan ja kertoo siitä miten se hoituu, ihan vaan vinkkinä aplle miten kannattais tehdä.

Pitäiskö kaikkien aina vaan myötäillä ja kompata tyyliin.. joo sä oot oikeessa, ei se jätkä tee mitään, laita pihalle tollanen sika.

Mäkään en ymmärtänyt miksei apn mies voi olla työpäivän jälkeen edes pikku hetkeä rauhassa.
Ei vaan voi ... kun ollaan niiiin niiiin tasa-arvoisia ja kummankin pitää ehdottomasti tehdä oma osuutensa kotitöistä. Hei haloo!

Eikö miehelläkin ole oikeus olla edes hetki vapaalla kotiin tultuaan, käydä haukkaamassa happea muksunsa kanssa tai vaikka vaan maata sohvalla mitään tekemättä?

Sehän on päivän selvää että kumpikin tekee kotinsa eteen töitä, siis silloin kun molemmat ovat kodin ulkopuolella töissä.

Jos joku väittää ettei 8-10h aikana ehdi 60-80m2 neliön asunnon kotiduuneja ja ruokaa ollessaan yhden muksun kanssa koko ajan kotona, niin sanoja on uusavuton laiska.
Tai sellainen idiootti joka sotkee koko viikon ja yrittää sitten tehdä kaikki mahdolliset ja mahdottomat kotityöt yhtenä ainoana päivänä viikossa.

Tää on mun, 3 kk vanhempainlomaa viettäneen miehen, mielipide tähän asiaan.

Juu no sittenhän meitä on kaksi jotka ei nyt kaikkea ymmärrä! :-D Ollaankohan me luettu edes samoja tekstejä? Ap:n mies ei saa siis olla hetkeäkään rauhassa? Ja aika iso osa ap:n tekstistä kyllä käsitteli tätäkin asiaa niin että mikähän miestä OIKEASTI vaivaa. Varmaan kaikinpuolin tärkeämpi kysymys kuin se joka toinen päivä vaadittu 15-30 kodin siistimiseen?

Mutta mikäpä siinä, jos tuollainen käytös on täysin normaalia ja sallittua miehelle pelkästään tuollaisen syyn takia eikä pidä edes ihmetellä tai huolestua, eikä suuttua ainakaan. Hitto että mä kadehdin! Mäkin haluan että joku silittää mua pelkästään myötäkarvaan, heittäydyin minä sitten kuinka pösilöksi tahansa!

 

[prolox]

Seksi loppuu kun kersa syntyy.

No mistäs ne nuoremmat sisarukset sitten tulee?

 

[mitä,häh?]

jaa, mä taas ymmärsin, että nyt puhutaan nimenomaan dilemmasta "ap on äitiyslomalla, mies on töissä, eikä mies suostu siivoamaan keittiötä joka toinen ilta, vaikkei se vie kuin 15 minsaa".

Koska vaimosta on tullut miehen pomo?
Mies ei saa edes valita kumpaa hommaa tekee, nukuttaako lasta vai siivoaako keittiötä. Se on 50/50, kun vaimo niin määrää.

Mun vaimoni tekee 3 vuorotyötä. Ei hänen kertaakaan ole tarvinnut siivota keittiötä eikä laitella tavaroita paikoilleen tänä aikana kun minä olen ollut vanhempainlomalla ja hän töissä.

On se vaimolle sen verran rankkaa jättää 6kk vanha ipana mun kanssa himaan ja mennä töihin, joten mielelläni teen kotiduunit alta pois, jotta hänelle jää aikaa olla tyttären kanssa joka ikinen sekunti ennen kuin muksu menee yöunille.
Ei mulla ainakaan oo sydäntä käskyttää vaimoa rankan sairaaladuunin jälkeen vielä tiskaamaan, siivoamaan ja ruokaa laittamaan, kun mä oon ollut himassa koko päivän muksun kanssa.

Mä oon varmaan jotenkin viksahtanut kun en ymmärrä ton tasa-arvon päälle pätkääkään.
Mun mielestä miehelläkin voi olla tarve olla lapsensa kanssa, ainakin mulla on.

Mutta sen tiedän, että jos vaimo tekis mulle listoja mitä mun pitää milloinkin tehdä, niin kyllä muakin v****ttais. Onneksi ei ole koskaan tehnyt vaan luottaa siihen, että minä aikuisena ihmisenä osaan ajatella itse.

Mitä tavaroiden jättämiseen hujan hajan tulee, niin meillä ei kumpikaan jätä mitään lojumaan pitkin poikin. Me ollaan sisäsiistejä ihmisiä molemmat ja siivotaan omat jälkemme pois kummankaan pyytämättä tai käskemättä.
Meille ei oo mikään ongelma viedä esim. toisen kahvikuppia pois olkkarin pöydältä samalla kuin vie omansa jne.. Tai laittaa toisen lautasta astianpesukoneeseen vaikka se toinenkin vielä istuu ruokapöydän ääressä.

Joten en ota kantaa siihen kumman rojut apn himassa lojuu ja kumpaa ne enemmän häiritsee.

Meillä ei myöskään kumpikaan huuda eikä hauku toistaan. Eikä siihen tilanteeseen pääsemikseksi ole tarvinnut pitää yhtään perhefoorumia.

 

[Höh]

No mistäs ne nuoremmat sisarukset sitten tulee?

Ne on niitä yllätysraskauksia!

 

[Hmmm (eik.)]

Neitseellinen sikiäminen on siis huomattavan yleistä? Ja minä kun luulin, ettei sellaista ole tapahtunut kuin kerran, n. 2012 vuotta sitten...

 

[saman huomannut]

Miten voikin aina olla kun jollain on joku asia ihan perseellään niin ketjuun tulee ihminen jonka pääpointtina on kertoa kuinka hienosti asiat itsellä toimii! :-D Varsinkin jos puhutaan kotitöistä.

Niinpä Pahimpia ovat ne, jotka vastaavat oikeasti tosi hajalla olevan ihmisen kirjoitukseen hehkuttaen omaa erinomaisuuttaan.

 

[gbf]

jaa, mä taas ymmärsin, että nyt puhutaan nimenomaan dilemmasta "ap on äitiyslomalla, mies on töissä, eikä mies suostu siivoamaan keittiötä joka toinen ilta, vaikkei se vie kuin 15 minsaa".

Koska vaimosta on tullut miehen pomo?
Mies ei saa edes valita kumpaa hommaa tekee, nukuttaako lasta vai siivoaako keittiötä. Se on 50/50, kun vaimo niin määrää.

Mun vaimoni tekee 3 vuorotyötä. Ei hänen kertaakaan ole tarvinnut siivota keittiötä eikä laitella tavaroita paikoilleen tänä aikana kun minä olen ollut vanhempainlomalla ja hän töissä.

On se vaimolle sen verran rankkaa jättää 6kk vanha ipana mun kanssa himaan ja mennä töihin, joten mielelläni teen kotiduunit alta pois, jotta hänelle jää aikaa olla tyttären kanssa joka ikinen sekunti ennen kuin muksu menee yöunille.
Ei mulla ainakaan oo sydäntä käskyttää vaimoa rankan sairaaladuunin jälkeen vielä tiskaamaan, siivoamaan ja ruokaa laittamaan, kun mä oon ollut himassa koko päivän muksun kanssa.

Mä oon varmaan jotenkin viksahtanut kun en ymmärrä ton tasa-arvon päälle pätkääkään.
Mun mielestä miehelläkin voi olla tarve olla lapsensa kanssa, ainakin mulla on.

Mutta sen tiedän, että jos vaimo tekis mulle listoja mitä mun pitää milloinkin tehdä, niin kyllä muakin v****ttais. Onneksi ei ole koskaan tehnyt vaan luottaa siihen, että minä aikuisena ihmisenä osaan ajatella itse.

Mitä tavaroiden jättämiseen hujan hajan tulee, niin meillä ei kumpikaan jätä mitään lojumaan pitkin poikin. Me ollaan sisäsiistejä ihmisiä molemmat ja siivotaan omat jälkemme pois kummankaan pyytämättä tai käskemättä.
Meille ei oo mikään ongelma viedä esim. toisen kahvikuppia pois olkkarin pöydältä samalla kuin vie omansa jne.. Tai laittaa toisen lautasta astianpesukoneeseen vaikka se toinenkin vielä istuu ruokapöydän ääressä.

Joten en ota kantaa siihen kumman rojut apn himassa lojuu ja kumpaa ne enemmän häiritsee.

Meillä ei myöskään kumpikaan huuda eikä hauku toistaan. Eikä siihen tilanteeseen pääsemikseksi ole tarvinnut pitää yhtään perhefoorumia.

Yep, here we go again.... :-D

 

[???????????????????????]

ap:lle viesti keski-ikäiseltä naiselta.
Kun neuvoja kysyt niin tässä täyslaidallinen.

Sinun kirjoituksestasi huokuu suuri epärehellisyys ja luottamuspula miestäsi kohtaan.
Toimit hänen selkänsä takana, esim. kaupungin asunnon jonotus jne..
Ymmärrän tämän ,jos mies pahoinpitelee sinua.
Jos pahoinpitelyä on, niin suosittelen poistumaan parisuhteesta saman tien.

Mutta jos fyysistä pahoinpitelyä ei ole, eikä vaaraakaan siitä.. niin.. jatka lukemista.

Se miten te "puhutte" toisillenne miehesi kanssa on erittäin kuvaavaa.
Sinä teet listoja miehen hujan hajan jättämistä tavaroista, kehittelet perhefoorumeita jne..

Hei haloo, noiden listojen tekeminen vie sinulta varmasti enemmän aikaa päivisin kuin sen miehesi jättämän, väärässä paikassa lojuvan, tavaran paikoilleen laitto.

Sanot, että miehesi puhuu sinulle ivallisesti ja huomauttelee siisteydestä ja sun tavaroistasi. Kasvakaa jo aikuiseksi, molemmat, kun teillä kerran on jo lapsikin.

Luettelet... kun minä olen tehnyt näin paljon tänään, mutta mies ei mitään.. no toinenhan on ollut vaan 8h ansiotyössä + työmatkat siihen päälle.
Sehän ei ole mitään, kun kundihan ehtii vielä löhötä sohvalla tai surffailla netissä!
Etkö itse päivän mittaan istu kertaakaan alas sohvalle tai tietsikan ääreen?

Ihmeen pitkäpinnainen mies sinulla on kun vaan parin vuoden välein pimahtaa.

Olisiko sinunkin aika kantaa oma vastuusi parisuhteesta ja kotitöistä?
Ei parisuhde ole sitä, että joka ainoa asia jaetaan tasan puoliksi.
Miehesi käy töissä sinä olet kotona lapsen kanssa, joten voit tehdä aivan hyvin niitä kotihommiakin enemmän.

En vertaa sinua itseeni, eikä sinun tarvitse olla niinkuin minä.. mutta..
kun olin äitiyslomalla/kotona (2 lasta) ehdin tekemään kaikki kotihommat pois yksin, kevyesti ja hoitamaan vielä ne lapsetkin erittäin hyvin.

Arkipäivisin päiväruoka oli valmiina kun mies tuli kotiin töistä klo 15.30.
Syötiin yhdessä koko perhe. Minä korjasin ruokailun jäljet pois. Siinä meni juuri se 15 minsaa mitä sullakin kun latoi astiat astianpesukoneeseen, pyyhki pöydät + vei roskat.

Ei olisi tullut mieleenikään vaatia miestäni tekemään kotihommia arkisin.
Hän meni lasten kanssa leikkimään tai ulos ruokailun jälkeen. Näin hänkin sai raitista ilmaa ja mikä tärkeintä sai olla lastensa kanssa ihan vaan kaksisteen ilman minua. Leikkivät hiekkalaatikolla, kävivät kävelemässä, olivat lähimetsässä puuhastelemassa, saattoivat lähteä autolla miehen kavereilla käymään jne..
Mulle jäi hyvää aikaa tehdä seuraavan päivän ruoka, siivota tai vaikkapa opiskella. Tulivat yleensä sisälle siinä klo 18.00 maissa.

Iltapala laitettiin yleensä yhdessä. Jompikumpi hoiteli meni muksujen iltapesut, toinen siivosi keittiön sillä välin. Yleensä mieheni teki myös nukuttamishommat. Hän halusi olla muksujen kanssa, joten mikäs siinä, kyllä se mulle sopi.

Viikonloppuisin kävin kaupassa, yksin, mies oli kotona muksujen kanssa.
Ostin seuraavan viikon ruuat ja tehtiin yhdessä miehen kanssa valmiiksi pari kolme ruokaa joista osa pakastettiin. Keittoja, pataruokia, laatikoita tavallista kotiruokaa. Näin oli aina safkaa pakkasessa valmiina, ei tarvinnut koskaan eineksiä käytellä. Jos jotain puuttui viikolla, mies toi töistä tullessaan. Kauppaan oli silloin yli 5km matkaa joten kahden pienen kanssa ei viitsinyt lähteä hakemaan ihan pikkujuttua.

Ehkä tämä minun "ehtimiseni", sitten johtuu siitä, että olen aamuvirkku.
Herään klo 4.30-5.00 ihan itsestään.
Opiskelin osittain myös äitiyslomieni aikaan valmistuin inssiksi kun nuorin oli 1v 2kk, vanhin oli 3v. Luin aamusta aina 2-3h ennen muksujen herättämistä. Minusta ei ollut mitenkään rankkaa opiskella vaikka jaloissa pyörikin kaksi pientä muksua ympäri vuorokauden ja oli lähes kaikki kotityötkin.

Kun menin töihin, kotiduunit jakaantuivat meillä automaattisesti.
Ei minun ole tarvinnut koskaan käskeä miestäni tekemään jotain tai tehdä listoja siitä kumpi tekee tai mitä tekee. Eikä ynnätä yhteen olenko joutunut tekemään enemmän jotain kotiduunia.

Me ainakin ollaan oltu erittäin tyytyväisiä ja onnellisia yhdessä. Kumpikin on päässyt vapaasti liikkumaan kavereiden kanssa silloin kun on halunnut. Myös yhdessä ollaan käyty ulkona säännöllisesti esim. kerran kk:ssa leffassa.

Joten minun neuvoni on että tutkiskele itseäsi rehellisesti.
Mieti missä voisit parantaa omaa käytöstäsi.

Ehkäpä miehesi kokee, että hän todellakin on sinulle vain pelkkä rahakukkaro ja kotityökone.
Mietipä rehellisesti sitä mitä mieheltäsi vaadit ja mitä itse puolestasi hänelle annat.

Puhut kuin mieheni suulla hänen ollessaan täynnä raivoa! Mieheni on kaivannut ehkä juuri jotakin tuon suuntaista, mutta ei, en ole valmis tuohon 50-lukuiseen malliin enkä usko, että hän sitä itsekään lopulta haluaa. Joskus sain kuulla katkeraa huutoa, että "kaikki muut miehet" ne saavat tulla valmiiseen pöytään. No niin varmaan joskus 50-luvulla...jos silloinkaan Olet ehkä maalta..? Suvussasi ollaan ehkä ainakin oltu pääosin työväenluokkaa..? Mieheni on maalta ja hänen suvussaan naisilta puuttui vielä sukupolvi sitten pääsääntöisesti jopa toisen asteen koulutus ja he ovat olleet kotiäitejä. Lapsia ei ole varsinaisesti tietoisesti kasvatettu, kuten kasvatus ymmärretään kasvatustieteen piirissä.

En näe siinä mitään outoa, että haluan, että ns. pikkusiivoukset ja ruoanlaitto hoidetaan pääsääntöisesti tasapuolisesti. Olen hoitovapaalla eli olen hoitamassa lasta. Sen sijaan en saa palkkaa kodin siivoamisesta ja kokkaamisesta. Hoidan kuitenkin isomman osuuden, kun suoritan yksin vessojen pesut, lakanoiden vaihdot ym. Ja huom. En todellakaan narise siitä, että mies jättää tavaroitaan pitkin kämppää. Listaa keräsin joskus ainoastaan siksi, että hän näkisi omilla silmillään, että me kumpikin jätämme joka päivä tavaroita väärille paikoille - erona vain se, että minä en ota siitä hernettä nenään vaan siirrän omille paikoilleen hänen jättämiään tavaroita siinä missä omianikin. Miehellä taas saattaa tällaisesta mennä hermot aivan täysin ja se on minusta outoa. Hän jaksaa nalkuttaa tällaisesta joka päivä, kun sille päälle sattuu.

Edellisten lisäksi olen lastentarhanopettajan lapsi ja sen lisäksi itse kasvatusalan ammattilainen. Asennoitumiseni ei siis johdu vain jostakin naisten periaatteellisesta emansipaatiosta, vaan ensisijaisesti siitä, että kun olen arkipäivisin lapsen kanssa kotona, toimin, KUTEN TOIMISIN TYÖSSÄNI PÄIVÄKODISSA. En siis siivoile ja kokkaile omassa rauhassa lapsen puuhaillessa omiaan tai katsellessa telkkaria tai leikkiessä pihalla, vaan käytän ajan lapsen kanssa. Ensisijalla ovat päivittäiset ulkoilut, askartelut, leivonnat, kerhot - myös siivous, joskin ensisijaisesti lasta opettaen (eli varsin hitaasti ja tehottomasti 2-vuotiaan kanssa). Koska sisaria ei ole ja koska asumme kerrostalossa, jossa ei ole edes omaa pihaa, menemme sinne missä muita lapsia on - matkaamme lounas kassiin pakattuna joka päivä lähimpään leikkipuistoon, jonne kävelemme puoli tuntia suuntaansa. Niin ja lisään tähän, että olen itsekin yliopisto-opiskelija ja luin itseni sisälle hoitovapaan aikana.

Jos ulkoilu ja muiden lasten tapaaminen onnistuisi omassa pihassa, päivään mahtuisi varmasti enemmän niitä kotihommiakin, mutta tilanne on tämä ja kuten sanoin - ensisijalla on lapsi. En voisi kuvitellakaan olevani ensisijaisesti keittäjä ja siivooja, ja vasta toissijaisesti kasvattaja.

Jotenkin tuntuu, ettet nyt lukenut tekstiäni kovin tarkkaan..?

Sinun miehestäsi: Täytyy sanoa, että kateeksi käy, jos miehesi lähti aina ulos lasten kanssa työpäivän jälkeen!!!! Jos meilläkin olisi noin, tekisin ruoat varmasti ilomielin joka ikinen arki ja mies voisi tosiaan kävellä siihen valmiiseen pöytään. Voisin oikeastaan ehdottaa tätä miehelleni, joskin olen lähes 100% varma, että hän valitsee mielummin vaikka sitten sen ruoanlaiton

Mitä tulee epärehellisyyteen ja luottamuspulaan: asuntojonossa oleminen ei ole mikään mieheltä salattu asia. Hän kyllä tietää asian varsin hyvin ja tietää myös syyn jonossa olemiseen, tajuten asian itsekin. Pahoinpitelyä ei ole, mutta asiatonta käytöstä kyllä - tavaroiden rikkomista (onneksi vain kerran lapsen syntymän jälkeen), kiroilua, haukkumista ne. Kyllä vihainen saa olla, mutta malttiaan ei saisi koskaan menettää ja hänellä menee maltti ajoittain älyttömistä asioista, kuten siitä, että minä "en tee koskaan mitään vaan hän joutuu tekemään kaiken" - mielestäni täysin absurdi ja perusteeton syyte. Totuus on, että hänen standardinsa siisteyden suhteen ovat aivan huipussa ja hän ahdistuu suhteettomasti sellaisesta, jos joku tavara on väärässä paikassa. Hänen mielestään yksikään tavara ei saa olla koskaan väärässä paikassa. Itselleni tulee lähinnä mieleen, että tässä ei nyt ole kyse epätasa-arvoisuudesta siivouksen työnjaon suhteen tai miehen liiallisesta työtaakasta, vaan jonkin sortin pakkoneuroosista, joka tulee esiin stressin myötä.

Jos joku on siihen keksinyt jonkin ratkaisun, niin kuulisin mielelläni. Lääkäriin ei mies asian kanssa suostu menemään.

 

[????????????????????]

Samaa mietin, koska jos oma mies ei saa seksiä tarpeeksi usein niin ärsyyntyy juuri tuolla tavalla... Ihan mikä tahansa pikkuasia voi olla väärin silloin. Turhauttaa näes niin p*rkeleesti. Muuten hyvinkin letkeä mies.

Hyvä pointti. Olen löytänyt ainakin neljä asiaa, jotka nostavat raivaririskiä:

1) juopottelu - sunnuntai vielä menettelee, kun on vielä herätessäänkin kännissä, mutta seuravaan torstaihin aikamoista riskiaikaa

2) seksin puute - vähintään kerran viikossa pitäisi saada seksiä, mutta jos stressiä on tarpeeksi, ei tämäkään riitä. selkeästi kuitenkin tuo seksi on yksi olennaisen töäkeä stressinpurkukeino hänelle -melkeinpä tuntuu, että se ihan ainoa. nyt on ollut todella hankalaa, sillä meillä on tässä 1h + ktö kämpässämme nyt ollut viikon ajan vieras tuossa sohvallamme, joten ei ole ollut mitään mahkuja stressin purkuun. huomenna lähdemme pikku mökkiin lappiin toisen perheen kanssa, ja luulen, että koko tilanne ahdistaa miestä jo valmiiksi. siis kaksi viikkoa putkeen puutteessa.
eikä äijä suostu edes onanoimaan tapeen tullen, koska se kuulema vain pahentaa asiaa. Joskus olen miettinyt, että eikö hän osaa...voiko se olla mahdollista????

3) se, jos olen itse YHTÄÄN pahalla tuulella. tämä on kurjaa, koska minä siis joudun aina olemaan erittäin pitkäpinnainen ja sopuisa - ja pääsääntöisesti olenkin

4) erityiset stressaavat poikeavat tapahtumat - esim haastavat tilanteet työpaikalla (ja työssään tarkastajana niitä tulee vähän väliä)

Viidentenä se, että aiemmin hän poltti tupakkaa kuin korsteeni ja erityisesti panosti hermosauhuihin. Tilalle ei ole oikein tullut mitään vaihtoehtoa. Ainoaksi vaihtoehdoksi on tavallaan jäänyt ympäristön täydellinen kontrollointi - tuo siisteysvaatimus ja vaatimus myös siitä, että kotona ei saisi mistään hankalista aiheista puhua.


Itse haluaisin ukolle SSRI-lääkityksen poistamaan ahdistuneisuutta, kohottamaan impulssikynnystä, vähentämään aggressiivisuutta ja mahd. pakkoneuroottisuutta. Vaan miten hemmetissä hänet motivoisin. Onko laukkujen pakkaaminen ainoa mahdollisuus herättää tuo motivaatio???

 

[??????????????]

Eikö miehelläkin ole oikeus olla edes hetki vapaalla kotiin tultuaan, käydä haukkaamassa happea muksunsa kanssa tai vaikka vaan maata sohvalla mitään tekemättä?


Tai sellainen idiootti joka sotkee koko viikon ja yrittää sitten tehdä kaikki mahdolliset ja mahdottomat kotityöt yhtenä ainoana päivänä viikossa.

Kyllä sillä miehellä on sitä löhöämisaikaa, todellakin, ja ei, meillä ei todellakaan ole koti pommin jäljiltä ja sitten kerran viikossa siivotaan. Uskokaa nyt, meillä on oikeesti tosi siistiä!! Nyt puhutaan jostakin pikkujutuista, esim. joku yksittäinen tavara on jossakin väärässä paikassa tai olen jättänyt ompelupöydälleni keskeneräisiä töitä odottamaan parempaa ajankohtaa jne. Asiat ovat siis luokkaa "mistä päästä hammastahnatuubia puristetaan" eli typeriä ja jonninjoutavia juttuja, joista omasta mielestäni ei pitäisi piitata lainkaan.

Ongelma ei ole, että haluaisin piiskata miestä hommiin vaan se, että miten saan sen raivarit loppumaan. Ei voi olla kohtuuton vaatimus, että mies laittaa joka toinen päivä ruoan (kun se voi hänen valintansa mukaan olla vaikka hernekeiton lämmittämistä) ja hoitaa iltasiivouksen, johon kuluu max 30min, tavallisesti 15min. Hän kyllä makaa siitäkin huolimatta sohvalla kevyesti sen 3-4h illassa.

 

[??????????????]

Mutta sen tiedän, että jos vaimo tekis mulle listoja mitä mun pitää milloinkin tehdä, niin kyllä muakin v****ttais. Onneksi ei ole koskaan tehnyt vaan luottaa siihen, että minä aikuisena ihmisenä osaan ajatella itse.

En tosiaan puhunut mistään listoista että "mies tee nämä", vaan listasta, johon kirjoitin ylös kaiken tyhmän pienen, mitä miehen puolesta tein, tyyliin: vein likaiset kalsarit kylppärin lattialta pyykkikoppaan, laitoin takin sohvalta naulakkoon. en keksinyt muutakaan tapaa, jolla osoittaisin, että en ole perheen ainoa, jolta unohtuu jatkuvasti kaikenlaista pientä ympäri kämppää. hänen kun on ollut mahdotonta uskoa, että hänkin todella jättää jälkeensä kaikenlaista sotkua, eikä lainkaan tajua sitä itse. suurelta osin siksi, ettei minun tapanani ole nalkuttaa asiasta joka päivä.

ongelma josta puhuin, on se, että jos itse teen jotakin edellisen kaltaista saan kuulla kiroilua ja haukkuja ja erityisesti loukkaa se, että minulle huudetaan, etten KOSKAAN tee mitään, että ainoa mitä teen on vain SOTKEMISTA. oikeasti, kun tämä ei ole totta. meillä on tosi siistiä!
kun mies ei ole "tilassa" hän tajuaa tämän itsekin, mutta kun joutuu tuohon käsittämättömään "tilaan" on aivan sama mitä teen tai olen tehnyt - hän kokee, että asia on juuri kuten hän kokee tunteiden tasolla - koti on käsittämättömän likainen pesä jossa minä pyörin häntä piinamaassa tavaroita levitellen, eikä hän kestä sitä.

 

[??????????????????]

Niin...että löytyisikö jotain muita vinkkejä kuin "heitä ukko pihalle" tai "tyhmä akka siivoa ja ole hiljaa"? Onko kellään ollut mitään vastaavaa ja siitä selvitty? Tai tulihan joku ihan hyödyllinenkin vastaus, kuten, että älä puhu vaan toimi.
Itseasiassa yksi kaveri kokeili tuota, muutti miehen työmatkan aikana omaan kämppään. Kyllähän mies siitä sitten ryhdistäytyi. Tosin ei kulunut kuin vuosi niin oltiin jo samassa pisteessä. Onneksi eivät olleet palanneet saman katon alle ja ero tapahtui siksi helposti. Kaverinkin miehellä oli ahdistuneisuutta + jonkinsortin pakkoneuroottisuutta ja jonkisortin jäykkyyttä liittyen erilaisiin juttuihin, lisäksi ihan selkeitä fobioita + jatkuvaa juopottelua + ehdoton kieltäytyminen kaikenlaisesta avusta ja hoidosta. Kaveri sitten väsyi jatkuvaan veivaamiseen ja riitelyyn. Tilanne olisi varmaan toinen, jos kaveri olisi älynnyt sitouttaa suhteen jatkumisen jollain lailla iihen, että mies hakee apua.
Meillä ei ihan noin pahasti asiat (tai ei ainakaan noin monimutkainen tuo kuvio, mutta meillä on puolestaan tuo lapsi ja hänet tässä haluaisin suojata... Ehkä se olisi nyt tosiaan hyvä juttu, että hankittaisiin tilapäisesti omat kämpät.
Mikä ihme siinä on, että mies ei suostu mihinkään apuun? On hyvin selkeäksi tehnyt sen, että mielummin hän eroaa kuin menee hakemaan apua. Tiedän, että asiat eivät hänellä muuttuisi kumppania vaihtamalla, sillä tiedän, että aiemmassakin suhteessaan hänellä oli aika lailla saman tyyppisiä ongelmia. Hänellä ei ole yhtäkään todellista ystävää, eikä hän perheensäkään kanssa puhu mistään henkkohtaisesta. Tiedän, että oikeasti hän pelkää aivan tavattomasti, että jätän hänet, mutta MIKSI tuo avun hakemisen vaikeus? Mikä sellaisen voi selittää? Jotenkin tuntuu, että hän ehkä haluaisikin erota ja jotenkin itsenäistyä, mutta samalla pelkää sitä vaihtoehtoa aivan hirvittävästi.

 

[olisko]

Hänen mielestään yksikään tavara ei saa olla koskaan väärässä paikassa. Itselleni tulee lähinnä mieleen, että tässä ei nyt ole kyse epätasa-arvoisuudesta siivouksen työnjaon suhteen tai miehen liiallisesta työtaakasta, vaan jonkin sortin pakkoneuroosista, joka tulee esiin stressin myötä.

Jos joku on siihen keksinyt jonkin ratkaisun, niin kuulisin mielelläni. Lääkäriin ei mies asian kanssa suostu menemään.

Kyllä tuo viittaa turvattomaan lapsuuteen miehellä. Todennäköisesti hänen äitinsä ei ole ollut aivan terveenkirjoissa. Hän tuntee olonsa turvalliseksi, kun asiat ovat paikoillaan ja epäjärjestystä hän ei voi sietää.

 

[hoitoon]

saada mies ja kaverin mies samalle hoitokurssille esim. miesten ryhmäterapiaan ja sillä ajalla, kun he ovat siellä niin te vaimot siivootte kämpän ja teette ruoan valmikksi. Yleensä nuo vertaistukiryhmät ja -terapiat ovat työn jälkeen niin näin heiltä menee sitä aikaa siihen.

Yritä tällä "täkyllä" saada ukko ajattelemaan omaa käyttäytymistään eli käytä porkkanana siivottua kotia. Kyllä lapsenhoitoon kuuluu ne kotityöt ja hoitovapaalla lapsenkin parhaaksi on, että koti on hoidettu ja ruokaa tehdään. Samaan piikkiin siis myös ne asiat,

Se, että siitä ei makseta erikseen ei ole mikään veruke luistaa näistä yhteisistä "palkattomista" arkitöistä ja voittehan te yhdessä maksaen palkata viikkosiivoojan tekemään näitä töitä, jos tuntuu, että riidat tulevat näinkin mitättömästä asiata parisuhteessanne. Siivousapua ...... parempi mieli.

 

[looginen]

Niin...että löytyisikö jotain muita vinkkejä kuin "heitä ukko pihalle" tai "tyhmä akka siivoa ja ole hiljaa"?

Löytyy paljon enemmän kuin jaksat lukea, mutta vaihtoehtoja ei. Tässä linkintynkää alkuun:

- Onko kellään ollut mitään vastaavaa ja siitä selvitty?
Aivotutkijalla joka on ollut naimisissa narsistin kanssa:
If you decide to stay, you get Narcissist as he or she is now, the situation will never change and the things that bother you now will always be there. There might be some improvement, but the improvement requires that a narcissist first realizes that he or she has a problem. Unfortunately, only very rarely a narcissist is capable of doing this, so do not expect a miracle.
http://www.searchforbalance.org/Home/narcissism/how-to-cope-with-a-narcissist.html

- Ongelma ei ole, että haluaisin piiskata miestä hommiin vaan se, että miten saan sen raivarit loppumaan.
Narsisti ei ole sadisti vaan tunnevammainen. Sisimmässään hän ei tarkoita pahaa, häneltä puuttuvat vain välttämättömät työkalut ymmärtää toisten tunteita eri tilanteissa. Narsisti ajattelee olevansa itse kaikkivoipa ja erehtymätön. Vikaa on vain toisissa.
Eniten narsisti pelkää kontrollin menettämistä. Jos annat narsistin luulla että hän kontrolloi, voit vedellä naruista ja narsisti tekee mitä haluat. Se antaa sinulle voimaa ja parantaa itsetuntoasi, eikä päinvastoin niinkuin tavallisesti.
Jos opettelet manipuloimaan narsistia on helpompaa toipua, alat nähdä hänet sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Kun ymmärrät mistä narsismissa on kysymys on helppo manipuloida narsisti tekemään mitä haluat. Kaikkein eniten narsisti hakee ihailua, se on huomattavan tehokas työkalu.

Narcissists are never giving anything away for free. If there is something you want from a narcissist, a narcissist will grant your wishes more easily when a narcissist can think of himself or herself as a "generous" being who is doing something "good" for you, and when a narcissist believes that your love, attachment and longing towards a narcissist will only increase as a result of his or her acts.

Avaimet: ylistys, ihailu, rakkaus ilman ehtoja. Kun narsisti uskoo saavansa ne sinulta, hän sokeutuu kaikelle muulle.
Kokeile ja huomaat kuinka hyvin se toimii. Vaikka "rakkautesi" fraasit olisivat kenen tahansa täysjärkisen mielestä täysin läpinäkyviä, narsisti ostaa silmää räpäyttämättä aivan kaiken.
Sinusta alkaa tuntua paremmalta kun hän on hallinnassasi. Hän on kuin pieni lapsi jonka vanhempi olet. Tarjoat hänelle hallinnan tunteen, mutta sinä tiedät mitä teet.
Alat nähdä ettei hän lopulta olekaan niin jännittävän hurmaava ja mielenkiintoinen, siitä lähtien kun hän reagoi kuin lapsi karkin toivossa.

But now a narcissist believes that by giving something away a narcissist will actually gain something (narcissists think they will strengthen their power over you and as a result your desperate love, longing and admiration towards them will increase and their narcissistic supply will not run out).
http://www.searchforbalance.org/Home/narcissism/how-to-manipulate-narcissist.html

Siihen loppuivat hyvät uutiset, valitettavasti.
- Asiat ovat siis luokkaa "mistä päästä hammastahnatuubia puristetaan" eli typeriä ja jonninjoutavia juttuja, joista omasta mielestäni ei pitäisi piitata lainkaan.
Erityisesti narsistisen persoonallisuushäiriöisyyden suurin ongelma on se, ettei sitä oikeastaan voida edes tunnistaa.

- Mikä ihme siinä on, että mies ei suostu mihinkään apuun?
Hänen on itse pysyttävä kokonaan splitin paremmalla puolella, tai tehtävä ehkä sitten itsesplitti:
Koska ei koe, että hänellä on psyykkisiä tai tunneperäisiä ongelmia, eikä siten näe mitään syytä muuttaa käytöstään.
Koska hän katsoo olevansa aina oikeassa, ei psykoterapiastakaan ole apua. Hoito edellyttää, että potilas tarvitsee ja haluaa apua. Potilaan täytyy tunnustaa, että hänellä on ongelma.
http://www.superliitto.fi/?cat=94&magid=29#177
(Lähde: Professori Liisa Keltikangas-Järvisen haastattelu)

- On hyvin selkeäksi tehnyt sen, että mielummin hän eroaa kuin menee hakemaan apua.
Tällainen ihminen on sokea omille tunteilleen, eikä hän myöskään ymmärrä toisten tunteita. On selvää, että tällaisessa tilanteessa kiintyminen tai rakastuminen on vaarallista.
Idealisoitu muuttuu narsistisesti vammautuneen mielessä helposti lähes vastakohdakseen. Sellaisen mitättömyyden kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä.

- Tiedän, että asiat eivät hänellä muuttuisi kumppania vaihtamalla, sillä tiedän, että aiemmassakin suhteessaan hänellä oli aika lailla saman tyyppisiä ongelmia.
Narsisti ei kykene itse käsittelemään pohjimmaisia tunteitaan, sillä hänen persoonansa on niin vinoutunut. Narsistia ei voi muuttaa omalla ymmärryksellä, hyvyydellä ja rakkaudella. Sen sijaan narsisti muuttaa läheisensä – tuhoaa kanssaihmisensä minuuden jatkuvalla mitätöinnillä, tyytymättömyydellä ja toiseen projisoidulla vihalla.
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/

- Tiedän, että oikeasti hän pelkää aivan tavattomasti, että jätän hänet, mutta MIKSI tuo avun hakemisen vaikeus?
Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemi kertoo:
Hän kestää huonosti yksinäisyyttä, koska se muistuttaa hänen lapsuutensa kokemusta vanhemmista, jotka eivät olleet paikalla auttamassa tai eivät kyenneet auttamaan vaikeitten kokemusten tai tunteiden käsittelyssä. Voidaan sanoa, että hän suojelee raudanlujalla panssarilla sisimmässään olevaa haurasta ja traumatisoitunutta lasta.
Aikuisena tällainen ihminen voi olla lahjakas ja menestynyt perfektionisti, joka elää kaventunutta, yksinäistä ja rakkaudetonta elämää. Vinoutuneen minäideaalinsa mukaisesti hän vaatii itseltään ja muilta täydellisyyttä, tavanomaisuus tai keskinkertaisuus ovat hänelle kauhistuksia.

- Mikä sellaisen voi selittää?
Tällainen ihminen on myös huono häviäjä. Epäonnistumiset millä tahansa elämän alueella voivat olla seurauksiltaan katastrofaaliset. Herkkähipiäisenä hän kestää huonosti oikeutettuakin arvostelua. Hän loukkaantuu ja/tai raivostuu kohtuuttomasti, jos häntä asetetaan jollakin tavalla kyseenalaiseksi. Menestyvä kuori ei kätke kokonaan haavoittuvaa sisintä.
Kaikkivoipaisuuden ja itseriittoisuuden suojan pettäessä vastoinkäymisissä nämä ihmiset voivat romahtaa vakavaan masennukseen. Perustaltaan hauras minuus ei kestä suojauksen palveluksessa olleiden itsen puolien menetystä. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla itsemurha. Nämä ihmiset eivät taivu, he taittuvat.
__________________________________________
Splitti on tässä tapauksessa elossapitojärjestelmä.

 

[???????????????????]

Mutta en usko varsinaiseen persoonallisuushäiriöön. Meillä kaikilla on taipumus taantua tilapäisesti alkukantaisiin defensseihin uhkatilanteissa. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Sen verran toimintakykyinen mies kuitenkin on piiiiiitkiä ajanjaksoja, että persoonallisuuhäiriön kriteerit eivät täyty. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta, joten perspektiiviä on.

Siksi en ole menettänyt uskoani, mutta kaipaan keinoja hänen motivointiinsa jonkinlaisen avun hakemiseen. On liian raskasta, että stressaavissa elämäntilanteissa (ei asunnon myynti minullekaan ole stressitön tilanne), joudun kannattelemaan häntä - olemaan aivan kamalan vahva ja tyyni, jos haluan, ettei tilanne räjähdä käsiin. Kuin hänen stressitilansa liennyttäminen olisi yksin minun tehtäväni ja hänen tunteidensa hallinta minun taskussani. Näinhän ei pitäisi olla, vaan kyllä hänen pitäisi kantaa vastuu omista tunteistaan ja reaktioistaan, ja tehdä niiden kanssa jotakin rakentavaa ihan itse. Onko sitten tosiaan, kuten vaikka alkoholistin kohdalla - motivaatio herää vasta kun elämä luisuu täysin raiteiltaan (vaimo jättää jne.).

Kuuntelin juuri eilen radiosta Väestöliiton parisuhdeterapeutin haastattelua. Luulen, että menen sinne terapiaan yksin. Sieltä varmaan saisi hyviä eväitä, kuinka omalla toiminnalla voisi saada muutoksia aikaan..? Tämähän nyt kuitenkin on vuorovaikutusta tämä suhde, ja itse olen siinä toisena osapuolena. Psykologi viittasi tenniksenpeluuseen. Riippuu siitä, miten syöttää, millaisen pallon saa takaisin, kuitenkaan menemättä mukaan siivousneurooseihin tai muihin epäterveisiin juttuihin.

 

[olisko]

miehen lapsuus on sitten ok? Ei tässä jää jäljelle tosiaan kuin oma käytöksesi, joka ruokkii miehen "epänormaalia" käytöstä. Eli analysoit liikaa miestä.

 

[just niin]

samanlaisen miehen kanssa jo yli 30 vuotta eläneenä tässä 60v naisen ohjeet.

Sinun tehtäväsi ei ole olla miehesi terapeutti eikä lääkäri.
Sinun tehtäväsi on olla hänelle tasavertainen kumppani, puoliso, se ihminen joka rakastaa häntä, tukee häntä ja antaa hänelle sellaisen tunteen, että hän kelpaa sinulle hyvine ja huonoine puolineen.

Tässä sinulle konkreettisia ratkaisuja.

1. Kun olet kotona äitiyslomalla, teet myös kotityöt nyt kun miehesi on tressaantunut.
Miehesi hoitaa vain työtyönsä. Ei se ole liikaa vaadittu, vai onko?

2. Mutta minä suosittelen, että miehesi jää vanhempainvapaalle ja sinä menet vuorostasi töihin.
Miehelläsi on työtressiä ja muitakin paineita. Näin hän voi hengähtää, olla lapsensa kanssa enemmän ja hoitaa esim. asunnon myyntiin liittyviä asioita.

3. Kun te molemmat olette töissä, teette kotityöt yhdessä, siis yhdessä, ilman mitään listoja tai määritteitä kuka mitäkin tekee. Kotityöt kuuluvat tavalliseen arkielämään ja lasten täytyy oppia siihen, että vanhemmat tekevät niitä eivätkä ole 24/7 muksun kanssa leikkimässä.
Muksut auttavat vanhempiaan pienestä pitäen ruuan laitossa, siivoamisessa jne.
Näin heistä kasvaa pyytämättä ja käskemättä kotitöitä tekeviä nuoria ja itsenäisiä aikuisia.

Mitä seksiin tulee..
5. Pistätte sohvalla makaavan vieraan muksun kanssa ulos kävelylle noin 1-2 tunniksi.
Panette miehesi kanssa sinä aikana kuin kanit. Heti helpottaa.

6. Lapin lomalla sama juttu. Muksu kaveriporukan kanssa ulos ja sekstailemaan. Sama palvelus kaveriparille. Jos se ei onnistu, niin muksu kavereille hoitoon pariksi tunniksi ja autoilemaan miehen kanssa. Taas on homma hoidettu.

Meillä seksiä oli nuoruudessa lähes joka ikinen päivä. Aina löytyi paikka ja aika kun vaan molemmat sitä halusivat. Sama homma jatkuu vielä näin vanhanakin.
Tämä asia on täysin teistä kahdesta kiinni.

Miehen mielialat
Hän on ärtynyt vain parin vuoden välein... muun aikaa kuitenkin ilmeisesti aika mukava.

Jos jatkat samaa rataa, miehesi on hankala muuttua.
Sinun tehtäväsi on auttaa miestäsi muuttumaan. Nyt olet niskan päällä, osoitat hänen puutteensa ja vikansa ison huutomerkin kanssa hänelle. Miehesi kokee olevansa mitätön ja huono ihminen, täys paska. On alkanut ryyppäämään eli helpottaa tressiään ja pahaa oloaan kaljalla.
Ei kai tämä ole sinun tavoitteesi?

Osaat lukea miestäsi, olet teillä se viisaampi.
Käytä sitä hyväksesi hiljaisesti ja muuta omaa käyttäytymistäsi.

Älä enää arvostele ja moiti miestäsi tai syyllistä noista raivareista.
Unohda ne jos kerran fyysistä uhkaa ei ole olemassa. Ethän itsekään ilmeisesti halua erota.

Parisuhteen idea on se, että toinen tukee toistaan, auttaa myös silloin kun toinen on alamäessä.
Sitä varten läheisiä ollaan, että toiselle uskaltaa myös huutaa ja käyttäytyä kuin uhmaikäinen.

Olen sata varma että miehesikin käyttäytyminen muuttuu kun muutat omaasi.
Nimimerkillä kokemusta on.

7. Lakkaa analysoimasta, arvostelemasta, älä vertaa miestä itseesi tai kehenkään muuhun.
8. Älä vertaa miehen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä siihen mitä sinä teet.
9. Puhu miehellesi positiivisesti kuin ihmiselle ja myös miestäsi kiinnostavista asioista, siis muustakin kuin kotiduuneista ja muksusta.

10. Kiitä, rutista, halaa, suukottele, mene kainaloon, ole lähellä ilman mitään syytä
11. anna hänen tuntea olevansa haluttu
12. Osoita teoin ja sanoin että kunnioitat ja rakastat häntä.

13. Järjestä ylläreitä siihen kun hän saapuu töistä kotiin ja näytä että tarvitset häntä
muuhunkin kuin siivoamiseen.

15. Pyydä auttamaan... sen sijaan että käsket häntä tekemään jotain tai laadit työlistoja.
16. Järjestä yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Anna miehellesi omaa aikaasi. Nauttikaa toisistanne.

Olen satavarma, että miehesi muuttuu kun muutat omaa käytöstäsi.
Hänestä tulee puheliaampi, hellempi ja auttavaisempi. Alkoholin käyttö vähenee, hän avautuu, uskaltaa itkeä läsnäollessasi ja puhua niistä asioista jotka hänen mieltään painavat.
Hän pystyy antamaan takaisin rakkautta ja olemaan hyvä isä ja kumppani sinulle.
Hänestä löytyy huumorintajua, todella mukavia piirteitä joita tulet rakastamaan.

Anna miehellesi mahdollisuus muuttua. Eikä siihen tarvita yhtään lääkäriä eikä lääkkeitä, jos hän siis on tervepäinen ihminen.

 

[ranghild]

Mutta en usko varsinaiseen persoonallisuushäiriöön. Meillä kaikilla on taipumus taantua tilapäisesti alkukantaisiin defensseihin uhkatilanteissa. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Sen verran toimintakykyinen mies kuitenkin on piiiiiitkiä ajanjaksoja, että persoonallisuuhäiriön kriteerit eivät täyty. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta, joten perspektiiviä on.

Siksi en ole menettänyt uskoani, mutta kaipaan keinoja hänen motivointiinsa jonkinlaisen avun hakemiseen. On liian raskasta, että stressaavissa elämäntilanteissa (ei asunnon myynti minullekaan ole stressitön tilanne), joudun kannattelemaan häntä - olemaan aivan kamalan vahva ja tyyni, jos haluan, ettei tilanne räjähdä käsiin. Kuin hänen stressitilansa liennyttäminen olisi yksin minun tehtäväni ja hänen tunteidensa hallinta minun taskussani. Näinhän ei pitäisi olla, vaan kyllä hänen pitäisi kantaa vastuu omista tunteistaan ja reaktioistaan, ja tehdä niiden kanssa jotakin rakentavaa ihan itse. Onko sitten tosiaan, kuten vaikka alkoholistin kohdalla - motivaatio herää vasta kun elämä luisuu täysin raiteiltaan (vaimo jättää jne.).

Kuuntelin juuri eilen radiosta Väestöliiton parisuhdeterapeutin haastattelua. Luulen, että menen sinne terapiaan yksin. Sieltä varmaan saisi hyviä eväitä, kuinka omalla toiminnalla voisi saada muutoksia aikaan..? Tämähän nyt kuitenkin on vuorovaikutusta tämä suhde, ja itse olen siinä toisena osapuolena. Psykologi viittasi tenniksenpeluuseen. Riippuu siitä, miten syöttää, millaisen pallon saa takaisin, kuitenkaan menemättä mukaan siivousneurooseihin tai muihin epäterveisiin juttuihin.

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Marionetiksi ei kannata ryhtyä, sille tielle jos lähtee, siellä oot ja pysyt. Oma vahvuutesi murentuu. Nyt sinulla on vielä voimaa tehdä asialle jotain, suosittelen menemään terapiaan juuri senkin vuoksi, että minuutesi pysyisi jatkossakin 'terveellä pohjalla'.
Vanha klisee, muita et voi muuttaa, mutta itsesi voit. Keinoja, miten toisen saisi ymmärtämään, ei juuri ole. Kuten joku jo sanoi, häneltä itseltään pitäisi löytyä tarve avun hakemiseen, muutokseen ja ennenkaikkea, havaita ja myöntää se itse. Kerrohan kuulumisia.....

 

[Mutku]

*Just niin* antoi paljon hyviä neuvoja. Lisäisin vielä yhden. Kerätkää kaikki (molempien) ongelmat ja hatutuksen aiheet kasaan. Yhdessä sitten mietitte niihin ratkaisua. Ihan ongelma ongelmalta. Ja niin, että molemmat esittävät ratkaisumallia ja niistä sitten kurotte kompromisseja.

Tuo juttu, että halii ja pusii (ja vaikka paneekin) vaikka ei aina siltä tunnu, lisää läheisyyttä ja me-henkeä. Siitä ulee myös tapa joka auttaa lyhentämään riitatilanteita. Tämä oli jossain, en muista missä, ihan tutkittu juttu.

Nauttikaa siitä lomastanne! Arjen työt jää taakse, ja pikku askareita on yleensä mukava tehdä möksällä. Kahdenkeskistä aikaa saa myös niin, että saunotte vain aikuiset, toinen pari vahtii sen aikaa lapsia. Lapset voi saunottaa vaikka ennen aikuisten vuoroa. Laita kynttilöitä saunalle, tee oluttölkkiä apuna käyttäen jääblokki saunaoluelle, kiva pikku yllätys ja juuri miehelle tarkoitettu. Mitäpä siitä (ole pyyteetön), vaikka hän ei sinua juuri tällä reissulla yllätä mitenkään. Hyvä lisää hyvää ja mies jossain vaiheessa varmasti huomaa sinun yrttämisen ja alkaa itsekin toimia edes joskus niin, että hyvä on tarkoitettu ja järjestetty ainoastaan sinua ilahduttamaa. Hauskaa lomaa!

Ps. ei näillä ja just niin neuvoilla ainakaan asiat huonommiksi voi mennä -päinvastoin! Jos tilanne ei ajan myötä miksikään muutu, niin ette vaan ehkä ole sopiva pari toisillenne.

 

[huono]

Tavallisessa parisuhteessa, kahden tavallisen, terveen ihmisen kesken ..ei se elämä ole aina ruusuilla tanssimista ja pusipusia.

Minusta on väärin syyttää ongelmista vain toista osapuolta. Kukaan terve ihminen ei riitele yksin.

On paljon helpompi miettiä missä minä itse teen väärin kun toisella on noin hirveän paha olla minun kanssani. Miettiä miten minä itse voisin auttaa miestäni voimaan paremmin.

Mun mielestä mies saa vaikka huutaa pää punaisena pahaa oloaan ulos mieluummin kerran parissa vuodessa, kuin olla täysin mykkä ja välinpitämätön.

Lyödä ei tietenkään saa eikä käyttää henkistä väkivaltaa.
Mutta kyllä suuttua saa parisuhteessakin.

 

[looginen]

Mutta en usko varsinaiseen persoonallisuushäiriöön.

Ei sitä pidäkään äkkiä uskoa. On niin iso, aivan liian iso ja uhkaava asia uskottavaksi noin vakavasti stressaavassa tilanteessa. Sehän merkitsee käytännössä täyttä katastrofia. Ei sellaista kukaan voi haluta ja kuka tahansa järkevä ihminen pyrkisi vastustamaan, tarvittaessa melko primitiivisilläkin defensseillä.

- Tilanne on kaikin puolin kohtuullisen asiallinen jos suostut edes miettimään -

Sen verran toimintakykyinen mies kuitenkin on piiiiiitkiä ajanjaksoja, että persoonallisuuhäiriön kriteerit eivät täyty.

Kriteerithän ovat sellaiset ettei ne voikaan täyttyä tai oikeammin osan kriteereistä kuuluu ehdottomasti jäädä täyttymättä ts. joitain tavallisen ihmisen ominaisuuksia ei narsistisessa persoonallisuudessa ole olemassa (häiriöttömyyden poissulkeminen). Olet oikeassa - siinä tapauksessa yhtenäkään hetkenä ei voi/saa olla toisin, jolloin persoonallisuuden häiriö on pysyvä. Tämän toteamiseen ei kuitenkaan ole olemassa mitään tieteellistä todistuskeinoa.

Voisikohan toimintakyvyn ymmärtää olevan samaa kuin työkyky:
* Useimmiten ulospäin suuntautunut ja hyvin työkykyinen, erinomainen esiintyjä ja loistava sanankäyttäjä. Hän ajattelee kirkkaasti ja kykenee argumentoimaan asiansa vakuuttavasti. Siten diagnoosia narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ei voi tehdä kuuntelemalla potilasta itseään. Diagnosointi on tehtävä hänen lähiympäristöstään, kuulemalla niitä ihmisiä, joita hän on kohdellut häikäilemättömästi.

Lue lisää:
Plazan keskustelut – Plaza > Ellit > Ihmissuhteet > Avioero > Milloin erottava?
Aloittaja: surupusero http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/avioero/1843611/milloin-erottava/
Kts. nimim. Ongelmissa (alk. viesti #83)
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/avioero/1843611/milloin-erottava/sivu4/

 

[Satu(n)nainen]

*huoh* tuo looginen on on itse varmastikin sairauseläkkeellä mielenterveysjuttujensa kanssa. Näinpä hän uskoo, että kaikki muutkin ovat kaltaisiaan, eli masentuneita, narsisteja, ymv.

Pää sekoaa loogisella,kun liikaa mielikuvittelee asioita. Laita läppäri välillä kaapin hyllylle, ja mene happihyppelylle. Se ei auta pään sisäisiin ongelmiisi, mutta pysytpä ainakin pois täältä.

 

[looginen]

*huoh* tuo looginen on on itse varmastikin sairauseläkkeellä mielenterveysjuttujensa kanssa. Näinpä hän uskoo, että kaikki muutkin ovat kaltaisiaan, eli masentuneita, narsisteja, ymv.

Pää sekoaa loogisella,kun liikaa mielikuvittelee asioita. Laita läppäri välillä kaapin hyllylle, ja mene happihyppelylle. Se ei auta pään sisäisiin ongelmiisi, mutta pysytpä ainakin pois täältä.

Splitin mm. kisojen tunnelmaa.

 

[samaa mietin]

Toisin sanoen mies on vähä-älyinen, 6-vuotiaan tasolla oleva olio, jolla ei ole mitään kykyä tajuta yhteiskunnan sosiaalisia työnjakoja, rooleja, reiluutta velvollisuuksissa ja oikeuksissa jne.? Ja jota siksi pitää hyvitellä ja houkutella pikku namuin?

Ainoa kysymys tämän jälkeen lienee, miksi kukaan aikuinen nainen edes vaivautuu mihinkään suhteeseen moisen olion kanssa?

Mistäs tuo nyt tuli? Siis jos mies ärtyy siitä ettei ole saanut pitkään aikaan, niin hän on vähä-älyinen? Sitten kai kaikki miehet on... Eiköhän pikemminkin se miten sitä ärtymystä käsittelee kerro jotain miehen kehityksen tasosta, esim. oma mieheni tunnistaa sen, että ärtyy seksinpuutteesta ja pyytää kyllä anteeksi jos ärähtelee minulle sen takia. Ärähtelen minäkin miehelle jos on paljon stressiä, vaikkei se hänen vikansa olekaan, niin se vain menee.

En minä hyvittele miestäni tai houkuttele tekemään mitään, kyllä aikuisen pitää osata ilmankin. Pyytää voin, mutta kodinhoitohommista on turha odottaa palkintoa tai ylistystä.