miehen käsittämättömät purkaukset puun takaa

[????????????????]

Lyödä ei tietenkään saa eikä käyttää henkistä väkivaltaa.
Mutta kyllä suuttua saa parisuhteessakin.

Tätä on meillä käyty läpi moneen kertaan. En pelkää vihaa ja suuttumusta, mutta kun se mies juuri lipsuu sinne henkisen väkivallan puolelle (haukkui minut ja koko sukuni)...ja taloudellisen (otti esim kostoksi 1700eur tililtäni, kielsi auton käytön ja uhkasi laittavansa poliisit perään jos lainaan autoa - olisin ajanut isovanhemmille, jotta saisin lapsen tilapäisesti rauhallisempiin ympyröihin- ilmoitti, että asunnon myyntivoitoista kuuluukin 80% hänelle...) ja lasta yrittää käyttää aseena myös (jos ero tulee, "et lastasi näe").
Tilanteista selvitään sillä, että joudun pysymään hyvin tyynenä ja rauhallisena, kuin toimisin missä tahansa ammattiroolissa eli annan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos kaiken mitä kuulen ja siinä samalla selostan vieressä seisovalle kaksivuotiaalle, että sun ei tarvitse pelätä. isi on vain vihainen, eikä ole vielä oppinut rauhoittumaan. Kun TIEDÄN, että kaikki tämä on vain raivostuneen ihmisen taantunutta puhetta ja olen nuo huoltajuuskiista-asiatkin ottanut niin tarkaan selville ja voin oikeasti luottaa siihen, että en oikeasti joudu pelkäämään, että mies jotenkin saisi minulle jonkin hullun maineen, jonka vuoksi menettäisin huoltajuuden.
ja rahat palauttaa tilille jne.

Asiasta kirjoittaminen on auttanut kestämään taas nämä paineet, mutta vähän on harmittanut nuo neuvot - siivoa ja anna pimppiä ja ole kaikin puolin mukava ja täydellinen. minusta miehen pitäisi oppia sietämään jonkiliasta epätäydellisyyttä minussa ja kotona, ja hakea apua vihan hallittuun ilmaisuun sekä stressinhallintaan.

Tilanne on taas lauennut ja mr. Hyde on poistunut. untill we meet again! asunnolle on löytynyt ostaja ja tarjous hyväksytty. palaamme takuuvarmasti taas normalimpiin uomiin, kunnes tulee taas joku uusi stressaava kausi. ehkä saan Väestöliitosta hyviä eväitä siihen mennessä

voin kertoilla kuulumisia joskus myöhemmin...

no, menen sinne väestöliittoon. saan sieltä varmasti parhaan avun

 

[ai jaa]

ja noiko ei sun mielestä olleetkaan mitään mainitsemisen arvoisia asioita aiemmin?

Voi hyvänen aika.
Minä ainakin lopetan tämän ketjun seuraamisen tähän.

 

[samaa mietin]

Toivottavasti ap:n asiat järjestyy ja saa sen vuokrakämpän. Vaikka miehellä nyt taas alkaisi rauhallisempi kausi, tulee niitä huonompiakin aikoja taas. Ja koskaan ei tiedä meneekö tuo jossain vaiheessa pahemmaksi...

Minusta oli mukava seurata ap:n kärsivällistä vastailua täällä kirjoittaineille, moni kun tuntui lukevan (tai tulkitsevan) alkuperäisen tekstin ihan väärin. Kaikista neuvoista ei tietysti kannata välittää, itsekin täällä mietin josko yksi miehesi ärsytyksen aiheista olisi seksin puute, mutta se ei tietysti oikeuta tuollaista käytöstä. Aikuisen kun pitäisi osata hallita tunteensa, aina ei kaikki ole kivaa, pettymyksiä ja stressiä on elämä täynnä...

Kuulisin mielelläni kuulumisia jos ap olet pariterapiaan menossa tai saat vaikka sen kämpän. Toivottavasti kaikki kuitenkin järjestyy parhain päin, mitä se sitten sinun tilanteessasi onkaan!

 

[Voi...]

Kauheeta Mene sossutädin puheille, kerro tarinasi ja pyydä apua. Mieshän on aivan kamala. Olet jollain tasolla ilmeisen tottunut huonoon kohteluun ja pyristelet siitä vain heikosti irti. Kertomasi perusteella sinun on ehdottomasti parempi olla lapsen kanssa kahden, kuin altistaa myös hänet tuolle mielivaltaiselle käytökselle. Miehen uhkailut voit sivuuttaa, ositukset, huoltajuudet ja kaikki menevät lakien mukaan.

 

[vittu mitä paskaa]

Mua ällöttää lukea näitä vastauksia, missä luolakaudella te oikein elätte?! Vanhempi nainen antaa ohjeita kuinka mielistellään miestä edestä ja takaa, tehdään kaikki viimeisen päälle mieliksi ja vasta sitten voi odottaa sitä arvostusta. Ja että ei ole syytä huoleen jos ei ole fyysistä väkivaltaa?! Ei kai näitä neuvoja antavat naiset kasvata uusia unelmakumppaneita pojistaan tähän maailmaan??


Täydet sympatiat aloittajalle multa. Kuulostaa että kärsit henkisestä väkivallasta ja se on ihan yhtä paha asia kuin fyysinenkin, joskus voi olla jopa pahempaa! Vaikka miehesi olisi miten stressaantunut, raivoaminen ei ole oikea tapa purkaa asioita eikä stressi oikeuta kohtelemaan kumppania huonosti!!


Ja mä en kertaakaan nähnyt tässä pääpointtina sitä, että aloittaja haluaisi miehen tekevän enemmän kotihommia vaan pääpointti oli mun mielestä ne raivarit, jotka selvästi tekee aloittajalle tosi pahan mielen ja turvattoman olon. Kun sitä tasavertaista ja tervettä suhdetta peräänkuulutetaan niin sillä ei ole tekemistä kotitöiden määrän kanssa vaan kyse on siitä miten kohtelee toista. Miksi aloittajan pitäisi olla koko ajan perse levällään antamassa seksiä ja silittämässä miehen päätä, mutta kukaan ei suo huomiota sille, että aloittajakin voisi tarvita tukea! Olkoon miehellä stressi, ei ole aloittajallakaan hyvä olla. Miksi asia pitää korjata sillä että miehelle silitellään kaikki valmiiksi ja vasta sitten aloittaja voi odottaa asiallista kohtelua?? Eikö tasavertaisessa suhteessa pitäisi miehenkin tehdä jotain sekä oman, että puolisonsa hyvinvoinnin eteen?? Ja lapsen aikaan haukkuminen kuulostaa niin keskenkasvuiselta että huolissani olen aloittajan puolesta.


Voi olla että miehelläsi on stressi, voi olla että hänellä on sairaus joka aiheuttaa raivareita (voi esiintyä monissa saurauksissa, mm. neurologisissa), voi olla että hän on narsisti, voi olla että hän on yksinkertaisesti tunnevammainen kusipää mutta se on varma, että tilanne on äärimmäisen huono jos hän ei itse näe tilanteessa mitään huolestuttavaa eikä ole halukas keskustelemaan järkevästi. Sinä et voi haluta hänen puolestaan korjata asioita koska se vaatii myös sitä toista osapuolta.


Joka tapauksessa, tuo käytös on asiatonta aikuiselta mieheltä eikä sun tarvitse sitä sietää. Vaikka aukoisit päätäsi päivät pitkät sotkuisessa asunnossa ja vaatisit miehen tekevän kaiken, tuo ei ole silti aikuismainen tapaa purkaa asioita vaan niistä keskustellaan asiallisesti ja mietitään yhdessä ratkaisua. Vittuilu ja henkinen väkivalta tekee vain aitaan reikiä joita ei saa myöhemmin enää paikattua, jäävät vain inhottaviksi arviksi suhteeseen ja painavat mieltä pitkän aikaa.


Joten multa aloittajalle kovasti voimia! Tuollaisen ihmisen luota on vieläpä vaikea lähteä jos toisella on henkinen yliote ja joudut koko ajan tekemään töitä sen eteen että saisit kokea toisen hyväksynnän ja samaan aikaan toinen voi käyttäytyä miten tahtoo. Mutta älä helkkarissa kuuntele noita naisia jotka on jymähtäneet jonnekin luolakaudelle eivätkä tiedä tasavertaisuudesta mitään. Toivottavasti tilanteesi ratkeaa onnellisesti.

 

[Toivon sinulle parasta!]

Minäkin toivon että menet terapiaan yksin ja saat sieltä asiantuntevaa apua. Nämä ellipalstan neuvot kun nyt tuppaavat olemaan vähän laidasta laitaan. Suorastaan loukkaantuisin jos olisin mies, kyllä niin lapsellisina ja ja impulsiivisina täällä miehet kuvaillaan. Kuvitellaan aikuisten miesten aivotoiminnan olevan jossain viisivuotiaiden pikkupoikien tasolla - en saanut tikkaria, nyt murjotan tai vedän kunnon itkupotkuraivarit! Paskan marjat. Normaali fiksu aikuinen mies pystyy hallitsemaan tunteensa eikä pompota jatkuvasti vaimoaan ja kaksivuotiasta lastaan kuin joku pikkuhitleri, vaikka ei olisi saanut sitä piparia pariin kuukauteen ja töissä olisi pomo huutanut naama punaisena.

Miehelläsi on täysi oikeus kieltäytyä avun hakemisesta neuroosiinsa tai mikä häntä nyt sitten vaivaakaan. Se mitä hän asialle tekee tai on tekemättä on kokonaan hänen omassa päätösvallassaan. Hänellä saattaa todella olla jokin neuroosi mutta sen parantaminen ei ole sinun tehtäväsi eikä sinulle edes mahdollista. Ja ihan samoin on sinun päätettävissäsi haluatko kuunnella miehen älämölöä säännöllisin väliajoin ja altistaa pienen lapsenkin kuuntelemaan sitä. Minkä ikäisenä esim. kuvittelet että se alkaa olla lapselle haitallista kuunnella kun isä huutaa ja kiroilee ja kieltää auton käytön äidiltä tai uhkailee erolla? Koska jonain päivänä sinun on sekin asia kohdattava. Haluatko että lapsi kasvaa sellaisessa kodissa, oli mökän syy sitten miehen sairaus tai pelkkä veemäisyys?

Ja muuten asiat joista kerrot täyttävät kyllä perheväkivallan merkit. Se ettei mies ole fyysisesti lyönyt sinua ei tarkoita ettei hän harrastaisi väkivaltaa. Hän vain mieleuummin tekee sen henkisellä tasolla niin ettei fyysisiä jälkiä jää. Neuroosi tai ei, kenenkään ei tarvitse alistua kuvaamasi kaltaiseen kontrollointiin ja huonoon kohteluun.

 

[Jatkan vielä]

Ai niin ja kiinnitti huomiota kun mainitsit yhdessä viestissä että jos videokamera ilmestyy kehiin niin huuto loppuu. Mielenkiintoista. Mies siis pystyy kuin pystyykin ihan mainiosti hillitsemään itsensä jos tilanne sitä vaatii. Mietipä tuota seikkaa hiukan tarkemmin ja mitä se sinulle miehen aivotoiminnasta kertoo...

 

[olisko]

Ai niin ja kiinnitti huomiota kun mainitsit yhdessä viestissä että jos videokamera ilmestyy kehiin niin huuto loppuu. Mielenkiintoista. Mies siis pystyy kuin pystyykin ihan mainiosti hillitsemään itsensä jos tilanne sitä vaatii. Mietipä tuota seikkaa hiukan tarkemmin ja mitä se sinulle miehen aivotoiminnasta kertoo...

Niinpä, ei voi mitään sanoa vain toisen osapuolen kommenteista. Mistä se mies saa ne raivarit, ai niin hän ei tykkää olla kuvattavana kotonaan. Minusta myös ap harrastaa henkistä väkivaltaa miestänsä kohtaan ja me olemme kiltisti täällä kuin pässit narussa. Ehkä olisi viisainta lopettaa arvailu täällä ja ap keskittyisi järjestämään lapselle kaksi aikuista vanhempaa, että hän ei puolestaan joutuisi kantamaan tuota samaa taakkaa vuorostaan.

 

[looginen]

Ja lapsen aikaan haukkuminen kuulostaa niin keskenkasvuiselta että huolissani olen aloittajan puolesta.

Mielestäni olet ymmärtänyt tilanteen aivan oikein ja kirjoitat huomattavasti parempaa kotimaista kieltä kuin minä. Sellaiselle voi ehkä joskus olla sosiaalista tilausta.

 

[looginen]

Asiasta kirjoittaminen on auttanut kestämään taas nämä paineet, mutta vähän on harmittanut nuo neuvot - siivoa ja anna pimppiä ja ole kaikin puolin mukava ja täydellinen.

Niin nähdäkseni pyrit tekemään, miksi harmittaa?

Tilanteista selvitään sillä, että joudun pysymään hyvin tyynenä ja rauhallisena, kuin toimisin missä tahansa ammattiroolissa eli annan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos kaiken mitä kuulen ja siinä samalla selostan vieressä seisovalle kaksivuotiaalle, että sun ei tarvitse pelätä. isi on vain vihainen, eikä ole vielä oppinut rauhoittumaan. Kun TIEDÄN, että kaikki tämä on vain raivostuneen ihmisen taantunutta puhetta ja olen nuo huoltajuuskiista-asiatkin ottanut niin tarkaan selville ja voin oikeasti luottaa siihen, että en oikeasti joudu pelkäämään, että mies jotenkin saisi minulle jonkin hullun maineen, jonka vuoksi menettäisin huoltajuuden.
ja rahat palauttaa tilille jne.

Selvitäänkö? Lapsuus ei ole ammatti eikä parivuotiaalla ole aikuisen kykyjä. Hän ei tiedä taantumisesta tai defensseistä yhtään mitään. Onko lapsi oppinut rauhoittumaan kahdessa vuodessa tai riittääkö että äiti tyynenä toteaa ettei isä ole vieläkään oppinut vaikka tuntuu olevan vanha kuin taivas?

- Kuuleeko lapsi isän vihaisesti sanovan tai suuttuneena huutavan: jos ero tulee, "et äitiäsi näe"? -

 

[ihan päätöntä]

Toimiiko vastavuoroisuusperiaate molemmin puolisesti ja mies hyväksyy sen, että vanhempi nainen käyttäytyy samoin? kamala asia, jos pojista kasvatetaan tuollaisia miehiä, jotka raivostuvat pienestä asioista. Ja sitten nainen ei saisi olla mistään huolestunut, ei arvostella miestä, vaikka henkisesti mies aliarvioi naista ja aggressiivisesti käyttäytyy. Annat persettä joka välissä vaikka kauppareissulta aikaan ja lapset kotosalla ja menisitte kerrostalon pannuhuoneeseen panemaan miehen kanssa ennen kotiin menoa..heh.

 

[n22]

En ole ihan kokonaan lukenut ketjua, mutta haluaisin kertoa mitä minulle tästä tilanteesta tuli mieleen, lähinnä siitä näkökulmasta että teillä on tuossa tilanteessa mukana pieni lapsi.

Itse elin lapsuuteni ja nuoruuteni tällaisessa kodissa, missä päällisin puolin kaikki oli ok ja enimmän osan ajasta isän ja äidin välit ihan hyvät ja isoja riitoja ei ollut. Äiti oli kotona ja teki kaikki kotityöt mukisematta ja isä taas kävi vuorotyössä tekemättä kotona yhtään mitään.
Silti, vaikka isä ei joutunut töiden lisäksi mitään tekemään, hän sai (saa yhä) välillä käsittämättömiä raivokohtauksia äidille, liittyen hyvin mitättömiin asioihin, kuten siihen että ruuassa on väärää maustetta, eteisen lattialla vettä/roskaa yms. Ikinä ei äitiä lyönyt, mutta itse pienenä lapsena (ja vahempanakin) pelkäsin aivan älyttömästi näitä kohtauksia, olin varma että isä tappaa äidin tai heittää hänet ulos ja joudun itse jäämään isän luokse asumaan näkemättä äitiä enää koskaan, koska tällaisella meilläkin uhkailtiin. Muistan vieläkin tarkkaan lauseita mitä isä huusi äidille joskus kun itse olin neljä-viisi -vuotias, vaikka tuskin kumpikaan vanhemmistani niitä muistaa.

En nyt tiedä mitä varsinaisesti yritän tässä sanoa, en edes että onko kertomani yhtään teidän tilanteeseen liittyvä. Ehkäpä sen kuitenkin haluan tuoda esille, että koska lapsesi on vielä noin pieni, sinulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä hän joutuu kasvaessaan kokemaan. Vaikka meillä ei fyysistä väkivaltaa käytetty, niin silti joudun nykyäänkin aina paniikkiin jos mieheni tai isäni korottaa ääntään riidan aikana. Kärsin myös pitkälle nuoruusikään asti nukahtamisvaikeuksista, peläten aina joutuvani heräämään huutoon ja riitelyyn.

Tarkoitan siis, että mikäli itse olet huolissasi miehen kohtauksista, todennäköisesti lapsesi on hyvin peloissaan joutuessaan kuulemaan/näkemään niitä. Lapsuudenkodissanikaan näitä tilanteita ei ollut kovin usein, ehkä neljä-viisi kertaa vuodessa, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta jokainen on jäänyt kirkkaasti mieleeni ahdistavana ja pelottavana. Vaikka nyt 22-vuotiaana osaan jo ajatella että aikuisten riidat eivät olleet niin pahoja oikeasti kuin miltä ne lapsena tuntuivat, ikävä kyllä sitä ei pienenä tiennyt vaan ne tuntuivat maailmanlopulta.

Toivoisin vain kaikkien vanhempien muistavan että lapsi kyllä kuulee riidat ja muodostaa omat päätelmänsä tilanteesta, eikä siinä auta mitkään selittelyt että ei se isi oikeesti oo vihanen, ei ainakaan sinulle... Tämä on siis vain minun mielipiteen, mutta itse ainakin koen että lapsuuteni olisi ollut tasapainoisempi jos vanhempani olisivat eronneet, mutta eihän sitä voi tietää

 

[samaa mieltä]

Tarkoitan siis, että mikäli itse olet huolissasi miehen kohtauksista, todennäköisesti lapsesi on hyvin peloissaan joutuessaan kuulemaan/näkemään niitä. Lapsuudenkodissanikaan näitä tilanteita ei ollut kovin usein, ehkä neljä-viisi kertaa vuodessa, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta jokainen on jäänyt kirkkaasti mieleeni ahdistavana ja pelottavana. Vaikka nyt 22-vuotiaana osaan jo ajatella että aikuisten riidat eivät olleet niin pahoja oikeasti kuin miltä ne lapsena tuntuivat, ikävä kyllä sitä ei pienenä tiennyt vaan ne tuntuivat maailmanlopulta.

Olen samaa mieltä tästä. Itse muistan vain kuulleeni ehkä muutaman riidan lapsuudessani ja nuoruudessani, luultavasti ihan normaalia aikuisten välistä riitelyä (mitään välivaltaa ei koskaan ollut). Silti vieläkin näin 30-vuotiaana muistan tunteen, kuinka kylmäsi ja ahdisti. Pelkäsin, vaikken edes oikein tiennyt että mitä. Lapsi kai olettaa vanhempiensa olevan tasapainoisia, turvallisia, ja ennen kaikkea AIKUISIA, ja riitely ravisutti tätä kuvaa. Pelkäsin että vanhempani eroavat, vähän vanhempana joskus taas ehkä toivoin että he eroaisivat jottei tarvitsisi kuunnella riitelyä. Joka tapauksessa lapselle normaalin riitelyn kuuleminenkin saattaa olla todella pelottavaa ja traumatisoivaa.

 

[Mummeli#"#]

Ilmeisesti nämä nykyäitit ovat niin piloille hemmoteltuja, että eivät osaa elää normaalia perhe-elämää ollenkaan! Vaaditaan että perhettä elättävä mies rankan työpäivän jälkeen tekee v ielä toisen työrupeaman kotona kotitöitä!!

Voisitteko vaihtaa osia: sinä menet töihin ja miehesi jää kotiin lasten kanssa, ja sitten kun tulet töistä väsyneenä, teet tietenkin kotitöitä, vaikka olisit väsynyt työpäivän jälkeen!

Olen jo vanha mummeli ja käyn kylläkin vielä viimeistä vuotta töissä, mieheni on kotona, hän tekee kaiken kotona, sehän on itsestään selvyys, minä tuon rahaa elämiseemme puolet enemmän kuin hän, ja muutenkin, olisi outoa jos hän vaatisi minua tekemään jotain työpäivän jälkeen!

Olen ollut nuorena äitinä kotona parikin vuotta, mutta luonnollisesti tein kaikki kotityöt, huomasin että en viihtynyt vain kotona, ei ollut tarpeeksi työtä ja virikkeitä, joten menin töihin, kaikille ei sovi kotona oleminen.

Olisiko sinunkin mietittävä oletko onnellinen kotona, vai kaipaatko työelämään! Vasta silloin voitte jakaa kotityöt kun molemmat olette töissä päivät!

Jos miehesi pahoinpitelisi sinua ja pettäisi, olisin kyllä puolellasi, mutta hän tuntuu kunnolliselta isältä leikkiessään lasten kanssa työpäivän jälkeen, että sinulle jäisi omaa aikaa, mutta sinä et vain osaa arvostaa häntä.

Jos et pysty hyväksymään häntä tuollaisena, ota ero, sitä ei vain osaa ennustaa millaisen miehen seuraavaksi saat, ehkä hän on sitten pettäjä/hakkaaja, silloin kadut, mitä tulikaan tehtyä kun oli ennen kunnon mies.

 

[Pientä realiteettia!]

Ilmeisesti nämä nykyäitit ovat niin piloille hemmoteltuja, että eivät osaa elää normaalia perhe-elämää ollenkaan! Vaaditaan että perhettä elättävä mies rankan työpäivän jälkeen tekee v ielä toisen työrupeaman kotona kotitöitä!!

Voisitteko vaihtaa osia: sinä menet töihin ja miehesi jää kotiin lasten kanssa, ja sitten kun tulet töistä väsyneenä, teet tietenkin kotitöitä, vaikka olisit väsynyt työpäivän jälkeen!

Olen jo vanha mummeli ja käyn kylläkin vielä viimeistä vuotta töissä, mieheni on kotona, hän tekee kaiken kotona, sehän on itsestään selvyys, minä tuon rahaa elämiseemme puolet enemmän kuin hän, ja muutenkin, olisi outoa jos hän vaatisi minua tekemään jotain työpäivän jälkeen!

Olen ollut nuorena äitinä kotona parikin vuotta, mutta luonnollisesti tein kaikki kotityöt, huomasin että en viihtynyt vain kotona, ei ollut tarpeeksi työtä ja virikkeitä, joten menin töihin, kaikille ei sovi kotona oleminen.

Olisiko sinunkin mietittävä oletko onnellinen kotona, vai kaipaatko työelämään! Vasta silloin voitte jakaa kotityöt kun molemmat olette töissä päivät!

Jos miehesi pahoinpitelisi sinua ja pettäisi, olisin kyllä puolellasi, mutta hän tuntuu kunnolliselta isältä leikkiessään lasten kanssa työpäivän jälkeen, että sinulle jäisi omaa aikaa, mutta sinä et vain osaa arvostaa häntä.

Jos et pysty hyväksymään häntä tuollaisena, ota ero, sitä ei vain osaa ennustaa millaisen miehen seuraavaksi saat, ehkä hän on sitten pettäjä/hakkaaja, silloin kadut, mitä tulikaan tehtyä kun oli ennen kunnon mies.

Haloo... Onko 45 minuuttia viikossa - VIIKOSSA - sinusta muka raskas työrupeama? Se on yhtä kuin noin kuusi minuuttia päivässä. Minulta menee tuon verran aikaa joka viikko jo pelkkään imurointiin, ja kaupassa käyntiin menee kaksi kertaa noin kauan. Ja olen kokopäivätyössä.

Kuten muuan sinkku täällä jo mainitsikin, jos mies asuisi yksinään, ei 45 minuuttia viikossa riittäisi alkuunkaan siihen että koti siistitään päivittäin, lämmintä ruokaa ilmestyy joka päivä pöytään ja uutta ruokaa jääkaappiin, puhtaita vaatteita kaappiin, tiskit puhdistuvat ja laskut maksetaan. Enkä edes laskenut tähän mukaan sitä aikaa joka kuluu vääriin paikkoihin jätettyjen tavaroiden kokoamiseen.

Jos miestä pyydetään tekemään 45 minuuttia VIIKOSSA jotain omassa kodissaan, ja hän siitä repii pelihousunsa, ei voi kuin ihmetellä. Veikkaisin että vaikka mies saisi vapautuksen kotitöistä kokonaan, tämä keksisi kyllä aina jonkun muun syyn raivostua.

 

[täh]

kuule ap.
Olet kymmenen vuotta ollut saman kaverin kanssa.
Et vieläkään osaa auttaa häntä hänen henkisissä ongelmissaan.
Pitäisikö sinun lakata olemasta hänen psygologinsa ja keskittyä olemaan hänen kumppaninsa?

Sinä olet teidän suhteessanne vahvempi ja selvästi myös manipuloivampi.
Sinä haluat olla marttyyri ja saada päänsilityksiä siitä kuinka kamala miehesi on.

Tässä sinulle ohjeet tilanteesta pois pääsemiseksi.
Ärsytä miestäsi kaikin tavoin niin kauan, että hän käy lähes käsiksi. Soita poliisit paikalle.
Mene sen jälkeen turvakotiin muksun kanssa.
Ota ero ja hae lähestymiskielto samalla kertaa fyysisen ja henkisen väkivallan takia.
Vie asunnon myynnistä saaduista rahoista kaikin mahdollisin keinoin niin paljon kuin suinkin.
Vaadi, että mies saa tavata lastaan vain sossun valvomana.
Kerro jokaikiselle tutulle ja tuntemattomalle millainen sekopää miehesi on, vuodesta toiseen.
Kerro lapselle joka ikinen päivä kuinka hirveä hänen isänsä on. Aina kun on isän tapaamispäivä varoita lastasi, että hän ei jää isänsä kanssa kaksin, isä voi lyödä.
Riitele joka ikisestä elatusmaksusta ja vaadi lisää rahaa lapsen kuluihin.
Jos ex-miehesi löytää uuden naisen, kerro hänelle heti millainen paskiainen kundi on ja varoittele, että odota vaan..

Tällaisen vastauksenhan sinä halusit.
Ole hyvä, neuvot ovat ilmaiset.

 

[hyvä pointti]

kuule ap.
Olet kymmenen vuotta ollut saman kaverin kanssa.
Et vieläkään osaa auttaa häntä hänen henkisissä ongelmissaan.
Pitäisikö sinun lakata olemasta hänen psygologinsa ja keskittyä olemaan hänen kumppaninsa?

Sinä olet teidän suhteessanne vahvempi ja selvästi myös manipuloivampi.
Sinä haluat olla marttyyri ja saada päänsilityksiä siitä kuinka kamala miehesi on.

Tässä sinulle ohjeet tilanteesta pois pääsemiseksi.
Ärsytä miestäsi kaikin tavoin niin kauan, että hän käy lähes käsiksi. Soita poliisit paikalle.
Mene sen jälkeen turvakotiin muksun kanssa.
Ota ero ja hae lähestymiskielto samalla kertaa fyysisen ja henkisen väkivallan takia.
Vie asunnon myynnistä saaduista rahoista kaikin mahdollisin keinoin niin paljon kuin suinkin.
Vaadi, että mies saa tavata lastaan vain sossun valvomana.
Kerro jokaikiselle tutulle ja tuntemattomalle millainen sekopää miehesi on, vuodesta toiseen.
Kerro lapselle joka ikinen päivä kuinka hirveä hänen isänsä on. Aina kun on isän tapaamispäivä varoita lastasi, että hän ei jää isänsä kanssa kaksin, isä voi lyödä.
Riitele joka ikisestä elatusmaksusta ja vaadi lisää rahaa lapsen kuluihin.
Jos ex-miehesi löytää uuden naisen, kerro hänelle heti millainen paskiainen kundi on ja varoittele, että odota vaan..

Tällaisen vastauksenhan sinä halusit.
Ole hyvä, neuvot ovat ilmaiset.

Pravo!
Aivan liian usein toteutunut tarina, mutta minusta tuo isän tapaamisoikeus on liikaa, koska hänhän on pedofili.

Siis eikö miehet ala pikku hiljaa tajuamaan, mitä on olla tekemisissä hirviön kanssa.

 

[Kitkerät ellit]

Ah miten ihanan ilkeitä vastauksia nuo kaksi viimeistä. varsinkin viimeistä edelliseen oli uhrattu ajatusta ja aikaa, onnitteluni sommittelusta. Oletko noin lahjakkaan häijy myös ihmisille jotka oikeasti tunnet? Mikähän APn asiallisessa aloituksessa ja muissa kommenteissa sai ihmiset noin näkemään punaista. En oikein ymmärrä. Kaipa ne avasivat jonkin sielun salatun sopukan ja oli pakko purkaa esiin vierinyt kitkeryys ja pettymykset tänne.

AP jos vielä luet näitä postauksia (toivon melkein että et) niin hae oikeita neuvoja jostain järkevästä paikasta. Tämän ketjun ovat vallanneet trollit.

 

[vittu mitä paskaa]

Ah miten ihanan ilkeitä vastauksia nuo kaksi viimeistä. varsinkin viimeistä edelliseen oli uhrattu ajatusta ja aikaa, onnitteluni sommittelusta. Oletko noin lahjakkaan häijy myös ihmisille jotka oikeasti tunnet? Mikähän APn asiallisessa aloituksessa ja muissa kommenteissa sai ihmiset noin näkemään punaista. En oikein ymmärrä. Kaipa ne avasivat jonkin sielun salatun sopukan ja oli pakko purkaa esiin vierinyt kitkeryys ja pettymykset tänne.

AP jos vielä luet näitä postauksia (toivon melkein että et) niin hae oikeita neuvoja jostain järkevästä paikasta. Tämän ketjun ovat vallanneet trollit.

Mäkin luulin aiemmin että tää on fiksujen ja aikuisten naisten palsta mutta melko pettymys millaista paskaa täältä saa lukea. Vanhemmatkin naiset kirjoittaa että raivareita saavat miehet on "kunnon miehiä" eikä henkinen väkivalta oo väkivaltaa nähnytkään. Yäk mitä arvoja täällä levitellään!

Yrittäkää naiset kasvattaa edes poikanne kunnioittamaan muita ihmisiä ja kohtelemaan naisia hyvin, vaikka ette itse ole sitä miehiltänne osanneet vaatia.

 

[höpsistä]

täällä vain tulee totuus ilmi, ihan sokeasti ei kannata luottaa....

 

[hohhoijaa]

Täällä nyt ihmetellään että pitäisikö sitä raukka parka miehen rankan työpäivän jälkeen vielä tehdä kotitöitä. Voi elämän kevät.

No, mikä työ nykyään on edes niin rankkaa ettei työpäivän jälkeen enää jaksa tehdä yhtään mitään? Monethan tekevät aika kevyttä työtä kuten toimistotyötä tms., ei kaikki miehet ole jossain raksalla päivät pitkät tai pellolla maata viljelemässä. Vai invalidisoiko työnteko jollain tavalla? Mitä sitten tekevät miehet joilla ei ole perhettä? Jättävät siivoamatta/pyykkäämättä yms. kun ei jaksa?

Kyllä minä ainakin naisena teen kotitöitä ja muitakin puuhia työpäivän jälkeen. Minulla ei vielä ole lapsia mutta kuvittelisin että monet äidit kyllä tekevät/ joutuvatkin tekemään työpäivän jälkeen paljonkin kotihommia, siivoamaan, pyykkäämään ja tekemään ruokaa. Miksi mies olisi jotenkin eriarvoisessa asemassa tässä kohtaa? Ja tekeehän se äitikin töitä kotonaan kun on lapsen/lasten kanssa kotona koko päivän, kyllä sekin työstä käy. Ei siinä missään sohvalla makoilla kattoon sylkien. Naisen pitää silti jaksaa illallakin hoitaa kodin ja muksut ja siis vielä mieskin kun tulee "tosi raskaan" työpäivän päätteeksi kotiin. Pitäisi varmaan taputtaa vielä päähän ja kysyä otatko kahvia kulta ja pyytää menemään sinne sohvalle rentoutumaan ettei vaan rasitu liikaa raskaan työpäivänsä päätteeksi.

Voi voi. Kaikki on nähty ja kuultu.

 

[älämölö]

Täällä nyt ihmetellään että pitäisikö sitä raukka parka miehen rankan työpäivän jälkeen vielä tehdä kotitöitä. Voi elämän kevät.

No, mikä työ nykyään on edes niin rankkaa ettei työpäivän jälkeen enää jaksa tehdä yhtään mitään? Monethan tekevät aika kevyttä työtä kuten toimistotyötä tms., ei kaikki miehet ole jossain raksalla päivät pitkät tai pellolla maata viljelemässä. Vai invalidisoiko työnteko jollain tavalla? Mitä sitten tekevät miehet joilla ei ole perhettä? Jättävät siivoamatta/pyykkäämättä yms. kun ei jaksa?

No voi elämän jeesus. Vaikka tekee toimistohommia, niin ne väsyttävät hektisyydellään ja jatkuvalla painamaisella. Harvassa duunissa on enää edes kunnon safkistaukoja. Normiduunipäivään menee 10-12h matkoineen. Pitääkö sen jälkeen vielä rassata jotain helkkarin tiskiallasta kun ämmä ulisee vieressä. Pesukone hoitaa pyykit, tiskikone astiat.Suursiivousko pitäisi tehdä joka kerta kun himaan pääsee.

 

[joo, mutta]

Saako siitä jonkin sulan hattuunsa, jos on esittänyt marttyyria ja siivonnut vessaa kovan työpäivän jälkeen? Onko ihan pakko pyyhkiä pölyjä työpäivän jälkeen , jos ei jaksa. Minusta siivousfriikit sietäisivät asua yksin.

 

[Sisselin]

No eiköhän tässäkin tapauksessa se ole mies, joka vaatii putipuhtaan kodin?!? Eli vaikka naiselle riittäisi suht siisti asunto (?) niin mies vaatii tarkemman puunauksen. Ja sitten kehtaa vielä riehua kun asunto ei olekaan jatkuvalla syötöllä kuin sisustuslehden kannesta!

Kyllä meillä (lapseton pariskunta) molemmat käyvät töissä ja iltaisin on sitten pakko hoitaa ruuanlaitot, kauppaostokset, pyykit, tiskit, lemmikin hoito... Itse vielä opiskelen lisäksi, joten miehelle on jäänyt hieman enemmän tuo siivouspuoli vastuulleen. Eikä tulisi mieleenikään riehua miehelleni hänen siivousjäljestään!

Mikäli työt vetävät niin väsyneeksi ettei työpäivän jälkeen jaksa osallistua yhteisen (!) kodin hoitoon lainkaan, on ehkä parempi alkaa pohtia hermolomaa tai työpaikan vaihtoa. Sitä se vain on kun tehdään lapsia, ei enää voi vain työpäivän jälkeen leikkiä kuollutta ylhäisessä yksinäisyydessään!

 

[höh]

No eiköhän tässäkin tapauksessa se ole mies, joka vaatii putipuhtaan kodin?!? Eli vaikka naiselle riittäisi suht siisti asunto (?) niin mies vaatii tarkemman puunauksen. Ja sitten kehtaa vielä riehua kun asunto ei olekaan jatkuvalla syötöllä kuin sisustuslehden kannesta!

Kyllä meillä (lapseton pariskunta) molemmat käyvät töissä ja iltaisin on sitten pakko hoitaa ruuanlaitot, kauppaostokset, pyykit, tiskit, lemmikin hoito... Itse vielä opiskelen lisäksi, joten miehelle on jäänyt hieman enemmän tuo siivouspuoli vastuulleen. Eikä tulisi mieleenikään riehua miehelleni hänen siivousjäljestään!

Mikäli työt vetävät niin väsyneeksi ettei työpäivän jälkeen jaksa osallistua yhteisen (!) kodin hoitoon lainkaan, on ehkä parempi alkaa pohtia hermolomaa tai työpaikan vaihtoa. Sitä se vain on kun tehdään lapsia, ei enää voi vain työpäivän jälkeen leikkiä kuollutta ylhäisessä yksinäisyydessään!

No jopa olette urheita kun ihan joka ilta pyykkäätte, tiskaatte käsin, hoidatte kissanne paskat ja käytte kaupassa. Pitääkin vaihtaa sitten duunia, kun on muutakin tekemistä kuin hoitaa kotia.