Mieheni ei luota minuun

[ei siinä mitään..]

"Juu, tämähän tarkoittaa sitä että äidin on kaikki menonsa ja olemisensa tehtävä vauvan unirytmin mukaan.. ei kai!"

Mitäs ihmeellistä tässä on?? En vain itse tajunnut aikaisemmin, että säännöllinen rytmi on tärkeää lapselle. Eikä monet yli 1-v ikäiset enää suostu nukkumaan rattaissa jos äiti on vaikka ostoksilla, tai nukkuvat vähän ja loppupäivä on kiukuttelua kun ollaan liian väsyneitä. Ja mikä siinä on niin hankalaa että lähtee lapsen päiväunirytmin mukaan omille menoilleen, tämä on lähipiirissäni äideillä enemmänkin tapa kuin harvinaisuus, esim. aamulla ollaan puistossa, tullaan kotiin nukkumaan päiväunet ja niiden jälkeen lähdetään ostoksille.

Eihän tuossa mitään ihmeellistä sinänsä ole, ja jokainen järjellä varustettu äiti kyllä ymmärtää - mutta kirjoituksessasi pisti silmään se, että miehesi puuttuu päivärutiineihisi lapsenne kanssa, vaikka sinä olet kotona ja lastanne hoidatkin. Kyllä aviomiehen pitää luottaa puolisonsa arvostelukykyyn ilman, että "kieltää" menoja tms!!!

 

[ap .]

Kiitos kaikille viesteistä, avusta, neuvoista ja tuesta.
Tilanne on meillä nyt parempi jo. Olemme saaneet jonkin verran keskusteltua, ja syytä on toki molemmissa, miksi ollut niin vaikeaa. Sikaflunssapelosta sain miehen jotenkin luopumaan ja nyt olen taas ollut liikkeellä, nähnyt kaveria, ja äiti on ollut meillä. Siis hyvällä mallilla asiat tällä hetkellä.

Silti olen aika mietteliäs, mietin, jatkuuko tilanne oikeasti näin hyvänä vai tuleeko taas paluu entiseen jossain vaiheessa. Toivon nyt että mieheni on tullut "järkiinsä" ja ymmärtää nyt tilanteen paremmin minun kannaltani.

En oikeastaan hänelle puhunut mitään lähtemisestä, mutta sanoin vain että olen tosi huolissani ja onneton. Ihan oikeastikaan en haluaisi erota näin "helpolla", haluaisin yrittää ja käyttää kaikki keinot. Ammattiauttajalle/ulkopuoliselle mies ei ole valitettavasti suostunut vieläkään. Olemme onneksi saaneet yhdessä nyt asioista aika paljon puhuttua.

Anteeksi kun vastailen näin harvoin, pitää tyhjentää selainhistoriat yms ja varmistaa ettei mies löydä tätä ketjua. Jos en nyt vähään aikaa kirjoittele niin se johtuu siitä, ei siitä ettenkö olisi kiinnostunut neuvoistanne.

Onhan tää ihan hullua pelätä että mies saa raivarit jos tietää mitä oon kirjoitellut, mutta niin se vain on. Ei kyllä itsestäkään tunnu kivalta kirjoitella tällaista toisen seltän takana, mutta tilanne oli kyllä mennyt jo niin pahaksi että tämä oli tarpeen. Kiitos teille kaikille tuestanne, se on ollut tosi tärkeää, ja olen ehkä hieman saanut itsetuntoanikin takaisin ja hieman enemmän uskon että olen oikeasti ansainnut hyvää ja olen arvokas ihminen. Ja toivottavasti nyt tilanne meillä pysyy näin hyvänä ja miehenikin tajuaa tämän.

 

[1X2]

Toivotan voimia sinulle jaksaa tilanteessa! Uskon että jäljellä olevat tunteet miestäsi kohtaan estävät tilanteen tarkastelun objektiiviselta kannalta, valitettavasti. Ehkä hetken päästä, ehkä pidemmän ajan päästä mutta toivottavasti ennen kuin sinulla ja lapsillasi on tukalat paikat, ymmärrät ettei tilanteesi todellakaan ole 'hyvä', kuten asian ilmaisit.

Olen itse ollut avoliitossa väkivaltaisen ja alkoholin väärinkäyttäjän kanssa sekä myöhemmin patologisen valehtelijan ja mieleltään järkkyneen ihmisen kanssa. Kunnes tunteet olivat täysin sammuneet pystyin niistä suhteista irrottautumaan, ekasta hitaammin, toisesta nopeemmin. Tuo mitä sinulla on, ei ole rakkautta, ei uskoa vaan enää pelkkää toivoa siitä että olisi jotain mihin uskoa ja joku jota rakastaa.

Rakasta lapsiasi! Usko itseesi! Minä toivon sinun ja lasten puolesta, jospa se antaisi sinulle jotain!

 

[Epäilevä Elli]

Niinhän se on, että tämänkaltaisissa tilanteissa yleensä menee aina välillä hetken aikaa hyvin, joskus jopa ihanasti ... kunnes taas räsähtää. Ja yleensä ne yhteenotot, sanomiset tms. "tilanteet" vaan pahenee kerta toisensa jälkeen.

Se, että vain miehesi sanelee ehtoja suhteellenne ja hän "antaa sinulle luvan" tehdä tavallisia arkisia asioita ei ole normaalia, eikä varsinkaan merkki siitä, että menee paremmin. JA se, että välillä menee ihan kivasti ei tarkoita, että ongelmat pitäisi vain jättää selvittämättä ja yrittää unohtaa. On tietenkin hienoa, että pystytte keskustelemaan, mutta muista, että sanoilla on loppujen lopuksi vähän merkitystä -teot ja käyttäytyminen puhuvat jatkossakin puolestaan.

Syytä on toki molemmissa... ?? Et ole kertonut tällä palstalla ollenkaan niistä asioita mitä sinä olet tehnyt väärin suhteessanne. Vai onko sittenkin niin, että miehesi on saanut sinut uskomaan, että olet tasapuolisesti syyllinen tilanteeseen.

Perheterapiaa jonkin verran opiskelleena joudun vielä toteamaan, että olet oikeassa - ainahan parisuhteen molemmissa on vikaa. Yleensä miehesi kaltainen persoona löytää rinnalleen alistuvan ja läheisriippuvaisen persoonan ja molempien omat ongelmat täydentävät surullisella tavalla toisiaan. Mielestäni ainoa keino selviytymiseen on oppia tiedostamaan omat puutteensa asiantuntevan ammatti-ihmisen kanssa keskustellen. Siten voi muuttaa omaa ja sitä kautta jossain määrin myös toisen käyttäytymistä.

Tsemppiä vaan ja pidähän jatkossakin puolesi !

 

[provo?]

Tän ap:n on pakko olla provo! Ei kai KUKAAN voi oikeesti olla noin tollo???

"kaikki on meillä nyt paremmin" ??

Ap nauraa taustalla partaansa tätä vouhkaamista.

 

[Mun mielestä....]

...tän palstanpitäjät kirjoittelee tänne provoaloituksia että saisivat tänne elämää, tietäen että tietyt asiat saa aina mammat hikeentymään. Kuten esim toi iänikuinen akateeminen äiti-juttu yms. Jos tällä ap:lla on asiat oikeesti noin huonosi niin sääliksi käy...

 

[no mutta kuitenkin]

...tän palstanpitäjät kirjoittelee tänne provoaloituksia että saisivat tänne elämää, tietäen että tietyt asiat saa aina mammat hikeentymään. Kuten esim toi iänikuinen akateeminen äiti-juttu yms. Jos tällä ap:lla on asiat oikeesti noin huonosi niin sääliksi käy...

En tiedä onko tämä ap-juttu tosi vai ei, mutta uskokaa huviksenne, tällaisikin ihmiskohtaloita ja parisuhteita ihan oikeasti on. Ihan aikuisten oikeasti. Valitettavasti.