Mieheni haluaa eron....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pettynyt

Vieras
Olemme 22vuotiaita, 6vuotta oltu yhessä, kihloissa 5vuotta, naimisissa 1,5vuotta. Meillä on omarivitalo osake ja kaksi lasta. Ja sunnuntaina mieheni ilmoittaa minulle, että ei jaksa minua enään, ja otti sormuksen pois kädestä. Juonut vain siitä asti eikä nokkaansa kotona näyttänyt. Olen aivan shokissa ja surullinen, tuntuu etten saa happea, enkä selviä tästä.
En ikinä tule pärjäämään lasten kanssa, olen vain opiskelija...
Miten ihmisillä voi kaikki ihana päättyä yks kaks näin?? Ensirakkaus, en varmasti ikinä pysty päästämään irti hänestä, en siis koskaan.
Tuntuu niin tukahduttavalta. sattuu....
Mä en voi käsittää miksi jumala mua rankasee näin, eikä mitään todellista syytä. Mieheni sanoi että minulla ja lapsilla on 2kk aikaa asua tässä, ja etsiä asunto lasten kanssa, siihen saakka maksaa jutut.
Koska eihän minulla ole varaa tähän jäädä, ei millään.
Mietin vaan, meneekö minulla kaikki nyt pilalle... Ei autoa ei mitään, millä edes vien lapsia hoitoon ja menen kouluun. Eikä muutenkaan mikään ole enään ennallaan! En tule selviämään koskaan. Ei ole ketään ihmistäkään kelle puhua...
 
Ei elämä siihen lopu vaikka siltä nyt tuntuu.
Etsit itsellesi ja lapsille asunnon hyvien kulkuyhteyksien läheltä jne.
Onko sinulla ketään kaveria, joka voisi sinua auttaa järjestelyissä?
 
Kaikki myötätuntoni sinulle! Tässä vaiheessa varmaan tuntuu siltä, että koko kamaluus kaatuu päälle. Älä anna periksi, äläkä suostu jäämään yksin ilman apua. Voisiko joku auttaa käytännön asioissa? Kaupungilta ja/tai seurakunnasta voisi löytyä henkistä apua.. Kaverini signaturea lainatakseni "se mikä ei tapa sattuu helvetisti", eli ihminen selviää yllättävänkin pahoista paikoista, vaikka aina ei siltä tunnu. Voimia!
 
Ihan varmasti pärjäät! Kuulostaa siltä, että olet tarrannut omiin haavekuviisi, sillä tuskinpa "kaikki ihana olisi päättynyt ykskaks" jos se olisi ollut niin ihanaa. Nyt vaan päätät että asiat on näin, unohdat hetkeksi tunteilun jotta saat asiat hoidettua kuntoon. Ja samalla haet neuvolasta apua, esim. psykologin muodossa, jotta pääset juttelemaan tunteistasi! Rahallisesti voi tulla tiukempaa, mutta miehesi joutuu maksamaan lapsistasi kuitenkin elatusmaksut, joten et sä ihan tyhjän päälle jää. Ja jos sulla on asuntopapereissa oma nimesi, niin puolet myyntihinnasta on sun. Elämä jatkuu, ja aika parantaa haavat.
 
kun kerran naimisissa olette, osuus omaisuudesta kuuluu sinulle, ellei asuntoehtoa ole tehtynä. Ehkä kannattaa ottaa yhteyttää kunnan oikeusaputoimistoon.

Kyllä sinä niiden lastenkin kanssa selviät, kun on pakko. Miehesi maksaa tulojensa mukaista elatusapua.

Onko sulla paljon vielä opiskeluja jäljellä?

Tsemppiä!
 
Minä ja mieheni erottiin kahdeksan vuotta sitten. Silloin minun tuntemukset olivat samaa luokkaa kuin sinulla nyt... mutta aika parantaa, usko vaan vaikka se ei nyt siltä tunnu...
 
Voi sinua :hug:

Älä suosti paskasäkiksi. mies voi halutessaan käyttää haavoittuvuuttasi hyväkseen, ja huomaan ehkäpä puolen vuoden kuluttua kun itkusta sumeat silmäsi kirkastuvat, että olet luopunut puolikkaasta asunnosta ja kaikesta yhteisetä omaisuudestai vain siksi, että et halunnut riitaa ja olit ainoa joka rakastaa.

En minäkään neuvo tappelemaan. Mutta ota yhteys:
-Sosiaalitoimi (talousasiasi kuntoon)
-Pankki (laina-asiat kuntoon)
-Lastenvalvoja (huoltajuus- ja elatusasiat kuntoon)
-kela (lapsilisien ja asumistuen yksinhuoltajaetuudet)
-Oikeusaputoimisto (maksutonta neuvoa omaisuuden jakamiseen ja omiin oikeuksiisi. Niitä nimittäin on!!!)

Voimia.
 
Ei sitä avioliittoa noin vaan lopeteta. Ihmekkös avioerot on niin yleisiä nykyään, ku asenne on, et elämä on ruusuilla tanssimista tai sit erotaan! Nyt mies seinää vasten. Sun on hetkeks otettava ittees niskasta, esitä edes, ettei liikuta, ja kovistelet sitä miestä. Teillä on lapset ja kaikki. NOIN EI TEHDÄ! Joku syy pitää olla, ja noin vakavassa suhteessa ongelmia yritetään eka selvittää, eikä vaan paiskata sormuksia pöydälle. Hitto vaikka terapiaan, jos ei muu auta. :hug:
 
Se voi olla miehellä elämätön nuoruus mikä alkaa kummitella.Kun on noin nuorena sitouduttu ja alettu elämään " aikuista " elämää noin saattaa käydä.Voi mennä nopeastikin ohi tai jatkua pidempääkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Se voi olla miehellä elämätön nuoruus mikä alkaa kummitella.Kun on noin nuorena sitouduttu ja alettu elämään " aikuista " elämää noin saattaa käydä.Voi mennä nopeastikin ohi tai jatkua pidempääkin.

Tätä mieltä minäkin. ei tuota ikää vieläkään kovin paljon. Tai sitten ei ollenkaan ole tosissaan eron suhteen vaan halusi hiukan vapaata perheestään... ja tuolla tavalla sitä sai. :|
 

Yhteistyössä