No, juuri sen jälkeen, kun viimeksi tänne kirjoitin, mieheni kertoi toisesta naisesta. Sanoi, että sitä on jatkunut 3-4kk. Sanoi, että hänellä on voimakkaita tunteita tätä naista kohtaan. Niin voimakkaita, että hänen tunteensa tätä vauvaa kohtaan jäävät toiseksi. Sanoi, että hänestä tuntuu, että hänen täytyy laittaa oma onnensa tämän vauvan edelle. Minä kun olen yrittänyt hänelle sanoa, että tämä vauva ja minä tarvitsemme häntä ja että nyt on tällainen ihme on syntymässä, niin hän antaisi itselleen mahdollisuuden kokea ihmeen ja tunteen, kun saa olla vauvan lähellä ja hoitaa häntä.
Ja sitten vielä paljastui, että tämä toinen nainen on myös naimisissa, ollut 10v ja hänellä on miehensä kanssa kaksi parivuotiasta lasta!
Tilanne on minulle käsittämätön ja sietämätön. Kertokaa minulle, kuinka joku nainen voi toiselle äidille näin tehdä. Eikö hänen pitäisi ainakin ymmärtää, kuinka paljon miestäni tällä hetkellä tarvitsen ja minkälainen onni miestäni odottaa. eikö hänen pitäisi sen verran ajatella, kun itsekin on kokenut raskauden ja lapsen syntymän ja saanut pitää miestänsä lähellä.
Minun on myös vaikea käsittää, kuinka joku voi olla näin tunteeton, kuinka joku voi sanoa, että omat tunteet menevät pienen lapsen edelle? Ettei välttämättä ole edes halukas antamaan sitä mahdollisuutta, että vauva saattaisi herättää hänessä tunteita, joita ei tällä hetkellä osaa ajatella.
Viikonloppu oli piinaava. Minä en mahda sille mitään, että rakastan miestäni niin paljon, että olen valmis tekemään mitä vaan, jotta saan pitää hänet ja saan olla jakamassa hänen kanssaa sen, minkä olemme aloittaneet.
Kertokaa, mitä tämän toisen naisen mielessä liikkuu? itse, kun en voi milään ymmärtää häntä.
