Mieheni vanha hääkuva kummittelee

[kohtalotoveri]

Muistan nuorena morsiamena kuinka satutti kun sulhaseni veli kiusoitteli sulhastani ex-tyttöystävillä.
Se oli mielestäni huonoa käytöstä ja suorastaan v.......suutta.

Hän olisi toki voinut tehdä sen silloin kun veljekset olivat keskenään, mutta se kiusoittelu tapahtui aina minun ollessani paikalla.

Nyt elän toista liittoa ja milloinkaan kukaan mieheni sisaruksista ei ole muistellut hänen entisen elämänsä naisia.
Heistä olemme toki keskustelleet ihan kahden kesken.

Minullapa teki samaa miesystävän äiti, en tiedä mitä puhuivat exästä kahdestaan , mutta minun aikana oli täysin törkeää.
Mies otti äitiinsä rankasti etäisyyttä.

 

[näitä on]

Meidän taloyhtiössä sattui joskus vuonna 1000, että aamupäivällä lähti entisen miesystävä ja muuttokuorma ja pari tuntia oli väliä, niin uuden miesystävän muuttokuorma saapui pihaan.

Mitäs tuota viivytellä, ettei paikkoja tarvi rasvata välillä.

Niin lähti minunkin mies, oltuamme 23 v yhdessä, ja muutti toisen naisen luo samana päivänä kun oli saanut Hiacen täyteen meillä. Hiace ajettiin suoraan toisen naisen asuntoon, eli oisko ollut vielä nopeampaa toimintaa kuin 2h, kun välimatkaa näillä kodeilla oli jotain 40 km.

Nopeaa on. Nopea oli erokin tuosta naisesta, oilivat 5 kk yhdessä kun se nainen heitti eksäni pellolle. Kyseli takaisin, no arvatkaapa vain otinko. En.

 

[sivhos]

Kyse on HÄÄKUVASTA, ei mistään seksikuvasta, tai nuolemiskuvasta. Ne ovat täysin eri asia, mutta nyt on kyseessä HÄÄKUVA.

Turha koittaa vääristellä asioita. Jos hyllyssä olisi joku imuttelu-kuva, niin tuskin ap:n anoppi sitä esille pitäisi.
Olipas typerä kommentti.

Kuka mahtaa nyt vääristellä asioita?Kuka toi esille seksi,imuttelukuvat?HÄH?

 

[analysoija]

Niin lähti minunkin mies, oltuamme 23 v yhdessä, ja muutti toisen naisen luo samana päivänä kun oli saanut Hiacen täyteen meillä. Hiace ajettiin suoraan toisen naisen asuntoon, eli oisko ollut vielä nopeampaa toimintaa kuin 2h, kun välimatkaa näillä kodeilla oli jotain 40 km.

Nopeaa on. Nopea oli erokin tuosta naisesta, oilivat 5 kk yhdessä kun se nainen heitti eksäni pellolle. Kyseli takaisin, no arvatkaapa vain otinko. En.

Kuinkahan moni mies muuttaa ihan yksin asumaan eron tullessa?
Veikkaanpa, että ei kovinkaan moni.
Hyvin useasti käy niin, että eroavalla miehellä on uusi nainen, jonka luo hän muuttaa.
Tai sitten hän muuttaa äitinsä luo.

Naiset ovat tässäkin suhteessa itsenäisenpiä.
Yksin asuvia naisia on enemmän kuin vastaavia miehiä, vaikka lesket jäisivätkin tilaston ulkopuolelle.

 

[sehän on vain]

Erosimme aikoinaan mieheni kanssa.Hänen isovanhemmillaan oli maalla sellainen "pyhäkamari" jossa ei liioin käyty, joskus jouluna istuttiin kahvilla.Jokunen vuosi oli jo erostamme,kun mies meni uuden perheensä kanssa isovanhemmilleen ja sinne kamariin kahville,heidän lapsensa oli ehkä silloin noin 2-3 vuotias.Kamarissa oli sitten ex-mieheni ja minun hääkuva sivupöydällä,kauniissa kehyksissä, lapsi oli sitä hetken katsellut ja kysynyt kenen kanssa isänsä kuvassa on. Kait siinä hiljaista oli ollut,etenkin uudella vaimolla, en enään muista mitä tapahtumasta sain kuulla, mutta se kuva on kuulema edelleen siellä kamarissa,perheraamatun vieressä.
Isoäiti oli minulle hyvin rakas ihminen,tekemissä olimme eromme jälkeen vähän.Kerran sinne mentyäni, hänen kutsustaan,ex-anoppini kanssa,isoäiti oli jo vanha, hän sisään menessäni sanoi nimeni ja että "silmistäsi sinut tunnistin".
Kauniita muistoja.
Ei menneisyydelleen mitään voi.Kun esim. joskus perunkirjoituksia varten vaikkapa ex-mieheni kuolessa,hakevat kirkonkirjat,siellä se seisoo vaikka joku ei haluaisi, 1 vaimon nimi,1 lasten nimet jne.Elettyä elämää.

 

[analysoija]

Toko on elettyä elämää takana, ja sille ei jälkeenpäin voi mitään. Viralliset asiat ovat virallisia, mutta appivanhempien ei ole pakko "virallisuuden vuoksi" pitää ex-parin hääkuvaa esillä, jos on jo uusi vävy/miniä.
Mielestäni se mene jo yksinkertaisuuden tai vi......suuden piikkiin.
Elämää eletään ETEENPÄIN, ei taaksepäin.

 

[Kukin tavallaan]

Osa ihmisistä katsoo eteenpäin, osa taas nauttii muistelusta. Yhtä hyviä tapoja, joista jokainen saa valita omansa päättämättä toisen puolesta, että oma tapa on oikea.

 

[tttttttt]

Äidilläni on edelleen hääkuvani hyllyssään, kuten sisarustenikin hääkuvat. Minä olen meistä ainoa eronnut ja erostani on jo 18 vuotta. Kuva saa olla ihan rauhassa vaikka olenkin kihloissa ja avoliitossa nykyisen kanssa. Ei se meitä haittaa, äitini kotihan se on. Katselemme monesti yhdessäkin vanhoja valokuvia, missä on molempien entisiä ja sehän on muokannut meistä sitä mitä me olemme, ei entistä elämää voi pyyhkiä pois.

 

[Itseäni ei häiritse]

Minunkin anopillani on mieheni hääkuva esillä, samoin kuin muidenkin lastensa hääkuvat, rippikuvat, yo-kuvat sekä iso liuta lastenlasten luokkakuvia. Minua ei ole koskaan häirinnyt tuo asia yhtään, jotkut meistä pitävät kuvia esillä ja jotkut eivät.

Olen ollut mieheni kanssa nyt 10 vuotta, josta kihloissa olemme olleet vuoden ja häät ovat vuoden päästä. Mitään "virallista" kihlakuvaa meistä ei ole, joten anoppi ei ole voinut "korvata" poikansa vanhaa kuvaa uudemmalla "virallisella" kuvalla. Hänellä on siis hyllyssä ja seinällä vain kuvaamossa otettuja kuvia. Sen sijaan albumissa meistä toki on kuvia.

Mutta jos - ja siis kun - asia aloittajaa häiritsee, ehkä se kannattaisi ottaa kauniisti esiin anopin kanssa, eikä määräillen eikä varsinkaan kuvaa roskiin heittäen (juu juu, ymmärsin toki, että tuo oli vitsinä sanottu).

Niin, pohojalaanen olen syntyjäni minäkin.

 

[Asta-Mari]

Se nyt vaan on niin, että toisen ihmisen huusholliin ei voi mennä määräämään. Ei vain voi, vaikka kuinka potuttaisi.

Voin uskoa, että nämäkin täällä asiasta valittavat uudet rouvat kiukuttelevat miehilleen ja piinaavat näitä turhanpäiväisillä äksyilyillään. Miesparat ei voi mitään. ei hekään voi vanhempiaan määrätä. Sori vaan mutta näin se on.

Omasta kodistaan voi exän siivota niin tarkkaan, ettei atomiakaan löydy, mutta anoppilaaan ei ole asiaa mennä puhdistuksia tekemään. Appi ja anoppi saa pitää vaikka mitä kuvia hyllyillään.

MIKSI sitten se vanha hääkuva siellä on? No miksei olisi? Sehän on yksi muistojen valokuva, joten miksi ei? Jos anoppi ja appi tykkää, että se on hyvä kuva ja sen paikka on siinä, niin sitten on!

Tietysti uusminiä pitää kauhean tärkeänä tällaista. Hänenhän täytyisi voida kävellä sen entisen yli mennen tullen, mutta entä jos ei muitten mielestä kävelekään? Minkä sillekin mahtaa? Ei toisten tunteita voi määrätä.

Monet naiset on omituisen yliherkkiä just tällaisille asioille. Joku valokuva tai tavara, joka liittyy miehen entiseen elämään, on älyttömän tärkeä ja sen olemassaolo viestii ilman muuta siitä, että mies / tämän vanhemmat ja suku arvostavat sitä entistä puolisoa huikean paljon enemmän kuin nykyistä.

Mitä se kertoo näistä naisista itsestään ja heidän arvostuksestaan itseään kohtaan? Miksi mennä yhteen miehen kanssa, jos ei ole varma tämän tunteista eikä luota suhteen vahvuuteen? Joku anoppilassa oleva entinen hääkuvako merkitsee jotain?

Jos lapsi ihmettelee, kenen kanssa isi tuossa kuvassa on, eikö lapselle voi sanoa totuutta? Että se on isin entinen hääkuva, isi oli aikaisemmin naimisissa tuon tädin kanssa, ja se on heistä otettu kuva silloin kun he menivät naimisiin? Vahingoittaako tämä informaatio kenties lasta? Ja jos, niin millä tavalla?

Melkeinpä suurin osa lapsista joutuu nykyään vastatusten sen tosiasian kanssa, että niin isillä kuin äidilläkin on entinen elämä. Niin moni avioliitto (saati avosellainen) kaatuu nykyään.

Jos kitisempistä ei ole elämässä muuten, niin voihan sitä sitten tällaisestakin kitistä. Nari nari vaan oikein antaumuksella! Elämä kantaa eteenne vielä helvetin paljon lisää kitisemisen aiheita, mutta jos niistä ei opi ajoissa seulomaan merkityksettömiä ja merkityksellisiä keskenään, niin omahän on elämänne. Siinähän vaan teette sivussa monen muunkin elämän helvetiksi.

Ja kun anoppi kuolee sitten aikanaan, niin voittehan tehdä oikein ristiretken sinne anoppilaan ja torvien soidessa heittää sen vanhan kuvan sieltä VIIMEINKIN roskiin, tai peräti pitää sille polttohautajaiset anoppilan pihassa! Voi sitä onnea. Sitten voittekin tyhtyä miettimään, millä tavoin avioliittonne parani tämän historiallisen ja merkittävän tapauksen johdosta.

 

[lapsuudenmuisto]

Minua askarrutti lapsena suunnattomasti, ettei isäni edellisestä vaimosta ollut missään merkkiäkään. Yhteinen lapsi, sisarpuoleni, oli, mutta lapsen äiti oli kuin häntä ei olisi olemassakaan. Isälläni ei ollut edes yksityisesti mitään kuvaa ex-vaimostaan. Teini-ikäisenä kyselin hääkuvaa tai muuta kuvaa, mutta ei. Isä vain tuhahteli. Ensi kerran näin naisen sisarpuoleni häissä. Ja menin esittelemään itseni ja juttelemaan. Tämä nainen oli tosi mukavan tuntuinen ihminen ja helpottuneen oloinen että niin vain menin juttusille. Alkoi harmittaa tämän naisen puolesta, että hänet oli isäni elämästä niin tarkkaan siivottu! Mummolassakin tutkin aina, että olisko kuvaa tai muuta esinettä tai mitään merkkiä siitä, että hän oli kerran ollut olemassa isäni elämässä, mutta ei.

 

[sivhos]

Edesmennyt synnyttäjäni reagoi aikoinaan ,kun silloisen vaimoni kanssa erottiin,aivan sovussa,sain häneltä avoimen valtakirjan hoitaa asia myös hänen puoleltaan.Mutta asiaan.
Tämä edesmennyt leikkasi kaikista valokuvista x-minijänsä kuvat pois,mihin lie laittanut,saunan uuniinko.Tollanenkin reaktio,aivan typerää.Miksi tuhota jotain,kuitenkin jälkipolvelle tärkeitä valokuvia.
Valokuvat kannattaa säilyttää,siinä on kuitenkin osa sukujen historiaa.

 

[aivan]

Valokuvat kannattaa säilyttää,siinä on kuitenkin osa sukujen historiaa.

Todella! Muutamien vuosien jälkeen kun eron aiheuttama tunnekuohu on ohi, siitä tulee ihan tavallista ja asiallista sukuhistoriaa ja k.o. ihmisen kuulumisistakin voidaan keskustella ilman raivo- ja mustasukkaisuuskohtauksia!

 

[Mies 50]

Asta-Marilta aivan loistavaa tekstiä. Lukekaas se rauhallisesti ja ajatuksella.

 

[sormi itseä kohti]

Minä revin eroni jälkeen kaikki kuvat entisestä miehestäni, enkä ole niitä kaivannut. En ukkoa, enkä kuvia.
Paska liitto, mikä menee nuoruuden ja naiiviuden tiliin. En ymmärrä itsekään koko liittoa.

 

[edelleen.]

Kuka mahtaa nyt vääristellä asioita?Kuka toi esille seksi,imuttelukuvat?HÄH?

Joku mainitsi suutelukuvan, joten totesin että kyseessä oli kylläkin HÄÄKUVA, joka on eri asia kuin joku imuttelukuva. Eli joku toi sen esille. Enkä se ollut minä. Imuttelu on mielestäni sama asia kuin suutelu.

Ja edelleen kyseessä HÄÄKUVA, ei mikään imuttelukuva.

Vai onko lukihärvivö kenties sinulla?

 

[Mitä puppua???]

Valokuvat kannattaa säilyttää,siinä on kuitenkin osa sukujen historiaa.

mitä hiton sukujen historiaa on AP:n tapauksessa jos on ollut vuoden aviossa jonkun kanssa, ja josta ei ole tullut lapsiakaan? Mitä vitun historiaa on jos olen ollut v. 96 aviossa jonkun urpakkeen kanssa ja eronnut -97, miks hitossa sitä fotoo pitäis pitää koko suvun klaffihyllyjen päällä ajasta iäisyyteen, kysyy älyään käyttävä nainen?????

Kai se on vähän eri asia jos on ollut 45v naimisissa, syntynyt 8 lasta jne jne, niin sen hääkuvan olemassaolo. Mutta ap ei tätä tarkoittanut, oppikaa lukemaan!

 

[mitä se sulle kuuluu]

Kysyisin vaan, että mitäs se sulle kuuluu, vaikka se kuva siellä oliskin. Ja on se sen verran historiaa, että esim. sukukirjoissa se aina mainitaan, jos vain on ollut virallisesti avioliitossa. Siitä ei pääse mihinkään. Se näkyy virkatodistuksissa, sukuselvityksissä, sukututkimuksissa ja sukukirjoissa. Vaikka sitä liittoa ei olis kestänyt edes sitä yhtäkään vuotta. Ja jos joku hautoo sitä kuvaa siellä klaffihyllyssään ajasta ikuisuuteen, niin mitä se kenellekään kuuluu, ei sinulle ei minulle, ei kenellekään. Etkö ole kuullut, että kotini on linnani? Ei kuulu yhdellekään ihmiselle ottaa pulttia toisen ihmisen sisustuksesta ja sen yksityiskohdista, ei mistään. Ja jos on niin hullu että ottaa pulttia, niin siinähän sitten sitä pulttiaan kantaa. Ei ole pakko mennä sitä kuvaa sinne tuijottelemaan.

 

[ehehehe]

mitä hiton sukujen historiaa on AP:n tapauksessa jos on ollut vuoden aviossa jonkun kanssa, ja josta ei ole tullut lapsiakaan? Mitä vitun historiaa on jos olen ollut v. 96 aviossa jonkun urpakkeen kanssa ja eronnut -97, miks hitossa sitä fotoo pitäis pitää koko suvun klaffihyllyjen päällä ajasta iäisyyteen, kysyy älyään käyttävä nainen?????

Kai se on vähän eri asia jos on ollut 45v naimisissa, syntynyt 8 lasta jne jne, niin sen hääkuvan olemassaolo. Mutta ap ei tätä tarkoittanut, oppikaa lukemaan!

Aijai kun sitä ollaan katkeria, kuulostaa siltä että sinut on jätetty alttarille, tai jätetty muuten vain, eikä ole edes hääkuvia ehditty ottaa.
Tuolla asenteella, en ihmettele.

Anoppi saa pitää kirjahyllyllään vaikka kuvaa kirkkoveneestä jos tahtoo. Jokainen saa tehdä kotonaan mitä tykkää, ja pitää kirjahyllyssään mitä huvittaa.

 

[mitä puppua???]

Aijai kun sitä ollaan katkeria, kuulostaa siltä että sinut on jätetty alttarille, tai jätetty muuten vain, eikä ole edes hääkuvia ehditty ottaa.
Tuolla asenteella, en ihmettele.

Anoppi saa pitää kirjahyllyllään vaikka kuvaa kirkkoveneestä jos tahtoo. Jokainen saa tehdä kotonaan mitä tykkää, ja pitää kirjahyllyssään mitä huvittaa.

No moi, minä taas!
Katkeria? Siis miten niin? Ei täällä voi näemmä mitään kirjoitta, kyselin kodinhoitopuolellakin jotain pyykinpesuohjetta niin sielläkin mut leimattiin katkeraksi kun en käytä jotain Xxxx merkkiä vaan Yyyyy merkkiä... Huoh. Mä en jaksa teitä hiton köökkipsykologeja jotka heti syyttää katkeraksi ja kateelliseksi ja vaikka miksi.

Niin, minä olen naimisissa, ollut jo 10 v. Mun kuvia on tai ei ole sukulaisten hyllyssä, en ole tarkemmin katsonut, mutta omaankin silmään osuisi jos mieheni olisi siellä x-vaimonsa kanssa paistattamassa, jonka kanssa olisi ollut joskus vuonna kivi naimisissa vuoden. Tulkitsisin sen, kuten aika moni muukin, pelkäksi vittuiluksi anoppikokelaan puolelta enkä näkisi kovinkaan järkeväksi kanssakäymistä noin pahansuovan ämmän kanssa.

 

[sivhos]

Joku mainitsi suutelukuvan, joten totesin että kyseessä oli kylläkin HÄÄKUVA, joka on eri asia kuin joku imuttelukuva. Eli joku toi sen esille. Enkä se ollut minä. Imuttelu on mielestäni sama asia kuin suutelu.

Ja edelleen kyseessä HÄÄKUVA, ei mikään imuttelukuva.

Vai onko lukihärvivö kenties sinulla?

Aamulla varhain,jne.Etkö ole kuullut imuttelu-sanaa käytetyn muussa yhteydessä?Tarkoitin härskisti suuseksiä.Joku nääs totesi,valokuva on vaan valokuva,ei sen pitäisi haitata ketään,esitti sitten mitä hyvänsä.

 

[niinniin.]

Jos miniäkokelas on tuollaisella asenteella liikkeelle, ja alkaa jo määräilemään, että mitä ja kenen kuvaa anoppi saa pitää hyllyssään, niin en ihmettele, vaikka anoppi ei kyseisestä miniästä edes tykkäisi.

Ei ole ap:n asia mennä mistään kuvasta itkemään, vaan eikö se ole sen ap:n poikaystävän homma vihjata asiasta äidilleen, jos ap:ta kerran asia niin vaivaa.

Vai olisiko niin, että ap:n mies ei itse ole vielä unohtanut tätä ex-vaimoaan, eikä siksi halua että äitinsä poistaa sen kuvan. Taitaa haikailla edelleen entisensä perään, ja ihailla tätä hääkuvaa aina, kun käy äidillään.

 

[anoppi puhuu]

Jos miniäkokelas on tuollaisella asenteella liikkeelle, ja alkaa jo määräilemään, että mitä ja kenen kuvaa anoppi saa pitää hyllyssään, niin en ihmettele, vaikka anoppi ei kyseisestä miniästä edes tykkäisi.

Ei ole ap:n asia mennä mistään kuvasta itkemään, vaan eikö se ole sen ap:n poikaystävän homma vihjata asiasta äidilleen, jos ap:ta kerran asia niin vaivaa.

Vai olisiko niin, että ap:n mies ei itse ole vielä unohtanut tätä ex-vaimoaan, eikä siksi halua että äitinsä poistaa sen kuvan. Taitaa haikailla edelleen entisensä perään, ja ihailla tätä hääkuvaa aina, kun käy äidillään.

Täällä anoppi, jolla on hyvät välit miniäänsä.

Minä ainakin arvostan miniää, joka saa suunsa auki jos huomaa jonkin vääryyden tms. Joissain tapauksissa voi olla että kyse on epähuomiosta, ap:n tapauksessa kylläkään ei, vaan ilkeydestä. Meillä ainakin pystytään keskustelemaan asioista, ja sanotaan jos jotain on jäänyt hampaan koloon. Näin kommumikoimalla olemme hyvissä väleissä. Olen onnellinen kun olen saanut jämptin ja reilun sekä puheliaan ja itseään puolustavan miniän, enkä mitään hilja maitotyttöä joka itkeä tihuuttaa iltakaudet paitaansa kun anoppi on niin ilkeä - tyyliin.

Sama pätee kaikkiin ihmissuhteisiin, pitää pystyä puhumaan - ja ottamaan puheeksi vaikeitakin asioita. Ei ne anopit mitään hirviöitä ole - yleensä ainakaan

Meillä on hauskaa, nytkin tuskin maltan odottaa joulua, kun tiedän että meillä on hauska joulu tulossa.

Kerran vahingossa kutsuin miniääni ex-miniän nimellä mutta pyysin anteeksi ja häpesin silmät päästäni, noh, miniä ei tästä kuitenkaan loukkaantunut kun pyysin anteeksi ja tiesi etten tehnyt sitä tahallani.

Ihmisiä tässä vain ollaan.

 

[onko se tosiaan noin]

Onko tosiaan mielestäsi niin, että ainut tapa olla korrekti, jämpti ja reipas on alkaa avautua anopille jostain vanhasta hääkuvasta? Ja ainut toinen vaihtoehto on, että miniä on hiljaa paitaansa itkevä hissukka?

Minusta anopin kirjahyllyntäytteisiin puuttuminen on lapsellista ja pikkumaista, ja on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin suora konflikti tai itkun tuhertaminen... Esim. joitakin meistä kyseinen asia ei häiritsisi tai itkettäisi vähääkään, anoppi pitäköön omassa kirjahyllyssään kuvia vaikka ex-miniän römpsästä jos huvittaa.