V
vaimo v 2004
Vieras
millainen mieheni oli seurustelun alettua 4v sitten..
toisia huomioon ottava,vähän vaarallinen,jästipää,periksiantamaton,komea,voimakas,seksuaalisesti viriili,rakastettava ja rakastava nallekarhu joka näytti tunteensa muidenkin nähden.
alku oli jo melkoista räiskettä,mies oli tulinen suuttuessaan ja pitkävihainen,mutta omalta osaltaan osasi pyytää anteeksi vilpittömästi.aina oli joku soittelemassa milloin autonkorjausapua milloin radion asentamista ...siitä useimmiten sai palkaksi tyhiä lupauksia palkasta tai hyvityksestä...mutta tuo taisi ottaa enemmän minua pattiin kun ajattelin häntä käytettävän hyväksi.mutta opin että hyvää hyvyyttäänhän hän sen tekee ja miksi siitä aina palkka pitäisi saada..
mies oli kova tekemään töitä ja nautti kesäisin nevalla olemisestaankin paljon,se työ oli melkein yhtä rakas hänelle kuin minä.mies teki aamu 8-ilta 12 töitä melkein päivittäin heti alusta asti joten emme nähneet paljon toisiamme muuten kuin silloin kun mies kömpi viereeni iltaisin/öisin.
yhdessä teimme usein kahdenkeskisiä matkoja,milloin käytiin nevamuseossa milloin mökkeiltiin tai muuten vain ajeltiin.
tulin raskaaksi aika pian yrityksestä.
raskausaika oli tosi helppo muuten mutta hirveittävä väsymys vaivasi alussa ja mies ei meinannut ymmärtää sitä mutta ymmärsi jälkeenpäin.
pikku prinsessan syntyessä mies oli kokoajan tukenani ja parempaa tukea en olisi saanut.mies itki tyttö sylissään.
hän osallistui heti paljon tytön hoitoon ja joskus valvoi mun kanssa vaikka töihinkin piti mennä.tyttö kasvoi ja saattiin enemmän yhteistä aikaa.kesällä mentiin naimisiin tytön ollessa 1v ikäinen.
pian toinen lapsi ilmoitti tulostaan.se raskaus oli todella vaikea...
tyttö kiinnittyi enemmän kokoajan isäänsä koska olin niin paljon sängynpuolella.silloin se kriisi kai alkoi...
terve vauva syntyi ja kaikki olisi pitänyt olla hyvin.
jostain syystä tällä kertaa olisin halunnut jäädä pojan kanssa sairaalaan...
kotiin tullessamme tyttö tuhahteli vauvalle ja iskällä ei saanut olla muille aikaa kuin hänelle.
arki lähti rullaamaan isän lähtiessä töihin ihan hyvin,mutta iskän tullessa kotiin kaikki hyvä olo lipui pois.
poika valvotti todella paljon ja olin väsynyt.oikeastaan alkoi tuntua siltä että me olisimme olleet kaksi eri perhettä samassa talossa.
isä hoiti kyllä poikaakin mutta sekin oli vaikeaa tytön takia.
jossain välissä söin masennuslääkkeitäkin mutta mies sanoi suoraan ettei ymmärrä eikä tiedä mitä pitäisi tehdä,joten sulkeuduttiin toisiltamme.miehelle monesti sanoin haluavanai yhteistä aikaa mutta mies ei ymmärtänyt että miksi pitäisi olla.
sitten tein omalta ja muiden kannalta mielestäni hyvän ratkaisun.menin osa-aikatöihin pojan ollessa 4kk ikäinen.olin kaksi kertaa viikossa poissa pari tuntia kerrallaan.
en tiedä vaikuttiko se mutta minua alettiin ikävöidä,tytön piti tulla toimeen sen asian kanssa että isä on pojankin kanssa ja isä oppi olemaan molempien kanssa yhtäaikaa.
itse sain "raitista ilmaa" tunkkaisesta perhe-elämästä.
poika oli 7kk kun puhkesin itkuun ja sanoin että en enää jaksa tätä,poika heräili öisin 2-4kertaa syömään.päikkäreitä en saanut koska kun tyttö meni nukkuumaan poika heräsi.
soitin neuvolaan ja sanoi että voisi olla unikoulun aika,poika oli kokoajan hyvin kasvanut ja terve.
sitten sen aloitimme ja silloin mieskin antoi minulle kaiken tuen,toi korvatulppia töistään ja tsemppasi minua.
kolme yötä meni ja poika alkoi nukkua niin että heräsi vain kerran aamulla jolloin mies oli lähdössä töihin ja antoi maidon.
ah sitä autuutta,olin kuin uusi ihminen!en ollut muistanutkaan millaista on nukkua kunnolla!tyttö alkoi myöskin samoihin aikoihin leikkiä veljensä kanssa ja nyt pojan ollessa melkein 1v heillä on hurjan hauskaa keskenään ja äidillä ja isällä enemmän yhteistä aikaa.
jossain välissä kuitenkin mietin mikä miehessä on muuttunnut..
ihan samanlainen kuin alussa, mutta isyyden myötä ns. vaaralliset luonteenpiirteet ovat vähentyneet.
sellaisia pieniäasioita kuin että mies suuttuessaan alkaa mököttää,tunteet eivät enää näy muille niin selvästi kuin ennen,vaaralliset leikit on leikitty.eli suoraan sanottuna mies on pehmo..mutta olenpa itsekkin muuttunut!
meistä tuli aikuisia,eikä siinä ole mitään vikaa mutta pitää muistaa vaan tehdä välillä jotain tuhmaakin että suhde pysyy viriilinä.
se mitä tästä oppii on se että väsyneenä ei kannata toista alkaa tiirailemaan suurennuslasilla.joku pieni asia muuttuu isoksi.
väsyneen silmin asiat näyttävät erilaiselta ja siksi kannattaa miettiä asioita vasta sen jälkeen kun on väsymys hoidettu pois.
aikaisemmin en ollut tyytyväinen oikein mihinkään mutta jostain kumman syystä niinkuin edellä mainitsin yhdenkin hyvin nukutun yön jälkeen kaikki kirkastuu.
I :heart: MY MAN!
toisia huomioon ottava,vähän vaarallinen,jästipää,periksiantamaton,komea,voimakas,seksuaalisesti viriili,rakastettava ja rakastava nallekarhu joka näytti tunteensa muidenkin nähden.
alku oli jo melkoista räiskettä,mies oli tulinen suuttuessaan ja pitkävihainen,mutta omalta osaltaan osasi pyytää anteeksi vilpittömästi.aina oli joku soittelemassa milloin autonkorjausapua milloin radion asentamista ...siitä useimmiten sai palkaksi tyhiä lupauksia palkasta tai hyvityksestä...mutta tuo taisi ottaa enemmän minua pattiin kun ajattelin häntä käytettävän hyväksi.mutta opin että hyvää hyvyyttäänhän hän sen tekee ja miksi siitä aina palkka pitäisi saada..
mies oli kova tekemään töitä ja nautti kesäisin nevalla olemisestaankin paljon,se työ oli melkein yhtä rakas hänelle kuin minä.mies teki aamu 8-ilta 12 töitä melkein päivittäin heti alusta asti joten emme nähneet paljon toisiamme muuten kuin silloin kun mies kömpi viereeni iltaisin/öisin.
yhdessä teimme usein kahdenkeskisiä matkoja,milloin käytiin nevamuseossa milloin mökkeiltiin tai muuten vain ajeltiin.
tulin raskaaksi aika pian yrityksestä.
raskausaika oli tosi helppo muuten mutta hirveittävä väsymys vaivasi alussa ja mies ei meinannut ymmärtää sitä mutta ymmärsi jälkeenpäin.
pikku prinsessan syntyessä mies oli kokoajan tukenani ja parempaa tukea en olisi saanut.mies itki tyttö sylissään.
hän osallistui heti paljon tytön hoitoon ja joskus valvoi mun kanssa vaikka töihinkin piti mennä.tyttö kasvoi ja saattiin enemmän yhteistä aikaa.kesällä mentiin naimisiin tytön ollessa 1v ikäinen.
pian toinen lapsi ilmoitti tulostaan.se raskaus oli todella vaikea...
tyttö kiinnittyi enemmän kokoajan isäänsä koska olin niin paljon sängynpuolella.silloin se kriisi kai alkoi...
terve vauva syntyi ja kaikki olisi pitänyt olla hyvin.
jostain syystä tällä kertaa olisin halunnut jäädä pojan kanssa sairaalaan...
kotiin tullessamme tyttö tuhahteli vauvalle ja iskällä ei saanut olla muille aikaa kuin hänelle.
arki lähti rullaamaan isän lähtiessä töihin ihan hyvin,mutta iskän tullessa kotiin kaikki hyvä olo lipui pois.
poika valvotti todella paljon ja olin väsynyt.oikeastaan alkoi tuntua siltä että me olisimme olleet kaksi eri perhettä samassa talossa.
isä hoiti kyllä poikaakin mutta sekin oli vaikeaa tytön takia.
jossain välissä söin masennuslääkkeitäkin mutta mies sanoi suoraan ettei ymmärrä eikä tiedä mitä pitäisi tehdä,joten sulkeuduttiin toisiltamme.miehelle monesti sanoin haluavanai yhteistä aikaa mutta mies ei ymmärtänyt että miksi pitäisi olla.
sitten tein omalta ja muiden kannalta mielestäni hyvän ratkaisun.menin osa-aikatöihin pojan ollessa 4kk ikäinen.olin kaksi kertaa viikossa poissa pari tuntia kerrallaan.
en tiedä vaikuttiko se mutta minua alettiin ikävöidä,tytön piti tulla toimeen sen asian kanssa että isä on pojankin kanssa ja isä oppi olemaan molempien kanssa yhtäaikaa.
itse sain "raitista ilmaa" tunkkaisesta perhe-elämästä.
poika oli 7kk kun puhkesin itkuun ja sanoin että en enää jaksa tätä,poika heräili öisin 2-4kertaa syömään.päikkäreitä en saanut koska kun tyttö meni nukkuumaan poika heräsi.
soitin neuvolaan ja sanoi että voisi olla unikoulun aika,poika oli kokoajan hyvin kasvanut ja terve.
sitten sen aloitimme ja silloin mieskin antoi minulle kaiken tuen,toi korvatulppia töistään ja tsemppasi minua.
kolme yötä meni ja poika alkoi nukkua niin että heräsi vain kerran aamulla jolloin mies oli lähdössä töihin ja antoi maidon.
ah sitä autuutta,olin kuin uusi ihminen!en ollut muistanutkaan millaista on nukkua kunnolla!tyttö alkoi myöskin samoihin aikoihin leikkiä veljensä kanssa ja nyt pojan ollessa melkein 1v heillä on hurjan hauskaa keskenään ja äidillä ja isällä enemmän yhteistä aikaa.
jossain välissä kuitenkin mietin mikä miehessä on muuttunnut..
ihan samanlainen kuin alussa, mutta isyyden myötä ns. vaaralliset luonteenpiirteet ovat vähentyneet.
sellaisia pieniäasioita kuin että mies suuttuessaan alkaa mököttää,tunteet eivät enää näy muille niin selvästi kuin ennen,vaaralliset leikit on leikitty.eli suoraan sanottuna mies on pehmo..mutta olenpa itsekkin muuttunut!
meistä tuli aikuisia,eikä siinä ole mitään vikaa mutta pitää muistaa vaan tehdä välillä jotain tuhmaakin että suhde pysyy viriilinä.
se mitä tästä oppii on se että väsyneenä ei kannata toista alkaa tiirailemaan suurennuslasilla.joku pieni asia muuttuu isoksi.
väsyneen silmin asiat näyttävät erilaiselta ja siksi kannattaa miettiä asioita vasta sen jälkeen kun on väsymys hoidettu pois.
aikaisemmin en ollut tyytyväinen oikein mihinkään mutta jostain kumman syystä niinkuin edellä mainitsin yhdenkin hyvin nukutun yön jälkeen kaikki kirkastuu.
I :heart: MY MAN!