Mielipiteitä: Toinen lapsi vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mietiskelijätär..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mietiskelijätär..

Vieras
Mielipiteitä? Esikoinen siis 2v ja toista lasta kuumeiltu ollaan jo yli vuoden verran suunnilleen. Mutta kauheesti on mietityttänyt että onko se fiksua.. Siis yläaste pohjanen olen, eli mitään ammattia en ole kerinnyt viellä hankkimaan. Koulun keskeytin kun esikoinen syntyi ja nyt olisin jatkamassa koulua syksyllä. Aika paljon on koulua viellä jäljellä, en sitä montaa kuukautta ehtinyt käydä kun jo jäin äitiyslomalle. Raha asiat on ok, eli miehen tuloilla jo pelkästään pärjätään tosi hyvin... Jotenkin oon aina aatellu et ikäero max. 3 vuotta olis ihana,että ei sitten venähdä aivan mahottomaksi.. ja viellä ehtisin saada samaa äippärahaa kun esikoisesta ja sain sitä senaikasten töiden palkkatulojen mukaan ja se oli ihan ok, että huomattavasti pienempää tulisin saamaan jos menee yli sen kolmen ja en ole ehtinyt valmistua ja töissä. Mutta se koulu? Ikää siis 23 v kohta jo :S

Mielipiteitä kaipaisin kauheesti, tätä on pähkäilty jo aivan kauheesti mutta oon niin hankala ihminen etten pysty tekemään näin isoja päätöksiä...
 
No lähtökohtana, että lopullinen päätös on teidän.
Jos toisen lapsen haluatte, se sopii suunnitelmiinne, rahakin riittää jne, niin miksi ei?
Kouluahan kerkee käymään parinkin vuoden päästä.

Se kaikki on ihan sitä, mitä itse haluatte.
 
Niin, mietin vaan sitä kun olen koulun JO KERTAALLEEN keskeyttänyt ja jos nyt piakkoin raskaaksi tulisin niin joutuisin JÄLLEEN keskeyttämään, joten mitähän siellä tykkäisivät vai heittäisivätköhän pihalle :S Ei sillä että se mikään ihmeellinen koulu olisi, mutta kuitenkin mietityttää se että joutuisin taas keskeyttämään.....
 
Mies haluaa mitä minä haluan ja sanoo että "tulee jos on tullakseen", siis sopii miehelle mainiosti,että vauva tulisi, mutta sekin sopii, että se tulisi vasta muutaman vuoden päästä. Mutta kyllä hän on ollut jo vuoden ihan valmis toiseenkin lapseen. Mutta hänelle merkkaa myös mun mielipide ajankohdasta paljon, koska minä olen "lasten" kanssa kotona kuitenkin päivät.

Ja ei tarvitse elää miehen tuloilla, eli en jää roikkumaan miehen rahoihin. Eli minulla on myös omia rahoja ja säästöjä sunmuita.

Mutta alkaa tuntua vanhalta ? Kun kaverit ovat olleet työelämässä jo monta vuotta parhaillaan ja itse en viellä mitään saanut aikaiseksi. Rakastan lapsia ja tää on niin mun juttu, mutta tiedän että pakko se koulu on saada päätökseen ja töihinkin mennä jne.
 
Kaikki asiat on kaikinpuolin niin hyvin, meillä on ihana oma koti, miehellä hyvä työpaikka ja raha asiat kunnossa jne. Mutta itse silti koen olevani välillä luuseri, kun en ole viellä miksikään valmistunut. Olen siis opiskellut monissa kouluissa, mutta aina keskeyttänyt, koska "ei oo mun juttu" tai vastaavaa. Sitten parikymppisenä tuo esikoinen ilmoittikin jo tulostaan juuri, kun löysin oikean alan .. ja nyt mietin kovasti kumpi on tärkeämpää; se, että ikäero olisi pienempi ja meidän haaveiden mukainen, vai se, että valmistun nopeammin mitä mun vanhemmat jauhaa "käy nyt se koulu"
 
Kun olet kolmekymppinen, sulla on lapset jo isoja ja koulutus hankittuna. Et ole riski työnantajalle, että heti oisit jäämässä monesti uudelleen äitiyslomalle, joten paremmissa asemissa olet kun kolmekymppiset lapsettomat ystäväsi tuolloin :)
 
23-vuotias on kyllä nuori :) Eikä kannata tuijottaa sitä mitä muut samanikäiset ovat ehtineet tehdä. Kaikilla elämä menee omia raiteita pitkin. Itse sain ensimmäisen lapseni vasta 32-vuotiaana. Nyt kahden lapsen äitinä (plus poikapuoli) aika on kyllä tiukilla kun yritän opiskella lisää. Itse suosittelisin tekemään ainakin opinnot loppuun ennen seuraavaa lasta.
 
Mun mielestä ei ole "järkevää" miettiä, milloin niitä lapsia on "järkevää tehdä". Koska välttämättä koskaan ei ole sellaista "järkevää" aikaa.

Kun lapset tulee rakastavaan perheeseen, niin siitä on "järki kaukana" ja silti siitä yleensä selvitään. Jopa opiskellaan ammatti, tosin haastavampaa se on, kun on pieniä lapsia, mutta kaikesta selviää, jos vain haluaa.

Ja sen ammatin kerkee opiskella vaikka nelikymppisenä, jos niin haluaa.

Mä oon vähän huono vastaamaan, ku mä haluaisin vaan lapsia :) Mummoutta odotellessa...
 
niin.. kai mä olen vaan tällänen liian mietiskelijä. onhan tässä tosiaan mietitty jo yli vuosi, päivittäin pyörinyt asia mielessä. ja nyt esikoinen sai tarhapaikan, aloitan syksyllä taas opinnot ja mitä sitten jos jäisin vaikka nyt esim. ensi keväänä taas äitiyslomalle? Esikoinen on just päässyt vauhtiin tarhassa jne.. äsh, kauhea pohdiskelu.. kai se pitäis vaan tehdä niin miltä parhaalta tuntua eikä liikaa miettiä, kai ne asiat kaikki järjestyy.. tiedä sitten mitä koulussa ajattelisivat, jaa-a...
 
Mä aloitin viime syksynä opinnot ja meillä on kaksi lasta. Ainakaan eka vuosi ei ollut mitenkään mahdottoman kamala tai vaikea ja pystyi ihan kivasti yhdistämään lapset ja opiskelut.
Toki se meinaa sitä että kouluhommat jää illaksi/yöksi kun ei niitä saa tehtyä kun lapset pomppii jaloissa + mies teki viime vuoden iltapainotteisia töitä, eli en pystynyt sysäämään lapsia miehenkään hoteisiin tehdäkseni koulu juttuja.

Mutta siis ei opiskelu lasten saannin jälkeen ole mikään mahdottomuus. Tai omalla kohdallani en koe tätä ongelmaksi. Meille sopi parhaiten tehdä lapset ensin ja mun lähteä sen jälkeen vasta kouluun. (tosin mulla on kyllä ammattitutkinto alla)
 
Mitä v*ttua olet tehnyt yläasteen jälkeen jos et ole saanut mitään koulua käytyä? Ehdotan että hankit edes jonkun ammatin ennenkuin pukkaat lisää samanlaisia tyhjäpäitä maailmaan.
 

Yhteistyössä