Mies ei haluakaan toista lasta, vaikka pari vuotta sitten sanoi...

[yksikkö]

...että parin vuoden päästä. Eli kohtuullisella, vähän isommalla ikäerolla. Mielellään 4v tai enemmänkin. Nyt kyselin mielipidettä asiasta kun lapsi alkaa olemaan 3v, niin oli sitten miettinyt niin, ettei enää ikinä. Ei halua lapsia enempää, sittenkään. Vaikka esikoisen syntymästä saakka oli hänelle itsestään selvää, että joskus pitää pikkusisarus tulla. On nyt kuitenkin huomannut, ettei elämä koskaan lapsen kanssa muutu "helpoksi" niin kuin se oli ilman lasta, joten ei sitten halua käydä enää näitä vaiheita toisen kanssa läpi.

Harmittaa vaan niin paljon. Viimeiset pari vuotta olen ajatellut, että tietenkin joskus kun lapsi alkaa olemaan vähän isompi ja on saanut olla rauhassa pieni. Mutta nyt sitten vetäistiin se matto jalkojen alta. Onko jollekin muulle käynyt näin ikävästi?

Ja lisäisin, että nyt en edes kysynyt että aletaanko yrittämään toista lasta, vaan että mitä mieltä olisit jos vaikka kesällä alettaisiin yrittämään toista lasta. Ja vastaus oli jyrkkä ei.

 

[Voi ei]

Ymmärrettävää miehesi puolelta, mutta tosi kurjaa. Lapsellekin olisi todennäköisesti kivempi jos saisi sisaruksen.

Uskon että harmittaa

 

[HyäkkäysVaunu]

Meillä mies on sanonu haluavansa ison perheen. kahen jälkeen sanoi että enempää ei tule ja mä jäin nuolemaan näppejäni, tein selväksi että mua on petetty - mä olen mennyt naimisiin miehen kanssa jolla on samat suunnitelmat kuin mulla perheen suhteen. Vaikka ei se meidän liittoa kaataisi niin kyllä se harmittaa.

Nyt 3v myöhemmin kolmatta odotellaan rv19 - moni kysyny miten mä ylipuhuin miehen vai huijasinko ehkäsyn kanssa ja niin on ne kaikki kysyjät jääny suut auki ku oon sanonu että miehen aloitteesta tämäKIN sai alkunsa ja ihan on rakkaudella tehty.

 

["jepjep"]

Täällä kanssa kolmatta kovin kuumeileva, isot lapset jo ja elo helppoa, katsotaanko kääntyykö jyrkän miehen pää

 

[Blue]

Niin paljo kun minä olen miesten puolella yleensä tässä asiassa kun naiset miettii miten saisi kiristettyä miehet vielä hankkimaan lapsia, niin tuo on kyllä petos miehen puolelta! Jos on luvannut kaksi lasta niin ei yhtäkkiä voi sanoakaan että en mä haluakaan. Jos on mieli muuttunut niin siitä pitää keskustella vaimon kanssa (tyyliin; mistäs jos sittenkin jäätäisiin tähän) eikä vain ilmoittaa että en muuten haluakaan enää.

Pakottaa et kuitenkaan voi joten jos mies ei tajua tehneensä väärin ja muuta mieltään niin sitten sun varmaan pitää miettiä että haluatko miehen vain uuden lapsen.

 

[80-luvun mies]

No itse sanoin jo ennen ensimmäisen hankkimista, että katsotaan nyt yksi ensin, mutta mitään lupauksia en suostunut antamaan tai edes elätellyt toiveita. Nyt esikoisen ollessa 6kk olen *varma* etten ikinä enää halua lapsia ja tehnyt sen myös selväksi. Minä jään yhden lapsen isäksi ja se on vaimon nieltävä tai sitten vaihdettava miestä. Piste. En ymmärrä miksi kukaan valehtelisi moisesta asiasta, jos kerran tietää olevansa kannassaan järkkymätön.

 

[yksikkö]

No miehenhän minä TIETENKIN valitsen, en ikinä lähtisi tästä avioliitosta näin itsekkäiden syiden takia. Syyt olen kyllä kuullut, niitä on paljon ja ne on ihan päteviä. Ei minulla ole mitään syitä haluat toista lasta, todennäköisesti tuo valtavasti lisätöitä, taas hetken taantuman parisuhteeseen yms. Olemme keskustelleet asiasta nyt paljon, mutta kun sillä ei ole mitään väliä, että minä olisin halunnut. Miten voisi ollakaan, jos toinen kokee tämän niin rankaksi jo nyt. Parisuhde on hyvä kaikinpuolin, mutta tämä on kieltämättä tuonut vähän surua minun elämään, jota yritän pitää sitten sisälläni, kun mieskin kokee pettäneensä minut ja on aivan varma että jätän hänet tämän takia... On kuitenkin pohtinut asiaa, ja sanonut ettei vain jaksa.

ap

 

[Blue]

No miehenhän minä TIETENKIN valitsen, en ikinä lähtisi tästä avioliitosta näin itsekkäiden syiden takia. Syyt olen kyllä kuullut, niitä on paljon ja ne on ihan päteviä. Ei minulla ole mitään syitä haluat toista lasta, todennäköisesti tuo valtavasti lisätöitä, taas hetken taantuman parisuhteeseen yms. Olemme keskustelleet asiasta nyt paljon, mutta kun sillä ei ole mitään väliä, että minä olisin halunnut. Miten voisi ollakaan, jos toinen kokee tämän niin rankaksi jo nyt. Parisuhde on hyvä kaikinpuolin, mutta tämä on kieltämättä tuonut vähän surua minun elämään, jota yritän pitää sitten sisälläni, kun mieskin kokee pettäneensä minut ja on aivan varma että jätän hänet tämän takia... On kuitenkin pohtinut asiaa, ja sanonut ettei vain jaksa.

ap

Kunhan katsot ettet katkeroidu. Et nyt vielä välttämättä, ja saattaa olla että nyt luulet voivasi elää asian kanssa mutta muutaman vuoden päästä se tuntuu mahdottomalta.

Älä siis jätä asiaa roikkumaan noin (että sulla ei muka ole oikeutta haluta kun toisella on jo nyt rankkaa) vaan käsitelkää se loppuun. Kamalaa olisi jos kymmen vuoden päästä eroatte tämän asian takia kuitenkin ja sitten oletkin jo liian vanha hankkimaan lapsia lisää.

 

[vieeras]

No itse sanoin jo ennen ensimmäisen hankkimista, että katsotaan nyt yksi ensin, mutta mitään lupauksia en suostunut antamaan tai edes elätellyt toiveita. Nyt esikoisen ollessa 6kk olen *varma* etten ikinä enää halua lapsia ja tehnyt sen myös selväksi. Minä jään yhden lapsen isäksi ja se on vaimon nieltävä tai sitten vaihdettava miestä. Piste. En ymmärrä miksi kukaan valehtelisi moisesta asiasta, jos kerran tietää olevansa kannassaan järkkymätön.

Voisitko kertoa miksi et enää halua lisää lapsia? Minua kiinostaisi kovasti ne syyt.

 

[yksikkö]

Ja en edes jaksa yrittää "käännyttää" miestä, kun tiedän että sille tulee vaan huono omatunto. Haluaisin kuitenkin sanoa sille, että vaikka ekan kanssa on ollut rankkaa, olemme nyt jo vanhempia ja odotukset on realistiset, vähemmän järkytyksiä? Osaamme suhtautua asioihin oikealla mittakaavalla. Meillä on ensimmäistä kertaa erinomainen TUKIVERKKO aivan vieressä, jota meillä ei ollut ensimmäiseen kolmeen vuoteen. Vaikka vauva-aika ensimmäisen kanssa oli puuduttavaa, ei sitä puutunutta oloa tylsyyden takia pääse tulemaan, kun olisi yksi "iso lapsikin" talossa.

Mutta sitten taas, kun kaikki voi mennä ihan pieleen, niin mies ei sitä riskiä halua ottaa.

ap

 

[80-luvun mies]

Voisitko kertoa miksi et enää halua lisää lapsia? Minua kiinostaisi kovasti ne syyt.

Ei mitään erityisen raflaavaa. Ihan tavanomaisia asioita, jotka vain hankaavat minua vastakarvaan siinä määrin, että mieluummin en palaa laudalla lähtöruutuun. Vaimolla oli pahoinvointia koko 9kk ja minä olin sen ajan tietysti lähempänä kotiapulaista kuin aviopuolisoa. Synnytys oli perseestä, vauvalla ilmeisesti refluksi, vapaa-aika luonnollisesti hyvin kortilla eikä kummallakaan ole oikein energiaa panostaa parisuhteeseen kun yöunet on korkeintaan 5-6h luokkaa. En ole tainnut nukkua täysiä 8h unia ainakaan kuukauteen, vaimosta nyt puhumattakaan.

Ja ei, en kuvittele että meillä olisi yhtään sen hankalampaa kuin kellään muullakaan lapsiperheellä. Minä en vain satu hirveästi vauva-arjesta nauttimaan enkä malttaisi odottaa sen olevan jo ohi.

 

[vieeras]

Ei mitään erityisen raflaavaa. Ihan tavanomaisia asioita, jotka vain hankaavat minua vastakarvaan siinä määrin, että mieluummin en palaa laudalla lähtöruutuun. Vaimolla oli pahoinvointia koko 9kk ja minä olin sen ajan tietysti lähempänä kotiapulaista kuin aviopuolisoa. Synnytys oli perseestä, vauvalla ilmeisesti refluksi, vapaa-aika luonnollisesti hyvin kortilla eikä kummallakaan ole oikein energiaa panostaa parisuhteeseen kun yöunet on korkeintaan 5-6h luokkaa. En ole tainnut nukkua täysiä 8h unia ainakaan kuukauteen, vaimosta nyt puhumattakaan.

Ja ei, en kuvittele että meillä olisi yhtään sen hankalampaa kuin kellään muullakaan lapsiperheellä. Minä en vain satu hirveästi vauva-arjesta nauttimaan enkä malttaisi odottaa sen olevan jo ohi.

Se on hyvä, että osaat ajatella järkevästi. Voi kuitenkin olla että aika kultaa muistot ja kun olet saanut riittävästi unta, mielesi vielä muuttuu

Meillä on lapsia kolme. En edes muista milloin olisin nukkunut 8 tuntia putkeen. Omaa-aikaa ei paljon ole. Yhtään lapsista en antaisi pois, mutta jälkiviisaana ajattelen että vähempikin määrä olisi riittänyt. Se vauvakuume on vaan niin vahva tunne minulla (ja monilla muillakin naisilla) että se sumentaa järkevän ajattelun kokonaan. Mieheni ei kokenut kahden ensimmäisen lapsen vauva-aikaa kovin raskaana, mutta kolmas vauva-aika oli hänellekin raskas kun oli kaksi isompaakin hoidettavana. Nyt me molemmat tiedetään, että enempää lapsia ei tule. On helpottavaa tietää, että jos vaikka vauvakuume yllättäisikin niin mieheni tulee pysymään päätöksessään.

 

[astrolabe]

Lasten kanssa tulee erilaisia vaiheita. Yhdellä masuvaivoja, toisella finnejä. Ne vaiheet kestävät aikansa, mutta lapset kestävät lopun ikää matkassa tavalla tai toisella - itsenäistyen mutta yhä liitoksissa vanhempiinsa.

Ehkäpä siinä on se, että omalla kohdalla tuli aloitettua lasten hankkiminen sen verran nuorena, ettei sitä muustakaan tiennyt. Ei ollut tottunut omaan aikaan tai rahaan tms. Lapset tulivat osaksi omaa elämää, eikä sitä kyseenalaistanut, ettei sen nyt näin kuulunut mennä.

Aapeelle toivonrahtua; ei se miehen lapsiluku aina ole täynnä vaikka niin ensin luulisikin.

 

[yksikkö]

En viitsi kauheasti toivoa elätellä, kun toive on niin vahva ja suuri, että sen kanssa eläminen on raskasta kun tietää, ettei toinen halua lainkaan.

ap

 

[kepsis]

Noh, lapsi on niin iso vastuu ja velvollisuuksia on monia sen myötä, että ihan hyvä että on rehellinen kun ekan jälkeen ilmeisestikin tuntee että toinen olisi liian paljon hänelle, ainakin juuri nyt siltä tuntuu.

Parempi niin että ei vaan ala hommaan, kun kerta epäilyksiä hänellä siitä on.

Enkä kyllä oikeasti tajua sitä että raivostutaan siitä että joku kuviteltu lapsiluku ei täyty kun toisella muuttuu mieli. Ei niistä luvuista kannata kauheemmin tosissaan edes puhua ennenkuin se eka on tehty, onhan se nyt niin iso elämän mullistus ihmiselle jolla ei ole ollut yhtäkään lasta aiemmin alkaa puhumaan suurperheestä suorilteen.

Mutta niin, jos ei maltti riitä odotella että toisen mielipide mahdollisesti muuttuisi niin ei kai sitä voi lapsensaanti haluissaan sitten jäädä sen miehen kanssa.

Parempihan se on erota kuin katkeroitua tuommoisesta asiasta.

Itsehän olen kumppanin kanssa siksi kun rakastan, en sitä varten että hän lykkää minulle lapsia maailmaan liukuhihnalta.

Ja olen kiitollinen siitä että edes tämä yksi saatiin, vaikka koskaan en ole tahtomalla tahtonut useampaa lasta. Mutta siltä näyttänyt hieman että sitä toista ei tule vaikka haluisi. Joten niin, sitä osaa ehken arvostaa että ei ole lapsettomaksi kokonaan jäänyt, eikä ripustautua siihen että sitä suurperhettä ei koskaan tule.

 

[Ei ikinä]

Jos on luvannut kaksi lasta niin ei yhtäkkiä voi sanoakaan että en mä haluakaan. Jos on mieli muuttunut niin siitä pitää keskustella vaimon kanssa (tyyliin; mistäs jos sittenkin jäätäisiin tähän) eikä vain ilmoittaa että en muuten haluakaan enää.

Jos on ihan oikeasti täysin varma että ei halua missään nimessä enempää lapsia, niin mitä järkeä olisi alkaa keskustelemaan tyyliin "mitä jos ei tehtäisikään lisää"?! Sehän olisi valehtelua päin naamaa, kun kerran oma kanta on jo valmiiksi päätetty. Minua ainakin vituttaisi kahta kauheammin moinen "keskustelu" jossa vain herätetään turhia toiveita, paljon reilumpaa on sanoa suoraan että ei missään nimessä enempää.

Toki lapsiluvun päättäminen (suuremmaksi kuin 1) ennen ekankaan tekemistä on naiivia, koska ei sitä voi varmaksi tietää miltä lapsiperhe-elämä tuntuu ennen kuin sitä on elänyt. Mutta vielä typerämpää olisi pakottaa toinen tekemään lisää lapsia silloin, kun hänellä ON JO siitä kokemusta, ja kokemus on että ei missään nimessä tällaista lisää. Ja vain siksi, että toinen on naiiviudessaan "lupautunut" useampaan. Yhtä naiiviahan se on uskoa moisia lupauksia, eli vikaa molemmissa... Olisihan se paska paikka lapsellekin syntyä vanhemmalle, joka kokee vanhemmuuden itselleen negatiiviseksi asiaksi.

 

["tämä"]

En käsitä nykyajan suoraan sanottuna ITSEKKÄITÄ ihmisiä. en halua lapsia, on liian rankaan, ei ole omaa aikaa, väsyttää jne jne jne. Te olette aikuisia, Haloo!! Pitäisköhän jotenki muuten sitä elämää rauhoittaa?? Lapset kuuluu elämään, perheisiin, normaalin heterosuhteeseen. En käsitä... eikö merkkaa se, että lapsella on oikeus sisaruksiin, sinulla vanhuuden turvaaan? ja ei, lapsia ei tehdä vain sen takia, mutta se nyt vain on yksi osa elämää. Näin se menee. Perhearvojen puolesta Hep!

 

[Blue]

Jos on ihan oikeasti täysin varma että ei halua missään nimessä enempää lapsia, niin mitä järkeä olisi alkaa keskustelemaan tyyliin "mitä jos ei tehtäisikään lisää"?! Sehän olisi valehtelua päin naamaa, kun kerran oma kanta on jo valmiiksi päätetty. Minua ainakin vituttaisi kahta kauheammin moinen "keskustelu" jossa vain herätetään turhia toiveita, paljon reilumpaa on sanoa suoraan että ei missään nimessä enempää.

Toki lapsiluvun päättäminen (suuremmaksi kuin 1) ennen ekankaan tekemistä on naiivia, koska ei sitä voi varmaksi tietää miltä lapsiperhe-elämä tuntuu ennen kuin sitä on elänyt. Mutta vielä typerämpää olisi pakottaa toinen tekemään lisää lapsia silloin, kun hänellä ON JO siitä kokemusta, ja kokemus on että ei missään nimessä tällaista lisää. Ja vain siksi, että toinen on naiiviudessaan "lupautunut" useampaan. Yhtä naiiviahan se on uskoa moisia lupauksia, eli vikaa molemmissa... Olisihan se paska paikka lapsellekin syntyä vanhemmalle, joka kokee vanhemmuuden itselleen negatiiviseksi asiaksi.

Eipä ole eka kerta kun kuulen olevani naivi.

Varmasti ehkä olenkin. Onhan oma elämäni mennyt melko lailla siten miten olen sen suunnitellut, sopimuksineen kaikkineen. Mutta siitä huolimatta pidän mielipiteestäni kiinni.

 

[Ei ikinä]

Eipä ole eka kerta kun kuulen olevani naivi.

Varmasti ehkä olenkin. Onhan oma elämäni mennyt melko lailla siten miten olen sen suunnitellut, sopimuksineen kaikkineen. Mutta siitä huolimatta pidän mielipiteestäni kiinni.

Siitä että pitäisi valehdellä puolisolla että vielä on mahdollisuus tehdä lisää lapsia, kun on jo oikeasti päättänyt ettei enää ikinä yhtään lisää? Miksi ihmeessä?

 

[Ei ikinä]

Vai tarkoititko että siitä lapsiluvusta pitää pitää kiinni jos niin kerran on luvannut, vaikka itse tietäisi ettei kykene enää useampaa lasta handlaamaan? Siitäkin voi kysyä että miksi ihmeessä, miksi ihmisen joka ei halua lasta pitäisi sellainen tehdä, lapsihan siinä kärsii eniten .

 

[Blue]

Siitä että pitäisi valehdellä puolisolla että vielä on mahdollisuus tehdä lisää lapsia, kun on jo oikeasti päättänyt ettei enää ikinä yhtään lisää? Miksi ihmeessä?

Sitten ei alunperinkään pidä mennä mitään lupaamaan. Ap:n mieshän on tehnyt näin.

 

[yksikkö]

Mies ei siis ole lupaillut mitään raskausaikana tms. vaan olla yhdessä tuumin pohdittu, täydessä yhteisymmärryksessä yksilapsisena perheenä, että meille sopisi sellainen vähintään 4v ikäero. Näin siis viimeiset n. 2 vuotta ajateltu, mutta nyt mies onkin muuttanut kantaansa, eikä halua enää keikauttaa venettä, kun on päästy "mukavalle alueelle" esikoisen kanssa, joka täyttää kolme vuotta. Eli toisesta lapsesta on puhuttu silloin tällöin ja oltu sitä mieltä, että tietenkin jossain vaiheessa. Ja se jossain vaiheessa on ollut reilu neljä vuotta ikäeroa, jonka mies on kokenut hyväksi veljeensä. Mutta ei nyt sitten haluakaan toista lasta ollenkaan..

ap

ap

 

[Blue]

Vai tarkoititko että siitä lapsiluvusta pitää pitää kiinni jos niin kerran on luvannut, vaikka itse tietäisi ettei kykene enää useampaa lasta handlaamaan? Siitäkin voi kysyä että miksi ihmeessä, miksi ihmisen joka ei halua lasta pitäisi sellainen tehdä, lapsihan siinä kärsii eniten .

Sitä nimenomaan. Mulle on ainakin tärkeää se että olen mennyt yhteen miehen kanssa joka haluaa enemmän kuin yhden mutta vähemmän kuin viisi lasta.

Se on mielestäni osa sitä ennakkosuunnittelua jolla varmistellaan sitä ettei tule niitä yllätyksiä (tai oikeampi olisi sanoa että niitä yllätyksiä tulisi mahdollisimman vähän) jotka johtaa eroon.

 

[Ei ikinä]

Sitten ei alunperinkään pidä mennä mitään lupaamaan. Ap:n mieshän on tehnyt näin.

Jos miehen olisi pitänyt ymmärtää ettei voi luvata ennen kuin on kokenut, niin vaimon olisi pitänyt ymmärtää sama asia, toisinsanoen ettei moista lupausta välttämättä voi pitää.

Vika on siis yhtä suuri molemmissa.

Toisekseen, vaikka olisikin sitä mieltä että vain mies on tehnyt virheen, niin olisihan aika saakutin iso rangaistus joutua tekemättään tahtomattaan lapsia vain siksi, että on naiiviuttaan kuvitellut lapsiperhe-elämän helpommaksi. Ja yhä muistutan, että se LAPSIhan siinä kärsii eniten.

Sinun mielestäsi on siis oikein pakottaa ihminen tekemään lapsia, ja lapsi kärsimään siitä ettei toinen vanhempi häntä halunnut? Ja vain siksi, että se vanhempi teki joskus vuosia sitten virhearvion lupauksissaan? Sanotko sille lapselle, kun isi (tai vaikka äitikin) on hermoparantolassa / lähtenyt lätkimään / tehnyt itsemurhan / vähintäänkin koko ajan väsynyt ja vihainen ja ei osaa rakastaa lapsta, että "ihan oikein isille, se sentään lupasi tehdä xx lasta, siinäpä nyt kärsii ja siinäpä sinä elät isättömänä. Pitipähän sentään lupauksensa, nih!"???

Jos ei halua lasta, niin ainoa oikea ja vastuuntuntoinen ratkaisu ON OLLA TEKEMÄTTÄ LASTA.

 

[kepsis]

Sitten ei alunperinkään pidä mennä mitään lupaamaan. Ap:n mieshän on tehnyt näin.

Minusta ajatus siitä että jokainen meistä on erehtymätön tulevaisuuden suhteen on aika hupaisa. Ihan yhtä hyvin tämmöinen muutos voi tapahtua naiselle, ettei haluakkaan enää lapsia, ei se silti tarkoita sitä että naisen pitää alkaa tekemään lapsia vaikka enää ei haluakkaan.