Mies ei haluakaan vauvaa, otanko enää yhteyttä?

["Amanda"]

Tiipii kiitos mieltä lämmittävästä vastauksesta Ei nämä ongelmat ole mun mielestä vain siitä että miehellä no niin läheinen suhde äitiinsä. Ihana kun on läheiset välit, usea ystävkin on kyllä sanonut että sairaalloisen läheiset. Läheiset välit ei mua haitanneet, äitinsä ei pyrkinyt väliimme mielestäni mutta koin loukkaavana että minusta mies kertoili äidilleen tuollaisia asioita, itsestään ei. Ja baareilun riidan aikana, ivallisuuden, jatkuvan hoennan "etsin erilaisen", "mulle ois muitakin ottajia, et oo ainut nainen maailmassa johon tunnen vetoa".jne. Ja treffi-ilmoitukset, sanoin monta kertaa että älä vongu aina sen jlkeen takas kun tuntuu että oikeasti haluat muuta.
Miehellä oli parisuhteesta opittavaa paljon, useita lyhyitä suhteita takana, odotin turhaan että muuttuisi käytös. Oppi asioista vähän puhumaankin mutta ivallisuus oli niin inhottavaa. Menin lopuksi mukaan siihen, ilkeilin takaisin


Jos teen abortin, en todellakaan palaa tämän miehen kanssa yhteen. Jos pidän lapsen, harkitsen todella vakavasti. Ja pidän epätodennäköisenä. Minulla on lapsi ennestään, todella vaikea suhde oli ja olen lapsen kasvattanut yksin vauvaiästä asti, (muutaman kuukauden oli kun erosin). En epäile ettenkö pärjäisi lapsen kanssa, tukiverkostoa on täällä hyvin.

Mies on alusta asti meinannut, ettei tännepäin muuta, vaikka hällä ei ole lapsia, on siellä hyvä työ+omistusasunto, haluaa "pitää äidistään huolen" ja on suunnitellut elämänsä sinne, haluaa perustaa perheen ja on sinne valmiudet hankkinut. Minulla on samat jutut, omistusasunto, mahtava vakituinen työpaikka täällä, kaikki tukiverkosto täällä, lapselle pitäisi vaihtaa hoitopaikka+isäänsä välit pitenisi melko kohtuuttomaksi. Aiemmin harkitsin muuttoa, virkavapaata työstä ja sieltä työnhakua (tällä alalla ei vakityötä ihan helpolla saa), viimisiin kuukausiin ajatus tuntui kaukaiselta. Ja aloin miettiä että mitähän ongelmia toisi jos tekisin pätkätyötä. Mies tienaa hyvin mutta en olisi ajatellut että pätkätyöni ei olisi ollut ongelma.

 

["vieras"]

ma en kylla tuossa tilanteessa pitaisi lasta. ja sen jalkeen alkaisin etsimaan uutta kumppania.

 

["tiipii"]

Hmmh mikähän syy miehellä tuollaiseen ilkeilyyn on? Jotenkin kiukkuaa sinua kohtaan, ihan kuin iso uhmaikäinen, ei pahalla. Sinä olet varmaan hänelle tärkeä, kun noin koittaa loukata ja hän sinulle, kun on päässyt satuttamaan.

Tuosta anopista, juuri noin meilläkin meni, että mies kertoi hänelle minun osuuden riidoista, muttei omaansa. Siinähän näytin sitten todella vinksahtaneelta , ettei kyllä ihme, että vastustivat meidän suhdetta. Sittemmin anoppi sai tietää kaiken, kun kerroin. Mieheni jotenkin pelkää ja kunnioittaa liikaa äitiään.

Ikävää on, että olet tuossa tilanteessa, siis alkuraskaudessa, ilman miehen tukea. Vaikka tukiverkkoa olisi ympärillä, niin se tunnu samalta, kuin se jutun toinen osapuoli. Mutta korvaamaton hyvä tukiverkko on kyllä myöhemmin ja vaikuttaa siltä, että voisit kokonaisuudessaan pärjätä hyvin lapsen kanssa ilman tuota miestäkin.

Mutta ota/anna aikaa teille. Ei sitä tiedä kehittyykö suhteenne johonkin suuntaan. Hankalaahan se on irrottautua omasta paikastaan, työ, lapsen tutut ympyrät... ymmärrän, ettei huvita muuttaa. Miten tutustuitte toisiinne?

Ketään ei saisi tyrkyttää mihinkään ratkaisuihin abortin suhteen, mutta sinuna pitäisin lapsen.

 

["Amanda"]

treffipalstan kautta olemme menin tavanneet. Ihmettelen kun mies niin haaveili lapsesta, sitten jättää yksin asian kanssa. Ei ole kuulunut mitään, enkä ole ottanut yhteyttä.
Ensimmäinen raskaus oli todella vaikea, ilman silloisen miehen tukea, en haluais kokea samaa. Eli siitä traumat josta päässyt yli (väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, äpärän lapsi yms. kununtelua ja ryyppäämistä mieheltä jatkuvaa). Ennemmin odotan yksin kuin jos tilanne on taas tämä.
Ja todella luulin, että tämä mies kantaisi vastuun. En näköjään tuntenut ollenkaan. Olen yllättynyt viesteistään. Ja että ei saa mitään tukea. Toisaalta kun mietin niin en ole tukea muissakaan asioissa niin hältä saanut, empatiaa ainakaan.

Mies on ryyppäämässä nytkni (fb tästä kirjoitti). Aiemmin juuri puhuin että jos olen raskaana, hukuttaako sittenkin murheet viinaan. Ei oli vastaus. No toisaalta tilanne nyt on tämä mikä on ja ymmärrän.

Mies kyllä myönsi jo tekonsa vääräksi, mutta mitä järkeä jos mikään ei muutu? Äitinsä ei ole ainoa jolle hän on minusta juoruillut ja itseään pitää viattomana. Suhde ei ollut terve. Mies ei halunnut tehdä kompromisseja. Juuri kun on vaikeinta niin tuntuu että haluaa loukata eniten.



En tiedä mistä ilkeilyt. On puhuttu niistäkin mutta ei ole muuttunut.

 

["Amanda"]

Ja toisaaltapa olen tullut tulokseen, että miehellä biologinen kello tikittää kun ei lapsia ole vielä ja ikää on. Kunnon parisuhdetta ole vuosikausiin ollut. Kun en suostu kaiken tekojen jälkeen muuttamaan sinne ja ottamaan riskiä onnistuisiko tällainen (mielestäni ei) suhde, hän jättää minut kantamaan vastuun asioista yksin. Lapsen haluaminen on hällä ollut kovasti pinnalla, siksi en olisi voinut koskaan kuvitellakaan että hän suhtauttu asiaan näin:/ Tuntuu, että yrittääkö sillä saada minua ohjailtua, kiristää, kuten treffi-ilmoituksillakin. Olen saanut niin tarpeekseni, olen ajatellut että hänen on aika nyt etsiä se "parempi nainen".Ja tehköön lapsen sitten jos joku tuollaisen kanssa lapsen tahtoo

 

[kfkfkf]

No on miehellä velvoite tunnustaa lapsi omakseen, PAKKO. Verikokeilla jos ei muuten.

Mies nyt vaan ei pääse kuin koira veräjästä. Tavata ei oo pakko mut tunnustaa on

 

["pöppö"]

Kuulostaa siltä, että miehellä on äärettömän huono itsetunto ja jonkinsortin persoonallisuushäiriö. Epätasapainoinen tyyppi kertakaikkiaan. Vaikea tilanne sinulla Tuossa tilanteessa vois kuvitella, että tekipä miten päin tahansa, niin mies aiheuttaa jonkinlaista hämminkiä. Ajattelitko siis, että jos päätät pitää lapsen, niin et mahdollisesti edes kertoisi miehelle lapsen olemassaolosta? Se olis kyllä aika raskas taakka sekä sulle että tulevalle lapselle. Toisaalta jos pidät lapsen ja kerrot miehelle, olet häneen sidoksissa lapsen kautta lopun elämääsi. Jos taas päädyt aborttiin.... En tiedä, periaatteessa kannatan sitä, että isälläkin olisi sanansa sanottavana tuohon asiaan. Parempi tietenkin, jos mies olisi täysjärkinen ja asioista voisi keskustella niinkuin aikuiset... Huhhuh, hankalaa.

 

[Blue]

Enmissään nimessä jatkaisi suhdetta. Ilmoittaisin miehelle jos pitäisin lapsen. Ilmoittaisin vain, en odottaisi että haluaisi olla tekemisissä lapsen kanssa. Jos haluaa niin sitten jo raskausaikana lastenvalvojalle että heti saadaan asiat selviksi paperille minkälainen isä haluaa olla. Muuten en olisi missään tekemisissä.

 

["hilda"]

minusta tuo mies kuulostaa niin hirveältä,että on erittäin ikävää että olet edes seurustellut hänen kanssaan! lemppaa tollanen ukk olopullisesti. ja hei sitä miestähän ei kiinnosta lapset sun kanssa,niin minusta sä vaan katkaset kaikenyhteydenpidon toohn ukkoon. ja nautit vauvastasi!

et sä tartte tollasta tunnekylmää ihmistä,sä löydät paremman

 

["pöppö"]

Joo samaa mieltä muiden kanssa tietty siitä, että parisuhdetta tollaseen ei kannata jatkaa. Sellainenkin reaktio on mahdollinen, että mies yrittää olla mielin kielin että pitäisit vauvan (jos sellaisesta kuitenkin oli haaveillut) ja muuttaisit miehen luo (suuttui kun et suostunut hyppäämään sinne heti kun mies käski)... Alku voi mennä hyvin, ennenkuin helvetti taas repiää Pysy lujana, voimia!

 

["Amanda"]

Laitoin miehelle eilen viestiä baariin, että onpas kiva kun ryyppäät ja jätit mut kantamaan vastuun yksin. Sanoin että teen päätöksen yksin, tahtooko kuulla niistä enempää. Tyhmäähän se on aikuiselle miehelle baariin laittaa viestiä, olis pitänyt antaa juhlia rauhassa Kun kerran haluaa.

Mies vastaili parin tunnin päästä, että oikeastikko oot raskaana? Jos voin olla sun mies vielä niin lähden täältä heti kotiin. Olen nukkunut, oli laitellut että lopetetaan nämä riidat ja unohdetaan kaikki ja olisi kiva saada lapsi taloon kun lapsesta haaveillut jne. Ja "rakastan sua vieläkin enkä voi ketään muuta enää ottaa sua korvaamaan".

Tuntuu ettei hän tajua missä mennään, miten on loukannut ja että olen huomannut ettei mikään muutu. Hän ei halunnut korjata esim. äidilleen asioita, nyt sitten viestissä mainitsee että on äidin kanssa käynyt syömässä, äitikin kysellyt onko minusta kuulunut mitään. Ja äidilitä terveisiä. Ja mä oon pihalla enkä ole vastannut mitään. Ja mies yritti soittaa, en vastannut, kolmanteen puheluun sanoin että illalla soitellaan jos on voimia puhua.

En jaksaisi ilkeää käytöstä riitojen aikana, muuten käytös on aika ok. Ja mies vakuuttelee että hällä hyvä itsetunto (minunkaan mielestä ei, näyttää päällepäin että olisi) ja mulla huono itsetunto. Itsetunto on mulla ihan terve, vaikka arvot miehen kanssa erilaiset.
Ja treffipalstailmotuksia on ollut vain riitojen aikana, mutta useita. Niin että jompi kumpi sanoo että tästä ei tule mitään ja samantien treffi-ilmoitus.
Lisäksi keväällä oli exän kanssa menossa kahville ja puhui mun asioita exälle. Tämä asia on sovittu mutta hiertäähän se vähän.

 

["mie"]

Soittaisin ja kertoisin olevani raskaana. Puhelimessa en jäisi jankkaamaan asioista vaan sanoisin että jos hän haluaa jutella asioista , sopia jne. hän saa tulla käymään luonasi .
Sitten jäisin odottelemaan jos ukosta ei kuulu mitään niin sit se on siinä . Myöskään tekstareiden välityksellä en keskusteluja hoitaisi vastaisin vaan että tervetuloa keskustelemaan mun luo.

 

["Maarit"]

Mä en ymmärrä näitä naisia, joiden mielestä isällä ei ole oikeutta edes tietää lapsestaan, jos hän ei a) tule äidin kanssa toimeen ja hypi tämän pillin mukaan ja b) ole heti seitsemännessä taivaassa, kun kuulee vauvauutisesta (varsinkin silloin, jos vauva vielä on tulossa huonoon suhteeseen/yhdenillanjutusta).

Totta hitossa kerrot miehelle. Varsinkin siis silloin, jos pidät lapsen. Kyllä hänellä on oikeus tietää omasta lapsestaan. Mutta jos suhteenne on riitaisa ja pelkäät miehen painostavan aborttiin, niin siinä kohtaa kerrot vasta, kun viikkoja on 12+ ja abortin teko ns. myöhäistä.

Lapsella on oikeus isään syntymästään saakka, joten en ymmärrä naisia, jotka sen oikeuden tarkoituksella eväävät ilman kunnon syytä. Ja kunnollinen syy olisi jokin sellainen, mikä vaarantaisi lapsen henkisen tai fyysisen terveyden tms.

komppi ja peesi.