mies haluaa että laitettaisiin poika päiväkotiin..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja auts
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En laittaisi noin pientä, äidin ja isin seura riittäköön.
Meillä 2,5-vuotias aloitti seurakunnan kerhon aikoinaan, se oli jo hyvä ikä meidän tytölle. Silloin kaipasikin jo leikkikavereita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja Greippi:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja Q-kuppi:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Älä turhaan pode huona omatuntoa. Suurin osa lapsista tässä maassa menee kokopäiväiseen hoitoon äidin vanhempainloman loputtua. Eli alle 1-vuotiaina. Ennen mentiin hoitoon vieläkin nuorempina ja ihan täysipäisiä suurin osa meistä on.

Onko se muka noin...eikös suurin osa äideistä ole hoitovapaalla edes jonkin aikaa?

Kyllä suurin osa lapsista menee päivähoitoon ollessaan alle 1-vuotiaita.

Mihin perustat väitteesi?

Googlettamalla löytyy tilastoja.

No netistä nyt löytyy mitä vaan...
Minä taas muistan ihmetelleeni jossain vaiheessa tilastoja, joiden mukaan vain hyvin harva lapsi on ylipäänsä hoidossa alle 3-vuotiaana, kun minusta melkein kaikki ovat sitä jostain 1,5 vuodesta eteenpäin. Mutta ei alle 1-vuotiaana kuitenkaan.
 
Meille syntyy kesällä toinen ekan lapsen ollessa 2-vuotias. Itse en ole harkinnutkaan ekan laittamista hoitoon. Kotona ajattelin pitää ekan neljän vanhaan saakka ja sitten menee kumpikin lapsi yhtäaikaa. Mulle on itsestään selvää hoitaa kotona, kun kerran kotona olen pienemmänkin kanssa. Käydään kerhoissa, puistoissa ja muutenkin tulee noita sosiaalisia suhteita lähipiiristä. Mun mielestä se on ihan riittävästi pienelle lapselle. Toki pääsisi helpolla, kun laittais hoitoon. Oma hommansa kuitenkin juosta noissa kerhoissa ja vastaavissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja huppaloora:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja huppaloora:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
No onhans se kivaa olla pakollinen paha, jolta vaaditaan paljon sitten kun vauva syntyy. Vauva on ihailtu, pieni ja suloinen, uhmakas parivuotias ei niinkään. Lapsi tarvitsee erityishuomiota, jotakin "omaa". Tuo hoito voisi olla sellainen juttu.
Onhan se ajatttelumalli tuokin -tosin kertoo kirjoittajasta paljon. Omalla asenteellaan vanhemmat vaikuttavat siihen millaiseksi lapsi oman asemansa perheessä kokee.. Voipa se pieni lapsi kokea hoitoon laittamisen niinkin että hänet sysätään pois kun tulee uusi lapsi ja hän ei enään olekaan tärkeä... Ei hoitajan antama huomio ja huolenpito koskaan korvaa vanhempien antamaa..

Kyllä se vika sieltä päästä löytyy, kun lähdet tekemään muutaman rivin perusteella johtopäätöksiä ihmisestä, josta et todellakaan voi tehdä mitään. Taisin osua arkaan paikkaan kommenteillani.


Mitä helvettiä sinäkin luulet minusta tietäväsi?! Pää kiinni, idiootti!
Tämän kommentin jälkeen on entistä helpompi todeta että kummalla meistä on ajatusmaailma vinksallaan.. (pieni vinkki -minulla ei...)
:whistle:
Mikäli olet sitä mieltä että lapselle on aina automaattisesti parasta siirtyä hoitoon silloin kun hän on alle 3-vuotias ja perheeseen on tulossa uusi lapsi niin olet väärässä. Joissakin tapauksissa voi näin olla mutta yleisesti ottaen lapsen paras paikka on koti. Päivähoidon tehtävä ei ole kasvattaa lasta vaan toimia tukena lasten kasvatuksessa. Mikäli aina uuden lapsen syntyessä laitetaan vanhempi sisarus hoitoon siksi että koetaan että ei tule olemaan riittävästi aikaa vanhemmalle lapselle vaan pelkästään uudelle tulokkaalle niin kannattaa miettiä miten lapsi sen kokee. Tuntuuko se lapsesta mahdollisesti "omalta jutulta" vai kenties pelottavaltakin kokemukselta. Ap:n tapauksessa on kyse vielä niin pienestä lapsesta että hän ei osaa eritellä kokemuksiaan eikä pukea sanoiksi sitä miltä tuntuu. Voi olla mukavaa käydä kerhossa mutta siinä onkin yleensä sitten oma tuttu vanhempi mukana -hoidossa käyminen (vaikka kyse olisikin vain muutamasta tunnista) voikin olla aivan erilainen kokemus. Toisekseen jos perheessä on molemmat vanhemmat niin toisen hoitaessa vauvaa voi toinen huomioida vanhempaa sisarusta -eikä tee pahaa vaikka lapsi oppii senkin että hän ei ole ainoa huomioonotettava perheessä. Mutta toki, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä -täytyy vain osata hyväksyä sekin että se mielipide voi olla toisen mielestä väärä. Toisen idiootiksi haukkuminen ja käsky olla hiljaa osoittaa aika hyvin sen että kuinka hyvin on valmis sietämään toisenlaista näkökulmaa -voisin jopa väittää että se osoittaa myös sen että kenen arkaan paikkaan kommenttini ovat osuneet.
=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nalletar:
Meille syntyy kesällä toinen ekan lapsen ollessa 2-vuotias. Itse en ole harkinnutkaan ekan laittamista hoitoon. Kotona ajattelin pitää ekan neljän vanhaan saakka ja sitten menee kumpikin lapsi yhtäaikaa. Mulle on itsestään selvää hoitaa kotona, kun kerran kotona olen pienemmänkin kanssa. Käydään kerhoissa, puistoissa ja muutenkin tulee noita sosiaalisia suhteita lähipiiristä. Mun mielestä se on ihan riittävästi pienelle lapselle. Toki pääsisi helpolla, kun laittais hoitoon. Oma hommansa kuitenkin juosta noissa kerhoissa ja vastaavissa.

Kuin meiltä, paitsi että vanhempi on syksyllä sen 4 ja pieni 2 ja menevät siis vasta sit hoitoon. En näkis mitään syytä laittaa lasta virikepaikalle, jos äidillä on kaikki ns. kotona, eli pystyy itsekin hoitamaan lastaan ja järjestämään normaalia arkitoimintaa kotona. Me ei edes juuri käydä puistoissa tai kerhoissa, mutta ihan sosiaalisia noista veljeksistä on tullut. Tosin esikoinen alotti 3v seurakunnan kerhon. En oo veljen syntymän jälkeen ollut lainkaan huolissani esikoisen leikkiseuran puutteesta, koska veljekset on niin hyvää pataa keskenään ja leikkivät ja pelmuuvat kotona sydämensä kyllyydestä.

Meillä tuskin ees ottasivat millekään virikepaikalle lasta, kun on jonot muutenkin hoitoon. Päiväkotiin ne, jotka sitä oikeasti tarttevat. 1-vuotias ei tartte vielä sellasta virikettä. Sanotaan, että vasta 3-vuotias jo kaipais enemmän sitä leikkiseuraa ja itsekin olen tämän omasta lapsesta todennut. Alle 3v pärjäs loistavasti kotona.
 
Riippuu lapsesta. Mun 2-v on nauttinut muiden lasten seurasta jo kauan ja osan muksut kaipaa toisia lapsia vasta yli kolmevuotiaana. Joo ja päivähoidossahan se on.

Esim meillä oli vieraita eilen. Muksuni leikki onnessaan vähän yli kolmevuotiaan ja muiden aikuisten kanssa (hiekkaleikkejä, pallopelejä, jne). Meillä oli yksi vähän vanhempi 2v, joka meni kaikkialle muualle, siis mieluiten yksin. Eli lapsia on erilaisia.

Jos sua hirvittää jättää lapsi ilman vanhempia, niin mites olisi kerhot tai avoin päiväkoti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nalletar:
Käydään kerhoissa, puistoissa ja muutenkin tulee noita sosiaalisia suhteita lähipiiristä. Mun mielestä se on ihan riittävästi pienelle lapselle. Toki pääsisi helpolla, kun laittais hoitoon. Oma hommansa kuitenkin juosta noissa kerhoissa ja vastaavissa.

Meillä päin ei ole kerhoja vaan kaikki on 20km päässä. Ajokorttia ja autoakaan ei ole. Olen seurannut leikkipuistossa, kun päästään joka toinen viikko isompaan puistoon, että muut 2v ottaa kontaktia muihin lapsiin. Meidän tyttö hakeutuu vain toisten aikuisten seuraan. Aion laittaa tytön virikehoitoon 1pv/viikko. Meille tulee toinen lapsi ensi kuussa ja elokuussa tyttö aloittaa virikehoidossa. Kenelläkään ystävällä ei ole lapsia ja ja täälläpäin ei muutenkaan ole pieniä lapsia. Sukulaisia nähdään kerran kuussa. Lapsi alkaa huutamaan kun näkee serkkujaan. Menee noin puoli tuntia että uskaltaa aikuisten sylistä lattialle missä on muitakin lapsia. Aikuisia tyttö ei vierasta. Minusta virikehoito on hyvä asia ja lapsi saa omanikäistä seuraa ja tottuu muihinkin lapsiin. Päiväkodissa on myös erilaisia mahdollisuuksia leikkimiseen ja askerteluun kuin pienessä kaksiossamme.
 
Mä en ymmärrä näitä palstapsykologeja jotka lataa tänne "faktatietoa" sen mukaan mitä ne lukee jostain kasvatusoppaista tai googlettaa netistä. Lapset on YKSILÖITÄ eikä kaikkien tarpeet ja tunteet kehity samaan aikaan. Kuka teille on kertonut faktana sen että alle 3-vuotiaat on pidettävä kotihoidossa? Kyllä mä ainakin tunnen oman lapseni sen verran hyvin että voin sanoa että tyttö viihtyy päiväkodissa ja jää sinne aina mielellään. Nauttii myös muiden lasten seurasta ja niistä päiväkodin virikkeistä mitkä on erilaisia kun kotona. Vaikka onkin vasta 2-vuotias. Jos ei viihtyisi, mä lopettaisin osa-aikatyöt ja jäisin takaisin kotiin.
Ehkä kannattais opetella tuntemaan oman lapsensa tunteet ja tarpeet eikä lukea liikaa nettisivuja ja kasvatusoppaita..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Drama queen:
Mä en ymmärrä näitä palstapsykologeja jotka lataa tänne "faktatietoa" sen mukaan mitä ne lukee jostain kasvatusoppaista tai googlettaa netistä. Lapset on YKSILÖITÄ eikä kaikkien tarpeet ja tunteet kehity samaan aikaan. Kuka teille on kertonut faktana sen että alle 3-vuotiaat on pidettävä kotihoidossa? Kyllä mä ainakin tunnen oman lapseni sen verran hyvin että voin sanoa että tyttö viihtyy päiväkodissa ja jää sinne aina mielellään. Nauttii myös muiden lasten seurasta ja niistä päiväkodin virikkeistä mitkä on erilaisia kun kotona. Vaikka onkin vasta 2-vuotias. Jos ei viihtyisi, mä lopettaisin osa-aikatyöt ja jäisin takaisin kotiin.
Ehkä kannattais opetella tuntemaan oman lapsensa tunteet ja tarpeet eikä lukea liikaa nettisivuja ja kasvatusoppaita..
Oma käsitykseni asioista on muotoutunut aika pitkälti saamani koulutuksen ja alalta kertyneen työkokemuksen mukaan. Omat lapset ovat sitten antaneet "viime silauksen". Lapset ovat yksilöitä -kuitenkin kehityskaari kutakuinkin samanlainen. Päiväkodin "virikkeet" ovat kutakuinkin kaikki samoja joita jokainen voi lapselleen halutessaan kotona tarjota -ikätovereita ja aikuisia on enemmän kuin kotona mutta siinäpä aika pitkälti ero. Osa näkee parhaaksi hoitaa lapsensa kotona -osa pitää päivähoidon tarjoamaa vaihtoehtoa jostain syystä parempana (enkä puhu siitä että töiden takia hankitaan lapselle hoitopaikka). Tosiasia on kuitenkin se kotoa ne eväät elämään saadaan. Päivähoito on kehitetty tukemaan vanhempia kasvatustehtävässä ja tarjoamaan mahdollisuuden työntekoon, opiskeluun jne. Päivähoito ei tarjoa lapselle mitään niin ihmeellisiä elämyksiä että lapsi on sinne väkisin pistettävä jos vanhemmalla on mahdollisuudet ja edellytykset hoitaa pientä lasta kotona.Lapsi ei yleensä kotihoidossa menetä mitään mutta vanhempi voi menettää paljon laittaessaan lapsen hoitoon "ihan vain siksi että kun kaikki muutkin näin tekevät". Mutta edelleen -nämä ovat vain omia mielipiteitäni.


=)
 
Mun mielestä vähän yli 1-vuotiasta on turha laittaa "virikekerhoon".

Sen sijaan olen sitä mieltä, että jo vajaan kolme vuotiaan ja siitä ylöspäin on hyvä olla välillä jossain muuallakin hoidossa kuin äitinsä helmoissa. Minä ainakin haluan antaa sen viestin lapsilleni, että kodin ulkopuolellakin on turvallista (ei kamalaa ja pelottavaa) ja sielläkin on ihmisiä, jotka pitävät heistä hyvää huolta. Se tekee myös lapsen itsetunnolle hyvää kun huomaa, että selviääkin ihan mainiosti uusista tilanteista ja tulee toimeen muiden lasten kanssa ilman, että oma äiti tai isä on jatkuvasti "ohjaamassa" leikkiä ja pitämässä lapsensa puolta.

Kotonaolevien (isompien) lasten sosiaaliset kontaktit jäävät nykyään valitettavasti aika vähäisiksi useimmilla pitkään kotona olevilla. Samoin lapsen hoitoonmeno on usein kovempi paikka vanhemmille kuin se ehkä sille lapselle onkaan. Siten vanhemmat siirtävät huomaamattaan lapselle ihmisarkuuden ja arkuuden uusia tilanteita kohtaan. Usein lapset suhtautuvat uusiin asioihin samoin kuin vanhempansa, niin tässäkin.

Koti on toki lapsen tärkein kasvatuspaikka ja mikään hoitopaikka ei voi ikinä sitä paikkaa ottaa. Minun mielestäni päivähoito tai "virikekerho" on kuitenkin hyvä täydennys hyville kotioloille opettamaan lapselle sosiaalisia taitoja. Suomessa vain on vieläkin pinnalla käsitys, että parasta olisi pitää lapsi kotona mahdollisimman pitkään. Epäsosialistamisen taito osataan, muttei sosialistamisen taitoa, joka musta on kuitenkin tärkeää. Itse haluan lapselleni vähemmän kivisen tien sosiaalisten taitojen oppimisen saralla eikä niitäkään opi kuin harjoittelemalla...
 
ketjussa sekoittuu pari asiaa/väitellään 2 ihan eri asiasta. on toki ok laittaa pienikin lapsi hoitoon, jos vanhemmat ovat töissä, vaikka vain osa-aikatöissäkin. mutta sitä en ymmärrä(eivätkä työkaverinikaan) että pienet lapset laitetaan "hupipaikalle" päiväkotiin... ehkä noin 3v voisi olla raja, jos nyt haluaa ajatella että minkä ikäinen lapsi tarvitsee jotain virikkeitä. kaikki saavat kuitenkin virikkeitä eskarissa ja sitten koulussa ja sosiaalistunut tässä ollaan itse kukin vaikka ei varmasti olla oltu missään virikehoidossa päiväkodissa lapsena... itse työskentelen tällä hetkellä alle 3v ryhmässä. nuorimmat eivät leiki toisten lasten kanssa vaan touhuavat itsekseen tai "taistelevat" aikuisten huomiosta keskenään.. heille riittäisi kotihoito, jos siis kotiolot ovat kunnossa. jos taas ei ole, onkin kyse jo ihan muusta asiasta. ja vielä se, että jos kovin arka lapsi on kerran viikossa virikehoidossa, menee aika kauan ennen kuin hän alkaa nauttia päivästään päiväkodissa. kun hoitopäivien välissä on viikko, hän ehtii unohtaa edellisen kerran ja itku yms on edessä seuraavalla kerralla ja tämä todennäköisesti kestää aika kauan. täällä meidän kaupungissa on kyllä niin pitkät jonot hoitopaikkoihin, että kovin helposti ei virikehoito noin pienelle edes järjestyisi.
 
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ihan persiistä. Siis meidän yhteiskunta ei kestä sitä, että lapset pannaan sikakalliille virikepaikalle päiväkotiin, se on täysin moraalitonta ja ihan turhaa. Jos olet kotona, ei lapset ole julkisilla varoilla maksetuissa hoidoissa, piste. Ei poikkeuksia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja auts:
joo siis on 1v3kk.. emmäkä ihan vielä haluaisi varsinkaan kun en ole töihin vielä lähdössä kun vauva pitäisi syntyä syyskussa.. ja paikkakin varmaan saataisi vasta loppuvuodesta niin poika varmaan ajattelisi että heti se ajettiin pois kotoota kun vauva syntyi :'( :ashamed: millä saan taottua miehen päähän että vielä liian aikaista kun itekki olen sitä mieltä
Ei se päiväkoti tuon ikäiselle mitään "virikettä" ole !!! Kerho reilu parivuotiaana on paljon parempi vaihtoehto, ja on "kerhomainen". Päiväkodissa on kuitenkin se rytmi aikasesta aamusta myöhään iltapäivään toisilla, osapäiväinen jää jostain aina paitsi, eli päiväkoti mielestäni palvelee ehdottomasti parhaiten kokopäiväistä.
Ja kaikenlisäksi noin pienelle noin lyhyt aika PÄIVÄKODISSA on mielestäni ihan liian rankkaa. Mun esikoinen oli vuoden ikäinen kun aloitti päiväkodissa osapäiväisenä mun töiden takia. Hoitajatkin oli sitä mieltä ettei siitä paljon iloa ollu pojalle, ei pääse päiväkotimaailmaan sisälle kun oli niin vähän aikaa aina. Minä kun silloin ajattelin että poika saa leikkikavereita. Nyt sen tajuaa kun on kolme lasta, että kyllä se reilu vuosikas on vielä pieni.
 
Ja tätä ketjua lukiessa tulee huono omatunto kun en ole tuota meidän 3v 7kk vanhaa likkaa raaskinu hoitoon laittaa vaan koko ikänsä ollu kotona. :ashamed: Pihalla ei juurikaan kavereita, käy kerran viikossa kerhossa yms. toimintaa järjestetään kyllä.

Mutta minunkaan mielestä reilu vuoden ikäinen ei vielä nauti päivähoidosta. Ja työni puolesta olen huomannut että himpun verran alle vuoden vanhan on helpompi sopeutua hoitoon kuin himpun verran yli ;) Ennen kuin sitte on jo selkeästi isompi lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päiväkodin täti:
ketjussa sekoittuu pari asiaa/väitellään 2 ihan eri asiasta. on toki ok laittaa pienikin lapsi hoitoon, jos vanhemmat ovat töissä, vaikka vain osa-aikatöissäkin. mutta sitä en ymmärrä(eivätkä työkaverinikaan) että pienet lapset laitetaan "hupipaikalle" päiväkotiin... ehkä noin 3v voisi olla raja, jos nyt haluaa ajatella että minkä ikäinen lapsi tarvitsee jotain virikkeitä. kaikki saavat kuitenkin virikkeitä eskarissa ja sitten koulussa ja sosiaalistunut tässä ollaan itse kukin vaikka ei varmasti olla oltu missään virikehoidossa päiväkodissa lapsena... itse työskentelen tällä hetkellä alle 3v ryhmässä. nuorimmat eivät leiki toisten lasten kanssa vaan touhuavat itsekseen tai "taistelevat" aikuisten huomiosta keskenään.. heille riittäisi kotihoito, jos siis kotiolot ovat kunnossa. jos taas ei ole, onkin kyse jo ihan muusta asiasta. ja vielä se, että jos kovin arka lapsi on kerran viikossa virikehoidossa, menee aika kauan ennen kuin hän alkaa nauttia päivästään päiväkodissa. kun hoitopäivien välissä on viikko, hän ehtii unohtaa edellisen kerran ja itku yms on edessä seuraavalla kerralla ja tämä todennäköisesti kestää aika kauan. täällä meidän kaupungissa on kyllä niin pitkät jonot hoitopaikkoihin, että kovin helposti ei virikehoito noin pienelle edes järjestyisi.

samaa ajoin takaa minäkin...hullua ajatella, että yksi vee tarvii päiväkotivirikettä, sitä se ei todellakaan ole tuon ikäiselle.


 
Alkuperäinen kirjoittaja auts:
joo siis on 1v3kk.. emmäkä ihan vielä haluaisi varsinkaan kun en ole töihin vielä lähdössä kun vauva pitäisi syntyä syyskussa.. ja paikkakin varmaan saataisi vasta loppuvuodesta niin poika varmaan ajattelisi että heti se ajettiin pois kotoota kun vauva syntyi :'( :ashamed: millä saan taottua miehen päähän että vielä liian aikaista kun itekki olen sitä mieltä

kyllä lapsen ton ikäsenä on paras olla kotona eikä todellakaan päiväkodissa.
kyllä ne kerhot riittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huppaloora:
Alkuperäinen kirjoittaja Drama queen:
Mä en ymmärrä näitä palstapsykologeja jotka lataa tänne "faktatietoa" sen mukaan mitä ne lukee jostain kasvatusoppaista tai googlettaa netistä. Lapset on YKSILÖITÄ eikä kaikkien tarpeet ja tunteet kehity samaan aikaan. Kuka teille on kertonut faktana sen että alle 3-vuotiaat on pidettävä kotihoidossa? Kyllä mä ainakin tunnen oman lapseni sen verran hyvin että voin sanoa että tyttö viihtyy päiväkodissa ja jää sinne aina mielellään. Nauttii myös muiden lasten seurasta ja niistä päiväkodin virikkeistä mitkä on erilaisia kun kotona. Vaikka onkin vasta 2-vuotias. Jos ei viihtyisi, mä lopettaisin osa-aikatyöt ja jäisin takaisin kotiin.
Ehkä kannattais opetella tuntemaan oman lapsensa tunteet ja tarpeet eikä lukea liikaa nettisivuja ja kasvatusoppaita..
Oma käsitykseni asioista on muotoutunut aika pitkälti saamani koulutuksen ja alalta kertyneen työkokemuksen mukaan. Omat lapset ovat sitten antaneet "viime silauksen". Lapset ovat yksilöitä -kuitenkin kehityskaari kutakuinkin samanlainen. Päiväkodin "virikkeet" ovat kutakuinkin kaikki samoja joita jokainen voi lapselleen halutessaan kotona tarjota -ikätovereita ja aikuisia on enemmän kuin kotona mutta siinäpä aika pitkälti ero. Osa näkee parhaaksi hoitaa lapsensa kotona -osa pitää päivähoidon tarjoamaa vaihtoehtoa jostain syystä parempana (enkä puhu siitä että töiden takia hankitaan lapselle hoitopaikka). Tosiasia on kuitenkin se kotoa ne eväät elämään saadaan. Päivähoito on kehitetty tukemaan vanhempia kasvatustehtävässä ja tarjoamaan mahdollisuuden työntekoon, opiskeluun jne. Päivähoito ei tarjoa lapselle mitään niin ihmeellisiä elämyksiä että lapsi on sinne väkisin pistettävä jos vanhemmalla on mahdollisuudet ja edellytykset hoitaa pientä lasta kotona.Lapsi ei yleensä kotihoidossa menetä mitään mutta vanhempi voi menettää paljon laittaessaan lapsen hoitoon "ihan vain siksi että kun kaikki muutkin näin tekevät". Mutta edelleen -nämä ovat vain omia mielipiteitäni.


=)

voin peesailla tätä täysin, oman koulutuksen ja pitkän työkokemuksen antamalla tiedolla ja taidolla.
oli sitten kuinka yksilö tahansa ei tuonikäinen tarvi virike paikkaa vaan äidin läsnäolon jne jne mitä tuossa nyt jo lukikin =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja auts:
Alkuperäinen kirjoittaja Liinastina:
Älkää nyt ihmeessä laittako. Kyllä niissä laitoksissa ehtii myöhemminkin olla.Ei kai se mies ihan ehdoton ole tuossa asiassa ?

ei ihan ehdoton, mutta kuitneki haluaa asiasta keskustella

Älä turhaan pode huona omatuntoa. Suurin osa lapsista tässä maassa menee kokopäiväiseen hoitoon äidin vanhempainloman loputtua. Eli alle 1-vuotiaina. Ennen mentiin hoitoon vieläkin nuorempina ja ihan täysipäisiä suurin osa meistä on.

No ei tosiaan mene suurin osa hoitoon 1-vuotiaana! Suurin osa lapsista hoidetaan (onneksi) kotona noin 3-vuotiaaksi!!
 
Pidä ihmeessä lapsi kotona, jos kerran itse tunnet, että se on oikein! Ei meillekään tullut edes mieleen, että olisi viety vajaa 2-vuotias hoitoon, kun toinen syntyi. Totta ihmeessä sen ikäinen viihtyy oikein hyvin kotona ja vaikka kerhossa tai leikkipuistossa silloin tällöin äidin ja vauvan kanssa, ei todellakaan tarvitse jättää yksin mihinkään päiväkotiin!

Juttele vielä miehesi kanssa, minusta sinulla oma sydän ihan oikein sanoo, että pienen lapsen on hyvä olla kotona vanhempien ja sisarusten kanssa.
 
Itse en edes harkitsisi, että laittaisin noin pienen lapsen virikepaikalle päiväkotiin! Eihän kaksivuotias tarvitse mitään päiväkodin virikkeitä. Vasta noin kolmivuotiaana lapsen kehitys on sillä tasolla, että he alkavat leikkimään ryhmässä. Kolmeen ikävuoteen asti lapsen ensisijaisen leikkiympäristön muodostaa oma perhe.

Ja varsinkin jos perheeseen on tulossa toinen lapsi, ei virikepaikalla ole mitään järkeä. Voi, kuinka hylätyksi tämä (vanhempi) pieni lapsi tunteekaan itsensä kun äiti vie hänet hoitoon ja jää uuden vauvan kanssa kaksin kotiin. Se taas aiheuttaa kotona ollessa turhaa mustasukkaisuutta.

Ei pari vuotiaan lapsen tarvitse oppia sosiaaliseksi. Sosiaalinenoppiminen tulee vasta sitten vanhemmalla iällä. Lapsi oppii aivan hyvin sosiaaliseksi vaikka hän menisi ensimmäisen kerran hoitoon vasta esikoulussa.
 
En laittaisi virikkeiden tai toisten lasten vuoksi. Päiväkodissa on pienten ryhmässä liikaa lapsia ja liian vähän hoitajia, paljon melua. Ei ihmisen ole mikään pakko olla samanikäisten ihmisten kanssa. Lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin, toinen tykkää olla nuorempien, toinen vanhempien kanssa, toinen itsekseen. Nykyään on muotia tuo sosiaalistaminen, ja koskaan ei ole lapset olleet yhtä pieninä ja yhtä paljon hoidossa kuin nykyään, ja koskaan ei ole ihmiset olleet yhtä röyhkeitä kuin nykyään. Hoidossa oppii toki syrjimään ja pitämään puolensa, ei muuta.

ainoa syy, jonka vuoksi harkitsisin hoitoa, on äidin oma jaksaminen. Lastenhoito on raskasta työtä, ja jos muutama tunti pari kertaa viikossa antaa äidille pienen hengähdystauon, ja äiti jaksaa näin paremmin, silloin hoito on hyödyksi sekä lapselle että koko perheelle.
Huonoa omaatuntoa ei tarvitse tuntea. Miksi olisit sen huonompi, kuin äiti, joka menee töihin ja laittaa lapsensa 8 tunniksi hoitoon, saadakseen rahaa, taulutelevisioita, kännyköitä, kampaajaa ym? Tai äiti, joka ei saa toista lasta, ja on vain sen yhden kanssa kotona? Sinun lapsi saa kuitenkin sisaren, jonka kanssa saa sitten myöhemmin leikkiä ja touhuta.

Eli en veisi virikkeiden vuoksi. Niitä ehdit taatusti tarjota paremmin kotona kuin 1 hoitaja 4 pienelle päiväkodissa.
Vain oman jaksamisen takia voisin viedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasten kanssa työskentelevä:
Itse en edes harkitsisi, että laittaisin noin pienen lapsen virikepaikalle päiväkotiin! Eihän kaksivuotias tarvitse mitään päiväkodin virikkeitä. Vasta noin kolmivuotiaana lapsen kehitys on sillä tasolla, että he alkavat leikkimään ryhmässä. Kolmeen ikävuoteen asti lapsen ensisijaisen leikkiympäristön muodostaa oma perhe.

Ja varsinkin jos perheeseen on tulossa toinen lapsi, ei virikepaikalla ole mitään järkeä. Voi, kuinka hylätyksi tämä (vanhempi) pieni lapsi tunteekaan itsensä kun äiti vie hänet hoitoon ja jää uuden vauvan kanssa kaksin kotiin. Se taas aiheuttaa kotona ollessa turhaa mustasukkaisuutta.

Ei pari vuotiaan lapsen tarvitse oppia sosiaaliseksi. Sosiaalinenoppiminen tulee vasta sitten vanhemmalla iällä. Lapsi oppii aivan hyvin sosiaaliseksi vaikka hän menisi ensimmäisen kerran hoitoon vasta esikoulussa.



Vitsi toi sun nimimerkki kertoo kaiken...;) Jälleen yks palstapsykolgi...
 

Yhteistyössä