Mies haluaa naimisiin kanssani ja sit taas ei halua....

[hmmm]

Missä tässä voi olla kyse? Alkujaan hän puhui niin naimisiin menosta ja vie mut vihille ja plaa plaa.. katsottiin yhdessä hää ohjelmia. Mutta nykyisin. Kiertelee koko asiaa, ei halua katsoa kuulemma sellaista paskaa ( nuo hää ohjelmat ) ja tokasee, että eihän me olla edes vielä kihloissa niin, mitä niistä puhumaan. kaks vuotta ollaan seurusteltu ja vuos asuttu yhdessä. Yritin sitten varovasti kysellä, että milloin oisi hyvä aika mennä kihloihin, niin siihen sanoi ei sitä voi päivälleen tietää, mennää sit ku siltä tuntuu. Joudun siis varmasti aika pitkään odottamaan kihlausta, jos en itse osta sormuksia ja kosi.. Ihmetyttäny vain tuo muutos tuohon asiaan.

Ja ei sillä, että mulla kiire olisi naimisiin!!! Mutta oishan sellasistakin mukava puhua, niinkuin ennen puhuimme.

 

[ou]

Tuo kuulostaa siltä että mies on "loukkaantunut" jostakin mitä olette aikaisemmin puhuneet kihlauksesta? Oletko joskus tokaissut jotakin että ei vielä tms?

 

[vieras]

Tai sitten siitä että tunteet ovat viilentyneet, alussa ihastuksen huumassa oli innoissaan, nyt painaa jarrua...

 

[ou jea]

Kuulostaa niiin tutulle. Mies silloin suhteen alkuaikoinen puhui miten hän "raahaa minut alttarille vaikka väkisin" sittemmin on muuttunut kuten juuri kuvailit..hääohjelmat ovat jäänneet ja kun kysyn tosta alttarille raahaamisesta niin kuittaa huumorilla "en maininnu mille alttarille hehe". Kihloihin mentiin kun ilmoitin miehelle,että haluan edes kihloihin ennen kuin lapsi syntyy. Rehellisesti: tunnen oloni huijatuksi.

 

[ap]

Tuo kuulostaa siltä että mies on "loukkaantunut" jostakin mitä olette aikaisemmin puhuneet kihlauksesta? Oletko joskus tokaissut jotakin että ei vielä tms?

No naimisiin menosta sanoin hänelle joskus alussa, kun aloimme pyörii, että minä en mene ikinä naimisiin, johon hän aina kyllä sinä vielä menet, hän vie mut vihille. No sen jälkeen paljonkin puhuimme naimisiin menosta ja joskus aikoja sitten sanoin, että ajatukseni on muuttuneet sinun seurassa ja voisinkin kuvitella meneväni just sinun kanssasi naimisiin. Ehkä koskaan ei ole vain sitä oikeaa kuitenkaan ollut, niin olen ollut aina tuota mieltä..siis että ei naimisiin. Ja sen tiedän, että hän menee kuulemma vain kerran elämässä kihloihin ja se on sitten lupaus avioliitosta. Hänellä on vahvat mielipiteet asiasta! Täytis jotenkin saada avattua keskustelu tuosta aiheesta. Voe mite voi olla asiat solmussa

 

[n]

me seurusteltiin 5v. ennen kihloja ja siitä 3v naimisiin lapsen kasteen yhteydessä...

 

[ap]

Kuulostaa niiin tutulle. Mies silloin suhteen alkuaikoinen puhui miten hän "raahaa minut alttarille vaikka väkisin" sittemmin on muuttunut kuten juuri kuvailit..hääohjelmat ovat jäänneet ja kun kysyn tosta alttarille raahaamisesta niin kuittaa huumorilla "en maininnu mille alttarille hehe". Kihloihin mentiin kun ilmoitin miehelle,että haluan edes kihloihin ennen kuin lapsi syntyy. Rehellisesti: tunnen oloni huijatuksi.

Tuo kuulostaa NIIIIN tutulta!!! Alkujaan oli kanssa, että mähän vien sut vaikka väkisin alttarille- juttuja. No kaikki on jäänyt ja vierastaa koko asiaa. Ja olen ollut vähän sitä mieltä, että hän ois jopa lapsen halunnut meille, vaikka ei edes kihloissa olla. Sain sitten puheillani siihen lopun. Että kun mulla on 3- vuotinen lapsi, niin haluan hetkeksi työelämään kiinni. Vois edes kihloihin viedä, niin voisin olla varma edes hiukan siintä, että mun kanssa haluaa elää ja olla. nyt on sellainen olo, että tahtooko edes mua katsoa pidemmän aikaa.

 

[ou]

Yksi kaverini kerran miehensä puhuttua kihlauksesta sanoi vähän huumorilla että "ei nyt vielä pitkään aikaan!" .. Mies on sen jälkeen käyttäytynyt juuri noin, jostakin kumman syystä kuvitteli että pitkä aika on sama kun ei koskaan. ja heille tästä siis kehkeytyi päivittäinen nahistelun aihe kunnes saivat puhuttua asiansa, kesällä menevät naimisiin.

Itse siis olen onnellisesti naimisissa, siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa.

 

[ap]

Yksi kaverini kerran miehensä puhuttua kihlauksesta sanoi vähän huumorilla että "ei nyt vielä pitkään aikaan!" .. Mies on sen jälkeen käyttäytynyt juuri noin, jostakin kumman syystä kuvitteli että pitkä aika on sama kun ei koskaan. ja heille tästä siis kehkeytyi päivittäinen nahistelun aihe kunnes saivat puhuttua asiansa, kesällä menevät naimisiin.

Itse siis olen onnellisesti naimisissa, siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa.

Mun mies on aina puhunut kaikille, että hän ei vie kihloihin ennenkuin on kaks vuotta ollut yhdessä. No nyt se kaks vuotta tulisi tuossa juhannuksena. Ja kerran hänelle sanoin, et meillehän tulee kaks vuotta täyteen juhannuksena, johon hän vain kärkkäästi sanoi, että älä kuvittele et se kihlaus tapahtuis JUST kun on se kaks vuotta mennyt. huoh..

 

[ou]

Kuulostaa kurjalta Oletko siis sen enempää asiasta hälle koittanut puhua, että sua huolettaa jo rakkauden puolesta? Vai onko niihinki vastaus ollut joku napakka mihin keskustelu sitten päättyy?

 

[Hiphei]

Miksi se naimisiin meno on noin tärkeää jos on muuten hyvä parisuhde?