K
Kahden vaiheilla
Vieras
Hei
Mieheni haluaisi lapsemme syntyvän ehdottomasti sektiolla (ensimmäinen lapsemme). Kantansa hän perustelee sillä, että minä olen pienikokoinen ja hän, sekä hänen sukunsa ovat melkoisia jättiläisiä... Mies pelkää vauvan kasvavan liian suureksi ja sitä kautta kuolevan/vammautuvan synnytyksessä. Lisäksi kahdella hänen tuttavallaan vauva on kuollut kohtuun juuri ennen laskettua aikaa (mitään syytä ei löytynyt, muuta kun että vauvoilta oli mahdollisesti tila loppunut pienikokoisten äitensä kohdussa). Vauvan hyvinvoinnin lisäksi hän pelkää minun terveyteni puolesta, sillä hänen suvussaan isokokoiset vauvat ovat enemmänkin sääntö kun poikkeus. Lisää "vettä myllyyn" hän sai kun hänen äitinsä kertoi minulle saaneensa miestäni synnyttäessäni elinikäiset vammat vauvan suuren koon takia...
Itse olen hieman kahden vaiheilla miettiessäni miten toivoisin lapseni syntyvän. Tutustuttani pitkään ja hartaasti eri riskeihin sekä alatiesynnytyksessä että suunnitellussa sektiossa, olen kyllä tietoinen siitä, että alatiesynnytys on sekä lapselle että äidille ehdottomasti parempi vaihtoehto, JOS kaikki menee siinä hyvin. Alatiesynnytyksessäkin on kuitenkin omat riskinsä, jotka voivat konkretisoituessaan ollaan todella ikäviä. Ja hätäsektioon en haluaisi missään tapauksessa joutua, sillä siinä kaikki riskit ovat ehdottomasti korkeimmillaan.
Olen nyt hieman alkanut kääntyä (riskeistä huolimatta ja/tai niiden takia) sektion puoleen, koska en tiedä miten kestäisin itseäni / miestäni, mikäli alatiesynnytyksessä olevat pienetkin riskit toteutuisivat... Tietysti yksi vaihtoehto olisi lähettää mies pelkopolille...
Mieheni haluaisi lapsemme syntyvän ehdottomasti sektiolla (ensimmäinen lapsemme). Kantansa hän perustelee sillä, että minä olen pienikokoinen ja hän, sekä hänen sukunsa ovat melkoisia jättiläisiä... Mies pelkää vauvan kasvavan liian suureksi ja sitä kautta kuolevan/vammautuvan synnytyksessä. Lisäksi kahdella hänen tuttavallaan vauva on kuollut kohtuun juuri ennen laskettua aikaa (mitään syytä ei löytynyt, muuta kun että vauvoilta oli mahdollisesti tila loppunut pienikokoisten äitensä kohdussa). Vauvan hyvinvoinnin lisäksi hän pelkää minun terveyteni puolesta, sillä hänen suvussaan isokokoiset vauvat ovat enemmänkin sääntö kun poikkeus. Lisää "vettä myllyyn" hän sai kun hänen äitinsä kertoi minulle saaneensa miestäni synnyttäessäni elinikäiset vammat vauvan suuren koon takia...
Itse olen hieman kahden vaiheilla miettiessäni miten toivoisin lapseni syntyvän. Tutustuttani pitkään ja hartaasti eri riskeihin sekä alatiesynnytyksessä että suunnitellussa sektiossa, olen kyllä tietoinen siitä, että alatiesynnytys on sekä lapselle että äidille ehdottomasti parempi vaihtoehto, JOS kaikki menee siinä hyvin. Alatiesynnytyksessäkin on kuitenkin omat riskinsä, jotka voivat konkretisoituessaan ollaan todella ikäviä. Ja hätäsektioon en haluaisi missään tapauksessa joutua, sillä siinä kaikki riskit ovat ehdottomasti korkeimmillaan.
Olen nyt hieman alkanut kääntyä (riskeistä huolimatta ja/tai niiden takia) sektion puoleen, koska en tiedä miten kestäisin itseäni / miestäni, mikäli alatiesynnytyksessä olevat pienetkin riskit toteutuisivat... Tietysti yksi vaihtoehto olisi lähettää mies pelkopolille...