mies haluu että teen abortin

[Sudenmarja]

Suhde taitaa joka tapauksessa olla historiaa, joten käytönnössä sinun täytyy päättää haluatko lapsen yksin vai haluatko abortin. Mies, joka ei halua lasta, tuskin tulee osallistumaan lapsensa elämään juuri muuten kuin elatusmaksulla, tai älä ainakaan laske mitään hänen varaansa.

Ei auta muu kuin miettiä mitä oikeasti itse haluat. Miten kovasti haluat lasta, selviätkö/haluatko selvitä alusta saakka yksinhuoltajana ja katuisitko aborttia?

Jos voit kuvitella tekeväsi abortin ja olet vielä nuori niin ehdit vielä löytää uuden isäehdokkaan tuleville lapsille. Jos taas biologinen kello tikittää jo kuuluvasti niin ehkä pitää miettiä onko tämä kenties käytännössä viimeinen mahdollisuutesi lastentekoon. Jos et voi kuvitellakaan tekeväsi aborttia tai uskot katuvasi sitä loppualämäsi niin sitten et tietenkään tee.

 

["Kenguru"]

Mun mielestä on jotenkin väärin tehdä toiselle väkisin lasta. Vaikka samalla kyllä voi syyttää miestäkin siitä ettei ehkäisystä ole kunnolla huolehtinut. Mutta lapsi on niin iso juttu, että kyllä siihen musta kahden tahto tarvitaan että lapsi pidetään. Mutta myös mun mielestä abortti on jo pelkkänä ajatuksena ahdistava, ja siten siis ymmärrän kyllä jos siihen ei pysty.

Tosi epäjohdonmukaista pohdintaa tuo, mutta nämä on todellakin vaikeita asioita.

Paljon voimia ap:lle!

 

["vieras"]

Minusta pitää ottaa myös mies huomioon...et voi vaan yksin päättää pidätkö,toinen sitoutuu sit lopunelämäkseen asiaan johon ei ehkä vielä ole valmis. älä ole itsekäs.
t.kolmen lapsen äiti.

 

[helppo päätös]

No minä pitäisin lapsen, ehdottomasti. Miehiä tulee ja menee, mutta lapsi on sinun aina. Olen kylläkin itse kolmen lapsen naimisissa oleva äiti ja vaimo. Mutta jos vastaava tilanne tulisi niin ehdottomasti lapsen pitäisin jos sen haluaisin.

 

[Sunttisantti]

[QUOTE="vieras";23850811]Minusta pitää ottaa myös mies huomioon...et voi vaan yksin päättää pidätkö,toinen sitoutuu sit lopunelämäkseen asiaan johon ei ehkä vielä ole valmis. älä ole itsekäs.
t.kolmen lapsen äiti.[/QUOTE]

Niin ja toinen saa ehkä ikuiset traumat ja elämänsä pilalle jos tekee abortin vastoin tahtoaan.

 

[....]

[QUOTE="vieras";23850811]Minusta pitää ottaa myös mies huomioon...et voi vaan yksin päättää pidätkö,toinen sitoutuu sit lopunelämäkseen asiaan johon ei ehkä vielä ole valmis. älä ole itsekäs.
t.kolmen lapsen äiti.[/QUOTE]

Kyllä sen miehen pitää asiaa ja riskiä miettiä jo ennen kuin munansa tujauttaa naikkoseen. Naisella on määräämisoikeus kehoonsa ja lapseensa ja jos ei aborttia halua, ei todellakaan kannata vasten tahtoaan tehdä!

Missä on vastuu? Missä oli ehkäisy? Nämä asiat pitäisi puida jo ennen seksin harrastamista!

Mitä tulee yksinhuoltajuuteen, niin siitä kyllä selviää. Kyni se sika joka haluaa lapsensa abortoida!

 

["Heippa"]

Kannattaa tarkoin miettiä jaksamistaan ja sitä, mitä elämältä haluaa. Arki lapsen kanssa ei ole ollenkaan samanlaista kuin haaveissa - vaikka todella palkitsevaa onkin. Aborttia ei pidä tehdä siksi, että mies niin haluaa. Mutta lasta ei myöskään kannata pitää siksi, että mies haluaa abortin. Tai siksi, ettei jäisi ihan yppösen yksin suhteen päätyttyä.

YH-elämä ei ole kärsimystä. Mutta minusta on aloittajan tilanteessa ihan hyväksyttävää myös tehdä abortti, ja perustaa myöhemmin perhe luotettavan aikuisen vastuunjakajan kanssa. Sen verran iso haaste se on.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

[QUOTE="vieras";23850811]Minusta pitää ottaa myös mies huomioon...et voi vaan yksin päättää pidätkö,toinen sitoutuu sit lopunelämäkseen asiaan johon ei ehkä vielä ole valmis. älä ole itsekäs.
t.kolmen lapsen äiti.[/QUOTE]

Niin että nainen vaietkoon seurakunnassa ja kärsiköön abortin aiheuttamat henkiset (ja fyysiset) kivut.

Kyllä se päätös on ap:n itsensä tehtävä.

 

["Heippa"]

Niin että nainen vaietkoon seurakunnassa ja kärsiköön abortin aiheuttamat henkiset (ja fyysiset) kivut.

Kyllä se päätös on ap:n itsensä tehtävä.

Olen täysin samaa mieltä päätöksen tekemisestä. Ja henkisen kivunkin ymmärrän. Mutta fyysinen kipu on mielestäni tässä yhteydessä vähän outo argumentti. Ei se pulla kivutta uunista tule myöhemminkään.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

[QUOTE="Heippa";23851135]Olen täysin samaa mieltä päätöksen tekemisestä. Ja henkisen kivunkin ymmärrän. Mutta fyysinen kipu on mielestäni tässä yhteydessä vähän outo argumentti. Ei se pulla kivutta uunista tule myöhemminkään.[/QUOTE]

Fyysiset kivut voivat myös johtua henkisistä vaivoista/sairauksista.

 

["kyynel"]

Olen mä ollut kokoajan sitä mieltä että abortti ei ole vaihtoehto. Aloin vain miettimään, että pitääkö sitä miestä kuunnella. Ollaan sekstattu kuitenkin ilman ehkäisyä. Mielestäni se valinta on tehty jo siinä kohti.

Nyt kun tässä on pari viikkoa tullut itkettyä tuota äijän käytöstä ja abortista puhumista, niin alkaa kyllä nousta jo viha pintaan! Että se kehtaa! Ei niinku mahdu päähän, että miten abortti voi muka olla "pikku juttu"! Ja lapsi hänen mielestään minun vika!! Minun tehtäväni olisi ollut hänen mielestään hankkia ehkäisy. Kondoomin käyttö ei herralle sopinut.

Pärjään varmasti paremmin lapsen kanssa yksin ilman tuollaista itsekästä, tunteetonta sikaa. Olen jo kolmikymppinen ja senkin puolesta lapsi on erittäin tervetullut! Olen itseasiassa haaveillut siitä jo pitkään. Sen takia olen varmasti huolettomasti tämän miehen kanssa voinut ollakin ilman ehkäisyä.

 

["vieras"]

[QUOTE="jojo";23845323]Pidä lapsi, löydät kyllä kunnollisen miehenkin.[/QUOTE]

just näin. mä en todellakaan vois olla suhteessa miehen kans joka tollasta edes ehdottas ja lapsen kanssa pärjäät yksinkin. älä ihmeessä tee aborttia miehen painostuksesta

 

["kohtalotoveri"]

Olen ollut samassa tilanteessa, vaikkakin takana oli pidempi suhde. Päätin pitää lapsen. Olen sitä mieltä, että tein oikean päätöksen. Nyt lapsi on jo ihana nuori ihminen.


MAHDOLLINEN ISÄTTÖMYYS
Kun lapsi oli ihan pieni, oli rankkaa. Erityisesti siksi, että lapsen isä häiritsi elämääni pitkään, koska oli niin vihainen minulle. Edelleenkin saan olla varuillaan häneen päin. Hän ei varmaan koskaan tule antamaan minulle anteeksi, että synnytin lapsen. Tapaa kyllä lastaan silloin tällöin. Läheistä suhdetta hän ei ole lapseensa pystynyt/halunnut luoda. Se on ollut lapselle vaikea asia. Sinun tulee varautua siihen, että olet lapselle sekä äiti että isä – jos mies ei halua isäksi alkaa. Silti sinun pitää antaa isälle mahdollisuus muuttaa mielipidettään, jos hän haluaa joskus myöhemmin rakentaa suhteen lapseen.

YMPÄRISTÖN ASENNE
Vaikeaa minulle on ollut myös ympäristön mielipiteet . Kannattaa tietoisesti oppia suojaamaan itseään ja lasta muiden negatiivisilta mielipiteiltä. Edelleen, jos joku minulta kysyy ko. lapsen isästä, sanon että olemme eronneet kauan aikaa sitten ja jos kyselevät enemmän, sanon ettei isä ole viime vuosina tavannut lasta kovin usein. Kokemus on opettanut, että ulkopuolisille ei kannata avautua yksityiskohdista. Jos mahdollista, puhu vain kaikkein läheisimmälle ja luotettavimmalle ystävällesi/äidillesi.

TALOUS
Myös taloudellisesti oli jossakin vaiheessa rankkaa, kun lapsi oli pieni.
Sinun on kuitenkin hyvä tietää, että lapsen isä joutuu maksamaan elatusmaksuja ihan siinä missä kuka tahansa etävanhempi. Tämän asian saat hoidettua lastenvalvojalla. Hän myös opastaa eteenpäin, jos isä ei suostu maksamaan.

ÄIDIN ONNI
Hankaluuksista huolimatta olen onnellinen ratkaisustani. Juuri tämä lapsi on antanut minulle kaikkein eniten ilon ja ylpeyden aiheita. Lisäksi olen kaikesta huolimatta onnistunut hankkimaan omistusasunnon, hyvän uran ja kohtuullisen elintason.

PÄÄTÖS ON SINUN
Jos voin jotenkin auttaa sinua päätöksenteossa, tässä neuvoni:
Jos mies on ilmoittanut, että ei halua lasta ja piste, anna miehen olla rauhassa. Älä sinä pidä häneen yhteyttä enää ennen lapsen syntymää. Keskustele asiasta yhden oikein hyvän ystävän tai omien vanhempiesi kanssa (jos he osaavat suhtautua asiaan järkevästi). Jos sinulla ei ole ketään ihan läheistä tai muutoinkin voit ottaa yhteyttä esim perheneuvolaan ja pyytää sieltä keskusteluapua ennen lopullista päätöstäsi.

Teetpä niin tai näin, ota vastuu päätöksestäsi. Ja toisaalta muista myös, että muiden negatiiviset mielipiteet kertovat vain noiden ihmisten omista traumoista tai tyhmyydestä. Päätätpä niin tai näin, sinä teet oikein.

 

["Äiti"]

[QUOTE="vieras";23850811]Minusta pitää ottaa myös mies huomioon...et voi vaan yksin päättää pidätkö,toinen sitoutuu sit lopunelämäkseen asiaan johon ei ehkä vielä ole valmis. älä ole itsekäs.
t.kolmen lapsen äiti.[/QUOTE]

Mielestäni itsekäs tässä kuviossa on mies, joka ei huolehdi ehkäisystä ja nauttii seksin iloista, mutta ei ole valmis kantamaan vastuuta raskaudesta. Miehen ei tietenkään tarvitse taluttaa naista alttarille. Miehekästä, aikuismaista käytöstä, olisi kuitenkin se, että
1) kertoo naiselle haluaako lapsen vai ei, mutta antaa naisen tehdä lopullisen päätöksen rauhassa
2) kertoo naiselle haluaako jatkaa suhdetta tämän kanssa ja millaiseen suhteeseen on valmis sitoutumaan
3) jos ei halua lasta, kertoo kuitenkin kantavansa vähintään lakisääteisen vastuun
4) lisäksi kunnon mies sanoo raskaana olevalle naiselle, että mikäli lapsi syntyy, hän ainakin yrittää olla tälle isä

 

[Jabbadaa]

Pidä ihmeessä lapsi jos itse haluat! Itse tulin myöskin raskaaksi melkein heti seurustelun alettua ja tein miehelle selväks, että pidän lapsen, joko hänen kanssaan tai sitten ilman häntä (hän olis tahtonu ettemme pidä lasta). Alkuun mies jaksoi viellä laittaa vastaan koko lapsi ajatukselle, mutta pian hän kuitenkin alkoi asennoitua asiaan oikein.

MUISTA: Sure mielummin menetettyä parisuhdetta, kun menetettyä parisuhdetta ja lasta, joka olisi saanut sun puolesta syntyä!

^Perustuu siihen, että jos teet abortin vastoin omaa tahtoasi, tulet ottamaan eron miehestä jonka takia sen teit ja jos pidät lapsen, mies tahtoo eron.

 

[oksu]

[QUOTE="kyynel";23845296]Tulin raskaaksi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Olen toivonut pitkään lasta, mutta vielä sitä ei kuitenkaan suunniteltu tehtäväksi. Nyt mies haluaa että teen abortin Eikä halua juuri enää yhdessä ollakaan En olisi voinut uskoa häneltä moista reaktiota Itselle abortti ei ole vaihtoehto, mutta mietityttää kuitenkin miten pärjää yksin lapsen kanssa Haave on kuitenkin ollut ydinperheestä, eikä yh-elämästä. Pitäisikö miehen toive toteuttaa? Miten sen voisi itselle koskaan antaa anteeksi. Voihan se vaikuttaa lapsen saantiin jatkossakin. Tuntuu todella kurjalta, eikä tiedä mitä pitäis tehdä.[/QUOTE]

Nostan kun kuulostaa totaalisen samalta tilanteelta!
Ollaan seurusteltu parisen kuukautta, mutta tämä suhde vain tuntuu paremmalta kuin entiset, ihan kuin kuuluttais yhteen. Ihan kuin oltais aina tunnettu jne.
Kummatkin halutaan toki lapsia... Mutta ei kyllä vielä, ei millään parin kuukauden jälkeen. Kummatkin kuitenkin halutaan pitää ydinperhe, eikä oikeasti millään vielä voida tietää miten siedetään toisiamme esim. edes seuraavana jouluna tai ens kesänä.

Tänään vein pissanäytteen labraan että varmistuis ettei raskaustestit nyt vain huijaa, ja tänään klo 12 jälkeen soitan neuvolaan ja sovitaan abortista. Huoh, en oikein tiedä, vähän tyhjä fiilis Niin kurjaa

Mutta, jos sikiö, tai oikeastaan soluröykkiö on vain noin 2-3 viikkoa, niin onko se nyt sitten paha? Eihän sitä millään voi kutsua lapseksi, vielä. Vai?

Harmittaa kun on todellakin vauvakuume, mutta nyt on vain niin totaalisesti väärä ajankohta

 

["vieras"]

No onhan vaikka kuinka paljon onnellisia pitkään yhdessä olleita perheitä joissa raskaus alkanut parin kuukauden seurustelun jälkeen. Itse asiassa meidänkin esikoinen syntyi 1 1/2 vuotta ensi tapaamisesta. Minusta sinulla oksu on nyt ihan väärät syyt tehdä abortti. Olette molemmat lapsirakkaita ja viihdytte hyvin yhdessä. Ja voihan se ero tulla ydinperheelle vaikka 15 vuoden yhteiselon jälkeen. Anna nyt kohtalon johdattaa ja ota vastaan teille suotu ihana lahja. (Eihän siitäkään ole takeita tulisitko enää koskaan raskaaksi). Ja onhan abortissakin omat pienet riskinsä, entä jos jotenkin vaurioidut niin ettet enää pysty saamaan lapsia?

 

["vieras"]

Ja ajattele miten pahalta teistä tuntuisi muutaman vuoden kuluttua vauvaa odottoaessa tuo turhaan tehty abortti. Teillä olisi tietoisuus, että ihan hyvin olisi voinut syntyä perheeseenne mutta päätitte abortoida.

 

["Hannasi"]

Oksu, oletko aivan varma päätöksestäsi? Se on kuitenkin sellanen asia, mihin et voi enää vaikuttaa sen pillerin ottamisen jälkeen. Jos tuntuu nyt siltä että ette ole valmiita vanhemmiksi, teillä on kuitenkin 9 kuukautta aikaa sopeutua ajatukseen, että teille syntyy vauva. Minä itse en voisi ikinä tehdä aborttia, jos olisi mies, tuloja ym. Olisi kamalaa ruveta sitten parin vuoden kuluttua yrittämään, kun tietää että "edellinen ei vielä kelvannut", tai saatikka jos abortti vaurioittaa, etkä voi enää raskautua uudelleen, ainakaan helposti. Teillä näyttää kuitenkin menevän hyvin, joten lapsi saattaisi antaa suhteellenekin aivan uuden ulottuvuuden luonto on päättänyt antaa teille ihanan lahjan, ottakaa se vastaan hyvillä mielin toivottavasti mietit asiaa perinpohjaisesti, ettei vaan sitten myöhemmin kaduta. Voimia <3

 

["vieras"]

ethän tee aborttia?

 

["vieras"]

mitä kuuluu, oksu?

 

["hissu"]

Halusin vaan kertoa että olin tullut vahingossa raskaaksi ex miesystävälle, tapasin uuden miehen ja alkuseurusteluaikana tajusin sitten että mä oon raskaana. uusi mies pain osti aborttiin jonka tein.

sitten tää mies alko puhuu yhteisestä lapsesta joka pistettiin alulle(niin siis myöhemmin) ja kuinka ollakkaan kävi raskausaikana naisissa ja jätti mut!

No siinä sitä sit olin abortin tehneenä ja seuraavan lapsen kanssa totaali yh:na kuitenkin! kaikista miehen mennään naimisiin puheista huolimatta! no nyt n.10vuotta myöhemmin tuo mies ei vieläkään kanna vastuuta lapsesta pätkääkään(viimeksi näkynyt lähes 5vuotta sitten, lapsi ei ees muista tuota nk.isää).

No abortti kaduttaa vieläkin kun tulee mieleen jostain,esim tälläisestä.


mutta täytyy kyllä sanoa että ei se yh elämäkään mitään helppoa ollut. Mä en päässyt edes hammaslääkäriin! ei vaan ollut ketään joka ois lasta hoitanut. kaikki kaverit kaikkosi(niitä kiinnosti asiat ilman lapsia koska olin eka joka lapsen sai,muut sen aikaiset tutut on alkanut lisääntyä vasta nyt) olin oikeastaan täysin yksin.

muistan ku lapsi oli vauva kun kerran soitin isälleni itkien että en saa edes syötyä kun vauva on koko ajan joko tissillä tai muuten vaan huutaa ja täytyy kantaa tuntitolkulla. ja nukkui 10min-15min pätkissä päivällä. yöllä 15min-1tunnin pätkissä. niin ja mä en voinut istua 2kk kun olin niin kipee.

että ei se yh elämä oo niin kivaa ku jotkut mainostaa, mutta kyllä siitä selviää.

 

["hissu"]

Nostan kun kuulostaa totaalisen samalta tilanteelta!
Ollaan seurusteltu parisen kuukautta, mutta tämä suhde vain tuntuu paremmalta kuin entiset, ihan kuin kuuluttais yhteen. Ihan kuin oltais aina tunnettu jne.
Kummatkin halutaan toki lapsia... Mutta ei kyllä vielä, ei millään parin kuukauden jälkeen. Kummatkin kuitenkin halutaan pitää ydinperhe, eikä oikeasti millään vielä voida tietää miten siedetään toisiamme esim. edes seuraavana jouluna tai ens kesänä.

Tänään vein pissanäytteen labraan että varmistuis ettei raskaustestit nyt vain huijaa, ja tänään klo 12 jälkeen soitan neuvolaan ja sovitaan abortista. Huoh, en oikein tiedä, vähän tyhjä fiilis Niin kurjaa

Mutta, jos sikiö, tai oikeastaan soluröykkiö on vain noin 2-3 viikkoa, niin onko se nyt sitten paha? Eihän sitä millään voi kutsua lapseksi, vielä. Vai?

Harmittaa kun on todellakin vauvakuume, mutta nyt on vain niin totaalisesti väärä ajankohta

ollaan nykyisen miehen kanssa oltu yhessä vuosia vaikka tehtiin lapsi 2,5kk seurustelun jälkeen

 

["vieras"]

nosto

 

["elämä"]

Tunnen useamman aborttia katuvan ihmisen (siis kyllä, ihan oikeasti useamman. Tarkemmin sanoen 5.) Kai sitä useammin katuu kuin ajattelee helpottuneena. Varsinkin, jos on YHTÄÄN epävarma. Lastaan kai harvemmin katuu...tosin onhan niitäkin. Itse olen tehnyt jotain muuta miehen painostuksesta, jotain, mitä kadun loppuelämäni. Tein sen, koska pelkäsin miehen muuten jättävän. Jos aikaa voisi kääntää taaksepäin, tekisin toisin. Älä anna toisen päättää näin isosta asiasta.