V
"vieras"
Vieras
En ihmettele miehesi lähtöä, sinun ilkeys ja perusluonne näkyy jo tästä kommentista.
En ihmettele miehesi lähtöä, sinun ilkeys ja perusluonne näkyy jo tästä kommentista.
T
Täydellisen epätäydellinen
Vieras
Tuli ihan oma ero mieleen. Rakastan yhä sitä ihmistä jonka kanssa halusin lapsen. En rakasta sitä ihmistä joka kysyessäni ovatko muistaneet aamuisin lapsen hampaanpesun, tulee vastaukseksi "haista vittu" -luuri kiinni, soitan uudestaan "ei kiinnosta" -luuri kiinni, ja vasta sen jälkeen kun soitan kolmannen kerran tiuskaisee että jos kyse on lapsesta niin voi puhua, muuten ei suostu kuuntelemaan. Just. Lapsestahan siinä ensimmäisessäkin aiheessa oli kyse.
Kyllä vain, yritin puhua jo silloin kun olimme vielä saman katon alla. Mutta kun vastaukset ovat jatkuvasti haistatteluja ja ilmoitusta että olen hänelle "ihan sama" ja käsketään jättämään rauhaan niin kuinkakohan paljon sitä pitää kestää, jaksaa ja rakastaa? Kun on toiselle enää vain kuski ja kuuntelija eikä saa mitään takaisin niin ei sitä jaksa, oma mielentervyskin siinä menee kun jatkuvasti haukutaan ja nähdään vain oma napa.
Lasta en ole hylännyt, vaikka ex tekikin kaikkensa että olisin huono vanhempi yhdessä asuessamme. Hän itse on pyhä täydellisyys jota ei koskaan tarvitse ikinä mistään kritisoida kun kyse on lapsen hoidosta. Minä taas en osannut hänen mukaan edes kakkavaippaa vaihtaa kun en ollut puoli sekuntia vaipan avaamisen jälkeen puhdistanut lapsen pyllyä kaikesta kakasta vaikka en ollut edes aloittanut koko hommaa. Niskan takaa tiuskittiin että tuohonkin ja tuohon on jäänyt kakkaa. No kai sitä on kun en ole edes vielä aloittanut puhdistamista! Joka kerta kun lapsi vähääkään itkun tapaista ääntä päästi ollessaan sylissäni napattiin lapsi sylistäni ja tehtiin selväksi että minä olin taas huono ja häivyttiin toiseen huoneeseen paiskaten ovi kiinni.
Mihin katosi se ihminen johon rakastuin? Se jonka kanssa pystyin puhumaan tunteistani, unelmistani, huolistani. Se joka pystyi kertomaan minulle kaikesta. Jonka kanssa kulin myötä ja vastamäet ja joka kulki niitä kanssani (vaikka naimisissa ei oltukaan). Sitä ihmistä rakasta yhä ja kaipaan häntä rinnalleni. Mutta häntä ei enää ole. Ei ainakaan minulle. Lupasin olla hänelle uskollinen. Olen yhä uskollinen sille johon rakastuin, en yhäkään pysty edes ajattelemaan että aloittaisin uuden suhteen. Viimeksi tavatessamme yritin sanoa rakastavani häntä. En pystynyt siihen, sillä hän ei enää ole se jota rakastan.
Kyllä vain, yritin puhua jo silloin kun olimme vielä saman katon alla. Mutta kun vastaukset ovat jatkuvasti haistatteluja ja ilmoitusta että olen hänelle "ihan sama" ja käsketään jättämään rauhaan niin kuinkakohan paljon sitä pitää kestää, jaksaa ja rakastaa? Kun on toiselle enää vain kuski ja kuuntelija eikä saa mitään takaisin niin ei sitä jaksa, oma mielentervyskin siinä menee kun jatkuvasti haukutaan ja nähdään vain oma napa.
Lasta en ole hylännyt, vaikka ex tekikin kaikkensa että olisin huono vanhempi yhdessä asuessamme. Hän itse on pyhä täydellisyys jota ei koskaan tarvitse ikinä mistään kritisoida kun kyse on lapsen hoidosta. Minä taas en osannut hänen mukaan edes kakkavaippaa vaihtaa kun en ollut puoli sekuntia vaipan avaamisen jälkeen puhdistanut lapsen pyllyä kaikesta kakasta vaikka en ollut edes aloittanut koko hommaa. Niskan takaa tiuskittiin että tuohonkin ja tuohon on jäänyt kakkaa. No kai sitä on kun en ole edes vielä aloittanut puhdistamista! Joka kerta kun lapsi vähääkään itkun tapaista ääntä päästi ollessaan sylissäni napattiin lapsi sylistäni ja tehtiin selväksi että minä olin taas huono ja häivyttiin toiseen huoneeseen paiskaten ovi kiinni.
Mihin katosi se ihminen johon rakastuin? Se jonka kanssa pystyin puhumaan tunteistani, unelmistani, huolistani. Se joka pystyi kertomaan minulle kaikesta. Jonka kanssa kulin myötä ja vastamäet ja joka kulki niitä kanssani (vaikka naimisissa ei oltukaan). Sitä ihmistä rakasta yhä ja kaipaan häntä rinnalleni. Mutta häntä ei enää ole. Ei ainakaan minulle. Lupasin olla hänelle uskollinen. Olen yhä uskollinen sille johon rakastuin, en yhäkään pysty edes ajattelemaan että aloittaisin uuden suhteen. Viimeksi tavatessamme yritin sanoa rakastavani häntä. En pystynyt siihen, sillä hän ei enää ole se jota rakastan.
N
Neuvo
Vieras
Nyt puhalla väliaikapilliin.
Lapsen saaminen, ehkä vielä erikoisesti pitkän lapsettomuusjakson jälkeen, on aikamoinen stressitekijä kummallekin, miehelle ja naiselle. Kun lapsi nyt tulollaan kuitenkin on, ei sitä voi enää perua. Lapsi on tulossa, äiti on sen äiti ja isä on sen isä.
Tuohon stressiin vielä päälle häästressi, niin siinähän sitä ollaan. Ei ihme että olette molemmat sekaisin.
Häät perutaan ja sillä siisti. Koko häätouhu on nyt täysin epäoleellinen lisärasite muutenkin rasittavassa tilanteessa. Sen voitte tehdä yhdessä kirjeitse, ja sitten pitäydytte vähän aikaa kahdestaan ettekä vastaa sukulaisten tiedusteluihin yhtään mitään. Vaan selvitätte itsellenne mikä tässä tilanteessa, parisuhteessa ja lapsen saamisessa on juuri nyt oleellista ja tärkeää. Vauva on etusijalla, ja teidän jaksamisenne ja kasvunne vanhemmiksi on keskeistä vauvan tulevaisuuden kannalta. Ehkä kannattaa hakea keskusteluapua perheneuvolasta tms.
Häiden peruminen/lykkääntyminen ei ole maailman ensimmäinen kerta. Joku siitä kietaisee herneen varmaan nenäänsä mutta sou?
Lapsen saaminen, ehkä vielä erikoisesti pitkän lapsettomuusjakson jälkeen, on aikamoinen stressitekijä kummallekin, miehelle ja naiselle. Kun lapsi nyt tulollaan kuitenkin on, ei sitä voi enää perua. Lapsi on tulossa, äiti on sen äiti ja isä on sen isä.
Tuohon stressiin vielä päälle häästressi, niin siinähän sitä ollaan. Ei ihme että olette molemmat sekaisin.
Häät perutaan ja sillä siisti. Koko häätouhu on nyt täysin epäoleellinen lisärasite muutenkin rasittavassa tilanteessa. Sen voitte tehdä yhdessä kirjeitse, ja sitten pitäydytte vähän aikaa kahdestaan ettekä vastaa sukulaisten tiedusteluihin yhtään mitään. Vaan selvitätte itsellenne mikä tässä tilanteessa, parisuhteessa ja lapsen saamisessa on juuri nyt oleellista ja tärkeää. Vauva on etusijalla, ja teidän jaksamisenne ja kasvunne vanhemmiksi on keskeistä vauvan tulevaisuuden kannalta. Ehkä kannattaa hakea keskusteluapua perheneuvolasta tms.
Häiden peruminen/lykkääntyminen ei ole maailman ensimmäinen kerta. Joku siitä kietaisee herneen varmaan nenäänsä mutta sou?
P
"Porvoosta päivää"
Vieras
Yksi suurimmista huolenaihaiste on se, ettei kukaan huoli parikymppistä YH-äitiä.
Miten mä en nyt oikein jaksa uskoa, että se olisi pinnalla oleva huoli, jos tarina olisi tosi.
Miten mä en nyt oikein jaksa uskoa, että se olisi pinnalla oleva huoli, jos tarina olisi tosi.
N
niinpä niin
Vieras
Ota opiksesi. Stressi ja väsymys ovat helvetin huonoja tekosyitä jatkuvalle omaan pesään paskantamiselle ja pahan olon kylvämiselle ihmiseen josta välittää.
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä niin;28025511:
Ja toisaalta puolison osoittama ymmärtämättömyys toista kohtaan on ihan vastaava rike. Toinen kiukkuaa pahaa oloa, eikä toinen hslua edes ymmärtää näkökohtia kiukkuilijan kannalta. Suuri osa eroista johtunee siitä, ettei kommunikoida samalla kanavalla. Olen itse ittanut tavaksi avata ajatuksiani ja tunteitani miehelleni: "tänään minusta tuntui pahalta, koska sanoit niin tai teit näin, sillä odotin että olisit tehnyt noin tai näin...." kohdelkaa toista kuin ihmistä, ei jatkettanne. Koskaan ei voi puhua liian suorasti ja selkeästi. Itse pyydän myös anteeksi, kun kohtelen toista väärin.
A
Adanna_82
Vieras
häiden suunnittelu, lapsettomuushoidot ja alkuraskaus mahdollisesti pahoinvointeineen ja väsymyksineen. henkisesti raskaita asioita ja miehen pitäisi kyllä se ymmärtää.
tuskin kenenkään mies on selvinnyt avovaimon/vaimon raskausajasta täysin ilman kiukutteluja.
yritä jutella vielä sen miehen kanssa ja selitä hänelle tuntemuksiasi. mies oli valmis lupaamaan niin myötä kuin vastoinkäymisissä ja muuttaa mielensä heti ensimmäisessä vastamäessä..
jaksamisia ja voimia sinulle kovasti :hug:
tuskin kenenkään mies on selvinnyt avovaimon/vaimon raskausajasta täysin ilman kiukutteluja.
yritä jutella vielä sen miehen kanssa ja selitä hänelle tuntemuksiasi. mies oli valmis lupaamaan niin myötä kuin vastoinkäymisissä ja muuttaa mielensä heti ensimmäisessä vastamäessä..
jaksamisia ja voimia sinulle kovasti :hug:
A
Adanna_82
Vieras
ei valmis isäksi? eli jättää lapsenkin? tuossa vaiheessa en haluaisi minäkään enää naimisiin jos mies noin sanoisi..
Ei mun mielestä riidanhaluisuutta voi laittaa hormonien piikkiin. Jos sapettaa ja tahtoo satuttaa toista laukomalla ilkeyksiä niin aikuinen, tasapainoinen ihminen osaa sanoa että on pahalla tuulella ja menee murisemaan omiin oloihinsa. On hyödyllisempää rauhoittuneena analysoida puolison kanssa mikä oli vialla ja kuinka asiaa voisi korjata.
En minäkään katselisi riehuvaa naista, olipa se kuinka raskaana ja häät tulossa jos se olisi kuin manaajasta revitty ja eikä osaisi ottaa vastuuta käytöksestään :x
En minäkään katselisi riehuvaa naista, olipa se kuinka raskaana ja häät tulossa jos se olisi kuin manaajasta revitty ja eikä osaisi ottaa vastuuta käytöksestään :x
J
"jjj"
Vieras
Isäksihän mies nyt joka tapauksessa tulee, halusi tai ei. Eli vähän myöhäistä sitä katua.
Sinänsä naurettavaa että mies lyö hanskat tiskiin, kun raskaana olevalla naisella on pinnakireällä. Elämässä kun aina tulee vastaan hankalia aikoja, erilaisia stressitekijöitä, jolloin parisuhde on kovilla. Niistä yleensä selvitään, jos molemmat vaan haluavat.
Ap:lle ehkä parempi että mies lähti nyt, säästyit avioerolta, mutta muistuta miehellle että isä hänestä tulee joka tapauksessa.
Sinänsä naurettavaa että mies lyö hanskat tiskiin, kun raskaana olevalla naisella on pinnakireällä. Elämässä kun aina tulee vastaan hankalia aikoja, erilaisia stressitekijöitä, jolloin parisuhde on kovilla. Niistä yleensä selvitään, jos molemmat vaan haluavat.
Ap:lle ehkä parempi että mies lähti nyt, säästyit avioerolta, mutta muistuta miehellle että isä hänestä tulee joka tapauksessa.
A
Adanna_82
Vieras
[QUOTE="Porvoosta päivää";28025510]Yksi suurimmista huolenaihaiste on se, ettei kukaan huoli parikymppistä YH-äitiä.
Miten mä en nyt oikein jaksa uskoa, että se olisi pinnalla oleva huoli, jos tarina olisi tosi.[/QUOTE]
etkö tiedä että surun keskellä sitä alkaa murehtimaan hyvin monenlaisia asioita, hyvin epäoleellisiakin? tuttavani kävi eron partaalla ja hänen suuri surun aiheensa oli että jos talo joudutaan myymään niin lapsenlapset eivät voi tulla enää takapihalle leikkimään. sitä alkaa miettimään kaikkia hyvin epäolennaisia asioitakin. kuten ap:n mainitsema "millaisia juoruja sitten alkaa kulkemaan"
Miten mä en nyt oikein jaksa uskoa, että se olisi pinnalla oleva huoli, jos tarina olisi tosi.[/QUOTE]
etkö tiedä että surun keskellä sitä alkaa murehtimaan hyvin monenlaisia asioita, hyvin epäoleellisiakin? tuttavani kävi eron partaalla ja hänen suuri surun aiheensa oli että jos talo joudutaan myymään niin lapsenlapset eivät voi tulla enää takapihalle leikkimään. sitä alkaa miettimään kaikkia hyvin epäolennaisia asioitakin. kuten ap:n mainitsema "millaisia juoruja sitten alkaa kulkemaan"
H
"heluna"
Vieras
T
tiedän miltä tuntuu
Vieras
Voimia ap!! Meillä ilmoitti mies ero-haluistaan kun odotin toista lastamme. Yli puoli vuotta meni siihen pahimmasta kriisistä selviämiseen. Ei tuossa elämänvaiheessa voi tehdä eropäätöstä päivässä tai edes viikossa. Istukaa alas, puhukaa, menkää parisuhdeterapiaan jos mies suostuu, ottakaa aikalisä ja muuttakaa vaikka hetkeksi erilleen jotta molemmat saa tilaa ajatella, jos puolen vuoden päästä näyttää vielä tilanne siltä että ero on ainoa vaihtoehto niin erotkaa vasta sitten.
Me ollaan vuosi tehty todella paljon työtä parisuhteen eteen jonka lähtökohdat oli aika samanlaiset, minä olin väsynyt, uupunut ja välllä todella ilkeäkin. Parisuhdetta ei oltu hoidettu kuukausiin. Arvet on jäänyt syvälle mutta luojan kiitos saimme suurimman työn tehtyä ennen vauvan syntymää, koska vauvamme huusi ympäri vuorokauden ensimmäiset 5 kuukautta, siinä sumussa ei paljon parisuhdetta hoidettu.. Tällä hetkellä suhde voi ihan mukavasti ja molemmat näkee yhteisen tulevaisuuden mutta pitkä tie tähän on ollut..
Ja kyllä pahimman shokin aikana yksi kamalimmista ajatuksista oli se että tulevaisuudessa joku toinen nainen tulee kasvattamaan minun lastani joka ei ollut vielä edes syntynyt...
Me ollaan vuosi tehty todella paljon työtä parisuhteen eteen jonka lähtökohdat oli aika samanlaiset, minä olin väsynyt, uupunut ja välllä todella ilkeäkin. Parisuhdetta ei oltu hoidettu kuukausiin. Arvet on jäänyt syvälle mutta luojan kiitos saimme suurimman työn tehtyä ennen vauvan syntymää, koska vauvamme huusi ympäri vuorokauden ensimmäiset 5 kuukautta, siinä sumussa ei paljon parisuhdetta hoidettu.. Tällä hetkellä suhde voi ihan mukavasti ja molemmat näkee yhteisen tulevaisuuden mutta pitkä tie tähän on ollut..
Ja kyllä pahimman shokin aikana yksi kamalimmista ajatuksista oli se että tulevaisuudessa joku toinen nainen tulee kasvattamaan minun lastani joka ei ollut vielä edes syntynyt...
V
"vieras"
Vieras
Alkuraskaudessa on hormonit vähän sekaisin, voi hyvinkin olla äkäisempi kuin normaalisti... Se on ikävää, mutta pitäisi molempien kestää.
[QUOTE="vieras";28025790]Alkuraskaudessa on hormonit vähän sekaisin, voi hyvinkin olla äkäisempi kuin normaalisti... Se on ikävää, mutta pitäisi molempien kestää.[/QUOTE]
Se että on ärtynyt on eri asia kuin olla ilkeä saati ettei osaa enää hillitä mitä suustansa laukoo toistamiseen. Vaikka onhan tuo hyvä että naiset saa kaiken typeryyden iskeä pms:n tai raskauden aiheuttamaksi.
Se että on ärtynyt on eri asia kuin olla ilkeä saati ettei osaa enää hillitä mitä suustansa laukoo toistamiseen. Vaikka onhan tuo hyvä että naiset saa kaiken typeryyden iskeä pms:n tai raskauden aiheuttamaksi.
V
"Vieras"
Vieras
Miks sitten soitit suutasi, turhasta ja epäasiallisella tavalla? Yritä nyt ottaa opiksesi. Ei ihmistä saa kohdella noin. Miks halusit kohdella rakkaintasi noin huonosti.
V
"Vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tír na nÓg;28025614:
Ihan samaa mieltä. Tekosyitä toisen huonolle kohtelulle, tavalla tai toisella, löytyy aina ja lopuksi ikää. Tuo on luonnevika, toivottavasti ap osaa ottaa opikseen. Tuskin kukaan muukaan mies tuollaista katselee vaikka miehen löytyisikin. Siks eka huolenaihe on, miten vois ap kehittyä ihmisenä.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tír na nÓg;28025834:
No joo. Mutta jos tietää, että toinen ei ole oma itsensä, niin siihen voisi suhtautua vähän höllemmin. Lisäksi voisi kyllä sanoakin toiselle jo ihan ajoissa (ennen kuin kypsyy niin, että jättää), että mietipä käytöstäsi: puhutko nyt sinä vain hormonisi. Aika munatonta sekin, että kuuntelee vaan nalkutusta ja sitten lähtee lätkimään, kun ei enää kestä.
[QUOTE="vieras";28025893]No joo. Mutta jos tietää, että toinen ei ole oma itsensä, niin siihen voisi suhtautua vähän höllemmin. Lisäksi voisi kyllä sanoakin toiselle jo ihan ajoissa (ennen kuin kypsyy niin, että jättää), että mietipä käytöstäsi: puhutko nyt sinä vain hormonisi. Aika munatonta sekin, että kuuntelee vaan nalkutusta ja sitten lähtee lätkimään, kun ei enää kestä.[/QUOTE]
Sitähän me emme voi tietää mitä mies on yrittänyt tehdä tai tehnyt. Ehkäpä miehen yritykset ovat jääneet naisen vouhottamisen jalkoihin, nainen on keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi siihen ettei mies voi enää hyvin.
Sitähän me emme voi tietää mitä mies on yrittänyt tehdä tai tehnyt. Ehkäpä miehen yritykset ovat jääneet naisen vouhottamisen jalkoihin, nainen on keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi siihen ettei mies voi enää hyvin.
Miksi näissä pitäisi aina ymmärtää äitiä mutta ei miestä? Kiukkuava hormonihirviö voi saada miehenkin sekaisin käytöksellään.
Katsokaa tilanne kolmen vuoden päästä uudelleen, nyt pysykää yhdessä. Opetelkaa pyytämään anteeksi molemminpuolin, ennemmin liikaa kuin liian vähän.
M
"Maarit"
Vieras
[QUOTE="mies";28024700]Kyllä mies, joka on ymmärtävä ja rakastava, on myös aika kärsivällinen. Samoin nainen. Riitahan on läheisyyden merkki.[/QUOTE]
jaksa riehuvaa bridezillaa.
jaksa riehuvaa bridezillaa.
Pakko peesailla.
En tiedä mitä ap on noissa riidoissa miehelle huutanut tms, mutta ilmeisesti jotain typerää ja asiatonta kun nyt itsekin tajuaa tehneensä väärin. Kenties mies on nyt vihdoin antanut tulla omaltakin osaltaan ja voisin kuvitella tuon "en ole valmis isäksi"-kommentin olevan sellainen asiaton heitto jota toivottavasti itsekin katuu.
Viimeaikojen valossa se perhe-elämä ja isyys ei ehkä miehen mielestä tunnu enää sellaiselta mistä hän haaveili lasta yrittäessä ja häitä suunnitellessa. Voi tuo tuleva muutos jännittää miestäkin ja luoda epäilystä siitä onko sittenkään valmis siihen. Ehkä joku nainenkin on raskaana ollessaan joskus epäillyt onko hänestä sittenkään äidiksi...
Mutta tosissaan kuulostaisi aikalisän paikalta. Rankat lapsettomuushoidot ja naisen pään sekoittavat hääsuunnitelmat eivät aina ole hyvä yhdistelmä. Oleellisempaa tuossa kuitenkin on ap:n ja miehensä suhde ja tuleva lapsi kuin se mitä sukulaiset ja tutut ajattelevat peruuntuneista häistä (vaikka ymmärrän että tuokin on kova paikka).
M
"Maarit"
Vieras
A
Adanna_82
Vieras
jos mies joka on tulossa isäksi sanoo ettei ole valmis isäksi, niin miten sitä voi ymmärtää. myöhästä se on siinä vaiheessa perääntyä isyydestä kun se viaton ihmisenalku on jo tuloillaan
Ihmiset sanovat monesti sellaista jota eivät tarkoita. Jopa ilman hormonihuuruja.