Mies ja parisuhde?

[Kiinnostaa!]

Olen miettiskellyt tällaista asiaa ja haluaisin nyt muiden mielipiteitä ja kokemuksia.

Eli kokevatko mies ja nainen parisuhteen samalla tavalla vai miten mies noin yleensä sen kokee?

Mitä mies siis ajattelee parisuhteesta ja mitä se hänelle merkitsee?

Mistä syistä te miehet olisitte valmiita pettämään tai eroamaan ja miksi?

Mitä te haluatte parisuhteelta?

Mietin tätä lähinnä, koska minulle, naisena, parisuhde merkitsee hyvin paljon. Kun rakastan kumppaniani, näen hänet myös tavallaan itselleni jumalaisena, enkä voi esim. kuvitella mitään komeampaa tai kiihottavampaa kuin hän. Hän on paras minulle, eikä minun tarvitse silloin ""huonompia"" edes katsella. Miten miehillä?

En kaipaa tänne nyt vastauksia epäonnistuneilta ja itsensä kovettaneilta raukoilta, joiden päätehtävä on halveksia naisia/miehiä ja metsästää pillua/munaa kuin riistaa.

Eli kaikki, jotka tietävät mikä on PARISUHDE kommentoikaa. Ovatko erot enemmänkin yksilöllisiä vai sukupuolesta riippuvaisia?

 

[nainen]

Erot ovat yksilöllisiä. Kysy mieheltäsi mitä hän ajattelee parisuhteesta. Vastausta ei löydy täältä.

 

[ap]

Mieheni mielipide on kuitenkin vain yksi muiden joukossa. =)
Haluaisin kartoittaa tilannetta noin yleisemmin...

Katselen ihastellen varsinkin vanhempia pariskuntia, joista loistaa yhteinen sävel ja vahva rakkaus kilometrien päähän. Mikähän heidän suhtautumisensa suhteeseen on? Tuskin sama kuin ""teinipariskunnilla"" esim.

Asia siis on lähinnä hyvin mielenkiintoinen. Ja toisaalta on kiva nähdä kuinka erilaisia muut ovat omaan suhtautumistapaani verrattuna.

Olisin siis edelleen kiitollinen kommenteista. =)

 

[Kristiina]

Varmasti parisuhdekäsityksen erot ovat yksilöllisiä, joillekkin se on tärkeämpi kuin toisille sukupuolesta riippumatta. Eri ihmisille se on eri aikaan elämästä tärkeää. Ja joillekkin suhde voi olla vapaa... toisille ei.

Itselleni parisuhde, mies ja perhe ( lapsia toivottavasti joskus ) on tärkeintä mitä voi olla ja aina niitä ei silti osaa tarpeeksi arvostaa. Turvallisuus, hauskuus, arki, juhla, hellyys, rakkaus, vapaa-aika, oleminen, koti.. mitä kaikkea parisuhteelta voikaan saada...

Mulle yhdessäolo on maailman tärkeintä. Jos ei saisi olla oman kullan kanssa, huonosti olisi asiat. Koskaan ei esim. työ voisi olla niin tärkeä että se menisi miehen edelle. Näin siis mulla.

 

[Inhorealisti]

Minakin luulen, etta eri ihmiset kokevat parisuhteen eri tavalla, eika se ole sukupuolisidonnaista.

Minulle ainakin parisuhteeni on tarkein asia maailmassa. Kummallista, miten se kaikista tarkein asia on kuitenkin kaikista hauraimmalla pohjalla. Mikaanhan ei ole niin varmaa kuin epavarmuus, mutta mikapa olisi vaikeampaa ennustaa kuin suhteen tulevaisuus. Siihen kun liittyy niin paljon intohimoja.

Mina olisin valmis eroamaan, jos vaimoni ei enaa haluaisi huolehtia minun tarpeistani. Minkas tekisin, jos ei pystyisi, mutta jos ei enaa haluaisi. Minakin puolestani yritan tehda hanet onnelliseksi, vaikka menestys onkin vaihtelevaa.

Mita haluamme parisuhteelta? Kumppanuutta ja elaman jakamista. Tosin sinun, kuin monen muunkin naisen viljelema ajatus puolison kunnioituttamisesta jotenkin ylivertaisena (kuten nyt sitten vaikka maailman komeimpana) on minulle kertakaikkisen vieras ajatus.

Vaikka tuntuukin, etta vaimoni on paras juuri minulle ja oikeastaan enemman kuin koskaan kuvittelin elamassani saavani, ei han silti erityisen taydellinen ole. Onneksi, koska perfektionismi on kauhisus suhteessa ja epataydellisyys inhimillista ja rauhoittavaa. Se antaa tilaa omallekin epataydellisyydelleni.

 

[ap]

Luulen, että hyvin harva loppujen lopuksi ymmärtää, mitä tarkoitetaan sillä, kun puoliso on maailman komein ja seksikkäin ja upein yms. yms. yms.
Itselleni se ainakin tarkoittaa sitä, että näen ja tahdon nähdä hänet sellaisena, koska tietysti haluan olla unelmieni miehen kanssa. Miksi siis en näkisi häntä sellaisena. En halua edes ottaa selvää, onko olemassa ""parempia"" vaan pidän mieheni tällä jalustalla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi joidenkin kriteereiden mukaista täydellisyyttä vaan tiedän kyllä puolisoni virheet ja huonotkin puolet. En vain anna niiden haitata, koska hän on täydellinen MINULLE. Ei kai kukaan tosissaan kuvittelekaan, että hän olisi täydellinen myös naapurille, ystävälle, gynekologilleni sekä hammaslääkärille. Se olisi jo pelottava tilanne oikeastaan! =)

Eli siis hän on minulle komein, ihanin, fiksuin ja täydellinen omine inhimillisine virheineen. Kuitenkin paras, jotta tiedän, ettei muita tarvitse paremman toivossa katsella ( eikä oikeastaan muutenkaan, koska se on aivan turhaa), häntä minä haluan katsella ja ihailla. =)

Onko tämä todella niin karmiva ajattelutapa?

 

[Kristiina]

Juuri noin munkin mielestä pitää ajatella!! =)

 

[Viikari]

Ei tuo ole todellakaan karmiva ajattelutapa. Hieman ehkä on rivienvälistä luettavissa sellaista, että jumaloit toista maasta taivaaseen. Sellainen on minusta hieman säälittävää.

Minulle kumppanini on minun vertainen paras kaverini. Mutta en minä häntä aivan täysin korvaamattomana pidä ja joskus on hyvä huomauttaa asiasta, ettei nyt toista ihan itsestään selvyytenä oteta, koska sellainen myrkyttää mielen hyvinkin helposti ja salakavalasti.

Tekstisi on aika tyypillistä ihastuneen naisen tekstiä Tai sitten olen vain kateellinen Kunhan nyt muistat pitää yhteyden niihin kavereihin ja keksit omia pikku harrastuksia etkä koita miellyttää miestäsi kaikin mahdollisin keinoin niin eiköhän se siitä.

Näillä palstoilla yleensä keskustellaan siitä, kun on joku ongelma tai menee muuten elämä päin persettä. Oman hyvän olon hehkuttaminen nostaa monilla kateuden pintaan, joten oleppa varovainen

Hyvää kevään alkua.

 

[Inhorealisti]

Minun, ja luulen, etta monen muunkin miehen mielesta on. Ainakin se on ristiriitoja karjistava ajattelutapa. Naisten oletushan on, etta kun he nakevat (tai ainakin yrittavat nahda) miehensa taydellisena, he odottavat tata myos mieheltaan.

Kun mies ei sitten ajattelekaan samoin, se on naisesta todella loukkaavaa ja vahattelevaa. Naisille tuntuu olevan suuri jarkytys, kun naapurin Liisakin saattaa olla miehen mielesta vetavan nakoinen. Se koetaan kunnioituksen ja rakkauden puuttena ja uhkana suhteelle. Miehen mielesta maailmaan vain mahtuu monenmoista kauneuta, eika omaa puolisoa ole tarpeen mihinkaan vertailla.

Toisekseen haavekuva puolisosta rikkoutuu helposti arjen keskella. Kriisista tulee syvempi, kun itse kehitellyt haavekuvat murenevat. Uskon, etta arjen sietaminen puolison kanssa on helpompaa, jos mielikuva puolisosta on realistinen vikoineen paivineen. Niin ne on helpompi hyvaksya.

 

[ap]

En voi itse ymmärtää, että jos näkee toisen ""realistisesti"" eli siis vikoja, vikoja, keskinkertaisuutta, ihan ok, kato, jotain kivaakin ja taas vähän keskinkertaisuutta... Keskiarvo ihan ok.

Miksi sitten olla tällaisen ihmisen kanssa? Mielestäni on hieman säälittävää sanoa rakastavansa ihmistä, joka on ihan ok vikoineen kaikkineen. Miksi ihmeessä ei sitten ota sitä naapurin Lissua, jos se niin vetävä on. Kauneus on todellakin katsojan silmässä, joten ihminen voi siis valita näkevänsä sen oman puolison esim. nyt sitten kauneimpana/parempana... Tai sitten voi valita puolisokseen sen, jonka näkee esim. kauniimpana/parempana....

Eikös tämä ole sama kuin Mersunmies menee autokauppaan ja tekee ihan perkeleesti mieli uutta urheilumersua... Mutta, aijai, esim. myyjän painostuksesta (esim. halvempi tai urheilumeseä ei ole saatavilla kuin vasta 6kk päästä) mies päätyy ostamaankin Fiat Punton. Hän ajelee kotiin ja yrittää vakuuttaa itsensä ja kaverinsa, että Punto onkin ihan hyvä, eikä Mersua oikeastaan edes tee mieli. Kuitenkin sormet syyhyä päästä Mersua polkemaan vaikka oma tavallinen Punto nököttää tallissa... Autojen kanssa vain Who cares? mutta kun on kyse ihmissuhteesta niin kyllä se kulta pitää mielestäni nähdä omana Mercedes-Benzinä... =)

 

[Viikari]

Nonni.

Naisia ja miehiä on, joka kelkkaan. Naisille tuntuu olevan todella vaikeaa hyväksyä ja ymmärtää se, että naapurin lissu saattaa oman miehen mielestä näyttää seksikkäältä ja mielessään mies voi tehdä temput hänen kanssaan. Mutta kun kokonaisuus ratkaisee niin se oma kulta vetää ehdottomasti pidemmän korren.

Ja sitten pitäis varmaan kirjoittaa hieman kauneudesta. Ok. On fyysistä kauneutta ja henkistä kauneutta. Noh naapurin lissu saattaa fyysiseltä kauneudeltaan olla omaa kultaani kauniimpi, mutta kun vertaa tätä naapurin haukkaa omaani, niin oma kulta vie voiton sata nolla.

Onhan sitä monesti syntynyt hyviä suhteita kaveripohjalta. Ei sitä tule heti ekana ajateltua, että onpas vetävän näkönen mimmi, vaan vuoden kuluttua kun on tutustunut toiseen on tullut ajateltua, että luoja enpä tajunnutkaan kuinka kaunis tämä nainen on ja sitten ollaankin jo ihan lääpällään ja niin ihastuneita =)

Ei nämä asiat nyt niin yksoikoisia ole. Jokainen näkee oman kumppaninsa kuten itse tahtoo. Pitää vain muistaa se, että oma tapa ajatella kumppanista ja suhteesta ei ole se ainoa oikea tapa.

 

[ap]

Nyt voin tietysti kirjoittaa vain omasta puolestani, mutta minusta todellakin tuntuisi pahalta, jos mieheni mielessään tekisi temput naapurin Lissun kanssa... Eikö teistä miehistä sitten tuntuisi pahalta, jos naisenne unelmoisi postinkantajasta tai hakisi inspiraation teidän suhteeseenne/petiinne työpaikan uudesta adoniksesta.

Vaadinko liikaa, jos haluan olla miehelleni se upea nainen, jota hän ihastelee ja että hän toki nimenomaan sen ""sisäisen kauneuden"" avulla näkisi minut sinä kaikkein kauneimpana?

Ehkä naisena en voikaan ymmärtää, mutta minua loukkaa, jos mieheni todella katselee kauniita naisia ja unelmoi heistä. Miksi pitää niin tehdä, jos minä olen upea ja oikeasti siinä?

Ja miehet usein vetoavat siihen, etteivät he vertaa naistaan muihin. Eihän se voi pitää paikkansa, jos naapurin Lissu vertailussa häviää omalle kullalle ja vain tämä vertailu estää tekemästä temput Lissun kanssa.

Kertokaa ihmeessä, mitä ymmärsin taas väärin? =)
Onko siis oikeasti turha unelma toivoakkaan, että voisi riittää miehelle niin henkisesti kuin fyysisesti ( kyllä, myös kauneudessa) niin ettei tämä muita katselisi/fantasioisi heistä...?!?

 

[didi]

""Ehkä naisena en voikaan ymmärtää, mutta minua loukkaa, jos mieheni todella katselee kauniita naisia ja unelmoi heistä.""

Hei hei, älähän sorru tuohon tyypilliseen vastaanasetteluun jossa miehet sitä ja tätä ja ""minä naisena"" sitä ja tätä... Minä olen nainen ja yleisesti ottaen onnellinen parisuhteessani mutta kyllä minä huomaan työpaikan hyvännäköiset miehet ja voin jopa mielessäni miettiä, millaista heidän kanssaan kenties olisi (enkä nyt tarkoita seksiä). En minä ole sokea vaikka olen parisuhteessa. Ja näin varmasti monilla miehilläkin. En silti usko että ruoho on kovin paljon vihreämpää toisella puolella, sillä näissä charmikkaissa työkavereissakin on varmasti roppakaupalla huonoja puolia ja niinpä en usko että mies vaihtamalla paranee. Ainahan on lopulta kyse kokonaisuudesta sekä omista valinnoista.

Ok, suhteen alussa toki niin olikin että oli lähestulkoon sokea muille ja toinen tuntui aivan täydelliseltä, mutta olen samaa mieltä kuin joku tässä viestiketjussakin, että on ihan tervettä muistaa (ja muistuttaa) ettei toinen mitenkään korvaamaton ole. Hyvä ja aivan mahtavakin voi olla, mutta en silti ajattele niin että jos ero tulee, loppuelämäni on pilalla. Ehkä tämä johtuu siitäkin että kyseessä ei ole elämäni ensimmäinen parisuhde ja tätä suhdetta ennen olin monen monta vuotta sinkkuna. Vaikka yhdessä on hyvä olla, kyllä minä tiedän pärjääväni yksinkin.

Onkohan ap aika uudessa suhteessa?

 

[ap]

Anteeksi huolimattomuuteni... ei ollut tarkoitukseni yleistää noin karkeasti. =)

Itselläni on n. 2 vuotta suhdetta takana ( eli siis olen kyllä tuoreessa suhteessa) ja voi toki olla, että omakin suhtautumiseni tässä vuosien varrella muuttuu... Kuitenkin haluan tavallaan ollessani suhteessa, olla siinä täysillä. Ja pitää toista parhaana ja korvaamattomana. Tahdon luottaa siihen, että näin se on ja hän on paras.

Ok. Jos suhde loppuu, tiedän toki, että selviän yksin ja silloin hän ei ole korvaamaton, mutta silloinhan se on fakta ja todettu näin. Eli kunnes toisin todistetaan hän siis on minulle paras ja korvaamaton (tavallaan). =)

Ja aiemmin joku epäili, että ihailen häntä niin ettemme ole tasa-arvossa. Kyllä me olemme tasa-arvossa, mutta hän on siis miehenä minulle parempi kuin muut.

En myöskään ole unohtanut kavereita ja harrastuksia. Oma elämä on yhä! =) Mutta sitä on hyvä elää kun tietää elävänsä miehen kanssa, joka täyttää minun kriteerini eli on täydellinen. Eikä se kuva inhimillisistä virheistä mihinkään järky. Vakavammat asiat tietty erikseen. Olisi vain ihanaa jos minäkin inhimillisyyksineni ja vajavaisuuksineni olisin tavallaan niin superhyvä ""paketti"" miehelle, että pääsisin samaan asemaan ja riittäisin täysin... =)

 

[ap]

Vielä...

Tämän piti nyt kyllä olla yleinen mielipidekeskustelu, eikä minun suhteeni ruotimista. Toki suhde liittyy mielipiteisiin, totta, mutta koska en kirjoita mistään ongelmasta vaan kiinnostuksesta muidenkin ihmisten kokemuksia kohtaan toivoisin yhä mielipiteitä, kommentteja ja kokemuksia.

Minä ja mieheni voimme käydä nämä keskustelut omalta osaltamme kyllä kahdenkesken, mutta kuten sanoin minua kiinnostaa myös miten muilla... Olen utelias kuulemaan lisää! =)

 

[Inhorealisti]

Tästä taisi tulla pienen piirin keskustelu. Kuten huomaat, minä ja toinen mieskirjoittaja ajattelemme asiasta hieman eri tavalla kuin sinä ja naiset ylensä.

Miehet vain kokevat tämän asian hieman eri tavalla kuin te naiset. On valitettavaa, että suhtautumisemme loukkaa teitä. Toki suurimmalla osalla meistä miehistä on sen verran pelisilmää suhteessamme, ettemme kysyttäessäkään kerro rehellistä mielipidettämme.

Toki sinun miehesi voi olla harvinainen poikkeus miessukukunnasta ja pitää sinua maailman kauneimpana. Todennäköisenä en sitä kuitenkaan pidä, vaikka hänkin diplomaattisena luonteena niin sinulle kertoo.

 

[Xy]

Täytyy sanoa, että kaverit ovat perustelleet miehennäkökulman jo niin hyvin, ettei ole mitään lisättävää. Tällä samalla periaatteella olen ollut jo 30v saman tytön kanssa. Minä rakastan häntä kaikkine karvoineen ja vikoineen ja that´s it. Enkä ole vaihtanut naapurin lissuun, enkä muihinkaan sutturoihin. Kahta en vaihda, vaimoa, enkä harrastuksia. Muilla ei ole niin väliä.

 

[ap]

Hauska viesti! =D
Kerrotko vielä omaa suhtautumistasi vaimoon. Eikö hän ole mielestäsi silti täydellinen sinulle? Miksei myös siis kaunein sinulle. Enkä nyt välttämättä tarkoita pelkästään fyysistä kauneutta vaan yhdistettynä myös siihen kuuluisaan sisäiseen.

Katseletko sinä siis kauniimpia ja nuorempia? Miksi, jos et vaimoa vaihda ja häneen olet ehdottoman tyytyväinen.

Yritän ymmärtää tätä logiikkaa... =)

 

[Xy]

Vaimo on osa minua, ei siitä osasta voi luopua. Muuten jää vajavaiseksi. Hän ei ehkä ole paras ja eikä ainakaan kaunein minulle, mutta hän on niin iso osa minua, etten ilman halua olla. Yhteenkuuluvuuden tunne on sanoinkuvaamaton. Ehkä se on sitä, kun sielut ovat yhtä. Seksissä tai yhdessäollessa ei tarvita turhia sanoja. Katselen kauniita naisia päivät pitkät aina tilaisuuden tullen, mutten näe heissä kuin kauniit kuoret. Ehkä se on sitä, että vaimon sisäinen kauneus peittää kaiken muun. Vaikea sanoa, kun en voinut nuorena kuvitellakaan, että joku voisi viedä koko sydämeni.

 

[tavallinen nainen]

Mulla ei oikeastaan ole tähän keskusteluun uutta sanottaavaa, näen jutun aika samalla tavalla kuin Inhorealisti.

Tästä sen sijaan pitää olla eri mieltä: ""Kuten huomaat, minä ja toinen mieskirjoittaja ajattelemme asiasta hieman eri tavalla kuin sinä ja naiset ylensä."" Ainakaan viimeksi vessassa käydessäni mulla ei roikkunut ylimääräisiä juttuja jalkojen välissä. Tai sitten mä en ajattele kuten naiset yleensä.

 

[Satu]

Minä ymmärrän mitä sinä alkuperäinen ajat takaa kun sanot, että pidät miestäsi täydellisenä sinulle ja että näet hänet ihanimpana kaikista.
Minäkin koen, että minun mieheni on aivan täydellinen minulle enkä voisi kuvitellakaan, että haluaisin jonkun muun minun rinnalleni arkea elämään.

Siitä huolimatta minä näen, että maailmassa on monta muutakin todella ihastuttavaa ihmistä ja myös unelmoin heistä. En haaveile että kukaan näistä fantasioistani eläisi kanssani arkea, mutta kuvittelen usein miten joku vieras mies tulisi ja ottaisi minut vaikka työpöydälläni Tiedän mieheni ajattelevan samoin naisista, eikä hän siltikään vaihtaisi minua mihinkään muuhun. Tiedän, että olen miehelleni se täydellinen ja ihana nainen kaikkine kamaline vikoineni enkä osaa loukkaantua kun mieheni fantasioissaan haluaa muitakin naisia.

Tätä on varmasti vaikea selittää, mutta halujen ja fantasioiden vertaaminen syömiseen on yleensä aina helpointa Eli minusta pippuripihvi kermakastikkeella on ihan ehdottomasti parasta ruokaa maailmassa enkä usko että sen voittanutta tulee ikinä. Olen rakastanut sitä ruokaa jo vuosikausia ja tulen olemaan siihen heikkona aina. Mutta sen maukkaudesta huolimatta, minulla tekee mieli myös lihapullia, lasagnea ja mannapuuroa. En siis ymmärrä, että miksi minun pitäisi tyytyä vain yhden ihanan ihmisen ihannointiin, kun maailmassa on niin uskomattoman monta ihanaa ihmistä, mitä ihastella.

Minusta ei ole säälittävää rakastaa ihmistä, jossa näkee vikoja, siis että tajuaa, että naapurin reiskalla on paremmat kädentaidot ja peralla taas komeammat kasvot kuin minun miehelläni. Minusta on hyvin vapauttavaa rakastaa ihmistä, jossa on vikoja ja puutteita, silloin minä itsekin saan olla juuri tällainen kuin olen ja tulla rakastetuksi aina ja yhä uudestaan.

 

[Viikari]

Niin, mulla kyllä roikkuu edelleen se ylimääränen nahanpalanen jalkojen välissä. Inhorealistin kanssa samoilla linjoilla ollaan.

Mukavaa lukea sadun tekstiä ja tunnistaa siitä itseni sekä naiseni. Kivaa, että löytyy samalla aaltopituudella olevia ihmisiä =)

Ja ap:lle osittain ymmärrän sinua, mutta tuollaista se aika monelle naiselle tuntuu olevan, kun ensimmäisiä kertoja ihastuvat mieheen. Vai onko sinulla jo useampi ihastuminen takana?

 

[Viikari]

Vastaillaanpa sun kysymyksiin ettei mene sun suhteen ruotimiseks =)

""Eli kokevatko mies ja nainen parisuhteen samalla tavalla vai miten mies noin yleensä sen kokee?""

Tähän taisin jo vastata.

""Mitä mies siis ajattelee parisuhteesta ja mitä se hänelle merkitsee?""

Tähän taisin jo vastata.

""Mistä syistä te miehet olisitte valmiita pettämään tai eroamaan ja miksi?""

Itse en ole mitenkään ""valmis"" pettämään, koska en hyväksy sellaista. Minulle pettäminen henkisellä tasolla on huomattavasti kovempi asia kuin se fyysinen. Asia on erikseen jos rakkaus kuihtuu tai parini alkaa käyttäytyä niin ettei arvosta minua enää. En ala ryömimään toisen perässä vaan pyrin muistamaan oman arvoni. Kun kaikki vaihtoehdot on käyty läpi ja yhteinen taival on täysin mahdoton niin on parempi erota. Onneksi en tätä ole joutunut vielä kokemaan.

Mitä te haluatte parisuhteelta?

mm. Ystävyyttä, kumppanuutta, lämpöä, naurua, seksiä. Monia monia asioita. Luulenpa, että kun ikää tulee lisää niin lista senkuin pitenee. Sitä huomaa vaan vuosien varrella toisessa asioita joita arvostaa. Joskus toivon, että kokisin sen ihanan ihastumisen tunteen uudelleen, joka silloin aluksi oli. Voi olla, että sen koenkin, mutta nyt vaihteeksi tämä on tätä arkea

 

[Hölmö]

En kaipaa tänne nyt vastauksia epäonnistuneilta ja itsensä kovettaneilta raukoilta, joiden päätehtävä on halveksia naisia/miehiä ja metsästää pillua/munaa kuin riistaa.

Eli kaikki, jotka tietävät mikä on PARISUHDE kommentoikaa.

***

Eli kaikki jotka olette AP:n kanssa samaa mieltä, vastatkaa. Muut älkööt vaivautuko.

 

[Viikari]

Hölmö.
Taidat olla aika pässi?

Ap pyysi kaikkien mielipiteitä ja kommentteja omista kokemuksistaan. Sellanen keskusteluhan on todella hieno jossa yhteen ääneen toitotetaan samaa ja yhtä mielipidettä. Vähän kuin Kiinan tasavallassa, kaikki jotka ovat eri mieltä katoavat. Vittu ketä sellanen keskustelu kiinnostaa?

Kuka tässä nyt on epäonnistunut tai halveksii naista?
Have a great life!