Mies ja suhtautuminen tyttölapseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tytön äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M32, olen lukenut myös varmaan samasta tutkimuksesta. Sen mukaan todennäköisemmin eroon päätyvät perheet, joissa on vain tyttöjä. Sekin varmaan viittaa tuohon, että miehet kaipaavat poikaa. En pelkää meillä eroa ainakaan tuosta syystä, koska kuten monesti olen maininnut, mies rakastaa tyttöä paljon, ja sitä usein ääneen sanookin. Siitä huolimatta hänellä on haave siitä pojasta, mutta lapsia ei todellakaan tehdä kunnes se poika saadaan, eikä kolmatta yritetä, vaikka seuraavakin olisi tyttö. Mistään elämää suuremmasta asiasta ei siis ole kyse.
 
Lasten saaminen vaikuttaa kielteisesti moniin onnellisuustekijöihin kuten parisuhdetyytyväisyyteen tai mielihyvän kokemuksiin. Kiinnostavaa kyllä, miesten onnellisuus heikkenee vähemmän, jos syntynyt lapsi on poika kuin jos lapsi on tyttö. Naisten onnellisuus heikkenee saman verran lapsen sukupuolesta riippumatta. Vaikuttaisi siis siltä, että monet miehet todella toivovat itselleen poikaa eivätkä saa tyttärestä samanlaista iloa. Vanhemmuuden tabu kai tämäkin?

Uskon, että tämä on ihan totta, mutta väliaikaista. Ihan varmasti pikkulapsiaikana tulee vaiheita, kun ajattelee vähintään mielessään, että miksi sitä tähänkin nyt ryhtyi. Monelle lapset ovat kuitenkin tärkeitä elämässä ja se onnellisuus vähenisi myös siinä, jos niitä lapsia ei saisi tai tajuaisi myöhemmin, että olisikin halunnut lapsia eikä hankkinut. Sitä ikäänkuin tarvitsee sen "vähemmän helpon" vaiheen elämässään, että on sitten onnellinen loppuelämänsä. Jotkut toki pitävät erityisesti pikkulapsiajasta.
 
Tytön ja pojan äitinä minua usein hämmäatyttää se miten tärkeänä lapsen sukupuolta pidetään. Yleensä kerron että minulla on kaksi lasta, usein välttömästi esitetään kysymys kumpia sinulla tai kysytään vain tyttö vai poikia. Jatkokysymykseen vastaan yleensä lasten nimet. Meillä on kaksi lasta jota kumpaakaan ei voi sanoa tyttömäiseksi tytöksi, poikamaiseksi pojaksi ei myöskään poikamaiseksi tytöksi tai tyttömäiseksi pojaksi (pojan kiharista hiuksista huolimatta).
 
Joo, no tuo yleinen lasten onnellisuutta vähentävä vaikutus on oikeastaan oma juttunsa. Sen puolesta on aika paljon tutkimusnäyttöä, ja aihe kiinnostaa onnellisuustutkijoita, koska asia tuntuu olevan täysin päinvastoin kuin arkioletus antaisi ymmärtää. Ylioppilaslehti teki aiheesta kiinnostavan jutun muutama vuosi sitten. Olet oikeassa siinä, että onnellisuudesta osa saavutetaan takaisin lasten kasvaessa, mutta ennalleen se ei palaudu, ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa.
 
Tytön ja pojan äitinä minua usein hämmäatyttää se miten tärkeänä lapsen sukupuolta pidetään. Yleensä kerron että minulla on kaksi lasta, usein välttömästi esitetään kysymys kumpia sinulla tai kysytään vain tyttö vai poikia. Jatkokysymykseen vastaan yleensä lasten nimet. Meillä on kaksi lasta jota kumpaakaan ei voi sanoa tyttömäiseksi tytöksi, poikamaiseksi pojaksi ei myöskään poikamaiseksi tytöksi tai tyttömäiseksi pojaksi (pojan kiharista hiuksista huolimatta).

Ensimmäinen lauseen allekirjoitan täysin. Mulla on poikia, rakkaita ja ihania. Sukupuolella ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Mutta saan useinkin vastata näihin uteluihin, että koskas tehdään se tyttö ja pitäs kai tulla vielä prinsessa. Se on musta jotenkin tosi loukkaavaa. Entäs jos tuliskin poika? Pitäiskö siihen lapseen olla jotenkin tosi pettynyt?
 
Meillä mies toivoi tyttöä molemmissa raskauksissa. Esikoinen on tyttö, toinen lapsi on poika. Kun pojan sukupuoli selvisi, mies oli aluksi pettynyt. Mutta nyt vauvan synnyttyä on onnellinen ja iloitsee yhtä lailla molemmista lapsista.
 
joillekin miehille tuntuu olevan todella tärkeää saada se poika. paras ystäväni kun sai esikoisensa niin mies ei ehtinyt synnytykseen mukaan. kun hän sitten tuli sairaalaan ja näki vauvansa, niin uunituoreen isän ensikommentti oli "sehän on tyttö! mitä helvettiä minä tytöllä teen?!" sillä lailla... tuo spontaani huudahdus jäi hiertämään pariskunnan välejä, ja kun toinenkin lapsi oli tyttö niin erohan siitä sitten tuli.
meillä esikoinen on poika. mies sanoo että ihan sama vaikka olisi ollutkin tyttö. uskon häntä vain 95-prosenttisesti :p
 
[QUOTE="jocelyn";28891525]joillekin miehille tuntuu olevan todella tärkeää saada se poika. paras ystäväni kun sai esikoisensa niin mies ei ehtinyt synnytykseen mukaan. kun hän sitten tuli sairaalaan ja näki vauvansa, niin uunituoreen isän ensikommentti oli "sehän on tyttö! mitä helvettiä minä tytöllä teen?!" sillä lailla... tuo spontaani huudahdus jäi hiertämään pariskunnan välejä, ja kun toinenkin lapsi oli tyttö niin erohan siitä sitten tuli.
meillä esikoinen on poika. mies sanoo että ihan sama vaikka olisi ollutkin tyttö. uskon häntä vain 95-prosenttisesti :p[/QUOTE]

Millainen isä tämä mies on ollut tytöilleen?
 
Ylipäätään en oikein ymmärrä miksi lapsen odotukseen ja saamiseen luodaan niin hirvittävästi paineiita. Kun lapsi ei täyttänytkään niitä ennakko-odotuksia, joita hänelle asetettii pettymys on väistämätön. Lapsella olikin siniset silmät vaikka toivoin että hän perisi minun vihertävät silmäni. Hän peri anopin rumat sormet tai hän muistuttaa luonteeltaan äitiäni, vaikka toivon ettei hänen taipumuksia lapsella olisi mitään jne. Odotetaanettä lapset olisivat vauvoja pitään ...öö mikä siinä yllätti että vauvat kasvaa. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Onko ihme että lukuisia pettymyksiä seuraa masennus.
 
Meillä mies toivoi poikaa, sai tytön. Seuravallakin kerralla mies toivoi poikaa, mutta sai jälleen kerran tytön. Nyt tällä viimeisellä kerralla mies toivoi tyttöä ja sai pojan.

Miten musta tuntuu että tuo mun ukkoni on syntynyt hieman huonojen tähtien alla? :laugh:
 
Lasten saaminen vaikuttaa kielteisesti moniin onnellisuustekijöihin kuten parisuhdetyytyväisyyteen tai mielihyvän kokemuksiin. Kiinnostavaa kyllä, miesten onnellisuus heikkenee vähemmän, jos syntynyt lapsi on poika kuin jos lapsi on tyttö. Naisten onnellisuus heikkenee saman verran lapsen sukupuolesta riippumatta. Vaikuttaisi siis siltä, että monet miehet todella toivovat itselleen poikaa eivätkä saa tyttärestä samanlaista iloa. Vanhemmuuden tabu kai tämäkin?

Lähde?
 
Joo, no tuo yleinen lasten onnellisuutta vähentävä vaikutus on oikeastaan oma juttunsa. Sen puolesta on aika paljon tutkimusnäyttöä, ja aihe kiinnostaa onnellisuustutkijoita, koska asia tuntuu olevan täysin päinvastoin kuin arkioletus antaisi ymmärtää. Ylioppilaslehti teki aiheesta kiinnostavan jutun muutama vuosi sitten. Olet oikeassa siinä, että onnellisuudesta osa saavutetaan takaisin lasten kasvaessa, mutta ennalleen se ei palaudu, ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa.

Tämä on joka kerta yhtä hämmästyttävää: Laitetaan oman mielipiteen tueksi linkkejä, mutta selvästikään ei olla edes luettu kokonaan tekstiä johon viitataan. Suora lainaus tuosta Ilonpilaaja-artikkelista:

"Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan sitä tosiseikkaa, että lapsi ilmeisesti tekee onnelliseksi jollakin tavalla, jota ei voi mitata lyhyen aikavälin onnellisuustutkimuksella."
 
Meillä on kaks tyttöä. Ekasta kummallakin oli ihan sama kumpi tulee (mää ressasin niin paljon ettei oo sairas että vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaa niin mulle oli tärkeintä että on terve). Toisesta molemmat toivottiin tyttöö, mieskin tosin sillä tais olla aika paljon käytännön syytkin siinä taustalla. Oli vaatteet valmiina, tavarat ja seuraa olis toisistaan kun todennäkösesti samanlaiset leikit (ja niin on kyllä ollutkin). Nyt kolmatta odotetaan ja mulle ei mitään väliä kumpi sieltä tulee, mutta mies on sanonu että jos sais päättää niin haluais pojan, mutta kun miehellä on jo kolme tyttöä ennestään niin sano itsekin ettei usko hetkeekään että sieltä poika olis tulossa, tosi epätodennäköstä, joten toivois poikaa, mutta tietää että tyttö tulee ja on tietenkin siitä ihan yhtä onnellinen. Sitä eniten pelottaa teini-ikävaihe kun täällä on sitten monta neitiä kiukuttelemassa yhtäaikaa :laugh:
 
Ekasta kummallakin oli ihan sama kumpi tulee (mää ressasin niin paljon ettei oo sairas että vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaa niin mulle oli tärkeintä että on terve).

Tämä on loopujen lopuksi aika mielenkiintoinen "toive". En missään nimessä halua sanoa ettei olisi lupa odottaa sitä että "lapsi on terve", mutta mitä sitten on terveys ja sairaus. Mitä lapsella on jos hän ei ole terve. Jos lapsella on esim. vamma joka pystytään hoitamaan onko lapsi sairas vai terve. Entä jos lapsella on sairaus joka pystytään hoitamaan, sairauden olemassa olo on varmasti pettymys, mutta onko lapsi pettymys jos hän ei pystykään täyttämään sitä odotusta että "kunhan on terve".
 
Meillä on pelkkä poika ;) Mies on tyytyväinen, toivoi poikaa. Itse toivoin tyttöä ja oli nieleskelemistä että totuin ajatukseen ultran jälkeen. Nyt jos tulisin raskaaksi, toivoisin kai toista poikaa, samoin luultavasti mies.

(joo, ei sukupuolella ole oikeasti väliä, mutta saahan sitä miettiä ja toivoakin.)
 
Meillä "vaan" tyttöjä ja hyvä niin. Kertaakaan ei mies ole sanonut haluavansa poikaa ja aidosti taitaa niin ajatellakin. Ainoa mihin voisin kuvitella haaveilevansa pojasta kaveria on metsästystouhut.
Moni sanoo että pojat on helpompia- oma kokemus lapsuudenkodista on niin päinvastainen että ehkä sen takia olen ollut sangen onnellinen tyttäriä saatuani. Pikku naisten ja isompienkin kasvatus ja hoito vaan on niin luontaista.
 
Minullakin lapset vain toista sukupuolta, tyttöjä, ja olen usein kuullut poikien olevan helpompia. On kyllä vaikeaa kuvitella helpompia lapsia kuin nämä :D Mukavia, iloisia, huumorintajuisia ja suhteellisen tasaisia lapsia, joiden kanssa on helppo liikkua missä tahansa.
 
[QUOTE="jocelyn";28891525]joillekin miehille tuntuu olevan todella tärkeää saada se poika. paras ystäväni kun sai esikoisensa niin mies ei ehtinyt synnytykseen mukaan. kun hän sitten tuli sairaalaan ja näki vauvansa, niin uunituoreen isän ensikommentti oli "sehän on tyttö! mitä helvettiä minä tytöllä teen?!" sillä lailla... tuo spontaani huudahdus jäi hiertämään pariskunnan välejä, ja kun toinenkin lapsi oli tyttö niin erohan siitä sitten tuli.
meillä esikoinen on poika. mies sanoo että ihan sama vaikka olisi ollutkin tyttö. uskon häntä vain 95-prosenttisesti :p[/QUOTE]

No miksi helvetissä se sun paras ystävä teki vielä toisenkin lapsen tuollaiselle sialle?!?! Saa syyttää kyllä ainoastaan itseään.

Meillä on molemmat, etten osaa aloittajalle sanoa mitään. Mies suhtautuu molempiin myös samalla tavalla ainakin tähän asti (pienempi vasta vauva).
 
Kyllä olen huomannut saman; mies toivoo enemmän poikaa lapsekseen. Jos sitä poikaa ei tule, se kaipuu silti jää "päälle" ja esimerkiksi lasten kavereiden poikalapset voivat olla tavallaan kuin omia ja heidän kanssaan mies haluaa viettää aikaa :)
 

Yhteistyössä