Kyllä se on tärkeää nousta ylös sieltä sängyn pohjalta makaamasta ja pitää huolta syömisistä, omasta hygieeniastaan ja samalla hoitaa sitä kotiakin sen verran, että siellä voi syödä vaarantamatta itseään (on puhtaita astioita, ei ole pilaantuvaa ruokaa siellä sun täällä, roskia ympäriinsä jne).
Toki on tärkeää nousta ylös sängyn pohjasta. Ellei sitten ole mielenkiintoista ja innostavaa luettavaa, jota haluaa lukea sängyssä maaten. Astioiden nyt ei tarvii niin puhtaita olla. Ei sitä ennen vanhaan pirtissäkään joka puuron syönnin jälkeen puurokauhaa nyysätty puhtaaksi. Luulen että minun hyvä vastuskyky johtuu nuimenomaan siitä, että en ole liika neuroottinen astioiden puhtauden kannalta. Minulla on eräänlainen rokotus likaa vastaan. Toki virutan lautasesta edelliset, ainakin kosteat ruokatähteet, joissa bakteerit lisääntyvät pois ennen sen uudelleen käyttöä ainakin joten kuten. Toki roskapussit pitää vaivautua viemään ulos ainakin viimeistään silloin, kun niitä on kertynyt jotain kolme kpl - tosin riippuen siitä mitä ne sisältävät. Minä syön kaiken ruoan, mitä ulko-ovesta asuntooni tulee, että en joudu koskaan heittämään ruokaa roskikseen. Edellisessä muutossa meni noin 70% omaisuudestani kaatopaikalle. Kaiki jo luetut kirjat, levyt jne...suurin osa vaatteista...etc...eli kodissani ei ole paljon mitään, millä sotkisin sitä. Ja eseineille minulla ei oikein ole mitään oikeaa paikkaa. On melko sama missä ne sijaitsevat.
Samaten on sillä mielialaan vaikustustakin, että onko ympärillä suhteellisen puhdasta ja siistiä kuin että joka paikka hukkuu paskaan.
En ole ihan varma tuosta. Kuulemma kun Beethovenin ystävät tulivat kerran käymään hänen kotonaan, niin he ihmettelivät, että kuinka niin sotkuisessa asunnossa hän oli pystynyt tuottamaan niin hienoa musiikkia - musiikkia, jota nyt kaikenlaiset siisteysintoilija kukkahattutädit arvostavat. Tuo pienestä kodin epäsiisteydestä johtuva epämukava mieliala johtunee siitä, että ollaan opetettu, että kodin pitää olla siisti, jotta olet hoitanut velvollisuutesi. Minä viihdyn kodissani, enkä tunne oloani täällä epäviihtyisäksi, koska minua ei olla saatu opetettua kodinsiisteysvelvollisuuksiin. Yritetty kyllä ollaan, ja näköjään yritetään yhä edelleen.
Henkilökohtaisesta hygieniastakaan en ole ihan varma´. Ranskan hovissa aikoinaan ihmiset eivät peseytyneet koskaan. Sekin voi olla opetettua. Sen verran minua ollaan kyllä saatu tämän asian suhteen opetettua, että viimeistään siinä vaiheessa kun menen ulos muiden ihmisten joukkoon, niin käyn suihkussa. En nyt sentään halua haista muiden ihmisten keskuudessa. Vaatteita minun ei tarvitse kovin usein pestä, sillä käytän niitä vain ulos mennessä ja suurimman osan ajasta olen kotona pyjama päällä, jonka likaisuus ei minua haittaa. Toki se täytyy joskus pesasta. Oma tupa, oma lupa, tosin vuokra-asunto.
Tarvittavan voi tehdä pienelläkin vaivalla ja ne ovat sitä kodinhoidon ja arjenaskareiden harrastamista, ei niiden harrastaminen tarkoita sitä, että pitäisi jynssätä paikkoja jynssäämästä päästyä.
No, silloin kun Niemikotisäätiön neuroottiset tarkastajat käyvät tarkastamassa asuntoni kuntoa, niin kyllä se on jynssättävä sikapuhtaaksi joka paikasta. Kerran kun kävivät, näkivät muutaman roskan olohuoneen lattialla, ja puhuivat jotain imuroinnista. Olin toki juuri imuroinnut sen, mutta ei niille riittänyt. Sitten näkivät keittiön kaapin ovessa rasvaisen käden jättämän jäljen ja valittivat siitä. Ja mitään muita puheenaiheita heillä ei ollut. Onneksi eivät kauaa viipyneet. Tosin nämä tyypit ovat käyneet vain kaksi kertaa. Eräät toiset tyypit ovat olleet paljon mukavempia, mutta täytyy joka kerta varautua siihen, että sieltä tulee ne henkisesti matalaotsaiset mielikuvituksettomat ämmät.
