?
.....
Vieras
Mies on todella masentunut ja on alkanut tulla esiin myös itsetuhoisia ajatuksia hänellä. On myös todella mustasukkainen, ja kontrolloiva.
Oonko ihan hirveä ihminen kun musta vaan tuntuu etten enää jaksa tätä, tuntuu että masennun kohta itsekin, mies ei anna mun käydä missään, edes tietokoneella en saisi olla, jos ja kun olen niin tulee heti kyttämään millä sivuilla käyn ym. Facebookista jouduin poistamaan kaverilistalta kaikki miespuoliset tutut/kaverit. Onko tää normaalia teidän mielestä?
Keskustelusta ei tule mitään, mies suuttuu heti ja syyttää mua kaikesta. Myös omasta masennuksestaan.
Ystäviä mulla ei saisi olla missään nimessä, lapset riittää miehen mielestä. Hänellä itsellään on vain pari "kaveria",mutta vain siksi jos tarvitsee apua jossain ym. Oikeita ystäväsuhteita ei siis ole.
Musta tuntuu että mietin eroa ihan kokoajan, ja jos kuulen että jotkut tuttavista ovat päätyneet eroon niin olen "kateellinen". Mies pitää mua elämänsä rakkautena ja haluaa olla mun kanssa elämänsä loppuun asti, niin mäkin joskus ajattelin mutta en enää pariin vuoteen. En ole uskaltanut kertoa miehelle.
Seksi ei kiinnosta, siis mua. Sanoin tuossa yhtenä iltana miehelle että mua ei yksinkertaisesti kiinnosta seksi yhtään, niin sanoi vaan et niin kauan kun ei tule seksiä niin hän ei auta missään, mm lapsien hoidossa ym.
Onko kellään muulla ollut tälläistä? en ole kenellekkään kertonut millaista meillä on, tänne onneksi voin avautua, kiitos niille jotka jaksoivat lukea.
Oonko ihan hirveä ihminen kun musta vaan tuntuu etten enää jaksa tätä, tuntuu että masennun kohta itsekin, mies ei anna mun käydä missään, edes tietokoneella en saisi olla, jos ja kun olen niin tulee heti kyttämään millä sivuilla käyn ym. Facebookista jouduin poistamaan kaverilistalta kaikki miespuoliset tutut/kaverit. Onko tää normaalia teidän mielestä?
Keskustelusta ei tule mitään, mies suuttuu heti ja syyttää mua kaikesta. Myös omasta masennuksestaan.
Ystäviä mulla ei saisi olla missään nimessä, lapset riittää miehen mielestä. Hänellä itsellään on vain pari "kaveria",mutta vain siksi jos tarvitsee apua jossain ym. Oikeita ystäväsuhteita ei siis ole.
Musta tuntuu että mietin eroa ihan kokoajan, ja jos kuulen että jotkut tuttavista ovat päätyneet eroon niin olen "kateellinen". Mies pitää mua elämänsä rakkautena ja haluaa olla mun kanssa elämänsä loppuun asti, niin mäkin joskus ajattelin mutta en enää pariin vuoteen. En ole uskaltanut kertoa miehelle.
Seksi ei kiinnosta, siis mua. Sanoin tuossa yhtenä iltana miehelle että mua ei yksinkertaisesti kiinnosta seksi yhtään, niin sanoi vaan et niin kauan kun ei tule seksiä niin hän ei auta missään, mm lapsien hoidossa ym.
Onko kellään muulla ollut tälläistä? en ole kenellekkään kertonut millaista meillä on, tänne onneksi voin avautua, kiitos niille jotka jaksoivat lukea.
