Mies on kiukuttelija

[--]

Mulla alkaa olla mitta täys tuohon "mieheen". Ikinä ei oo tyytyväinen mihinkään (paitsi kavereiden kanssa menemiseen ja juomiseen) ja valittaa kaikesta. Hän on aina numero yksi kaikessa. Hänen mukaansa ongelma on se, ettei hän saa mennä miten huvittaa ja pitää olla kotona lasten kanssa kun olen töissä. Eli minä en voi käydä edes töissä (kolmivuorotyö) hyvällä mielellä, kun tulee valitusta viestein. Mun pitäisi sitten olla äärrettömän hyväksyvä hänen ryyppyreissujansa kohtaan. Kaikilla muilla on hyvät akat, jotka antaa miestensä elää. Minä painostain häntä olemaan kotona (käyn vain töissä, en muualla) Meidän seksielämä on perseestä. Hän ei halua olla lasten kanssa, jotka eivät ole hänen (uusioperhe). Lomamatkalla kanssani kaikki oli päin vittua. Suuttuu ja kiukuttelee mitättömistä asioista. On tullut aika selväksi, ettei perhe-elämä ole häntä varten. Minä ja lapset ollaan vain taakka, kun ei voi mennä vapaasti. Niin ja kyse on jo kolmekymppisestä "miehestä". Lapsia siis hänellä entisestä suhteesta ja mulla myös samoin, yhteinen syntyy loppuvuodesta. Mua vituttaa ihan äärettömästi käydä töissä, kun joudun jättämään lapseni tuon marttyyrin hoiviin. Sitten ihmettelee, miten mulla muka on niin rankkaa käydä töissä ja olen äkäinen kotona. Siis kolmivuorotyö, lapsia, raskaana, mies kiukuttelee.. En oikeasti enää jaksa sitä, että syyttää mua ja lapsia elämänsä pilaamisesta.

 

["huoh"]

oiskos oikeasti aika miettiä että miksi ihmeessä olette yhdessä kun se ei miestä selvästikään kiinnosta? Voisi olla teille kaikille helpompaa miettiä jotain muuta ratkaisua?

 

[juuri näin]

[QUOTE="huoh";26748645]oiskos oikeasti aika miettiä että miksi ihmeessä olette yhdessä kun se ei miestä selvästikään kiinnosta? Voisi olla teille kaikille helpompaa miettiä jotain muuta ratkaisua?[/QUOTE]

No voi hyvä ihme. Komppaan tätä.

 

[fhhh]

uusperhekuviot ei ole kaikkia varten. Ilmeisesti miehesi ei ole tyytyväinen tuohon. Miksi ihmeessä teitte yhteisen lapsen? jos uusperhekuviotkaan eivät toimi?

En ihmettele, että on raskasta.

 

["vieras"]

Mulla vähän sama tilanne. Tuo mies ei syytä lapsia, vaan minua ja ihan kaikesta. Jostain syystä kaikki alkoi nyt, kun aloin odottaa ensimmäistä yhteistä lasta.... pakostakin miettii, näyttääkö hän vasta nyt oikean luonteensa, mutta sekin tuntuisi kummalta, kun vuosia on oltu yhdessä. Ajatella, että tän ajan pitäis olla onnellista ja seesteistä aikaa.. valitettavasti se on mulle täys h****tti. Jos joku mättää, kuinka vaikeaa on sanoa se asiallisesti ja yhdessä etsiä ratkaisua. Juominen pahentunut myös, mut epäilen sen olevan ainakin meillä liittyväinen just siihen ahdistukseen joka ton kiukuttelunki aiheuttaa.

Et ole yksin ap, jaksamista!

 

["aapee"]

[QUOTE="huoh";26748645]oiskos oikeasti aika miettiä että miksi ihmeessä olette yhdessä kun se ei miestä selvästikään kiinnosta? Voisi olla teille kaikille helpompaa miettiä jotain muuta ratkaisua?[/QUOTE]

Niinpä.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";26748692]Mulla vähän sama tilanne. Tuo mies ei syytä lapsia, vaan minua ja ihan kaikesta. Jostain syystä kaikki alkoi nyt, kun aloin odottaa ensimmäistä yhteistä lasta.... pakostakin miettii, näyttääkö hän vasta nyt oikean luonteensa, mutta sekin tuntuisi kummalta, kun vuosia on oltu yhdessä. Ajatella, että tän ajan pitäis olla onnellista ja seesteistä aikaa.. valitettavasti se on mulle täys h****tti. Jos joku mättää, kuinka vaikeaa on sanoa se asiallisesti ja yhdessä etsiä ratkaisua. Juominen pahentunut myös, mut epäilen sen olevan ainakin meillä liittyväinen just siihen ahdistukseen joka ton kiukuttelunki aiheuttaa.

Et ole yksin ap, jaksamista![/QUOTE]

Kiitos, sinne myös!

Minä oon myös vihainen miehelle, kun tämän raskauden pitäisi olla onnellista aikaa. Vaan ei, mies kiukuttelullaan aiheuttaa vain lisä stressiä. Usein tuntuu, että paljon helpommalla pääsisi ilman tuota aikuista lasta. Meillä kans asiat pahentu sen jälkeen kun ostettiin yhteinen talo ja muutettiin yhteen, lähes samoihin aikoihin tulin myös raskaaksi. Että jotka kysyy, miksi ihmeessä tehtiin lapsi tähän, niin ei silloin näin pahasti asiat ollut.. Sitä niin kovasti toivoo onnea ja yrittää sitä, siksi kai sitä menee myös asiat puihin joskus. Olisihan se tietysti pitänyt tietää, minkälainen miehestä tulee. Kaikki edellytykset onnelle olisi nytkin, mies vain toivoo jotain muuta

 

[dfs]

Mistä noita kiukuttelevia miehiä tulee? Jotain lapsuudentraumoja? Ystäväpiirissäni on 2 tällaista miestä ja en ollut uskoa korviani kun kuulin millaisia kotona ovat. Omani kun on aivan toisenlainen,ei valita edes päänsärystä.

Tsemppiä sulle,kannattaa ehkä miettiä olisiko jossain sinulle jotain parempaa tarjolla?

 

[justjoo]

[QUOTE="aapee";26749463]Kiitos, sinne myös!

Minä oon myös vihainen miehelle, kun tämän raskauden pitäisi olla onnellista aikaa. Vaan ei, mies kiukuttelullaan aiheuttaa vain lisä stressiä. Usein tuntuu, että paljon helpommalla pääsisi ilman tuota aikuista lasta. Meillä kans asiat pahentu sen jälkeen kun ostettiin yhteinen talo ja muutettiin yhteen, lähes samoihin aikoihin tulin myös raskaaksi. Että jotka kysyy, miksi ihmeessä tehtiin lapsi tähän, niin ei silloin näin pahasti asiat ollut.. Sitä niin kovasti toivoo onnea ja yrittää sitä, siksi kai sitä menee myös asiat puihin joskus. Olisihan se tietysti pitänyt tietää, minkälainen miehestä tulee. Kaikki edellytykset onnelle olisi nytkin, mies vain toivoo jotain muuta [/QUOTE]

Eli te olette asunneet yhdessä vasta muutaman kuukauden? Oliko teillä ennen sitä kämpän ostoa omat kodit? Ja kuinka paljon mies silloin oli arjessa mukana (siis juurikin hoidamassa sun lapsia työvuorojesi aikana jne)?

Jos tämä kaikki vastuu ja perhe-elämmä on tullut vasta nyt yhteenmuuton mukana, niin ymmärrän kyllä miehesikin tunteita....

 

["aapee"]

Eli te olette asunneet yhdessä vasta muutaman kuukauden? Oliko teillä ennen sitä kämpän ostoa omat kodit? Ja kuinka paljon mies silloin oli arjessa mukana (siis juurikin hoidamassa sun lapsia työvuorojesi aikana jne)?

Jos tämä kaikki vastuu ja perhe-elämmä on tullut vasta nyt yhteenmuuton mukana, niin ymmärrän kyllä miehesikin tunteita....

Oltiin monta vuotta yhdessä minun asunnossani, vaikka hänelläkin kyllä oma oli.. Että ei oo uutta yhdessä asuminen sinänsä! Ja kyllä lapsista huolehtiminen tuli yhteenmuuton seurauksena, nyt kun ei ole mahdollisuutta saada vuorohoito päiväkotipaikkaa lapselle, kun mullahan on mies, jolla on päivätyö! Ennen oli siis toisin, pystyin olemaan lapsineni itsenäinen, nyt olen riippuvainen tuosta.

 

["aapee"]

Mistä noita kiukuttelevia miehiä tulee? Jotain lapsuudentraumoja? Ystäväpiirissäni on 2 tällaista miestä ja en ollut uskoa korviani kun kuulin millaisia kotona ovat. Omani kun on aivan toisenlainen,ei valita edes päänsärystä.

Tsemppiä sulle,kannattaa ehkä miettiä olisiko jossain sinulle jotain parempaa tarjolla?

Oon miettiny, ja luultavasti oiskin. Mutta aika luuseriksi tuntisin itseni jonkun miehen kanssa, joka ei ole yhdenkään lapseni isä.. Kuka ees haluaa naista, jolla on jo lapsia kahdelle miehelle?

 

["vieras"]

Jos tämä kaikki vastuu ja perhe-elämmä on tullut vasta nyt yhteenmuuton mukana, niin ymmärrän kyllä miehesikin tunteita....

Voisitko täsmentää tätä? Ihan uteliaisuudesta, että mitä mies siis tuntee ja kokee mielestäsi?

Ja ihan yleisesti, millä oikeudella kukaan voi kuvitella jättävänsä toisen yksin sen vastuun kanssa ja alkaa kiukutella kuten pahainen kakara? Millä oikeudella mies voi alkaa kiukutella heti kun vaimo tulee raskaaksi? Kumpuaako se mustasukkaisuudesta jo siinä vaiheessa? Käsittämätöntä. Mies siis jättää vaimonsa pulaan juuri kun tämä eniten tukea tarvitsisi... tämä, jos joku on Pettämistä isolla P:llä.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";26749639]Voisitko täsmentää tätä? Ihan uteliaisuudesta, että mitä mies siis tuntee ja kokee mielestäsi?

Ja ihan yleisesti, millä oikeudella kukaan voi kuvitella jättävänsä toisen yksin sen vastuun kanssa ja alkaa kiukutella kuten pahainen kakara? Millä oikeudella mies voi alkaa kiukutella heti kun vaimo tulee raskaaksi? Kumpuaako se mustasukkaisuudesta jo siinä vaiheessa? Käsittämätöntä. Mies siis jättää vaimonsa pulaan juuri kun tämä eniten tukea tarvitsisi... tämä, jos joku on Pettämistä isolla P:llä.[/QUOTE]

Aivan, kun vähän pitäisi ottaa vastuuta ja kantaa kortensa kekoon niin ei muutakuin kiukuttelemaan!

Meilläkin lapset on jo aika isoja, ei niiden perään tarvitse katsoa 24/7 ja kokoajan. Että ihan hyvin niiden kanssa pärjäilee kyllä..

 

[tfo]

[QUOTE="vieras";26748692]Ajatella, että tän ajan pitäis olla onnellista ja seesteistä aikaa.. [/QUOTE]

Miksi sen pitäisi olla onnellista ja seesteistä aikaa? Eikö raskausaikana voi olla vaikeaa kuten muulloinkin? En väheksy ongelmia miehen kanssa, mutta aiheuttaako tuo pitäisi-ajatus lisäahdistusta?

 

[justjoo]

[QUOTE="vieras";26749639]Voisitko täsmentää tätä? Ihan uteliaisuudesta, että mitä mies siis tuntee ja kokee mielestäsi?

Ja ihan yleisesti, millä oikeudella kukaan voi kuvitella jättävänsä toisen yksin sen vastuun kanssa ja alkaa kiukutella kuten pahainen kakara? Millä oikeudella mies voi alkaa kiukutella heti kun vaimo tulee raskaaksi? Kumpuaako se mustasukkaisuudesta jo siinä vaiheessa? Käsittämätöntä. Mies siis jättää vaimonsa pulaan juuri kun tämä eniten tukea tarvitsisi... tämä, jos joku on Pettämistä isolla P:llä.[/QUOTE]

Tarkoitin lähinnä sitä, että miehellä varmaan menossa jonkunlainen sopeutumiskausi. Jos hänen ei ole tarvinnut aikaisemmin ottaa niin isoa vastuuta puolison lapsien hoidosta, niin se sitoavaisuus saatta tulla kenties pienenä "yllätyksenä". Aikuisen ihmisen pitäisi toki kuitenkin osata otta perhe-elämästä asiaan kuuluva vastuu, mutta on oikeus myös tuntee ristiriitaisia tuntemuksia ja ottaa aikaa siihen sopeutumiseen. Sitä lähinnä tarkoitin. En niinkään sitä, että vaimo tuli nyt raskaaksi. Ja sitä mustasukkaisuutta en nyt tässä yhteydessä tajua ollenkaan....

Minusta nämä uusioperheen kuviot ovat joka tapauksessa todella haastavia. Siinä on varmaan paljon sopeutumista kaikilla, kuten myös se vastuun ottaminen saattaa olla erilaista, samoin kun läsnä oleminenkin. Puolison lapsen kun saattavat toisille olla aina ainoastaan ne puolison lapset ja mielestäni siihenkin on oikeus (jos kohtelu on kuitenkin ystävällistä ja asiaankuuluva):

 

["Sirkkeli"]

Keskenkasvuinen idiootti tuo on. Ja ei välttämättä muuksi muutu. Kaikennäköistä ne naiset kestää. Mie oisin potkassut jo pihalle.

 

["aapee"]

Kyllä tuo suhteellisen hyvin lapsia kohtelee, mulle sitten niistä valittaa. Hänellä ei kuulemma ole motivaatiota kasvattaa lapsia, kun ne ei oo omia. Sitten taas peruu tuon sanomisensa, että voisi kyllä olla jos saisin joskus mennä jne. Minä en oikeasti estä menemästä, muutakuin ryyppäämään liikoja. Mutta mikään normaali tekeminen sitä ei kiinnosta, siihen pitää aina liittyä alkoholi. Oon ihan täynnä sitä, että hänen elämänsä keskipiste on se, että hän pääsisi johonkin menemään ja yksin tietysti. Esimerkiksi kolmen päivän hotellilomaa mun kanssa ei edes pitänyt lomailuna, kaikki oli paskaaaa Mulle kun se oli toosi tärkeä rentoutuminen töistä ja lapsistakin, niin eiköhän äijä pilannut sen kitisemällä.

 

[Keittiönoita]

Oliko mies edellisessä liitossaan kotona lasten kanssa viihtyvää tyyppiä vai ei? Jos ei ollut, niin mielestäni on varsin loogista, ettei nytkään ole. Jos oli, niin sitten voi miettiä, mikä nyt on eri tavalla kuin edellisessä liitossa. Jotkut miehet tulevat loistavasti toimeen naisen edellisestä suhteesta olevien lasten kanssa tasan siihen asti, kun niistä lapsista pitäisi alkaa ottamaan vastuuta tai yhteinen lapsi ilmoittaa tulostaan. Tuliko tuo vuoropäiväkotipaikan menetys miehelle yllätyksenä? Tai siis olitteko ennenkuin päätitte muuttaa yhteen puhuneet siitä, mitä yhteen muuttaminen ja siitä aiheutuva hoitopaikan menetys tulee miehen kannalta tarkoittamaan? Jos miehellä ei ollut selkeää käsitystä siitä, mitä yhteen muuttaminen tulee tarkoittamaan, niin tämä nykyinen käytös saattaa olla jonkinlaista kapinointia tyyliin "en mä tätä näin ajatellut". Mukana voi olla myös jonkinlaista vapaudenkaipuuta nyt, k un teidän yhteinen lapsi ei ole vielä syntynyt, ja mies tietää, että viimeistään sun palatessasi takaisin työelämään hänen täytyy olla lasten kanssa silloin, kun sinä olet töissä. Ts silloin ei voi enää vedota siihenkään, että ne lapset eivät ole omia.

Juoko mies itsensä aina räkäkänniin, kun ottaa alkoholia? Oksentelee ja kuseskelee pitkin nurkkia? Vai suhtaudutko sä yleensäkin alkoholin käyttöön hyvin negatiivisesti ja sen vuoksi mies haluaa juuri sitä, mikä on "kielletty"? Voisiko tähän löytyä joku kompromissi? Mä tunnen yhden miehen, joka sinkkuaikoinaan ei pahemmin kapakoissa viihtynyt. Kun meni parisuhteeseen, niin alkuhuuman jälkeen alkoi viihtyäkin. Ei usein, mutta silloin tällöin. Kaikkea muuta saa tehdä ihan vapaasti, mutta baareihin meno on puolisolle jostain syystä nou nou. Eikä hän edes juo itseään mihinkään hervottomaan känniin. Kun jokin asia siis muuttuu "kielletyksi", se voi muuttua myös houkuttelevaksi.

 

["vieras"]

Onko teillä koskaan mahdollisuutta viettää aikaa ihan vain kaksin?

 

["mies"]

[QUOTE="aapee";26750074]Kyllä tuo suhteellisen hyvin lapsia kohtelee, mulle sitten niistä valittaa. Hänellä ei kuulemma ole motivaatiota kasvattaa lapsia, kun ne ei oo omia. Sitten taas peruu tuon sanomisensa, että voisi kyllä olla jos saisin joskus mennä jne. Minä en oikeasti estä menemästä, muutakuin ryyppäämään liikoja. Mutta mikään normaali tekeminen sitä ei kiinnosta, siihen pitää aina liittyä alkoholi. Oon ihan täynnä sitä, että hänen elämänsä keskipiste on se, että hän pääsisi johonkin menemään ja yksin tietysti. Esimerkiksi kolmen päivän hotellilomaa mun kanssa ei edes pitänyt lomailuna, kaikki oli paskaaaa Mulle kun se oli toosi tärkeä rentoutuminen töistä ja lapsistakin, niin eiköhän äijä pilannut sen kitisemällä.[/QUOTE]En ihmettele yhtään että miehesi on kyrpiintynyt sinuun, mua rasittaa jo helvetisti lukea näitä sun valitustekstejä. Katso peiliin, syy löytyy sieltä.

 

["vieras"]

Mies sitä ja mies tätä. Sinä et ilmeisesti mitään. Mene itseesi ja kysy miksi otat vastuuntunnottoman juopon puolisoksesi ja teet sille vielä lapsen. Tuskin ihan puun takaa tuli nämäkään ominaisuudet.

 

["aapee"]

Oliko mies edellisessä liitossaan kotona lasten kanssa viihtyvää tyyppiä vai ei? Jos ei ollut, niin mielestäni on varsin loogista, ettei nytkään ole. Jos oli, niin sitten voi miettiä, mikä nyt on eri tavalla kuin edellisessä liitossa. Jotkut miehet tulevat loistavasti toimeen naisen edellisestä suhteesta olevien lasten kanssa tasan siihen asti, kun niistä lapsista pitäisi alkaa ottamaan vastuuta tai yhteinen lapsi ilmoittaa tulostaan. Tuliko tuo vuoropäiväkotipaikan menetys miehelle yllätyksenä? Tai siis olitteko ennenkuin päätitte muuttaa yhteen puhuneet siitä, mitä yhteen muuttaminen ja siitä aiheutuva hoitopaikan menetys tulee miehen kannalta tarkoittamaan? Jos miehellä ei ollut selkeää käsitystä siitä, mitä yhteen muuttaminen tulee tarkoittamaan, niin tämä nykyinen käytös saattaa olla jonkinlaista kapinointia tyyliin "en mä tätä näin ajatellut". Mukana voi olla myös jonkinlaista vapaudenkaipuuta nyt, k un teidän yhteinen lapsi ei ole vielä syntynyt, ja mies tietää, että viimeistään sun palatessasi takaisin työelämään hänen täytyy olla lasten kanssa silloin, kun sinä olet töissä. Ts silloin ei voi enää vedota siihenkään, että ne lapset eivät ole omia.

Juoko mies itsensä aina räkäkänniin, kun ottaa alkoholia? Oksentelee ja kuseskelee pitkin nurkkia? Vai suhtaudutko sä yleensäkin alkoholin käyttöön hyvin negatiivisesti ja sen vuoksi mies haluaa juuri sitä, mikä on "kielletty"? Voisiko tähän löytyä joku kompromissi? Mä tunnen yhden miehen, joka sinkkuaikoinaan ei pahemmin kapakoissa viihtynyt. Kun meni parisuhteeseen, niin alkuhuuman jälkeen alkoi viihtyäkin. Ei usein, mutta silloin tällöin. Kaikkea muuta saa tehdä ihan vapaasti, mutta baareihin meno on puolisolle jostain syystä nou nou. Eikä hän edes juo itseään mihinkään hervottomaan känniin. Kun jokin asia siis muuttuu "kielletyksi", se voi muuttua myös houkuttelevaksi.

Kyllä tiesi tästä muutoksesta. Kysyin monen monta kertaa, ymmärtääkö oikeasti mitä yhteenmuutto tarkoittaa? Ja onko siihen kaikkeen valmis. Mua kyllä jännitti silloinkin heittäytyä siihen, että olen riippuvainen miehen avusta.

Ei viihtynyt myöskään edellisen kanssa kotona, vaikka lapsi onkin todella tärkeä hänelle. On kertonut, ettei ollut valmis silloin ja sen naisen kanssa, nainen nimittäin huijasi itsensä raskaaksi suhteen alussa.. Mun kanssa on halunnut kovasti muuttaa yhteen ja tehdä yhteisen lapsenkin jne. Nyt kun ne on, niin tuntuu pupu menneen pöksyyn. Toisaalta taas tuntuu, että nyt voi näyttää oikean puolensakin, olla mulle ilkeä kun en voi jättää häntä noin vain.

Ei juo aina räkäkänniin itseään. Mutta koskaan kun lähtee esim. kaverille muutamalle, se ei jää muutamaan vaan baariin päätyy ja yöllä raahautuu kotiin herättäen mut ja siitähän se riemu repeääkin.. Ja on todellakin ääliö kännissä. Olen kyllä hyvin alkoholivastainen joo. Johtuen miehen toilailuista joita tekee kännissä, sekä oma isäni on kuollut alkoholin takia. Silti se ei ole syy, haluan vain rauhallista perhe-elämää.

 

["aapee"]

[QUOTE="mies";26750269]En ihmettele yhtään että miehesi on kyrpiintynyt sinuun, mua rasittaa jo helvetisti lukea näitä sun valitustekstejä. Katso peiliin, syy löytyy sieltä.[/QUOTE]

No sinä ootkin mies, mua ei heilauta suuntaan eikä toiseen sun kirjoitukset.

 

["vieras"]

Eli juoppoon isään tottuneena otit juopon puolison. Jos rauhallista perhe-elämää kaipaat, niin olisi kannattanut valita toisin. Nyt voi vielä tehdä myös valinnan, että altistaako omia lapsia taas samaan.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";26750297]Kyllä tiesi tästä muutoksesta. Kysyin monen monta kertaa, ymmärtääkö oikeasti mitä yhteenmuutto tarkoittaa? Ja onko siihen kaikkeen valmis. Mua kyllä jännitti silloinkin heittäytyä siihen, että olen riippuvainen miehen avusta.

Ei viihtynyt myöskään edellisen kanssa kotona, vaikka lapsi onkin todella tärkeä hänelle. On kertonut, ettei ollut valmis silloin ja sen naisen kanssa, nainen nimittäin huijasi itsensä raskaaksi suhteen alussa.. Mun kanssa on halunnut kovasti muuttaa yhteen ja tehdä yhteisen lapsenkin jne. Nyt kun ne on, niin tuntuu pupu menneen pöksyyn. Toisaalta taas tuntuu, että nyt voi näyttää oikean puolensakin, olla mulle ilkeä kun en voi jättää häntä noin vain.

Ei juo aina räkäkänniin itseään. Mutta koskaan kun lähtee esim. kaverille muutamalle, se ei jää muutamaan vaan baariin päätyy ja yöllä raahautuu kotiin herättäen mut ja siitähän se riemu repeääkin.. Ja on todellakin ääliö kännissä. Olen kyllä hyvin alkoholivastainen joo. Johtuen miehen toilailuista joita tekee kännissä, sekä oma isäni on kuollut alkoholin takia. Silti se ei ole syy, haluan vain rauhallista perhe-elämää.[/QUOTE]
No voisko tuota sopia jotenkin niin, että mies ei baarista tullessaan herättäisi sua vaan menisi vaikka olohuoneen sohvalle nukkumaan? Enkä nyt tarkoita sitä, että miehen pitäisi alvariinsa voida juosta baareissa, mutta onhan se kavereiden kanssa kiva edes välillä juhlia.

Ja juu, onhan tuokin mahdollista, että kun sut on nyt "sidottu" yhteisellä talolla ja yhteisellä lapsella - ja luultavasti ainakin jossain määrin myös taloudellisesti - mieheen, niin mies tiedostaa sen, ettet voikaan noin vain siitä häippästä. Ainakaan ennenkuin lapsi on syntynyt, äitiysloma loppunut ja olet palannut taas takaisin töihin.