L
Leena
Vieras
Älkäähän nyt, tuota on todella vaikea selvittää, tulee helposti sanoneeksi jonkin sanan väärin...minä en tohdi edes yrittää. Sivupersoona on mainio tyyppi, putkiaivoineen kaikkineen. =)
X
xx-xx
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona:
Tämä nyt on taas vähän kummallinen väite. Miten yhden asian putkiaivot voi hahmottaa hyvinkin monenlaisista eri tasoista koostuvaa asioiden summaa?
Liike-elämästä on viime aikoina kantautunut viestiä, että naisten johtamilla firmoilla menee keskimäärin miesten johtamia paremmin. Hmm, mites tämä - ihan konkreettisilla mittareilla mitattu - havainto istuu tähän "mies on perheen pää" -käsitteeseen?
Mä uskon ennemmin tuohon teoriaan, että "perheen pää"-systeemi on pullistelevan miehen egoa sivelevä höyhen, jota nainen pitelee ja samalla toisella kädellä hoitaa oikeasti ne tärkeät asiat
S
Shimei
Vieras
Mihinkähän perustuu väite, että miehen aivot hahmottavat paremmin kokonaisuuksia? Se, että miehet testeissä hahmottavat paremmin mm. geometriaa ja avaruudellisia ulottuvuuksia, ei vielä tee heistä luontaisia organisoijia. Keskustelua on oikein mielenkiintoista seurata, mutta nyppii nämä ikuiset yleistykset tyyliin "miehet organisoivat, naiset hääräilevät".
Jos Sivupersoona sattuu olemaan organisoija ja tuntee ehkä muutamia muita organisoivia miehiä, se ei vielä kerro, millainen on ihmislajin mies yleisesti. Muutenkin aika vanhanaikaista tukeutua sukupuoliin jonkinlaisina luonteen peruspilareina. En pysty uskomaan, että on olemassa jonkinlainen tyyppimies tai tyyppinainen (vrt. Platonin ideamaailma ja "täydelliset" esikuvat kaikelle olevaiselle). Jokainen on yksilö yksilöllisine taitoineen ja puutteineen, vaikka miten väännettäisiin ja jankutettaisiin, että "mies on mies ja nainen on nainen". Daa, olisiko vaikka tieteellistä faktaa välillä argumentiksi?
Jos Sivupersoona sattuu olemaan organisoija ja tuntee ehkä muutamia muita organisoivia miehiä, se ei vielä kerro, millainen on ihmislajin mies yleisesti. Muutenkin aika vanhanaikaista tukeutua sukupuoliin jonkinlaisina luonteen peruspilareina. En pysty uskomaan, että on olemassa jonkinlainen tyyppimies tai tyyppinainen (vrt. Platonin ideamaailma ja "täydelliset" esikuvat kaikelle olevaiselle). Jokainen on yksilö yksilöllisine taitoineen ja puutteineen, vaikka miten väännettäisiin ja jankutettaisiin, että "mies on mies ja nainen on nainen". Daa, olisiko vaikka tieteellistä faktaa välillä argumentiksi?
P
pistän väliin
Vieras
On helppoa kutsua toisia keittiöpsykologeiksi kun itseltä näköjään puuttuu täysin psykologiantiedot.
S
sukupuolenvaihtoonko?
Vieras
Hallitsen hyvin kokonaisuuksia ja olen hyvä organisoimaan. Olenkohan syntynyt väärään ruumiiseen tai saanut jakelussa väärät aivot koska olen nainen?
P
pointzi
Vieras
Minä taas olen kuullut väittämän, että miehillä on putkiaivot ja naisilla tippaleipäaivot. Tämä tarkoittaa sitä, että miehet ajattelevat asioista suorasti, kun taas naiset monimutkaisemmin. Kummankin ajattelutavassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi jos nainen sanoo miehelle, että tällä on hyvin leikatut hiukset, niin mies kiittää ja on tyytyväinen. Jos mies sanoo vastaavaa naiselle, niin nainen jää miettimään piilomerkityksiä ("Oliks toi v*ttuilua vai tarkoittiko se sitä oikeasti") eikä välttämättä osaa ajatella sitä miehen kannalta, että kyse oli vain ja ainoastaan pienestä viattomasta kehusta.
Naiset perinteisesti ovat hyviä organisoimaan esim. kotiasioita. Olen itse siinä mielessä perinteinen nainen. Esimerkiksi sunnuntaiaamuna parin kolmen tunnin aikana olin laittanut jo pari koneellista pyykkiä peseytymään, laittanut uuniin hautumaan ruokaa, raastanut jo raasteen jääkaappiin valmiiksi, täyttänyt ja tyhjentänyt tiskikoneen, ruokkinut lemmikkieläimet, kuulustellut koululaiselta sanakokeeseen sanoja jne. Varsinaisesti tämä kaikki siis tapahtui oman aamupalani aikana!
Naiset perinteisesti ovat hyviä organisoimaan esim. kotiasioita. Olen itse siinä mielessä perinteinen nainen. Esimerkiksi sunnuntaiaamuna parin kolmen tunnin aikana olin laittanut jo pari koneellista pyykkiä peseytymään, laittanut uuniin hautumaan ruokaa, raastanut jo raasteen jääkaappiin valmiiksi, täyttänyt ja tyhjentänyt tiskikoneen, ruokkinut lemmikkieläimet, kuulustellut koululaiselta sanakokeeseen sanoja jne. Varsinaisesti tämä kaikki siis tapahtui oman aamupalani aikana!
S
sukupuolenvaihtoonko?
Vieras
Jos hiuksiani kehutaan, mitä tapahtuu usein, niin kiitän kohteliaisuudesta. Edelleen todistus miehisyydestäni?
Minun versio tästä on se, että on paremminkin kysymys hyvästä itseluottamuksesta tai sen puutteesta, eikä sukupuolesta tai putki- ja tippaleipäaivoista.
Jos on hyvä organisoimaan kotona, niin miksi ei olisi sitä töissäkin? Minne se kyky kodin ulkopuolella häviää?
Minun versio tästä on se, että on paremminkin kysymys hyvästä itseluottamuksesta tai sen puutteesta, eikä sukupuolesta tai putki- ja tippaleipäaivoista.
Jos on hyvä organisoimaan kotona, niin miksi ei olisi sitä töissäkin? Minne se kyky kodin ulkopuolella häviää?
A
ajatusleikkijä
Vieras
Kuulkaas nyt - jos mies ja nainen olisivat niin perustavanlaatuisesti erilaiset kuin mitä täällä ehdotetaan, niin yksikään yksineläjä, tai yhden vanhemman perhe, ei pysyisi hengissä ja terveenä päivääkään ja asiat eivät sujuisi. Sanotaan, että pakko on paras motivaattori ja niin ne vaan asiat ilman miestä/naista elävällä näyttävät järjestyvän kun ne täytyy hoitaa. Siinä sitä sitten huomaa että osaa kaiken arkielämään tarvittavan - arkielämä ei kuulkaa ole mitään rakettitiedettä jossa vaadittaisiin erityisen laajaa tai monimutkaista ajattelua hyvässä tai pahassa. Se on sitten oma häpeä ja narsismin aiheuttamaa harhaa jos kuvittelee, että perheen tai parisuhteen pyörittämiseen jotain ylivertaisia - saati biologiasta riippuvia - taitoja tarvitaan.
B
Beatriz
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja pistän väliin:
Jep, en ole lukion jälkeen psykologian kirjoihin koskenut. Minä en kuitenkaan puutteellisilla tiedoillani edes yritä psykologisoida muiden ihmisten "isäkomplekseja" tai löytää heidän menneisyydestään lapsuuden traumoja, jotka ovat voineet vaikuttaa siihen, miten he ovat jääneet tunne-elämältään henkisesti kypsymättömiksi, kun eivät ymmärrä haluta elämältään samaa kuin minä.
B
Beatriz
Vieras
Ja jos Freudia täällä jonain auktoriteettina pidetään, eipä hänen näkemyksensä naissukupuolesta ollut kovinkaan edistyksellinen.
Freud esimerkiksi piti alistuvuutta olennaisena osana naisen seksuaalisuutta.
Freud esimerkiksi piti alistuvuutta olennaisena osana naisen seksuaalisuutta.
N
no
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ajatusleikkijä:
Tuon voin allekirjoittaa.
Kyllä mieskin pystyy hoitamaan kotia, mutta hän on orkaniseerannut sen muille.
Vielä naisen kyvystä pystyä mitä ihmeellisimpiin suorituksiin; hän voi laskea paneelista oksat moneen kertaan yhden rakastelun aikana
P
pistän väliin
Vieras
Puuttellisista tiedoistasi huolimatta kritisoit muita, vaikka et tietojesi puutteen vuoksi ymmärrä kuka on keittiöpsykologi ja kuka ei.
P
pistän väliin
Vieras
P
pistän väliin
Vieras
Sinä olet se keittiöpsykologi, joka mielellään mitätöi toisten mielipiteet, koska itseltä puuttuu asiatiedot aiheesta.
L
Lillukka-
Vieras
Ohhoh. Olipas taas huttua tältä yhdeltä putkiaivolta! Olen joskus miettinyt, miksi tämä persoona ärsyttää jutuillaan, mutta tässähän se taas tuli. Eli syy lienet se, että kuvittelee hallitsevansa keskusteluita, ihmisiä, yms. Kun usein kuitenkin käy ilmi, ettei henkilö ymmärrä asioista edes alkeita (joita muut yrittävät rautalangan ja ratakiskon avulla selventää), niin kuinka voi edes kuvitella hallitsevansa kokonaisuuksia ja jopa laajoja sellaisia?
Usein naisilla on perheessä parempi organisointikyky, mutta eihän se (kai) tarkoita sitä, että hän on perheenpää? Perheenpää sanana taitaa olla jäänne ajoilta, jolloin naisilla ei ollut omaa rahaa, eikä muutenkaan valtuuksia hoitaa tai päättää edes omista asioistaan -saati sitten perheen.
Nykyään voisi ehkä puhua siitä, kuka perheessä määrää kaapin paikan. Aika monilla taitaa olla niin, että vastuu on jakautunut, eli molemmat päättävät niillä alueilla joilla ovat vahvempia kuin kumppaninsa.
Usein naisilla on perheessä parempi organisointikyky, mutta eihän se (kai) tarkoita sitä, että hän on perheenpää? Perheenpää sanana taitaa olla jäänne ajoilta, jolloin naisilla ei ollut omaa rahaa, eikä muutenkaan valtuuksia hoitaa tai päättää edes omista asioistaan -saati sitten perheen.
Nykyään voisi ehkä puhua siitä, kuka perheessä määrää kaapin paikan. Aika monilla taitaa olla niin, että vastuu on jakautunut, eli molemmat päättävät niillä alueilla joilla ovat vahvempia kuin kumppaninsa.
H
herranjeesu
Vieras
Minulle jää näistä keskusteluista sellainen kuva, että täällä on kaksi eri leiriä.
Yksi leiri koostuu henkilöistä, joilla oma kuva ei ole vielä selvästi eriytynyt muista. Silloin on mahdollista nähdä mies ja nainen massana, eikä yksilöinä. Tällaisille henkilöille on olemassa jäykät mies- ja naisroolit joita seurataan, sensijaan että oltaisiin ja ymmärrettäisiin olevansa yksilöitä. Koska ei ole vahvaa, omaa identiteettiä, niin se korvataan opituilla mies- ja naisroolilla. Tällaisen henkilön omakuva on enemmän idealisoitu kuin realistinen. Siinä on piirteitä kaikkivoipaisuudesta. Henkilö ei koe vain itseään massaksi, ilman monimuotoista omaa identiteettiä, vaan hän kokee muutkin samanlaiseksi massaksi. Muut koetaan enemmän itsensä kopioksi kuin omaksi yksilöksi. Minä itse= miehen tai naisen malli. Toisten käytöstä selitetään mieluummin lähtemällä itsestä kuin olemalla aidosti uteliaita. Tällaiset henkilöt eivät ole kiinnostuneita tuntemaan toisia, he luulevat jo tietävänsä millaisia he ovat. Riittää, että esim. projisoi toisiin oman idealisoidun minäkuvan.Tai että projisoi omat huonot puolet muihin. Heille asiat vain ovat tietyllä tavalla, he eivät anatysoi, tutki tai ole uteliaita samalla tavalla kuin henkilöt, joilla on jo eriytynyt minäkuva. He eivät pysty näkemään toisia ja itseä niinkuin jo eriytynyt yksilö, koska omaa eriytymistä ei ole vielä tapahtunut. He eivät myöskään pysty ymmärtämään ylläolevaa tekstiä emotionaalisesti.
Sitten on toinen leiri, missä eriytyminen toisista on jo tapahtunut. He puhuvat erilaisuudesta, yksilöistä, koska he näkevät toiset ja itsensä yksilöinä siksi että, eriytyminen on jo tapahtunut. He eivät enää pysty uskomaan jäykkiin sukupuolirooleihin tai massapersoonallisuuksiin, koska he ovat jo kasvaneet ulos tästä käsityksestä omaksi, itsenäiseksi yksilöksi. Jo eriytynyt henkilö ymmärtää tunnetasolla, ei vain järkiperäisesti, mitä erilaisuus merkitsee.
Kun on kysymys kahdesta ryhmästä, jotka ovat täysin eri tasoilla mitä tunne-elämän kypsyyteen tulee, niin emme pääse yhteisymmärrykseen, emmekä voi ymmärtää toisen näkemystä kun puhutaan ihmisistä. Voimme päästä yhteisymmärrykseen jos puhumme säästä tai jostain muusta aiheesta, joka ei koske ihmisenä olemista.
Huom. Puhuin vain eriytymisestä tai sen puutteesta ja sen vaikutuksesta henkilöiden tapaan nähdä asioita, en kyseisten henkilöiden koko persoonallisuudesta.
Yksi leiri koostuu henkilöistä, joilla oma kuva ei ole vielä selvästi eriytynyt muista. Silloin on mahdollista nähdä mies ja nainen massana, eikä yksilöinä. Tällaisille henkilöille on olemassa jäykät mies- ja naisroolit joita seurataan, sensijaan että oltaisiin ja ymmärrettäisiin olevansa yksilöitä. Koska ei ole vahvaa, omaa identiteettiä, niin se korvataan opituilla mies- ja naisroolilla. Tällaisen henkilön omakuva on enemmän idealisoitu kuin realistinen. Siinä on piirteitä kaikkivoipaisuudesta. Henkilö ei koe vain itseään massaksi, ilman monimuotoista omaa identiteettiä, vaan hän kokee muutkin samanlaiseksi massaksi. Muut koetaan enemmän itsensä kopioksi kuin omaksi yksilöksi. Minä itse= miehen tai naisen malli. Toisten käytöstä selitetään mieluummin lähtemällä itsestä kuin olemalla aidosti uteliaita. Tällaiset henkilöt eivät ole kiinnostuneita tuntemaan toisia, he luulevat jo tietävänsä millaisia he ovat. Riittää, että esim. projisoi toisiin oman idealisoidun minäkuvan.Tai että projisoi omat huonot puolet muihin. Heille asiat vain ovat tietyllä tavalla, he eivät anatysoi, tutki tai ole uteliaita samalla tavalla kuin henkilöt, joilla on jo eriytynyt minäkuva. He eivät pysty näkemään toisia ja itseä niinkuin jo eriytynyt yksilö, koska omaa eriytymistä ei ole vielä tapahtunut. He eivät myöskään pysty ymmärtämään ylläolevaa tekstiä emotionaalisesti.
Sitten on toinen leiri, missä eriytyminen toisista on jo tapahtunut. He puhuvat erilaisuudesta, yksilöistä, koska he näkevät toiset ja itsensä yksilöinä siksi että, eriytyminen on jo tapahtunut. He eivät enää pysty uskomaan jäykkiin sukupuolirooleihin tai massapersoonallisuuksiin, koska he ovat jo kasvaneet ulos tästä käsityksestä omaksi, itsenäiseksi yksilöksi. Jo eriytynyt henkilö ymmärtää tunnetasolla, ei vain järkiperäisesti, mitä erilaisuus merkitsee.
Kun on kysymys kahdesta ryhmästä, jotka ovat täysin eri tasoilla mitä tunne-elämän kypsyyteen tulee, niin emme pääse yhteisymmärrykseen, emmekä voi ymmärtää toisen näkemystä kun puhutaan ihmisistä. Voimme päästä yhteisymmärrykseen jos puhumme säästä tai jostain muusta aiheesta, joka ei koske ihmisenä olemista.
Huom. Puhuin vain eriytymisestä tai sen puutteesta ja sen vaikutuksesta henkilöiden tapaan nähdä asioita, en kyseisten henkilöiden koko persoonallisuudesta.
L
liltsu
Vieras
Minustakin paras vaihtoehto olisi se, että olkoon perheen päänä se, joka kulloinkin on omassa osaamisalueessaan parempi. Jos toinen (olipa sitten mies tai nainen) on hyvä esimerkiksi teknisissä asioissa, on kiinnostunut autoista ja mielellään vaikkapa vaihtaa talvirenkaat, niin totta kai hän voi silloin olla "autovastaava". Jos taas toinen (mies tai nainen) osaa suvereenisti keittiöhommat, tekee herkullista ruokaa ja osaa ostaa säästäväisesti, niin itsestäänselvää on, että hän on puolestaan "keittiömestari".
Joku viittasi siihen, että miehen pitäisi tehdä sängyssä aloitteet. Minusta tuo on typerää sukupuoliajattelua. Uskoisin, että kumpi tahansa sukupuoli kyllästyy, jos vain toinen on oikeutettu tekemään aloitteita, sillä silloinhan vastaavasti se toinen on aina se, joka päättää, harrastetaanko seksiä vai ei (kieltäytyy tai myöntyy). Itse ainakin koen tosi tärkeänä, että kumpikin tekee aloitteita. En halua olla odottelijana, jos minun tekee mieli enkä toisaalta myöskään halua, että minä aina joutuisin tekemään aloitteet, koska se saisi olon tuntumaan siltä, että miehen ei tee koskaan mieli.
Seksissä määrätietoinen, mutta toisen tarpeet huomioiva kumppani on paras. Itsekäs saa olla jossakin määrin, kunhan puolison tarpeet eivät unohdu. Joskus on mukavaa, että mies on päättäväinen, mutta jos on päättäväinen vain siksi, että mies on perheen pää ja hänen kuuluu määrätä, niin sitten ollaan vähän hakoteillä.
Joku viittasi siihen, että miehen pitäisi tehdä sängyssä aloitteet. Minusta tuo on typerää sukupuoliajattelua. Uskoisin, että kumpi tahansa sukupuoli kyllästyy, jos vain toinen on oikeutettu tekemään aloitteita, sillä silloinhan vastaavasti se toinen on aina se, joka päättää, harrastetaanko seksiä vai ei (kieltäytyy tai myöntyy). Itse ainakin koen tosi tärkeänä, että kumpikin tekee aloitteita. En halua olla odottelijana, jos minun tekee mieli enkä toisaalta myöskään halua, että minä aina joutuisin tekemään aloitteet, koska se saisi olon tuntumaan siltä, että miehen ei tee koskaan mieli.
Seksissä määrätietoinen, mutta toisen tarpeet huomioiva kumppani on paras. Itsekäs saa olla jossakin määrin, kunhan puolison tarpeet eivät unohdu. Joskus on mukavaa, että mies on päättäväinen, mutta jos on päättäväinen vain siksi, että mies on perheen pää ja hänen kuuluu määrätä, niin sitten ollaan vähän hakoteillä.
V
Vihdoinkin totuus!
Vieras
0
008
Vieras
Organisoija on aina korkeammassa asemassa kuin apulainen. Organisoija+apulainen ei ole tasa-arvoinen suhde.
Vain mies, jolta puuttuu realistinen käsitys omista kyvyistä, voi tulla ehdottelemaan tänne organisoijan paikkaa miehelle parisuhteessa. Sehän on vihjailua siitä ja uskoa siihen, että hän miehenä olisi parisuhteessa näiden täällä keskustelevien kypsien ja älykkäiden naisten organisoijaksi ja pääksi sopiva. Se on todella tänne kirjoittavien naisten aliarviointia.
Vain mies, jolta puuttuu realistinen käsitys omista kyvyistä, voi tulla ehdottelemaan tänne organisoijan paikkaa miehelle parisuhteessa. Sehän on vihjailua siitä ja uskoa siihen, että hän miehenä olisi parisuhteessa näiden täällä keskustelevien kypsien ja älykkäiden naisten organisoijaksi ja pääksi sopiva. Se on todella tänne kirjoittavien naisten aliarviointia.
V
vinkkari
Vieras
herranjeesu sen sanoikin tyhjentävästi. Ihminen joka ei ymmärrä noita perusasioita, on tunkemassa kaikkia muitakin samaan ahtaaseen muottiin jonne itse luulee kaikkien sopivan. Tuon kaltaisia ihmisiä on valitettavan paljon; esimekiksi toisen kasvissyönti, valittu lapsettomuus tai sivarius aiheuttaa hirveitä tuskia tällaiselle ihmiselle jonka ymmärrys on rajoittunut.
Jotenkin surkuhupaisaa, melkein söpöä kuinka nämä ajttelukyvyltään hieman simppelimmälle tasolle jääneet miehet yrittävät täällä saada itseään älykkäämpiä naisia uskomaan että koska heillä on pippeli, he ovat parempia. ;D Toisaalta, ehkä heille voi sallia tämän netissä temmellyksen. Tosielämässä he kuitenkin joutuvat kohtaamaan sen tosiasian, että maailma ei makaa niin kuin he toivovat.
Jotenkin surkuhupaisaa, melkein söpöä kuinka nämä ajttelukyvyltään hieman simppelimmälle tasolle jääneet miehet yrittävät täällä saada itseään älykkäämpiä naisia uskomaan että koska heillä on pippeli, he ovat parempia. ;D Toisaalta, ehkä heille voi sallia tämän netissä temmellyksen. Tosielämässä he kuitenkin joutuvat kohtaamaan sen tosiasian, että maailma ei makaa niin kuin he toivovat.
S
Sivupersoona
Vieras
Oikein kivastihan tämä keskustelu etenee, ja mikä ihmeellistä, kun tunnen jotenkin johtavani tätä keskustelua. Onkohan minussa johtaja- ainesta, mietin tuota mielessäni. =) Hämmästyttävän hyvin tämä on pysynyt hanskassa. Ei ole riitoja ja moitteita juurikaan esiintynyt. Kai kysymykset ja kommentit on olleet riittävän erikoisia.
Haluatteko, että jatkan väittelyä kanssanne?
Muuten oletteko huomannut, ettei oikein asennoitunutta johtajatyyppiä saa suuttumaan hevillä.
Haluatteko, että jatkan väittelyä kanssanne?
Muuten oletteko huomannut, ettei oikein asennoitunutta johtajatyyppiä saa suuttumaan hevillä.
H
höpönhöpön
Vieras
Usko pois, se tunne johtamisesta on vain omassa päässäsi.
Koska haluat niin kovasti olla johtaja, niin luulet olevasi sitä täälläkin. En usko, että kukaan muu tykkää, että johdat keskustelua, paitsi ehkä Leena voisi mieliksesi väittää samaa. Ihan hyvin kaikki muutkin tänne useammin kirjoittaneet voisivat väittää johtavansa keskustelua jos haluaisivat. Mitä johtamista se on, että vastaa vain kysymyksiin, jotka itseä miellyttävät ja jättää vaikeimpiin kysymyksiin vastaamatta?
Nähdäkseni kukaan ei ole yrittänytkään suututtaa täällä ketään.
Koska haluat niin kovasti olla johtaja, niin luulet olevasi sitä täälläkin. En usko, että kukaan muu tykkää, että johdat keskustelua, paitsi ehkä Leena voisi mieliksesi väittää samaa. Ihan hyvin kaikki muutkin tänne useammin kirjoittaneet voisivat väittää johtavansa keskustelua jos haluaisivat. Mitä johtamista se on, että vastaa vain kysymyksiin, jotka itseä miellyttävät ja jättää vaikeimpiin kysymyksiin vastaamatta?
Nähdäkseni kukaan ei ole yrittänytkään suututtaa täällä ketään.
T
tyrsk
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona:
Hehehe, no niin just. Ehkäpä se johtuu siitä, että olet ylimpänä kehumassa tuota perheen pää -systeemiä, niin enimmät kysymyksetkin osoitetaan sinulle (suurin osa ko. systeemin muista kehujista näyttää olevan naisia, ja he kun kuuluvat siihen avustajakaartiin, niin ei kai niiltä kannata kysyä mitään..)
S
summasummarum
Vieras
Elikkä päänä tai johtajana ollaan siten, että itse päätetään olla johtaja ja kuvitellaan johtavansa, vaikka kukaan muu ei johtajana pidäkkään.
Itse nimetään itsensä johtajaksi, vaikka homma hoituu muutenkin ilman johtajaa tai aivan muiden henkilöiden kuin "johtajan" avulla.
Näinhän moni täällä on jo johtajuuden tai päänä olemisen jo selittänytkin.
Itse nimetään itsensä johtajaksi, vaikka homma hoituu muutenkin ilman johtajaa tai aivan muiden henkilöiden kuin "johtajan" avulla.
Näinhän moni täällä on jo johtajuuden tai päänä olemisen jo selittänytkin.
O
~:o(
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona:
Mitä tyhmempi ihminen sitä vaikeampi häntä on suututtaa. Yksinkertaiset ihmiset eivät tajua suuttua. "Ah. Onnellisia ovat tyhmät, sillä he eivät edes ymmärrä olevansa tyhmiä"
