Mies petti luottamuksen, taas...

[äitiliini]

itse ajattelen näin asiasta, mieheni tekee joskus niin et sanoo lähtevänsä parille mutta ilta vierähtääkin pitempään,joskus jää jonnekkin yöksi ( lue sammuu ) joskus ilmoittaa joskus ei.. ennen se ärsytti mua mutta nyt ajattelen että mitä sitten ei se mun elämä siihen kaadu että muutamana iltana/yönä on pois..ja jos näin tapahtuu että ilta vierähtää pitempää mitä on sovittu niin ei sitä kuitenkaan tapahdu kuin 2-4 krt kuussa..jäähän siihen vielä päiviä mitä kuussa ollaan perheen kesken.. enkä halua naputtaa asiasta koska tiedän että se aiheuttaa riitaa..ei sitä kannata pikku asioista hermostua, kaikissa ihmisissä on vikoja. kyllä uskon että ärsyttää ap:tä..voimia

 

[v]

Mutta kun ei ole kysymys vain minusta ja hänestä.
Hän ei ole vielä vissiin valmis perhe elämään. Haluais mennä ja tulla miten haluaa. Ja monesti sanoo että tekee mitä haluaa. Enkä pysty vain suutuspäissään eroamaan. Hän on ihan hyvä isä, mutta vastuuta ei kanna ja tulee näitä pohjanoteerauksia. Ja jos menen kritisoimaan olen huora, lehmä, jne.. Olemme käynneet pariterapiassa juttelemassa asioista, mutta emme ole vielä päässet "itse asiaan".

Huoh, olen niin sekaisin, Mitä tehdä? Muutenkin hänellä on vähän itsehillintää; on läimäyttänyt, repinyt hiuksista.. Ja jos hän menettää malttinsa kaikki johtuu minusta.

Mieti, haluatko tuhlata loppuelämäsi tuollaiseen luuseriin, oikeasti!

Ap:han on miettinyt jo, hän haluaa viettää elämänsä minimunaisen luuseriukon kanssa.

Mä en käsitä, mitä ihmettä sä ap vingut tänne, kun kuitenkaan sä et ota mitään neuvoja vastaan ja sun mielestä miehes on maailman ihanin mies. Ole sitten hiljaa ja tyydy siihen mitä saat, kun et kerran erotakaan aio. Siinähän käyt terapiassa ja yrität kaikenlaista, ihan vapaasti. Mutta älä jumalauta tule sitten tänne valittamaan, kun ukkos taas on pettänyt lupauksen/haukkunut sut/käynyt suhun käsiksi/pettänyt sua/valehdellut jne jne jne.

 

[de]

miehellesi ei sovi alkoholi ja niin kauan kuin hän ei sitä myönnä ei tilanne korjaannu.
ainoa tuntemani pariskunta, jonka tilanne korjauti on sellainen, jossa mies lopetti alkoholin käytön.

 

[polo]

yritä päästää irti.mulla mies ei edes hyväksyny että MINÄ kävisin YKSIN baarissa,mutta itse jäi nolosti kiinni kun kaverinsa laittoi fb kuvia. ja ei ollut ainoa kerta...ihmettelen miten tuollainen valehtelija voi olla mustasukkainen..vai eikös se niin mee et ne saa tehä just mitä itse haluaa ja toinen ei

Ne, jotka pelehtii muualla on kaikkein mustasukkaisimpia.

Ja mä oon kuullut niin monesti, että "nyt mä lähden" ja "nyt mä heitän sen pihalle" - ja sitä uhoamista kuunnellaan sit päivästä,viikosta,kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ei naiset saa heitettyä tollaista miestä ulos, vaan tuhlaavat vuosia elämästään sellaiseen ihmiseen, johon ei kannattaisi kuluttaa edes viikkoa.

totta puhut ja tiedostanki asian just noin. sitten mua syytetään vainoharhaiseksi hulluksi kun ajattelen noin.pitää kai olla tyytyväinen ettei asuta yhessä ..en ole uhonnut mitään miehelle.en ole soitellut tai textaillut perään KOSKAAN! ja huorittelun alettua kaikki pahenikin ja syyte on käräjille menossa. ja vielä tänä päivänä valehtelee ettei valehtele mutta vasta jäi siitäkin taas nolosti kiinni kun valitti ettei ole veljensä numeroa mutta vasta edellisenä iltana väitti sen soitelleen ja textailleen..aamulla selvisikin että se onkin työpaikan "vanha" mummo joka kaipaa tietokone apua..ja nyt mua syyttää kun en usko...joo oon tyhmä mut nyt riitti!
onneks on terapiat jo menossa väkivallan takia..saa siel purkaa oloaan sitten

sry ap kun "tunkeudun" tähän ketjuun mutta olen monta kertaa aloittanut kirjoittamaan kun tukehdun tähän tilaan mikä "parisuhteessamme"on.
onko tuollainen valehtelu oikeasti normaalia ? tein miehen mielestä suhteen alussa väärin juteltuani chatis muiden miesten kanssa (tuntenut vuosia) enkä lopettanut heti kun alettiin seurustelee. ok,oli siis väärin.
ihmettelen kun herralla itsellään oli siihen aikaan nainen "ystävänä" joka oli taas ok ja huusi et oon hullu jne ..ja tähän naiseen liittyen paljasti valheen myöhemmin (kuoli onnettomuudessa mutta mulle valehteli sen olleen kaverinsa serkku eikä voinu suoraan sanoa )
kaikki sit vaan räjähti käsiin tän vuoden puolella kun pahoinpiteli..mutta ei mikään tunnu muuttuvan vaikka on kaksi syytettä ellei enemmän tulossa

 

[JaJa]

Ikävästi tehty todella. Mutta täytyy sanoa perheellisenä miehenä, että joskus tekis itsekin mieli tehdä niin, jos ei olis vain niin vahva yliminä...Tarkoitan siis, että päästäis vapaalle ja juhlis aamuun ja menis kavereille ( miehille!!) yöksi. Toki se pitäis sopia etukäteen, mutta jos tämä on yksittäinen kerta, niin ei sitä kai kannata heti täysin tuomita.

ja musta tässä ei ole mitään pahaa, kyllä mielestäni spontaani saa olla jos se ei ole jokakertaista! oikeastaan pelkkä tieto siitä että sä voit tehdä niin jos haluat, etkä saa järkyttäviä syytöksiä ja huutoja ja mökötyksiä kotona on jo aika paljon ja suhde on mielekkäämpää. en ymmärrä miksi parisuhteessa ei saisi olla yhtään omaa tahtoa!

mun mies kyllä yleensä tulee reissuiltaan yöksi kotiin, paitsi viime viikonloppuna. senkin minä etukäteen arvasin kun oli mun veljen luona viettämässä lankomiesten iltaa, veljen vaimo oli kotikaupungissaan käymässä. soiteltiin illalla, mutta ei mies ilmoittanut ettei tule yöksi kotiin. aamulla tuli kotiin eikä tosta mitään kriisiä syntyny koska olin arvannutkin niin käyvän. miehet sai viettää vähän kahdenkeskistä laatuaikaa pitkästä aikaa
ite mä taas en halua mennä vaan oon paljon mieluummin kotona lasten kanssa. mun tahto ei kuitenkaan oo miehen tahto, enkä mä voi aikuista miestä estää juhlimasta jos se sitä haluaa ja tuntee tarvitsevansa.

ap:n tilanne kuitenkin eri jos mies on väkivaltainen sekä henkisesti että fyysisesti. tollasta en kattelis

 

[sorry]

Ei se niin mene että otetaan ero ja sitten kaikki on hyvin. Ja sitten etsitään uus isä lapselle Ei ihme että on niin paljon lapsia ilman isää. Olemme hakeneet apua näihin itsehillinta ongelmiin (pariterapia) ja käymme siellä yhdessä tai erikseen, lasten vuoksi. Jos mieheni olisi ollut yön töissä (=työnarkomaani) niin se ei varmaan olisi ollut mikään omgelma. Minä en ainakaan aijo heti luovuttaa. Tiedän ainakin yhden ex-juopon kuka on saannut asiat kuntoon ja lopettanut juomisen ja nyt on perhe ja oma koti ja perunamaa.

Ja aiemmin kirjoitit näin: "Mutta kun ei ole kysymys vain minusta ja hänestä.
Hän ei ole vielä vissiin valmis perhe elämään. Haluais mennä ja tulla miten haluaa. Ja monesti sanoo että tekee mitä haluaa. Enkä pysty vain suutuspäissään eroamaan. Hän on ihan hyvä isä, mutta vastuuta ei kanna ja tulee näitä pohjanoteerauksia. Ja jos menen kritisoimaan olen huora, lehmä, jne.. Olemme käynneet pariterapiassa juttelemassa asioista, mutta emme ole vielä päässet "itse asiaan".

Huoh, olen niin sekaisin, Mitä tehdä? Muutenkin hänellä on vähän itsehillintää; on läimäyttänyt, repinyt hiuksista.. Ja jos hän menettää malttinsa kaikki johtuu minusta."

 

[mammu]

Mutta kun ei ole kysymys vain minusta ja hänestä.
Hän ei ole vielä vissiin valmis perhe elämään. Haluais mennä ja tulla miten haluaa. Ja monesti sanoo että tekee mitä haluaa. Enkä pysty vain suutuspäissään eroamaan. Hän on ihan hyvä isä, mutta vastuuta ei kanna ja tulee näitä pohjanoteerauksia. Ja jos menen kritisoimaan olen huora, lehmä, jne.. Olemme käynneet pariterapiassa juttelemassa asioista, mutta emme ole vielä päässet "itse asiaan".

Huoh, olen niin sekaisin, Mitä tehdä? Muutenkin hänellä on vähän itsehillintää; on läimäyttänyt, repinyt hiuksista.. Ja jos hän menettää malttinsa kaikki johtuu minusta.

Mieti, haluatko tuhlata loppuelämäsi tuollaiseen luuseriin, oikeasti!

Ap:han on miettinyt jo, hän haluaa viettää elämänsä minimunaisen luuseriukon kanssa.

Mä en käsitä, mitä ihmettä sä ap vingut tänne, kun kuitenkaan sä et ota mitään neuvoja vastaan ja sun mielestä miehes on maailman ihanin mies. Ole sitten hiljaa ja tyydy siihen mitä saat, kun et kerran erotakaan aio. Siinähän käyt terapiassa ja yrität kaikenlaista, ihan vapaasti. Mutta älä jumalauta tule sitten tänne valittamaan, kun ukkos taas on pettänyt lupauksen/haukkunut sut/käynyt suhun käsiksi/pettänyt sua/valehdellut jne jne jne.

Minne minä lähden omasta kodistani? Ja olen nähnyt tilanteita josssa erotaan ja lapset jää jalkoihin. Mieheni monesti uhkaa että hän vie lapst, vaikka olen sanonut monesti että en voisi ikinä lapsilla kiristää... Ja hän on niin hyvä esittämään ja mustamaalaamaan mua että voisi siinä onnistua. Mitä minä sitten tee jos hän ottaa lapset ja kodin?

 

[njih]

Aamuprovo näköjään

Kuinka niin??

Täällä olen kahden alle 2v kanssa yksin (ja vielä kipeänä). Ja miehellä on puhelin kiinni. En pysty vaan eroamaan.. Miksen pysty päästämään miehestäni irti?

No kun sinua nolottaa myöntää kavereille, sukulaisille ja muille, jotka varoitteli siitä ukosta sinua aikanaan, että he olivat oikeassa ja paska mikä paska.

Pitele oikein tiukasti kiinni onnellisen perheen ja kultaisen perheenäidin ja isän kulisseista! Kyllä sinä ukon päästäisit, mutta et kulissejanne!

 

[vieras]

Mutta kun ei ole kysymys vain minusta ja hänestä.
Hän ei ole vielä vissiin valmis perhe elämään. Haluais mennä ja tulla miten haluaa. Ja monesti sanoo että tekee mitä haluaa. Enkä pysty vain suutuspäissään eroamaan. Hän on ihan hyvä isä, mutta vastuuta ei kanna ja tulee näitä pohjanoteerauksia. Ja jos menen kritisoimaan olen huora, lehmä, jne.. Olemme käynneet pariterapiassa juttelemassa asioista, mutta emme ole vielä päässet "itse asiaan".

Huoh, olen niin sekaisin, Mitä tehdä? Muutenkin hänellä on vähän itsehillintää; on läimäyttänyt, repinyt hiuksista.. Ja jos hän menettää malttinsa kaikki johtuu minusta.

Mieti, haluatko tuhlata loppuelämäsi tuollaiseen luuseriin, oikeasti!

Ap:han on miettinyt jo, hän haluaa viettää elämänsä minimunaisen luuseriukon kanssa.

Mä en käsitä, mitä ihmettä sä ap vingut tänne, kun kuitenkaan sä et ota mitään neuvoja vastaan ja sun mielestä miehes on maailman ihanin mies. Ole sitten hiljaa ja tyydy siihen mitä saat, kun et kerran erotakaan aio. Siinähän käyt terapiassa ja yrität kaikenlaista, ihan vapaasti. Mutta älä jumalauta tule sitten tänne valittamaan, kun ukkos taas on pettänyt lupauksen/haukkunut sut/käynyt suhun käsiksi/pettänyt sua/valehdellut jne jne jne.

Minne minä lähden omasta kodistani? Ja olen nähnyt tilanteita josssa erotaan ja lapset jää jalkoihin. Mieheni monesti uhkaa että hän vie lapst, vaikka olen sanonut monesti että en voisi ikinä lapsilla kiristää... Ja hän on niin hyvä esittämään ja mustamaalaamaan mua että voisi siinä onnistua. Mitä minä sitten tee jos hän ottaa lapset ja kodin?

No sähän tiedät jo vastauksen: älä tee mitään. Vietä loppuelämä onnettomana. Sit voi vanhana kaduttaa. Mieti, jos löytäisit jonkun ihanan miehen, joka ei menis rafloissa. Mulla on sellainen. Ei koskaan ole missään luuhaamassa. Ja mulla oli aiemmin tollainen kusipää ku sulla. Mä erosin. Ja paras päätös. Jos et halua erota, niin sitten sun on pakko hyväksyä, että sun elämäs on tätä.

 

[vieras]

Jos on tärkeää pitää kulissit pystyssä ja on tärkeää uskoa, että mies muuttuu, niin kärvistele loppuelämäs. Välillä menee toki paremmin, mutta et tule koskaan olemaan onnellinen. Ehkä joskus sit kaduttaa, että miksi et eronnut. Jos sä ihan oikeasti tyydyt tohon, niin be my guest.

 

[Kowalski]

Miten mies voi pettää luottamuksen, jos luottamus on ollut mennyttä jo kauan sitten?

Näkisin, että vaihtoehtoja on kaksi. Joko hyväksyä se että mies on mikä on ja lakata itkemästä hänen peräänsä, etsiä ilo omasta itsestä ja lapsista eikä rakentaa mitään miehen varaan. Tai ottaa ero.

 

[v]

Ap:han on miettinyt jo, hän haluaa viettää elämänsä minimunaisen luuseriukon kanssa.

Mä en käsitä, mitä ihmettä sä ap vingut tänne, kun kuitenkaan sä et ota mitään neuvoja vastaan ja sun mielestä miehes on maailman ihanin mies. Ole sitten hiljaa ja tyydy siihen mitä saat, kun et kerran erotakaan aio. Siinähän käyt terapiassa ja yrität kaikenlaista, ihan vapaasti. Mutta älä jumalauta tule sitten tänne valittamaan, kun ukkos taas on pettänyt lupauksen/haukkunut sut/käynyt suhun käsiksi/pettänyt sua/valehdellut jne jne jne.

Minne minä lähden omasta kodistani? Ja olen nähnyt tilanteita josssa erotaan ja lapset jää jalkoihin. Mieheni monesti uhkaa että hän vie lapst, vaikka olen sanonut monesti että en voisi ikinä lapsilla kiristää... Ja hän on niin hyvä esittämään ja mustamaalaamaan mua että voisi siinä onnistua. Mitä minä sitten tee jos hän ottaa lapset ja kodin?

Pelkkiä tekosyitä, tiedät sen itsekin. Kaikki on tasan susta itsestäs kiinni, siitä mitä sä haluat. Ja sä oot jo ilmoittanut että et halua erota, joten päätös on tehty.

Tiedän mistä puhun, olen ollut samanlaisen miehen kanssa parisuhteessa kuin sinä. Ehkä vielä pahemman. Ja minä lähdin ja erosin, sillä tajusin lopulta että lapset ovat tärkeintä ja haluan heille turvata onnellisen ja turvallisen lapsuuden. Pitää vain olla rohkea ja taistella lastensa takia, niin pystyy. Mutta sä et ole siinä vaiheessa, sä haluat mennä siitä mikä on helpointa, eli jäädä ja uskotella itselles että miehesi on parasta mitä on ja että suhteenne on normaali.

Sä itse haluat olla alistettu kynnysmatto, joten nauti siitä roolistas nyt täysin rinnoin. Ehkä joskus tulee se päivä, kun kyllästyt ja avaat silmäsi. Toivottavasti lastesi mielenterveys kestää sinne saakka.

 

[myy]

Mutta kun ei ole kysymys vain minusta ja hänestä.
Hän ei ole vielä vissiin valmis perhe elämään. Haluais mennä ja tulla miten haluaa. Ja monesti sanoo että tekee mitä haluaa. Enkä pysty vain suutuspäissään eroamaan. Hän on ihan hyvä isä, mutta vastuuta ei kanna ja tulee näitä pohjanoteerauksia. Ja jos menen kritisoimaan olen huora, lehmä, jne.. Olemme käynneet pariterapiassa juttelemassa asioista, mutta emme ole vielä päässet "itse asiaan".

Huoh, olen niin sekaisin, Mitä tehdä? Muutenkin hänellä on vähän itsehillintää; on läimäyttänyt, repinyt hiuksista.. Ja jos hän menettää malttinsa kaikki johtuu minusta.

Mieti, haluatko tuhlata loppuelämäsi tuollaiseen luuseriin, oikeasti!

Ap:han on miettinyt jo, hän haluaa viettää elämänsä minimunaisen luuseriukon kanssa.

Mä en käsitä, mitä ihmettä sä ap vingut tänne, kun kuitenkaan sä et ota mitään neuvoja vastaan ja sun mielestä miehes on maailman ihanin mies. Ole sitten hiljaa ja tyydy siihen mitä saat, kun et kerran erotakaan aio. Siinähän käyt terapiassa ja yrität kaikenlaista, ihan vapaasti. Mutta älä jumalauta tule sitten tänne valittamaan, kun ukkos taas on pettänyt lupauksen/haukkunut sut/käynyt suhun käsiksi/pettänyt sua/valehdellut jne jne jne.

Minne minä lähden omasta kodistani? Ja olen nähnyt tilanteita josssa erotaan ja lapset jää jalkoihin. Mieheni monesti uhkaa että hän vie lapst, vaikka olen sanonut monesti että en voisi ikinä lapsilla kiristää... Ja hän on niin hyvä esittämään ja mustamaalaamaan mua että voisi siinä onnistua. Mitä minä sitten tee jos hän ottaa lapset ja kodin?

Sepä se..hän on huomannu,että voi sua kiristää lapsilla,etkä tee siltikään mitään...aikas harvoin lapset annetaan isälle,et kyllä aiti vielä nykymaailmassa on voitolla...

 

[M]

Hmmm tilannehan on niin, että en mäkään aina tuu kotiin bileillan päätteex, mutta se on kyl yleensä sovittu etukäteen. Ai niin, mut eihän mulla oo miestä, jolle se edes kuuluis

Sulla ei miestä vaan miehiä

 

[vieras]

Ap:han on miettinyt jo, hän haluaa viettää elämänsä minimunaisen luuseriukon kanssa.

Mä en käsitä, mitä ihmettä sä ap vingut tänne, kun kuitenkaan sä et ota mitään neuvoja vastaan ja sun mielestä miehes on maailman ihanin mies. Ole sitten hiljaa ja tyydy siihen mitä saat, kun et kerran erotakaan aio. Siinähän käyt terapiassa ja yrität kaikenlaista, ihan vapaasti. Mutta älä jumalauta tule sitten tänne valittamaan, kun ukkos taas on pettänyt lupauksen/haukkunut sut/käynyt suhun käsiksi/pettänyt sua/valehdellut jne jne jne.

Minne minä lähden omasta kodistani? Ja olen nähnyt tilanteita josssa erotaan ja lapset jää jalkoihin. Mieheni monesti uhkaa että hän vie lapst, vaikka olen sanonut monesti että en voisi ikinä lapsilla kiristää... Ja hän on niin hyvä esittämään ja mustamaalaamaan mua että voisi siinä onnistua. Mitä minä sitten tee jos hän ottaa lapset ja kodin?

Pelkkiä tekosyitä, tiedät sen itsekin. Kaikki on tasan susta itsestäs kiinni, siitä mitä sä haluat. Ja sä oot jo ilmoittanut että et halua erota, joten päätös on tehty.

Tiedän mistä puhun, olen ollut samanlaisen miehen kanssa parisuhteessa kuin sinä. Ehkä vielä pahemman. Ja minä lähdin ja erosin, sillä tajusin lopulta että lapset ovat tärkeintä ja haluan heille turvata onnellisen ja turvallisen lapsuuden. Pitää vain olla rohkea ja taistella lastensa takia, niin pystyy. Mutta sä et ole siinä vaiheessa, sä haluat mennä siitä mikä on helpointa, eli jäädä ja uskotella itselles että miehesi on parasta mitä on ja että suhteenne on normaali.

Sä itse haluat olla alistettu kynnysmatto, joten nauti siitä roolistas nyt täysin rinnoin. Ehkä joskus tulee se päivä, kun kyllästyt ja avaat silmäsi. Toivottavasti lastesi mielenterveys kestää sinne saakka.

peesi ja aamen. Kärvistele nyt ukkos kaa kymmenen vuotta. ehkä sit olet valmis eroamaan. jos silloinkaan. Mutta älä ruikuta tänne. Mä tiedän, että se ei auta vaikka mitä sulle porukka sanois. Erohalun tätyy lähteä itsestään. Mä tiedän, koska mä olin tollaisen kusipään kanssa eikä mitkään puheet auttaneet. Se päätös lähti sit ihan musta itsestäni enkä ole päivääkän katunut

 

[mammu]

Ei ole vieläkään muuten ilmoittanut itsestään kun tekstiviestillä ja puhelin on kiini. Mulla on niin pahaolo. Ihan sama miten tulee anelemaan laitan laukkuun vaatteita ja sanon että käy hakemassa myöhemmin loput. Toivottavasti en anna tätä anteeksi kun viha leppyy. Tiedän että mulla menee paremmin ilman häntä. *Kokemusta on* Ehkä olen jonkun verran läheisriippuvainen* Mitä se tarkalleen on?

 

[vieras]

Toivon, että päätös pitää. Tiedän, että se on vaikeeta. Mutta jos mä pystyin siihen, pystyt kyll säkin. Onkohan se jonku hoidon luona vai mistä ihmeestä on kyse? *Että puhelinkin pitää olla pois päältä. Vähän outoa.