mies pikkujouluissa - miksi ahdistutte?

[Markiisi musculocutaneus]

Ei mua ainakaan haittaa Miehen omat pikkujoulut on vasta keväällä :O tosin ei tiiä meneekö ees.
Muut pikkujoulut on sit yhteisiä ja niitä on liuta

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22537642]no mut sehän on naisen oma ongelma jos "ei ole kavereita tai pikkujoulujen järjestäjää"? Tuskin sen vuoksi voi miestä kieltää menemästä "mulla ei oo kavereita niin säkään et saa olla omiesi kanssa".. eiks tuo ole vähän itsekästä?[/QUOTE]
Ei se välttämättä ole aina naisen oma ongelma. On esimerkiksi voitu muuttaa miehen työn vuoksi toiselle paikkakunnalle, ehkä satojen kilometrien päähän sieltä, missä naisen omat kaverit ovat. Usein myös lasten hankkimisesta on sovittu yhdessä ja siitä, minkä ikäiset lapset laitetaan päiväkotiin. Eli jos muutenkin viettää paljon aikaansa vain lasten kanssa kotona, niin mun mielestä on ihan ymmärrettävää, jos toisen menemiset ahdistavat. Se oma yksinäisyys kun korostuu juuri silloin entisestään.

 

[tarjalina]

No siis niin höm...mua kai hieman ahdistaa johtuen meidän tai no pikemminkin miehen historiasta.Luonteessa on hieman sellasta flirttailevaa ja salailevaa.On viestitellyt siihen sävyyn joskus mennä vuosina,salannut ja valehdellut. Itse pettämistä en tiedä. Nyt pikkujoulut koko viikonlopun kestävät toispaikkakunnalla....se mietityttää.

Olen yrittänyt koota itseni ja vaikka on paha olla,en pura sitä häneen.Jotenkin luotan sisimmässäni että hän arvostaa nyt sitä mitä meillä on,koska nuo sen aikaisemmat tekemiset liittyi hyvinkin epävarmoihin aikoihin suhteen tilasta...hän pelkäsi minun jättävän hänet,siis muista syistä.
No elämä on kuljettanut ja suhde vahvistunut.
Itse lähden matkalle myös silloin,halusin muuta ajateltavaa.
Nyt kävikin sit niin et mies kuittailee mulle tästä mun matkasta....
No mut kaiken kaikkiaan olen oppinut vuosien saatossa,kun vietin unettomia öitä,soittelin hänen perään...et ei se mitään muuta.Helpoin kun ei stressaa,ei mieti jos jotain tapahtuu niin sit miettii mitä sit( tosin mä kyl lähtisin,se ois se viiminen niitti) mut olkaa huoletta loppujen lopuksi mies ite päättää mitä tekee vai tekeekö,siinä mennään harhaan et alkaa kahlitsemaan,antamaan kellon aikoija jolloinen kotiin,soittelee sille tuon tuosta.

Keksikää jotain kivaa tekemistä itse siksi aikaa niin ei mieti turhia.

 

["mies"]

Meillä rouva ahdistuu aina jos minulla on jotakin hauskaa menoa. Oli kyse sitten yönyli kalareissu, polttarit tai pokeri-/saunailta kavereiden kanssa. Aina toistuu sama kaava: Ilmoitan menoistani hyvissä ajoin, ja kaikki on siinä vaiheessa ok. Mitä lähemmäksi h-hetki tulee, niin sitä enemmän alkaa tulla ihmeellistä kiukuttelua ja erilaisten tekosyiden etsimistä. Ainoastaan työmatkat tekevät poikkeuksen. Olenkin usein mielessäni ihmetellyt, että miksi se lasten kanssa kotona oleminen on ihan helppoa ja mukavaa silloin kun olen töiden takia öitä poissa, mutta jos poissaolon syy onkin vaikkapa salibandyturnaus, niin kaikki tuntuu olevan vaikeaa.

Kyse ei ole perinteisestä mustasukkaisuudesta tai epävarmuudesta. Ahdistusta näyttää tulevan, vaikka tapahtumaan ei liittyisi mitään pienintäkään teoreettista mahdollisuutta törmätä vastakkaiseen sukupuoleen. Hän saa myös itse mennä aivan vapaasti kaikkiin menoihin, mutta aika vähän käy missään.

Ilmeisesti rouva ahdistuu vain siitä, että tietää minun pitävän hauskaa, ja näkee minun nauttivan siitä kun pääsen ilman muuta perhettä irroittelemaan. Olisiko niin, että hänen mielikuvissaan kaikki hauskat ja mukavat asiat pitää tapahtua oman perheen kesken, eikä pidä siitä nautin elämästä myös muualla. Olen huomannut, että oireilua vähentää se, jos muistaa ennen lähtöä useampaan kertaan haukotella ja valitella että ei millään taas jaksaisi lähteä jne. Osittain hän saattaa olla myös kateellinen, koska ei itse osaa pitää kunnolla hauskaa ilman perhettä.

 

[Keittiönoita]

mies: Onko vaimollasi ystäviä, joiden kanssa käydä juhlimassa? Vai ovatko hänen ystävänsä sellaisia, jotka viettävät mieluummin aikaansa perheen kanssa kuin lähtevät esim baariin? Monet naiset luopuvat perhettä perustaessaan "bilekavereistaan" ja muutaman vuuoden päästä huomaavat, että ei oikein ole enää ketään, kenen kanssa lähteä.

 

["vieras"]

Ei se välttämättä ole aina naisen oma ongelma. On esimerkiksi voitu muuttaa miehen työn vuoksi toiselle paikkakunnalle, ehkä satojen kilometrien päähän sieltä, missä naisen omat kaverit ovat. Usein myös lasten hankkimisesta on sovittu yhdessä ja siitä, minkä ikäiset lapset laitetaan päiväkotiin. Eli jos muutenkin viettää paljon aikaansa vain lasten kanssa kotona, niin mun mielestä on ihan ymmärrettävää, jos toisen menemiset ahdistavat. Se oma yksinäisyys kun korostuu juuri silloin entisestään.

Yhtälailla sillä miehellä pitäisi olla vähemmän kavereita vieraalla paikkakunnalla. Eikä se, että on kotiäiti ole syy siihen, että ei ole kavereita. Tietenkin jos istuu kaulin kädessä himassa naama norsunvitulla eikä poistu ulos, vaikeuttaa asiaa.

 

["mies"]

mies: Onko vaimollasi ystäviä, joiden kanssa käydä juhlimassa? Vai ovatko hänen ystävänsä sellaisia, jotka viettävät mieluummin aikaansa perheen kanssa kuin lähtevät esim baariin? Monet naiset luopuvat perhettä perustaessaan "bilekavereistaan" ja muutaman vuuoden päästä huomaavat, että ei oikein ole enää ketään, kenen kanssa lähteä.

Kyllä. Ystäviä kyllä on, mutta kaikilla lapsia eivätkä juuri koskaan käy missään porukalla ilman lapsia. Vaikka hoidot yms. järjestyisivät. Näkevät vain kaupungilla kahvilassa vaunujen kanssa, tai sitten jonkun kotona taas lapset mukana.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22537787]Yhtälailla sillä miehellä pitäisi olla vähemmän kavereita vieraalla paikkakunnalla. Eikä se, että on kotiäiti ole syy siihen, että ei ole kavereita. Tietenkin jos istuu kaulin kädessä himassa naama norsunvitulla eikä poistu ulos, vaikeuttaa asiaa.[/QUOTE]
Jos mies käy töissä ja harrastaa, uudella paikkakunnallakin syntyy helpommin kaverisuhteita kuin jos on lasten kanssa kotona. Mietin juuri tuon nimimerkki "miehen" kirjoituksen jälkeen, että monilla naisilla ne liikunnallisetkin harrastukset ovat sellaisia, joissa ei tutustu muihin kuin korkeintaan hyvänpäiväntuttutasolla. Joukkuelajeissa on ihan erilainen yhteishenki kuin vaikkapa zumba-kurssilla. Zumbassa et välttämättä tiedä kuin muutaman ihmisen etunimen, salibandyssä luultavasti tiedät kaikkien joukkueeseesi kuuluvien etunimet, sukunimet, lasten lukumäärän jne.

 

["vieras"]

Jos mies käy töissä ja harrastaa, uudella paikkakunnallakin syntyy helpommin kaverisuhteita kuin jos on lasten kanssa kotona. Mietin juuri tuon nimimerkki "miehen" kirjoituksen jälkeen, että monilla naisilla ne liikunnallisetkin harrastukset ovat sellaisia, joissa ei tutustu muihin kuin korkeintaan hyvänpäiväntuttutasolla. Joukkuelajeissa on ihan erilainen yhteishenki kuin vaikkapa zumba-kurssilla. Zumbassa et välttämättä tiedä kuin muutaman ihmisen etunimen, salibandyssä luultavasti tiedät kaikkien joukkueeseesi kuuluvien etunimet, sukunimet, lasten lukumäärän jne.

Vaikka olisi miljoona ihmistä ympärillä, ei heistä kaveria saa ellei ota kontaktia. Se kannattaa muistaa. Kyse on siitä tekeekö jotain sen eteen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mies";22537803]Kyllä. Ystäviä kyllä on, mutta kaikilla lapsia eivätkä juuri koskaan käy missään porukalla ilman lapsia. Vaikka hoidot yms. järjestyisivät. Näkevät vain kaupungilla kahvilassa vaunujen kanssa, tai sitten jonkun kotona taas lapset mukana.[/QUOTE]
Mä luulen, että vaimosi närkästys sun menoistasi johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että hänellä ei ole mitään vastaavia menoja. On paljon mahdollista, ettei hän normaalisti niitä edes kaipaakaan, mutta asia nousee mieleen silloin, kun sinä olet lähdössä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22537817]Vaikka olisi miljoona ihmistä ympärillä, ei heistä kaveria saa ellei ota kontaktia. Se kannattaa muistaa. Kyse on siitä tekeekö jotain sen eteen.[/QUOTE]
Tiedän. Mä aikoinaan päätin pysäyttää ensimmäisen vaunujen tai rattaiden kanssa vastaani tulevan naisen ja pyytää kahville. Ihan vaan siksi, että olin kyllästynyt olemaan lapsen kanssa yksin. Ystävyys on kestänyt jo 24 vuotta. Mutta me ihmiset ollaan erilaisia eikä kaikilla ole rohkeutta ottaa kontaktia.

 

["mies"]

Mä luulen, että vaimosi närkästys sun menoistasi johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että hänellä ei ole mitään vastaavia menoja. On paljon mahdollista, ettei hän normaalisti niitä edes kaipaakaan, mutta asia nousee mieleen silloin, kun sinä olet lähdössä.

Näinhän se taitaa olla. Enkä tietysti ole ainoa vastaavassa tilanteessa. Kaveripiirissä on useampikin tapaus jossa samaa ilmenee eri muodoissa. Olen joskus naureskellut, miten yhdessäkin perheessä se ei ole mikään ongelma jos mies lähtee viikoksi Lontooseen työmatkalle, mutta perjantai-iltana kavereiden kanssa saunomaan lähteminen aiheuttaa aivan mahdotonta härdelliä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mies";22537847]Näinhän se taitaa olla. Enkä tietysti ole ainoa vastaavassa tilanteessa. Kaveripiirissä on useampikin tapaus jossa samaa ilmenee eri muodoissa. Olen joskus naureskellut, miten yhdessäkin perheessä se ei ole mikään ongelma jos mies lähtee viikoksi Lontooseen työmatkalle, mutta perjantai-iltana kavereiden kanssa saunomaan lähteminen aiheuttaa aivan mahdotonta härdelliä.[/QUOTE]
Mutta ajattele, jos siitä työmatkastakin nousisi älämölö?

 

["viima"]

mä olen huono nukkumaan ennenkuin mies sängyssä kanssa. mut ei sekään ahdistais. tod näk joutuisin hänet kuitenkin kotiin hakeen kun tuonne maailmaan on niin pitkä matka.

mut onneksi meillä ei ole kuin yhdet pikkujoulut ja jos en minä niihin pääse niin epäilen et mieskään menee. ei ole oikein juhlija tyyppiä.

 

["just"]

no ei ahista ei, mutta mun mies ei halua mennäkkään pikkujouluihin, sais toki mennä jos itse haluais, mutta taitaa olla samalla linjalla kun minäkin. Ei vaan kiinnosta katsoa sitä toisten kännistä sairasta menoa. Minä erehdyin toissavuonna menemään työpaikan pikkujouluihin ja huh sai olla viimeinen kerta kun kattelen sellasta örvellystä, oksentamista ja sitä kun varatut pettää puolisoitaan YÖK. ei vois vähempää kiinnostaa sellanen. siitä on hyvät joulufiilikset kaukana.

 

[Nalle ja napa]

mä en ole koskaan tajunnut miksi pitää päästä samana päivänä. jos on tarve käydä ulkona niin miksi pitää samana päivänä päästä??

Eikö olisi lastenkin edun mukaista että lapsilla on seuraavana päivänä virkeä vanhempi ja lasten ei tarvitse mennä vanhempien juhlien takia yökylään???

Siksi, koska meillä on ns. yhteiset piirit. Lasten hoidon takia silti harvemmin päästään molemmat yhdessä.

 

["minttu"]

En ahdistu. Suhteen alkuvaiheessa vuosia sitten, kun ei vielä kunnolla tuntenut toista, pelkäsin kieltämättä vähän sitä, että mies pettää. Mut kun on oppinut tuntemaan toisen ja luottamaan, ei ole miehen menoista tarvinnut enää sen kummemmin ahdistua. Mies ei kyllä tänä vuonna mene yksiinkään pikkujouluihin, kun meillä on muuten niin paljon kaikenlaista ohjelmaa ennen joulua.

 

["mmm"]

mies juo aina niiin älyttömät kännit että voi tapahtua ihan mitä vaan! Viimeeks joutu juoppoputkaan eikä muista miten sinne joutui tai mihin on sammunut!
sitten makaa koko viikonlopun krapulassa ja on pahalla päällä ja haisee! Luultavasti rahaa on palanut ja paljon ja jotain tärkeää mennyt hukkaan. On myös kova flirttaamaan mutta tuskin kukaan sellaista kännistä haluaa..

Ja joo mua ahdistaa kovasti miehen menot siksi just! Valvon ja odotan.. en voi sille mitään :/

 

["qwer"]

mies: Onko vaimollasi ystäviä, joiden kanssa käydä juhlimassa? Vai ovatko hänen ystävänsä sellaisia, jotka viettävät mieluummin aikaansa perheen kanssa kuin lähtevät esim baariin? Monet naiset luopuvat perhettä perustaessaan "bilekavereistaan" ja muutaman vuuoden päästä huomaavat, että ei oikein ole enää ketään, kenen kanssa lähteä.

Mulla kävi kyllä niinpäin, että bilekaverit luopuivat musta, kun en raskaana ollessa enää jaksanut rampata selvinpäin joka kissanristiäisissä. Totta on, että lapsen synnyttyä ei biletys kiinnostanut enää niin paljon kuin ennen (mikä kai on aika luonnollista), mutta eipä mua kukaan koskaan pyytänytkään mukaan.

 

[Leukistinen aksolotli]

Joskus minua on harmittanut vain se, ettei minua ole kutsuttu, enkä ole itse päässyt pikkujouluihin.
Ei se ole ahdistanut, harmittanut vaan ja ihan puhtaasti, koska olisin halunnut laittaa pikkujouluvaatteet ja tälläytyä.

Nyt me ollaan kyl samassa firmassa, joten minäkin pääsen pikkujouluihin, mikäli semmoiset tulee. Oikeastaan taidankin järjestää pikkujouluiksi elokuvaillan ja syömisen, niin voimme mennä kahdestaan ja saan pynttäytyä hienoksi.

 

[ei tajua]

miten toista voi kieltää menemästä? sitoamalla patteriin, köyttämällä tuoliin? herätkää nyt. Meillä ainakin avoin ja vapaa suhde siinä mielessä, että mennään ja tullaan toinen huomioiden. Kumpikaan ei tee sellaista mitä ei toiselta itselle toivoisi. Kunnioittakaa hyvät ihmiset toisianne, pikkujoulut on varmasti kiva tapa rentoutua miehellennekin, kiukuttelemalla ja suuttumalla hän ei varmasti lähde sinne hyvillä mielin.

 

["just me"]

[QUOTE="mies";22537743]Meillä rouva ahdistuu aina jos minulla on jotakin hauskaa menoa. Oli kyse sitten yönyli kalareissu, polttarit tai pokeri-/saunailta kavereiden kanssa. Aina toistuu sama kaava: Ilmoitan menoistani hyvissä ajoin, ja kaikki on siinä vaiheessa ok. Mitä lähemmäksi h-hetki tulee, niin sitä enemmän alkaa tulla ihmeellistä kiukuttelua ja erilaisten tekosyiden etsimistä. Ainoastaan työmatkat tekevät poikkeuksen. Olenkin usein mielessäni ihmetellyt, että miksi se lasten kanssa kotona oleminen on ihan helppoa ja mukavaa silloin kun olen töiden takia öitä poissa, mutta jos poissaolon syy onkin vaikkapa salibandyturnaus, niin kaikki tuntuu olevan vaikeaa.

Kyse ei ole perinteisestä mustasukkaisuudesta tai epävarmuudesta. Ahdistusta näyttää tulevan, vaikka tapahtumaan ei liittyisi mitään pienintäkään teoreettista mahdollisuutta törmätä vastakkaiseen sukupuoleen. Hän saa myös itse mennä aivan vapaasti kaikkiin menoihin, mutta aika vähän käy missään.

Ilmeisesti rouva ahdistuu vain siitä, että tietää minun pitävän hauskaa, ja näkee minun nauttivan siitä kun pääsen ilman muuta perhettä irroittelemaan. Olisiko niin, että hänen mielikuvissaan kaikki hauskat ja mukavat asiat pitää tapahtua oman perheen kesken, eikä pidä siitä nautin elämästä myös muualla. Olen huomannut, että oireilua vähentää se, jos muistaa ennen lähtöä useampaan kertaan haukotella ja valitella että ei millään taas jaksaisi lähteä jne. Osittain hän saattaa olla myös kateellinen, koska ei itse osaa pitää kunnolla hauskaa ilman perhettä.[/QUOTE]

Varmaankin vaimosi ymmärtää menosi, mutta syystä tai toisesta kokee jäävänsä itse jostain paitsi sinun ilakoidessasi ;-) mutta teet oikein mielestäni kun menet ja annat hänen mennä. Sitä kauttahan vaimosi näkee, että reisuistasi ei koidu hänelle mitään huonoa, joilloinka ehkä hänen olonsa menojesi suhteen paranee. Useimmiten kai taustalla piilee toisen menettämisen pelko. Lienee melko imartelevaa olla noin tärkeä toiselle. Ja kuinka voisit sitä paremmin kunnioittaa kuin olemalla hänelle jatkossakin se mies, jota on kiva odottaa kotiin :-D

 

[Keittiönoita]

miten toista voi kieltää menemästä? sitoamalla patteriin, köyttämällä tuoliin? herätkää nyt. Meillä ainakin avoin ja vapaa suhde siinä mielessä, että mennään ja tullaan toinen huomioiden. Kumpikaan ei tee sellaista mitä ei toiselta itselle toivoisi. Kunnioittakaa hyvät ihmiset toisianne, pikkujoulut on varmasti kiva tapa rentoutua miehellennekin, kiukuttelemalla ja suuttumalla hän ei varmasti lähde sinne hyvillä mielin.

Tekemällä toisen elämästä niin epämukavaa viikkoja ennen ja viikkoja jälkeen, ettei toinen enää "halua" lähteä?

 

[ei tajua]

Tekemällä toisen elämästä niin epämukavaa viikkoja ennen ja viikkoja jälkeen, ettei toinen enää "halua" lähteä?

Varma tapa päästä ihmisestä eroon :-D !!! hieno menetelmä, mutta menkää ny peilin eteen jotka noin teette !!