Mies vahtii syömisiäni

[umpikujassa]

Mulla on nyt niin paha ja ahdistunut olo. Tätä on jo jatkunut pidempään, mutta taas tänään tuli kauhea riita. Mies lähti johonkin ja mä jäin (kuten aina) kotiin pillittämään.

Hän sanoi jo seurustelun alkuaikoina, että ei katsele ja seurustele läskien kanssa. Silloin asia ei häirinnyt mua mitenkään, kun olin hoikka. Nyt olen pulskistunut tasaiseen tahtiin ja kohta voin sanoa olevani pullukka.

Tilanne on mennyt sellaiseksi, että syön salaa mieheltä. Kauppareissuilla, työpaikalla ja aina kun hän ei ole kotona jne. Miehen aikana syön ihan olemattoman vähän tai en ollenkaan.
Hän on yllättänyt minut useasti kotoa "ahmimasta". Tänään söin 10 kalapuikkoa kerralla, kun en ollut syönyt mitään koko päivänä. Hän tuli kotiin ja kysyi että oletko tehnyt ruoan, kun tuoksuu ruoka. Kerroin etten ole.. sitten hän meni katsomaan roskikseen ja tajusi että olen syönyt kalapuikot yksinäni. Hän huusi, että inhoaa nykyään kaikkea minussa.. sitä että syön salaa, sitä että olen kohta tämän paikkakunnan lihavin (en todellakaan ole) yms.

En halua mennä hänen kanssaan enää saunaan, suihkuun, enkä osoita hänelle hellyyttä (torjun hänen lähentelyt aina) tms. En käy enää kylässä hänen kanssaan, koska ajattelen että hän häpeää mua kuitenkin. Molemmilla on ihan omat jutut ja menot.

Koen, että mun "syömishäiriö" johtuu osittain hänestä ja samoin lihominen. Usein ajattelen, että kun laihdun entisiin mittoihin, niin jätän hänet tylysti, kostoksi tästä kaikesta. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että mä paisun tässä pikkuhiljaa kuin pullataikina ja ahdistun aina vaan lisää. Syön usein ahdistukseen ja pahaan oloon myös. Syömisen jälkeen oloni on vielä pahempi. Tulee kauhea itseinho.

Olen (tai olemme) umpikujassa, josta ei taida olla kovin montaa reittiä pois..

 

["Jepjep"]

Ymmärrän miestäsi täysin. En itsekään haluaisi seurustella lihavan kanssa ja toisen huijausta se on, että hoikkana alkaa seurustelemaan ja myötäilee mielipidettä ja sitten alkaa lihoa. Ja sinä vielä tietoisesti lihotat itseäsi salaa syömisellä. Miestäsi ei varmasti olisi haitannut, että olisit hoikkana syönyt normaalisti mutta nyt teet sitä vielä pahemmin ja tosiaan, paisutat vaan itseäsi.

 

["Jenni"]

Sanot ajattelevasi, että kun laihdut entisiin mittoihin jättäisit miehesi tylysti? Mietin, miksi kummassa et tee sitä jo nyt heti? Tuollainen suhde ei vetele, tiedät sen itsekin.
Jossain on mies sinulle, joka rakastaa sinua ihan siitä syystä mitä olet, ei siksi mitä teet tai jätät tekemättä! Heitä ukko pihalle. MInä en tuollaista katsois hetkeekään.

 

[kerrohan]

mitkä sinun mitat, niin lähdetään siitä? alkumitat ja nyt-tilanne?
nimim: läskistynyt 8 kg 165/68

 

["Jenni"]

[QUOTE="Jepjep";23559539]Ymmärrän miestäsi täysin. En itsekään haluaisi seurustella lihavan kanssa ja toisen huijausta se on, että hoikkana alkaa seurustelemaan ja myötäilee mielipidettä ja sitten alkaa lihoa. Ja sinä vielä tietoisesti lihotat itseäsi salaa syömisellä. Miestäsi ei varmasti olisi haitannut, että olisit hoikkana syönyt normaalisti mutta nyt teet sitä vielä pahemmin ja tosiaan, paisutat vaan itseäsi.[/QUOTE]

Eli jos miehesi lihoisi, sinä jättäisit hänet? Onko se oikeaa rakkautta? Ei ole. Muista, myötä ja vastoinkäymisissä!

 

["Outsa"]

Mun exä oli kans tollanen. Se oli todella ahdistavaa. Olet ansainnut paremman miehen.

 

["Jepjep"]

[QUOTE="Jenni";23559568]Eli jos miehesi lihoisi, sinä jättäisit hänet? Onko se oikeaa rakkautta? Ei ole. Muista, myötä ja vastoinkäymisissä![/QUOTE]

Höpöhöpö. Jos mies tekisi suhteen alussa kotitöitä ja suhteen edetessä ei, niin sitäkö pitäisi vaan katsoa sen takia "millainen hän on", huolimatta siitä mitä tekee tai jättää tekemättä? Kyllä ne monet elämäntavat ovat kantava voima parisuhteessa, eikä lihominen kuulu normaaliin vanhenemiseen. SE ei ole oikeaa rakkautta, että toinen huijaa toista esittämällä jotain muuta, jota sitten lopulta on eli urheilullinen mies muuttuukin sohvaperunaksi ja terveellisesti syövä ylensyöjäksi. Joo, en sellaisiin miehiin ole ikinä rakastunut joten en aio sellaisia rakastaakaan.

 

["alkup."]

Seurustelun alussa 170cm/56kg ja nyt (12 vuoden seurustelun jälkeen) 170cm/72kg

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";23559597]Seurustelun alussa 170cm/56kg ja nyt (12 vuoden seurustelun jälkeen) 170cm/72kg[/QUOTE]

hei voimia vaan, itses takia voisit ihan hyvin miettiä oletko tyytyväinen nykymittoihisi vai haluatko hieman hoikistua. jos et ole tyytyväinen ota nyt niskasta itseäs kiinni ja tiputa painoa. itsellä lähes samat mitat ollut kun sulla, hieman olen pidempi. tietenkään en ikinä pääse noihin hoikimpiin mittoihin enään, joten älä aseta itselles epärealistisia tavoitteita. mutta pulskimmillani olin sun nykykokoa. sit vaan päätin että laihdun ja nyt voisin olla hoikempikin, mutta en pulskakaan enää.

miehelles voit sanoa että jättää sut rauhaan, nämä päätökset lähtevät ihan itsestä, eikä tulosta tule muiden painostuksen alla. jos ei tosissaan välitä muusta kun kiloista niin jo on aika turha mies.

 

[hmph]

Jos joku sanoisi minulle seurustelun alkaessa että "vihaan läskejä etkä saa koskaan lihota" lemppaisin äijän heti. Tv: 179cm, 61kg. Kyse on periaatteesta, vaikka on hyvin epätodennäköistä että tässä vuosien aikana tulen paisumaan viittä kiloa enempää.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";23559597]Seurustelun alussa 170cm/56kg ja nyt (12 vuoden seurustelun jälkeen) 170cm/72kg[/QUOTE]

Sinähän olet vielä normaalipainon rajoissakin! Millaisista luurangoista se sinun mies pitää.

 

[Klomas]

Oikeesti ap. Laihduta ittes ja jätä se äijä. Ihan parasta sulle itsellesi!

 

["Sirkkeli"]

Oikeasti ap, älä laihduta kun olet ihan normimitoissa. Mutta jätä se paska.

 

["vieras"]

Minä en kyllä katselisi tuollaista mieheltäni. Täysin riippumatta siitä olisiko laihduttamiseen syytä tai olisiko syömiseni hänen mielestään epäterveellistä. Tuollainen käytös on lapsellista, alistavaa ja kontrolloivaa. Aikuinen ei kohtele toista aikuista noin, eikä aikuinen siedä tuollaista käytöstä toisilta.

 

[.]

Mitä hyvää tuossa suhteessa pysymisessä on? Luulis kertomasi perusteella ettei oikein mitään. Ei ole pakko jäädä kitumaan suhteeseen, joka ei syystä tai toisesta toimi enää. Sä et välttämättä pysty muuttumaan sellaiseksi, että miehellesi kelpaisit ja mies ei varmasti pysty muuttumaan sellaiseksi, että sun olis hänen kanssaan hyvä olla. Nuo tyypit, jotka haluaa tietynNÄKÖISEN naisen on vaan just tuommosia... En ne hellitä. Joten kannattaa a) elää yksin tai b) etsiä rennompi mies.

Tsemppiä!

 

["vieras"]

[QUOTE="Jepjep";23559589]Höpöhöpö. Jos mies tekisi suhteen alussa kotitöitä ja suhteen edetessä ei, niin sitäkö pitäisi vaan katsoa sen takia "millainen hän on", huolimatta siitä mitä tekee tai jättää tekemättä? Kyllä ne monet elämäntavat ovat kantava voima parisuhteessa, eikä lihominen kuulu normaaliin vanhenemiseen. SE ei ole oikeaa rakkautta, että toinen huijaa toista esittämällä jotain muuta, jota sitten lopulta on eli urheilullinen mies muuttuukin sohvaperunaksi ja terveellisesti syövä ylensyöjäksi. Joo, en sellaisiin miehiin ole ikinä rakastunut joten en aio sellaisia rakastaakaan.[/QUOTE]

Kyse tuskin on vain siitä, että mies ei ole tyytyväinen vaimonsa painoon, vaan siitä miten hän sen ilmaisee ja miten hän käyttäytyy. Katselisitko itse miestä, joka huutaa sulle ja haukkuu sut tuohon tyyliin? Minä en ainakaan. Ei se ole enää mikään parisuhde kun toiselle aletaan tuolla lailla puhumaan.

 

[niinno]

Joo, usein sitä sanotaan, että vakka kantensa löytää. Liekö tässä tapauksessa kuitenkaan niin? Kannattaa oikeasti miettiä sitä, johtuuko sun syömisesi pahasta olosta, joka taas on seurausta parisuhteestanne. Jos vastaus on kyllä, niin olisi varmasti syytä alkaa ajatella itseäänkin ja viheltää peli poikki, ennen kuin oikeasti on turvonnut tuplapainoon. Ettehän te tälläkään hetkellä ole oikeasti yhdessä (omat menot, ei hellyyttä yms.).

 

[äsh]

en kannata tuommoista syystä seuraukseen -kasvatusta aikuisten ihmisten suhteessa, että jos mikään muuttuu niin sinä lennät. Semmoinen on elämänpelkoisen kusipään asenne.

Mutta ei nyt ole tolkullista ap:nkään meininki. Sä ulkoistat ikävät tunteet ja laitat omat ratkaisusi toisen syyksi. Eli jos sua pelottaa, sitä pelkoa on syytä ottaa sarvista. Mitä voi tapahtua: a. mies voi jättää, b. sulta voi mennä loppukin itsetunto. Kumpi on pahempi?

Nyt sulla on joku omituinen kostomentaliteetti päällä. Lihot, koska yrität seisoa päälläsi toisen mieliksi etkä pysty siihen - joten itsetuntoinen osasi sanoo että olkoon piru koska nyt syödään kalapuikkoja. Jos sulla on älykkyysosamäärä yhtään yli 70, niin sun pitäis ymmärtää ettei painoa hallita sillä, että ollaan päivä syömättä kunnes retkahdetaan, päinvastoin. Ja sitten se lihominen on miehen vika. Samaten ripustat lopun itsetuntosi sen ajatuksen varaan, että kunhan laihdut niin sitten saat kostaa.

Sun paino ei ole mitenkään kummoinen, mutta asenne on todella hämärä. Kukaan ei saa puhua sulle tuolla tavalla. Jos sallit sen, olet itse lyömässä itseäsi lättyyn.

 

[Slummien miljoonitär]

Komppaan suurinta osaa vastaajista, eli miehesi ei taida olla ihan fiksuimmasta päästä. Sori vaan! Se että laukoo jo tuollaisia juttuja suhteen alussa kertoo ihmisestä aika paljon. Ja se vielä pahempaa että yrittää kokoajan nakertaa sun itsetuntoa ihan tietoisesti.
Jo se että joudut itkemään paljon miehesi takia ja syömään salaa, kertoo siitä ettei suhteenne ole toimiva. Joko yritätte yhdessä saada suhteen normaaliksi tai sitten sanot miehellesi adios hemmo, ja löydät ajan kanssa paremman miehen!

 

[peesi]

Komppaan suurinta osaa vastaajista, eli miehesi ei taida olla ihan fiksuimmasta päästä. Sori vaan! Se että laukoo jo tuollaisia juttuja suhteen alussa kertoo ihmisestä aika paljon. Ja se vielä pahempaa että yrittää kokoajan nakertaa sun itsetuntoa ihan tietoisesti.
Jo se että joudut itkemään paljon miehesi takia ja syömään salaa, kertoo siitä ettei suhteenne ole toimiva. Joko yritätte yhdessä saada suhteen normaaliksi tai sitten sanot miehellesi adios hemmo, ja löydät ajan kanssa paremman miehen!

.