U
umpikujassa
Vieras
Mulla on nyt niin paha ja ahdistunut olo. Tätä on jo jatkunut pidempään, mutta taas tänään tuli kauhea riita. Mies lähti johonkin ja mä jäin (kuten aina) kotiin pillittämään.
Hän sanoi jo seurustelun alkuaikoina, että ei katsele ja seurustele läskien kanssa. Silloin asia ei häirinnyt mua mitenkään, kun olin hoikka. Nyt olen pulskistunut tasaiseen tahtiin ja kohta voin sanoa olevani pullukka.
Tilanne on mennyt sellaiseksi, että syön salaa mieheltä. Kauppareissuilla, työpaikalla ja aina kun hän ei ole kotona jne. Miehen aikana syön ihan olemattoman vähän tai en ollenkaan.
Hän on yllättänyt minut useasti kotoa "ahmimasta". Tänään söin 10 kalapuikkoa kerralla, kun en ollut syönyt mitään koko päivänä. Hän tuli kotiin ja kysyi että oletko tehnyt ruoan, kun tuoksuu ruoka. Kerroin etten ole.. sitten hän meni katsomaan roskikseen ja tajusi että olen syönyt kalapuikot yksinäni. Hän huusi, että inhoaa nykyään kaikkea minussa.. sitä että syön salaa, sitä että olen kohta tämän paikkakunnan lihavin (en todellakaan ole) yms.
En halua mennä hänen kanssaan enää saunaan, suihkuun, enkä osoita hänelle hellyyttä (torjun hänen lähentelyt aina) tms. En käy enää kylässä hänen kanssaan, koska ajattelen että hän häpeää mua kuitenkin. Molemmilla on ihan omat jutut ja menot.
Koen, että mun "syömishäiriö" johtuu osittain hänestä ja samoin lihominen. Usein ajattelen, että kun laihdun entisiin mittoihin, niin jätän hänet tylysti, kostoksi tästä kaikesta. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että mä paisun tässä pikkuhiljaa kuin pullataikina ja ahdistun aina vaan lisää. Syön usein ahdistukseen ja pahaan oloon myös. Syömisen jälkeen oloni on vielä pahempi. Tulee kauhea itseinho.
Olen (tai olemme) umpikujassa, josta ei taida olla kovin montaa reittiä pois..
Hän sanoi jo seurustelun alkuaikoina, että ei katsele ja seurustele läskien kanssa. Silloin asia ei häirinnyt mua mitenkään, kun olin hoikka. Nyt olen pulskistunut tasaiseen tahtiin ja kohta voin sanoa olevani pullukka.
Tilanne on mennyt sellaiseksi, että syön salaa mieheltä. Kauppareissuilla, työpaikalla ja aina kun hän ei ole kotona jne. Miehen aikana syön ihan olemattoman vähän tai en ollenkaan.
Hän on yllättänyt minut useasti kotoa "ahmimasta". Tänään söin 10 kalapuikkoa kerralla, kun en ollut syönyt mitään koko päivänä. Hän tuli kotiin ja kysyi että oletko tehnyt ruoan, kun tuoksuu ruoka. Kerroin etten ole.. sitten hän meni katsomaan roskikseen ja tajusi että olen syönyt kalapuikot yksinäni. Hän huusi, että inhoaa nykyään kaikkea minussa.. sitä että syön salaa, sitä että olen kohta tämän paikkakunnan lihavin (en todellakaan ole) yms.
En halua mennä hänen kanssaan enää saunaan, suihkuun, enkä osoita hänelle hellyyttä (torjun hänen lähentelyt aina) tms. En käy enää kylässä hänen kanssaan, koska ajattelen että hän häpeää mua kuitenkin. Molemmilla on ihan omat jutut ja menot.
Koen, että mun "syömishäiriö" johtuu osittain hänestä ja samoin lihominen. Usein ajattelen, että kun laihdun entisiin mittoihin, niin jätän hänet tylysti, kostoksi tästä kaikesta. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että mä paisun tässä pikkuhiljaa kuin pullataikina ja ahdistun aina vaan lisää. Syön usein ahdistukseen ja pahaan oloon myös. Syömisen jälkeen oloni on vielä pahempi. Tulee kauhea itseinho.
Olen (tai olemme) umpikujassa, josta ei taida olla kovin montaa reittiä pois..