E
ero=helpotus
Vieras
Minä olen aika samanlainen kuin aloittajan mies. En jaksa perhe-elämää ja oma aika ym. kiinnostaa enemmän. Onneksi minulla onkin vastuullinen mies, joka on nytkin hoitamassa sairastavaa lasta, kun minä en siihen kykene.
En tiedä miksi olen tällainen. Toisaalta en koe kovin suurta tarvetta pohtia asiaa; minä olen mitä olen, take it or leave it. Mies teki ratkaisunsa ja halusi pysyä yhdessä. Minä osallistun arkeen jaksamiseni mukaan, päivittäin puuhaan jotain lapsen kanssa mutta mies on aina ensisijainen huoltaja hänelle. Tiedostan olevani poikkeava ajatus/tunnemaailmani kanssa mutta en ymmärrä miksi kaltaisteni pitäisi tuntea syyllisyyttä- miksi te marttyyrit teette kasan lapsia ja sitten valitatte, kun jäätte niiden kanssa yksin? Ja miksi pitää hajoittaa perhe, jos kaikki ei olekaan täydellistä kuten saduissa? Ap on tästä hyvä esimerkki: on lapset, mies ja kaunis koti hyvällä paikalla, mutta harkitaan eroa kun ukko käyttäytyy tyhmästi. Kuule, jos tuo olisi oikea syy erota, luuletko että maailmassa olisi perheen perhettä jäljellä?Jospa alkaisit elää niin ettei miehen sanomiset/tekemiset määrittäisi elämäsi suuntaa; anna hänelle tilaa äläkä nalkuta niin hänelle jää enemmän mahdollisuuksia osallistua arkeen omalla "turvallisella" tavallaan. Ja koita myös ymmärtää, että lasten siisteyskasvatus on tärkeää: joissakin maissa käsitettä "lapset sotkevat" ei edes tunneta.
Hienoa, että tajusitte miehesi kanssa puhua nuo asiat ennen lapsen tekemistä. Ja sovitte etukäteen, että saat jatkaa luonteesi mukaista käytöstä. Minä vain lapsellisesti oletin, että kun lapsia tulee, kumpikin luovuttaa ainakin muutamiksi vuosiksi omastaan ja alkaa elää yhteisen edun hyväksi. Tämä ei miehelle sopinutkaan. Ja lisäksi hänen hermostumisensa nousi sadanteen potenssiin lapsen itkun ja kaiken vauvaelämäkaaoksen takia. En vain jaksanut.
Ap:lle vielä sellaista, että kukaan ulkopuolinen (lottovoitto, miehesi äkkisydänkohtauskuolema tms.) ei ratkaise asiaa sinun puolestasi. Ihmisen pitää tehdä omat ratkaisunsa itse. Se on vaikeaa, mutta maksaa itsensä takaisin sillä, että samalla saa itselleen tunteen elämänsä hallinnasta ja siitä, että on oman elämänsä päähenkilö.
Sitä paitsi mekään ei erottu ihan naps-vaan. Kirjoitin miehelle muutamia tosi pitkiä, rauhallisia ja analyyttisia kirjeitä tilanteestamme. Ja kävimme vielä terapiassakin - jossa mies ei myöntänyt yhtään hankalaa käytöskaavaansa vaan syytti kaikista ongelmista minua. Sen jälkeen jätin miehen lopullisesti.
