mies ymmärtää aina äitiään,vituttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja perkele
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

perkele

Vieras
miestä ei koskaan kiinnosta vaikka hän on pahoittanut mieleni. ja siis ihan syystä olen pahoittanut mieleni, tapani ei ole kilahdella miten vaan. nyt meillä on ollut jonkin aikaa eräs ongelma, josta mies ei ole halunnut puhua. hän on huomannut että en saa nukuttua kun nuo asiat pyörii päässä. miestä tuo ei tunnu kiinnostavan, kun sanon että en saanut ennen viittä unta niin mies on lähinnä "aha". Ei siis suostu puhumaan asioista vaikka tietää että se olisi minulle tärkeää ja menetän yöuneni herkästi.

no pari viikkoa sitten anoppi kysyi minulta että miten miehelläni menee töissä. sanoin, että ihan hyvin, mutta on ollut välillä stressiä että päätä särkee useammin. mies sitten kuuli sivukorvalla nuo puheeni ja kilahti. "äiti ei kestä sitä että mulla menee noin, nyt äiti ei saa unta että kiitti vaan helvetisti". olin ihan että: mitä ihmettä? mies sanoi että nyt hänen äitinsä miettii ressukka miehen tilannetta jne..

KUMMA kun sitä empatiaa riittää omalle äidille muttei minulle KOSKAAN!!
 
mä nyt oon paraskin neuvomaan, kun itsekään en noita keskustelujen avauksia oikein hallitse, mutta siis eikö tossa kannattais jo sanoa miehelle, että jos on noin paljon tärkeämpää oma äiti, niin muuttakoon sitten äitinsä luo.
Tottahan äiti saa olla tärkeä, mutta ei niin että se selvästi näkyy jo arjessa, kuinka äiti on se tärkein.
 
Ja lisään vielä, että mies ikään kuin kiristää mua että "et oo kahteen viikkoon käynyt mun vanhempien luona tytön kanssa". mies siis itse joka viikko käy anoppilassa 100km päässä (hänellä on siellä kyllä ihan töitäkin) mutta siis SYYLLISTÄÄ mua kun en jaksa olla siellä joka viikko. Yleensä olen siellä joka viikko mutta nyt on ollut parin viikon tauko, yksinkertaisesti en JAKSA reissata siellä koko ajan, varsinkin kun päivät olen siellä anopin kanssa kaksin eikä olla kuitenkaan ihan samanhenkisiä ihmisiä , vaikka anoppi ihan mukava onkin. MINUSTA kerran kuukaudessa on riittävä vierailutahti mutta tuo äijä syyllistää mua kun en oo pariin viikkoon siellä käynyt.

VOI LUOJA että ottaa päähän!! Ja mies ei edes tajua eikä myönnä että ehkä miehen ajattelussa on jotain vikaa. Ei mies itsekään mun vanhempien kanssa kaveeraa! itse asiassa kun vanhempani joskus harvoin käy kylässä niin mies istuu koneella tai lähtee lenkille. Ei varmasti itsekään jaksaisi koko ajan olla vanhempieni luona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaapöllö:
ootko nyt ihan tosissas :O

kyllä olen aivan täysin tosissani. Mies aina vihjailee että "äiti olisi ihan innoissaan jos kysyisit häneltä apua verhojen ompeluun tai leipoisit sen kanssa"... mun haluilla ei tunnu olevan mitään merkitystä.
 
Valitettavasti vaikuttaa sitten siltä, ettei ole vielä ymmärtänyt, että oma perhe on kyllä tärkeämpi. En minä ainakaan suostuisi joka viikko ajamaan 100 km paikkaan jos en kovin paljon edes välittäisi olla. Soitteleeko tuo anoppi sitten yhtenään miehellesi? Onhan sitä muutakin tekemistä kuin ajella anopille yhtenään. Miten kaukana omat vanhempasi asuvat? Vuoroin vieraissa sitten myös hänenkin oltava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaapöllö:
Valitettavasti vaikuttaa sitten siltä, ettei ole vielä ymmärtänyt, että oma perhe on kyllä tärkeämpi. En minä ainakaan suostuisi joka viikko ajamaan 100 km paikkaan jos en kovin paljon edes välittäisi olla. Soitteleeko tuo anoppi sitten yhtenään miehellesi? Onhan sitä muutakin tekemistä kuin ajella anopille yhtenään. Miten kaukana omat vanhempasi asuvat? Vuoroin vieraissa sitten myös hänenkin oltava.

No anoppi ei soittele paljoa, mutta isälleen mies soittelee koko ajan. Anoppi ja mieheni ei sinänsä ole kovin läheisiä (siis mieheni vetää sellaista kiltin pojan roolia), mutta heillä on sellainen ... hoivasuhde. anoppi tekee miehelleni ruokaa siellä ollessa koko ajan, pesee miehen kalsareita ja sukkia ja lässyttää jotain. Ja siis omat vanhempani asuvat 15km päässä mutta nähdään heitä harvemmin kuin noita appivanhempia. Ja mä en viihdy niin hyvin anoppilassa että jaksaisin siellä ravata joka viikko. Mies ei tuota tajua. Eikä mieskään jaksa kovin innostua mun vanhempien luona käymisestä, käydään ehkä kerran kuukaudessa/kahdessa vanhempieni luona kylässä.
 
Yritä nyt vaan jutella rauhallisesti asiasta ja saada asettumaan sun tilalle asiassa, siis niin, että kuvittele jos hän itse joutuisi olemaan kerran viikossa vaikka sun isän kanssa koko päivän kahdestaan jne. Oma mieheni ollut nuorempana samanlainen, kyllä siinä meni aikaa ennenkuin asia meni perille. Et voi kuitenkaan olla vain mieliksi tuollaisesta asiasta jos se sinua ahdistaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaapöllö:
Yritä nyt vaan jutella rauhallisesti asiasta ja saada asettumaan sun tilalle asiassa, siis niin, että kuvittele jos hän itse joutuisi olemaan kerran viikossa vaikka sun isän kanssa koko päivän kahdestaan jne. Oma mieheni ollut nuorempana samanlainen, kyllä siinä meni aikaa ennenkuin asia meni perille. Et voi kuitenkaan olla vain mieliksi tuollaisesta asiasta jos se sinua ahdistaa.

Olen yrittänyt puhua lukemattomia kertoja. Mies ei ymmärrä. Sanoo että "on se kumma kun et voi siellä olla". Ei mene jakeluun vaikka olen juurta jaksaen selittänyt miksi en viihdy, enkä jaksa siellä jatkuvasti olla. Mies myös syyllistää siitä kun en jaksa siellä ravata. Tämä asia ei siis tunnu vain puhumalla ratkeavan. Odotan kai jotain ihmettä että mies alkaisi ajatella asioita mun näkökulmasta.
 
Miehellä on nyt jäänyt irrottautumatta lapsuudenperheestä. En ihmettele, että ap on harmissaan. Mites, oletko kokeillut sanoa, että tulisivat sitte välillä teille, jos haluavat nähdä lapsia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja apsi:
Miehellä on nyt jäänyt irrottautumatta lapsuudenperheestä. En ihmettele, että ap on harmissaan. Mites, oletko kokeillut sanoa, että tulisivat sitte välillä teille, jos haluavat nähdä lapsia?

Olen sanonut että aina ovat tervetulleita.

Lisäksi muuten se harmittaa, että äidilleen mies on aina todella kohtelias, oikea kultapoika. Minulle mies usein on sellainen moukka, ei osoita arvostusta. Kehuu aina äitinsä tekemiä sämpylöitä, tapaa pitää huolta itsestään jne mutta minun saavutukset ei ole "mitään". samoin mies kertoo aina äitinsä tragedioista, mutta taas jos minulle on tapahtunut jotain niin mies ei osaa olla empaattinen. Siis se suhtautumisero häiritsee: aivan kuin mies rakastaisi äitiään ja lapsuudenperhettään enemmän kuin minua. tytärtään kyllä rakastaa, sen huomaa. ja tämä voi kuulostaa hullulta, mutta tämän olen huomannut vuosien mittaan. Alussa pidin suloisena sitä että mies esim. halusi suojella äitiään kaikelta "pahalta", nyt se alkaa raivostuttaa koska mies ei osoita minuun samanlaisia tunteita.

Ja kyllä, olen sanonut monesti että meille saa tulla milloin vaan katsomaan lasta ja kahville tai syömään. Omassa kodissa on paljon mukavampi minusta tavata anoppia kuin olla anoppilassa jatkuvasti.
 
Mun ukkoni on kyllä aivan eri maata. Mua huolestutti aikanaan ennemminkin se, ettei tuo kohdellut äitiään ikinä mitenkään silkkihansikkain. No, ikääkin oli silloin ehkä 20v. Epäilin, että alkaa kohdella mua samoin, mutta onneksi ei.

Osaan kyllä kuvitella, että olisi kurjaa olla omalle miehelleen ikuinen kakkonen.
 

Yhteistyössä