[QUOTE="aloittaja";26635055]Voi että, miks mä oon näin kokematon tässä elämässä! Mä en vaan tiedä, kuinka paljon suhteelta voi odottaa. Mä oon aatellu, että jo tavallisella empatialla pärjäisi, jos toinen kertoo jostakin omista vaikeista kokemuksistaan. Että voisi kommentoida vaikka että "on ollut varmasti todella rankkaa ja oon tosi ylpeä susta, miten hyvin oot selvinnyt". Mutta kun ei mies osaa kommentoida noin. Joskus mietinkin, onko mieheni epäempaattinen.
Tosissaan paljolti mun ongelmat johtuu kokemattomuudestani. Mutta jos nyt lähden laukkaamaan sen hurjan nuoruuden perään, jota mulla ei ollut, niin mitäpä jos iskeekin katumus?[/QUOTE]
Empatia käsittääkseni terminä tarkoittaa sitä, että toinen myötäelää, koska on itse kokenut saman. Jos miehesi ei ole kokenut samaa, on empatia mahdoton. Mies voi hyvinkin olla vaivaantunut ja sanaton kertoessasi rankasta lapsuudesta. Voihan hänkin miettiä, ettei tiedä mitä sanoisi sinulle, mitä odotat häneltä vastavuoroisesti?
Katumus voi iskeä siitäkin, että jäi haaleaan suhteeseen. Itsesi on nyt mietittävä, mitä teet.
Tosissaan paljolti mun ongelmat johtuu kokemattomuudestani. Mutta jos nyt lähden laukkaamaan sen hurjan nuoruuden perään, jota mulla ei ollut, niin mitäpä jos iskeekin katumus?[/QUOTE]
Empatia käsittääkseni terminä tarkoittaa sitä, että toinen myötäelää, koska on itse kokenut saman. Jos miehesi ei ole kokenut samaa, on empatia mahdoton. Mies voi hyvinkin olla vaivaantunut ja sanaton kertoessasi rankasta lapsuudesta. Voihan hänkin miettiä, ettei tiedä mitä sanoisi sinulle, mitä odotat häneltä vastavuoroisesti?
Katumus voi iskeä siitäkin, että jäi haaleaan suhteeseen. Itsesi on nyt mietittävä, mitä teet.