Mikä siinä lapsettomuudessa on niin pirun kamalaa?

["Ihme ja kumma"]

Ihmettelen suuresti, mikä tahattomassa lapsettomuudessa on niin kamalaa, että siitä kärsivät ihmiset (etenkin naiset) muuttuvat ihan käsittämättömiksi surusäkeiksi, joiden seurassa saa vain varoa mitä puhuu. Kaiken lisäksi joutuu kuuntelemaan sitä hirvittävää marinaa aina, kun tavataan.

En jaksa, en jaksa niitä huokailijoita. Olen parille tutulleni sanonutkin, etten jaksa aina kuunnella samaa virttä. No, voitte arvata, ettei näiden kavereiden kanssa enää kamalasti nähdä.

Eli, miksi hitossa lasten pitää olla se yksi ja ainoa sisältö ja tarkoitus elämälle, kun maailmassa on vaikka mitä. Elämäänsä voi elää onnellisesti niin monella tavalla. Jos jollekin lapsettomalle valittajalle menee sanomaan jotain tällaista, aiheuttaa se vain itkukohtauksen.

Kertokaa oikeasti, miltä se lapsettomuus sitten tuntuu ja mikä siinä muka on niin kamalaa, kun mun ymmärrys ei millään riitä.

 

[Sssssssss]

Ei sitä kukaan tajua joka ei oo sitä itse kokenu. En ees tuollaiselle kun sinä viitti mitää rautalangasta vääntää

 

[MolliMelooni]

Täytyy sanoa, että tuntuu varsin vaikealta yrittää kuvailla omaa psykologista maisemaansa henkilölle, joka ei vaikuta kovin eläytymiskykyiseltä toisten tilanteisiin. Jos haluat vilpittömästi ymmärtää, voin yrittää muistaa palata huomenna aiheeseen astetta virkeämmin ajatuksin.

 

[tiiru]

Yrittäisitköhän edes ymmärtää jos joku sinulle koittaisi selittää? No et, koska olet jo päättänyt kantasi ja olla ymmärtämättä noin vähäpätöistä asiaa.

 

["Ihme ja kumma"]

Okei okei, mä ymmärrän että se on vaikeaa ja surullista, kun ei saa lapsia vaikka haluaa. Mutta mulla on just eikä melkein katkennut pinna siihen ainaiseen valitukseen ko. asiasta. Kun silti elämässä ja varsinkin muiden elämässä on muutakin, eikä sitä hemmetin mussutusta siitä lapsettomuudesta ja niistä hoidoista ja terapioista jaksa kuunnella ja aina ymmärtää.

Ja kun ei saisi omasta lapsesta tai muiden raskauksista iloita vain siksi, ettei se yks lapseton loukkaannu ja ala taas itkeä. Se on se joka mua ärsyttää, koska lapsettomuus vaan nyt on yksi tämän elämän ilmiöistä ja paskamainen asia, mutta kai sen kanssa nyt voisi edes yrittää elää normaalisti.

 

[tiiru]

[QUOTE="Ihme ja kumma";27021088]Okei okei, mä ymmärrän että se on vaikeaa ja surullista, kun ei saa lapsia vaikka haluaa. Mutta mulla on just eikä melkein katkennut pinna siihen ainaiseen valitukseen ko. asiasta. Kun silti elämässä ja varsinkin muiden elämässä on muutakin, eikä sitä hemmetin mussutusta siitä lapsettomuudesta ja niistä hoidoista ja terapioista jaksa kuunnella ja aina ymmärtää.

Ja kun ei saisi omasta lapsesta tai muiden raskauksista iloita vain siksi, ettei se yks lapseton loukkaannu ja ala taas itkeä. Se on se joka mua ärsyttää, koska lapsettomuus vaan nyt on yksi tämän elämän ilmiöistä ja paskamainen asia, mutta kai sen kanssa nyt voisi edes yrittää elää normaalisti.[/QUOTE]

Mustatun kohdan ymmärrän hyvin. Siitä yleensä haluaa puhua ja käydä läpi ystävien kanssa, aika kylmää sanoa ettet vain jaksa kuunnella mussutusta. :/ Olisiko sinusta oikein että kaveri väheksyisi jotain sinun kriisiä kun haluaisit keskustella ja saada tukea ystävältä?

Mielestäni saa iloita raskauksista toki, mutta ehkä ei tarvitse mennä juuri hoitojen aikaan hekuttamaan aivan överinä jonkun raskaudesta, jos yhtään viitsii toista ajatella.

Ja aika harva varmaan ihan normaalisti pystyy asian kanssa elämään, suurimmalle osalle aika iso kolaus ja kriisi tuo tilanne.

 

[dfggg]

En jaksa selittää sun kaltaisille. Ja ei, et ymmärrä. Ja ei, ei tarvitse kuunnella; voit painua...

 

["uskis"]

jumalan rangaistus syntisille jotka ei saa lapsia!

 

[-StrawBerry-]

sun kaltaisille ei edes viitsi ruveta selittämään. mut sen voin sanoa että helppo sun on puhua kun sä olet saanut ne lapset kun olet halunnut

 

[Tiiru harmaana]

Äh miksi mä edes... ajanhukkaa.

Nukkumaan -->

 

["Ihme ja kumma"]

Joo. Kiitos Tiirulle vastauksista. Myönnän, etten edes halua asiaa ymmärtää. Ja näin siksi, koska koen mahdottomaksi elää ja olla tavallisesti joidenkin lapsettominen kanssa. En ole empatiakyvytön, minusta tuntuu pahalta, kun tuntuu että pelkällä olemassaolollani loukkaan lapsettomia.

Minullakin on kriisini ja murheeni, joskus puhun niistä ja joskus en. Jos joku ei siedä valitustani kuunnella, se on hänen oikeutensa.

Olen ollut tekemisissä ihmisien kanssa, joilla on ongelmia, mm. masennusta. Mutta lapsettomat koen kaikkien vaikeimmiksi, kun loukkaan heitä, vaikka sanoisin mitä. Kerran ehdotin eräälle, josko hän ihan oikeasti unohtaisi hetkeksi hoidot ja rentoutuisi, koska monet saavat luomulapsen kun lopettavat hoidot. Ehdotin että menisimme yhdessä viikonlopuksi reissuun ja juhlisimme vähän, muttei kelvannut ja hän vain loukkaantui. Ja tämä sen jälkeen kun oli saanut jo kuukausia kuunnella sitä raportointia ja valitusta lapsettomuudesta.

 

[dcfgg]

Etkö sä jumalauta tajua, että lapsettomuus kriisinä aiheuttaa eri vaiheita, myös sen masiksen.
ja koita nyt tajuta sekin, että yksi ihminen voi menettää liki kaiken.

enempää en jaksa

 

["..."]

Oho. Hiljaiseksi vetää sun pohdinnat. Oletko stä muutenkin kyvytön ymmärtämään ongelmia ja murheita, mitkä eivät sua henkilökohtaisesti kosketa? Kylmää tavaraa. Sun kanssa keskustelu taitaa aina päätyä siihen, että loppujen lopuksi puhutaan kuitenkin sinusta.

 

["Ihme ja kumma"]

Kyllä mä ymmärrän sen murheen, joka lapsettomuudesta tulee. Se on ihan oikein olla siitä surullinen, samalla tavalla kuin joku muu olisi surullinen läheisensä menettämisestä. Elämä on joskus menetyksiä, ja kaikkea ei vaan saa. Ymmärrän kyllä surun ja masennuksen, mutta en ymmärrä sitä valitusta. Tuntemani muutamat lapsettomat vain ovat muuttuneet niin käsittämättömästi ihmisinä, ja eivät tunnu ikinä pääsevän yli surustaan.

Mä olen kuunnellut ja ymmärtänyt sen asian tähän asti, mutta mulla on just nyt katkennut pinna, joten sori jos vaikutan niin helvetin ärsyttävältä ja kylmältä.

Jos nyt teille väännän rautalangasta, niin mua ottaa päähän se lapsettominen loputon valitus ja vatvominen. Surullinen saa olla ja masentuakin joskus, mutta asioita voi käsitellä muutenkin kuin rutisemalla jatkuvasti.

 

["..."]

Kertoisikomse sinulle jotain sen surun määrästä, jos tuntemani ihmiset 'ovat muuttuneet ihan käsittämättömästi ihmisinä'? Ja onko tuttua, että jokainen suree tavallaan, ei sinun tavallasi? Sinun murheesi ja valitukset ovat toisista ehkä samanarvoisia, pystyykö tämän takia lopettamaan suremisen ja siitä puhumisen?

 

[miranenn]

Et varmaan tajua, jos ei kerta omalle kohdalle ole sattunut.

Kyllä siinä oma maailma romahtaa, jos ei voi saada lapsia. Vieläpä pahempi tilanne silloin jos niitä on aina tahtonut. Itsekin tahtoisin lohdutusta ja ymmärrystä tällaisessa tilanteessa. Viimeinen asia minkä haluaisin kuulla keneltäkään, on se "vittuuks mussutat".

Kaikilla on elämässä erilainen arvojärjestys, haaveet ja ajatusmaailma. Mutta näin arassa asiassa on kyllä aivan järjettömän tunteetonta ja itsekästä ajatella noin halveksuvasti.

 

[ei pelkoa]

Mutta eihän ihmiset maapallolta ole häviämässä eli ei kannata hirveän huolissaan olla jos joku ei lisäänny.

 

["hohhoijaa"]

Lapsettomuus on joillekin se kaikkein pahin tragedia elämässä. Jotkut yrittävät saada lapsen hoidoilla ja ilman, tämä jakso kestää muutaman vuoden. Kun lasta ei kuitenkaan kuulu, aletaan käsitellä asiaa ja yritetään jatkaa elämässä eteenpäin, kun "maailmassa on kaikkea muutakin". Tähänkin menee muutama vuosi. Kaikein kaikkiaan lapsettomuus elämänvaiheessa on on yksi elämänjakso, johon mahtuu tunteita ja olotiloja laidasta laitaan. Tunnen lapsettomia, jotka on "mussuttaneet" ja valittaneet aikansa, ja sitten jatkaneet elämäänsä. Tänä aikana kyllä ystäväpiiri valikoituu uudestaan, sillä aloittajan kaltaisia ei kukaan halua lähelleen enää senkään jälkeen, kun kriisi on ohi.

Ja vielä, moni on kyllä varmasti raskautunut luomusti hoitojen jälkeen, mutta on enemmän niitä jotka eivät ole. Älä yleistä. Yleisin mantra, jonka lasta yrittävä kuulee on juuri se "rentoudu ja lakkaa yrittämästä, kyllä se sitten tärppää". Ihmisillä on eri syitä lapsettomuuteen, eikä niihin rentoutuminen auta.

Mikä lapsettomuudessa on niin kamalaa? Hmm. Useilla ihmisillä on luonnollinen tarve pariutua ja lisääntyä, elää omassa laumassa. Nähdä jatkumo, kuten omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat nähneet omissa lapsissaan. Ja muuten, lapsettomatkin joutuvat kuuntelemaan loputtomiin lapsellisten valitusta, kuinka pikkulapsiaika on niin raskasta, vaikka sekin on vain lyhyt jakso ihmisen elämässä. Nih.

 

[Tepadj]

Ei siinä olekaan mitään kamalaa. Olen lähes steriili ja en voisi olla asiaan tyytyväisempi. Toki 100 prosenttinen hedelmättömyys olisi vielä parempi, mutta tyydyn tähän.

 

[Tepadj:lle]

Mitä se tarkoittaa tässä tapauksessa?

 

[vuo]

Mutta mitä järkeä on ylläpitää ystävyyssuhdetta jos noin iso asia hiertää? Voi aivan hyvin jättää huokailevan ja surevan sellaiseen seuraan, joka ymmärtää paremmin, koska mitä häntäkään hyödyttää tulla itkettämään itseään lasten keskelle.

 

[king tutankhamun]

 

[Khimaira]

Käsittämätöntä millaista empatiakyvyttömyyttä voikaan olla.
Ihminen jolla on itsellään lapsi/ lapsia kehtaa väheksyä toisen surua lapsettomuudesta

Itsellä on kolme lasta ja olen saanut tiedon etten saa enää tulla raskaaksi.. Vaikka minulla onkin jo lapsia, niin se oli ( ja on edelleen) aivan järkyttävä tieto :'( Tieto siitä etten enää koskaan...On todella kurja ja masentava. Se ettei itse saa päättää omasta kehostaan ja elämästään ei todellakaan riemastuta.

Monella tutulla on ollut ja on edelleen ongelmia tulla raskaaksi ja se suru mikä heillä on..Tai sitten se ilo mikä vuosien lapsettomuuuden jälkeen lapsesta koituu.
Ei sitä voi sellaiselle selittää joka on jo päättänyt olla ymmärtämättä..Mutta ajattele ap- ei sun tarvitse olla niiden "mussuttajien" kanssa missään tekemisissä. Varmaan kaikille parempi vaihtoehto..

 

["vieras"]

Kyllä minä ymmärrän ap:tä, ei teistäkään kukaan varmaan jaksaisi kuunnella kerta toisensa jälkeen, toisen valitusta siitä, että lasta ei tule tai että toinen loukkaantuu jokaisesta sanasta mitä toinen sanoo. Lapsettomuus voi olla kamala asia, mutta ei sihen pidä jäädä rypemään vuosikausiksi, vaan on keksittävä muita asioita ja juttuja.

Minun tätini on lapseton ja he kävivät aikoinaan testeissäkin, mutta syytä ei löytynyt. Tätini ei kuitenkaan ole katkeroitunut asiasta, vaan on jatkanut elämäänsä lapsettomana ja vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä ihmiseltä ilman lapsiakin.

 

[Madicken04]

Mikä niissä lapsissa sitten on niin ihmellistä että niistä pitää jauhaa joka kerta kun tavataan? Ei, ei kaikki äidit näin teekään (ihan kuin kaikki lapsettomat eivät aina ota ongelmaansa esille) mutta silti on niitä naisia kenen kanssa ei pysty edes yhtä kertaa kahvittelemaan ilman että ottavat jollain lailla lapsensa puheeksi.

Juu, varmasti rasittavaa kuunnella jatkuvaa valitusta lapsettomuudesta, ihan yhtälailla kuin sitä ainaista selitystä lasten tekemisistä, sairasteluista jne. Asiallisessa määrin varmaan kumpaakin voi ystävältä silti kuulla?