Mikä siinä vauva-ajassa on muka niin raskasta? Minusta

[Pirpana]

Aika jännä keskustelu! Mun mielestä on ollut tosi ihanaa vauva aika. Nyt vauva 10kk. Ja meillä on mies reissuhommissa ja vauvalla allergioita. Silti en ole kokenut mitenkään raskaaksi. Alussa myös vauva oli tissillä n. tunnin välein ekat 3kk. Mikäs siinä telkkua katsellessa

Niin tuli vielä mieleen, että ei mulla ainakaan ollut sellaisia kuvitelmia että olisi koko ajan elämä ruusuilla tanssimista. Tiesin että tulee olemaan väsymystä ym. kuvioissa. Ehkä sellaiset on tippuneet sitten hieman korkealta keillä näitä kuvitelmia on ollut!

Juu juu, näinhän se on. Voin vakuuttaa, että jokainen joka olisi sen unettomuushelvetin läpi käynyt tukkisi turpansa aika nopeasti

Niinpä. Vauva kun huutaa yöt ja esikoisen kanssa saa tapella päivät ja koko turvaverkoston väki asuu 500 kilometrin päässä, niin eipä siinä vain istuskella tv:n ääressä ja tissitellä tiheästi imevää vauvaa.

Meilläkin esikoinen oli jo vaativa tapaus, mutta en mä sitä silti raskaana kokenut. Mut kuopus olikin sitten mega-allergikko ja mega-atoopikko ja esikoinen samaan aikaan megauhmaikäinen.

 

[Adea]

Itsellä on ollut tämä kolmas helppo vauva, kaikki vauvan kanssa oli helppoa. Ensimmäinen oli koliikkinen, mutta aika mukavasti muuten meni opetellessa asioita. Keskimmäinen oli se vauva jonka jälkeen en ihmettele miksi vauvan kanssa väsyy. Pojalla oli syntyessään lapsenkinan puuttumisen takia iho verestävillä haavoilla, rasvasin ensimmäiset viikot ja poika huusi ja huusi. Söi tunnin kahden välein, pulautti välillä koko syömänsä maidon ulos kaaressa ja piti vahtia ettei tukehdu oksennukseen. Maidontulo alkoi ehtyä väsymyksestä, ja jouduttiin antamaan kiinteitä aikaisemmin kun neuvolassa pelättiin että oppii pullolle. 8kk aikana nukuin kahdet kunnon yöunet, muuten pienissä pätkissä. Kaikki hampaat, koettiin kirkuvana yöhuutona tissistä yritettiin vierottaa mutta siihen olimme liian väsyneitä ja söi yötissiä yli 1vuotiaaksi. Poika on edelleen erittäin tempperamenttinen, ja lujatahtoinen. Joten ne kaikki vauvat eivät vain ole syöviä, ja nukkuvia pikku nyyttjä.

 

[maranooka]

Meidän kuopuksen vauva aika oli kyllä raskasta. Yöt nukuin 15-20minuutin pätkissä. Päivät vauva kitisi, koska ilmeisesti allergioiden takia oli vatsa jatkuvasti kipeä. Päiväunet olivat myös todella lyhyitä pätkiä, joskin sylissä (kantoliinassa) saattoi nukkua joskus jopa tunnin. Valehtelematta ensimmäisen puolen vuoden ajan vauva ei viihtynyt hetkeäkään muualla kuin sylissä ja ennen allergioiden selviämistä vauvaa piti heilutella koko ajan, jotta ei itkisi. :snotty:

Nyt vauva on jo 11kk ja ihanaa vauva-aikaa on vietetty jo muutama kuukausi. :heart:

 

[leijona76]

Vaikka minulla ei olekaan kokemusta synnyttämisestä tai äitiydestä vastaan silti.

Minun mielikuvani mukaan vauva-aika voi olla yhtä hel**ttiä:

Alapää on tuusannuuskana. Tissit täynnä maitoa. Väsymys.
Kunnon huononeminen raskauden takia. Hormonihuurut jotka saavat mielialan apeaksi. Lihomisen ja vartalon raskausmuutosten aiheuttama mielialan huononeminen.

Sun mielikuvat on vaan mielikuvia! Maito menee vauvalle, kunto ei huonone,
Hormonit eivät laita apeaksi vaan antavat voimaa! En lihonut vaan laihduin, koska imetys laihduttaa!
Ei mulla ainakaan ole ollut mitään raskausmuutosten aiheuttamaa mielialan
huononemisia, vaan päinvastoin!!
Eli täyttä puppua!!

et voi väittää pupuksi sun olosi perusteella. ne hormonit jne voi todella ottaa koville.

 

[vieras]

Juu juu, näinhän se on. Voin vakuuttaa, että jokainen joka olisi sen unettomuushelvetin läpi käynyt tukkisi turpansa aika nopeasti

No, ihmiset ovat erilaisia. Jotku hakee heti apua, jotku ei. Jos mun vauva huutais 5h putkeen veisin sen äkkiä lääkäriin. [/quote]


Sanoinko mä että vauva huusi 5 tuntia putkeen. Tämä oli mun viestini
"Mä heräilin noin 1,5 vuotta. KYLLÄ. Enkä IKINÄ elämässäni ole ollut niin helvetin väsynyt. Ja kyllä, mies olisi heräillyt öisin ja heräili mutta kun vain tissi kelpasi ja loppujen lopuksi en enää edes itse kyennyt nukkumaan. Jopa unilääkkeillä heikosti. Se oli helvetillistä."

Kasvua seurattiin, allergiat tutkittiin jne mutta tätä kesti 1v 4 kk ja sitten loppui.

 

[justjoo]

Juu juu, näinhän se on. Voin vakuuttaa, että jokainen joka olisi sen unettomuushelvetin läpi käynyt tukkisi turpansa aika nopeasti

No, ihmiset ovat erilaisia. Jotku hakee heti apua, jotku ei. Jos mun vauva huutais 5h putkeen veisin sen äkkiä lääkäriin.

Sanoinko mä että vauva huusi 5 tuntia putkeen. Tämä oli mun viestini
"Mä heräilin noin 1,5 vuotta. KYLLÄ. Enkä IKINÄ elämässäni ole ollut niin helvetin väsynyt. Ja kyllä, mies olisi heräillyt öisin ja heräili mutta kun vain tissi kelpasi ja loppujen lopuksi en enää edes itse kyennyt nukkumaan. Jopa unilääkkeillä heikosti. Se oli helvetillistä."

Kasvua seurattiin, allergiat tutkittiin jne mutta tätä kesti 1v 4 kk ja sitten loppui. [/quote]

No, en tarkoittanut että sun vauva huusi 5h, vaan vastasin ihan yleisellä tasolla tuohn avun hakemiseen. Ei tarvitse vetää hernettä nenään.

Oikeasti, älkää heti suuttuko jos joku muu ei koe kaikkea tässä elämässä niin raskaaksi. Minäkin olen vaikeasti sairas(eräs autoimmuunisairaus joka puhkesi synnytyksen jälkeen) enkä siltikään valita elämän kauheudesta.

 

[Se riippuu vauvasta]

Minulla on molemmat lapset olleet äärettömän väsyttäviä ensimmäisen vuoden-puolentoista vuotta. Ensimmäisenä puolena vuotena lapset roikkuivat tississä tai olivat sylissä. HETKEKSIKÄÄN ei päässyt irti tai huuto alkoi. Koko ajan piti kantaa, ei riittänyt että istui ja piti sylissä..tätä niin kauan kun alkoivat itse liikkua. Päiväunet tietysti n. vartin kerrallaan ja öisin sain nukkua kun lapsikin nukkui. Lähtivät liikkeelle aikaisin ja todella ROHKEASTI ja heti nousivat pystyyn. Eli puolivuotiaasta eteenpäin olivat jatkuvasti vaarassa satuttaa itsensä eli koko ajan sai mennä perissä. Kiipeilyvaihe tuli silloin kun järkeä ei ollut yhtään mutta rohkeutta paljon. Kun alkoivat kävelemään horjumatta niin alkoi helpottaa..sitten riitti kun vahti ja katsoi perään, tuntui helpolta. Meillä molemmat lapset ovat olleet 2-vuotiaasta asti helppoja. Uhma on aika lievää ja ihanaa kun saan minäkin päivän mittaan omat hetkeni.

 

[ap]

taas näitä aloituksia. ap hieroo käsiään ja miettii montako sivua saa aikaiseksi tällä aloituksella.

ja hyvin sujuu

 

[vieras]

Sanoinko mä että vauva huusi 5 tuntia putkeen. Tämä oli mun viestini
"Mä heräilin noin 1,5 vuotta. KYLLÄ. Enkä IKINÄ elämässäni ole ollut niin helvetin väsynyt. Ja kyllä, mies olisi heräillyt öisin ja heräili mutta kun vain tissi kelpasi ja loppujen lopuksi en enää edes itse kyennyt nukkumaan. Jopa unilääkkeillä heikosti. Se oli helvetillistä."

Kasvua seurattiin, allergiat tutkittiin jne mutta tätä kesti 1v 4 kk ja sitten loppui.

No, en tarkoittanut että sun vauva huusi 5h, vaan vastasin ihan yleisellä tasolla tuohn avun hakemiseen. Ei tarvitse vetää hernettä nenään.

Oikeasti, älkää heti suuttuko jos joku muu ei koe kaikkea tässä elämässä niin raskaaksi. Minäkin olen vaikeasti sairas(eräs autoimmuunisairaus joka puhkesi synnytyksen jälkeen) enkä siltikään valita elämän kauheudesta.[/quote]

Jos ei 1,5 vuoden UNETTOMUUTTA kokisi raskaaksi niin todellinen ihmeolento olisi. Aivan takuulla JOPA sinä tuntisit jos tuon saman olisit läpi käynyt. Minulla todettiin vaikea sairaus synnytyksen jälkeen ja olen ollut sairaalahoidossakin sen takia vastikään, muttei se silti se yhtään vähennä vauva-ajan kauheutta unettomuuden takia. Ihmeellisiä tuollaiset vähättelyt. Ja en mä enää valita vauva-ajasta joka ONNEKSI on jo mennyt enkä enää ikinä halua lisää lapsia. Unettomuus vie mielenterveyden.

 

[joku]

helpompi tuo vauva kuin 3-vuotias. Vauva vain syö ja nukkuu. Esikoisenkin kanssa oli helpompaa kun oli ihan pieni.

Ainoa väsyttävä asia on kun nyt ei voi nukkua kun vauva nukkuu, kun vanhempaa ei voi jättää yksin valvomaan. Ihan helppoa muuten

Voisin minäkin ajatella samoin, jos kakkonen olisi syntynyt ennen esikoista. Välillä olin oikein "huolissani", kun kakkonen ei muuta kuin nukkuu vähintään neljän tunnin unia. Syö välissä ja nukkuu taas... Yöllä heräsi korkeintaan kolme kertaa. Nyt 4kk iässä viime yönäkin nukahti klo 21.30 unille ja heräsi klo 7 syömään. Päivisin viihtyy sitterissä/lattialla, muuallakin kuin sylissä. Mikäs tässä ollessa. No, oli tuossa pari kuukautta välillä, että iltaisin huusi kolme tuntia putkeen, mutta sen jaksoi, kun muuten oli tyytyväinen vauva.

Kun vertaa esikoiseen, joka heräili 2 tunnin välein yöllä vuoden ikään asti. Söi parin tunnin välein kellon ympäri 8 kuukauteen asti. Ei viihtynyt kuin hetken itsekseen.

Joten uskon kyllä, että vauvat ovat erilaisia. Toisten kanssa se elämä on helpompaa, toisten kanssa vähän vaikeampaa.

 

[meillä näin]

Esikko oli helppo vauva.Nukkui ja söi ja hereillä ollessaan harvemmin kitisi/itki.Hymilevä ja rauhallinen.
Yöisin heräsi kerran ,söi ja jatkoi uniaan.
Kakkosen kanssa valvottiin ekat 3kk,sit oli koko ensimmäinen vuoden oli mahan kanssa ongelmia,aina masu kuralla.

 

[4kk ja 2v]

Juu ei mustakaan vauva-aika ollu raskasta kakkosen kanssa joka vain söi ja nukkui - vaikka olikin se 3vuotias sit siinä mukana kuvioissa. Mutta suorastaan helvetillisen raskasta oli esikoisen kanssa joka pahimmillaan heräili 20 minuutin välein ja hereilläoloajat sitä piti koko ajan kantaa. Ap vois huvikseen kokeilla herätä vaikka 3kk JOKA YÖ 30 minuutin välein KOKO YÖN niin vois tulla vähä realistista käsitystä siitä, että mitä se vauva-ajan raskaus on...(ps.minä heräilin 6kk ajan 30 minuutin välein JOKA YÖ, KOKO YÖN...)

Itse oon sitä mieltä että vauva-aika on tosi helppo nakki jos on saanu tyytyväisen, hyvin nukkuvan vauvan. On suuri vaikutus sillä saako nukkua edes kohtuullisesti vai joutuuko valvoa kuukausikaupalla.

Tämä on kuin minun näppikseltäni. Jos tämä toka olisi eka lapsi, varmaan ihmettelisin samaa kuin ap. Siperia opettaa.

 

[Lissu]

No jos on helppo vauva niin onhan se vauva-aikakin helppo. Koliikkivauvan tai muuten haastavan tapauksen kanssa sitten eri juttu.

 

[MorbidMama]

No eihän se aina ja kaikille olekaan. =)

 

[vieras]

No, ihmiset ovat erilaisia. Jotku hakee heti apua, jotku ei. Jos mun vauva huutais 5h putkeen veisin sen äkkiä lääkäriin.

Ai hitto, kappas kun ei itsellä tullut mieleen ollenkaan.

Joo... lääkäri totesi että koliikkia se on, minkäs teet, odota että menee ohi.

 

[mie]

Varmaan se, että kaikkien vauvat eivät vaan syö ja nuku Oma kuopus ei nukkunut ekana vuonna kun maks tunnin putkeen......