mikään ei ole niin ärsyttävää, turhauttavaa ja törkeetä kun ihmisten jatkuva myöhästely!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyrsii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590211:
Olisikohan tuollaiseen mitään terapiaa tai hoitoa olemassa? Siis ihan oikeasti ei tuo kuulosta normaalilta, että ihan normaali sovittu tapaaminen aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Miten vaikeaa voi oikeasti olla mennä paikkaan X kellonaikaan Y (tai vähän ennen)?

Voi kun en mä sinne terapiaankaan koskaan päässy ajoissa :laugh: :ashamed:

Ei, en usko, että tämä on normaalia. Mutta en ole vuosien saatossa onnistunut mitään asialle tekemäänkään. Joskus on parempia kausia, sitten menee taas huonommin.

Mullakin toiv sellainen työpaikka tulevaisuudessa, ettei oo niin just aikataulujen kanssa ;) Lähteminen mulle on se vaikein. Kun pääsen paikalle niin voin kyllä olla ylitöissäkin tuntikausia, mielelläni, ku sit ei tarvitse heti olla lähtemässä taas :D
 
Voi kun en mä sinne terapiaankaan koskaan päässy ajoissa :laugh: :ashamed:

Ei, en usko, että tämä on normaalia. Mutta en ole vuosien saatossa onnistunut mitään asialle tekemäänkään. Joskus on parempia kausia, sitten menee taas huonommin.

Mullakin toiv sellainen työpaikka tulevaisuudessa, ettei oo niin just aikataulujen kanssa ;) Lähteminen mulle on se vaikein. Kun pääsen paikalle niin voin kyllä olla ylitöissäkin tuntikausia, mielelläni, ku sit ei tarvitse heti olla lähtemässä taas :D

Eikö sellainen vertaistukiryhmä olisi hyvä: Anonyymit myöhästelijät kokoontuvat paikassa X tiistaisin klo 16 (tai 17 tai 18). Tai ehkä vasta keskiviikkona. :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590211:
Olisikohan tuollaiseen mitään terapiaa tai hoitoa olemassa? Siis ihan oikeasti ei tuo kuulosta normaalilta, että ihan normaali sovittu tapaaminen aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Miten vaikeaa voi oikeasti olla mennä paikkaan X kellonaikaan Y (tai vähän ennen)?

Ei ne terapiatkaan kaikkeen auta. Mulla ainakin on monia ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvis kaikki maailman terapeutit eikä sekään riittäisi. :D :rolleyes:
 
Mä myöhästelin ennen kun "en vaan pysty olemaan ajoissa, en tajua mihin se aika kuluu, yhtäkkiä se kello taas oli jo liikaa". Sit otin itseäni niskasta, enkä enää ole myöhästellyt. Voin myöntää että se on välinpitämättömyyttä toisesta, ettei vaivaudu olemaan ajoissa, edes sunnilleen. Ja kaikilla myöhästelijöillä ei todellakaan ole mikään add, vaikka ehkä jollain on. Suurin osa myöhästelijöistä vaan ajattelee itseään, ei muita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590265:
Eikö sellainen vertaistukiryhmä olisi hyvä: Anonyymit myöhästelijät kokoontuvat paikassa X tiistaisin klo 16 (tai 17 tai 18). Tai ehkä vasta keskiviikkona. :laugh:

Toi olis ihana :D Tollaseen mä tulisin!
 
Hyvät ystävät kyllä ymmärtää, jos myöhästely johtuu ominaisuuksista, joille ystävä ei itse mitään voi. Eri juttu, jos kyse on välinpitämättömyydestä tai siitä, että pitää toista itsestäänselvyyteenä tms. Töistä myöhästyminen on jotenkin eri juttu. Sieltä myöhästyminen voi ihan oikeasti aiheuttaa ikäviä tilanteita työkavereille ym. Eli ei ihme, jos myöhästyminen aiheuttaa silloin suurempaa stressiä. Miksi hyvien ystävien tapaamisen pitäisi aiheuttaa tuollaista stressiä? Sen pitäisi olla rentouttavaa ja mukavaa.

Ja itse en ole myöhästelijä-ystävä yleensä. :D Päinvastoin, mulla on useimmiten kauhea kiire ystäviä näkemään. Mutta tää on sitä toisten virheiden hyväksymistä.

No juu. Jos on sellainen tapaaminen missä ei aikatauluilla olisi väliä, tyyliin kaveri tulossa vaan kylään eikä mikään kiire niin väliäkös sillä jos tulee myöhässä. Itseäni vähän korpee esimerkiksi sellaiset sovitut lähtemiset joihin lapset, varsinkin tyttö on lähdössä mukaan. Siis kun tuolla on autisminsa takia kaikki siirtymäjutut hankalia ja minulle on jo oma aikataulujen ja rutiinien hiominen siinä että saisin lapsen valmistettua lähtöön ilman tappeluita ja hyväntuulisena, mikä siis luo mahdollisimman hyvän pohjan onnistuneelle reissulle, teettää työtä.

Eli jos ja kun olen saanut lapsen (+ mahdollisesti kaksi muutakin lasta) syötettyä, puettua ja valmistettua reissuunlähtöön ja ollaan valmiina kl xx niin suoraan sanottuna ketuttaa ihan hirveästi jos siinä joutuu sitten vielä odottelemaan sitä ikuista myöhästyjää jonka on vaikea saada itseään liikkeelle ajoissa. Lopputuloksena sitten lapseni hermostuu, kiukuttelee, rupeaa riisumaan vaatteitaan ja sitä rataa minkä myötä oma työmääräni kasvaa taas potenssiin 100.

Joten siis niissä menoissa missä minun pitää saada lapseni liikkeelle tuo toisen myöhästely on raivostuttavaa, oli sitten miten rakas ystävä hyvänsä. V-mäisenä sitten vedän mielummin nuo jutut pitdemmän kaavan mukaan niin että sovin myöhästelijän kanssa tapaamisen meille kotiin todella hyvissä ajoin ennen lähtöä ja rupean valmistelemaan lasta vasta kun hän on saapunut. Ikävä kyllä joutuu sitten ehkä odottelemaan siinä pitkäänkin... :whistle:
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590237:
No niin mutta saman alan eri työpaikoissa on kuitenkin erilaisia työaikoja. Ja jos tuo tosiaan on yleinen alanvalintakriteeri, niin mitä aloja edes on, joilla taatusti saa joustavat työajat?

No valtion virastoissa useimmiten aika liukuvaa..myös erinäisissä firmoissa. En nyt tarkoita, että elämä sujuisi täysin ilman pakollisia aikatauluja (kokoukset ja itse työhaastattelu useimmiten :D) mutta tarkoitan vain, että myös niillä omilla valinnoilla voi vaikuttaa kyseiseen asiaan, jos sen kokee lähes ylitsepääsemättöksi.

Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, ei se yhteiskunta pyörisi ilman aikatauluja, mutta jos ei myöhästeleminen tarkoita sitä, että päivä heittää sinne tänne (jolloin varmaan vaikuttaa elämään jo suuremminkin), vaan pikemminkin 30 minuuttia, ja muuten normaali elämä sujuu, niin silloin koen, että omat valinnat ovat tärkeitä.
 
Mulla siis meni monta vuotta elämästä enemmän tai vähemmän hukkaan kun yhdistelmä aamu-unisuus + unihäiriö + lähtemisongelmat/aikatauluongelmat/myöhästely johti siihen, etten enää pystynyt opiskella. Terapiassa yritin käydä sen puoli vuotta mutta vattuakaan siitä tuli, kun olin paikalla ehkä puolet ajasta. Onneksi on keksitty aikuislukio kaikkine etä- ja verkkomahdollisuuksineen ;)

Nyt olen väkisin ujuttanut elämään kaikenlaista, mutta maksan siitä aika kovaa hintaakin. Ennen stressiperäistä rytmihäiriötä tuli ehkä kolme kertaa vuodessa, nykyään kerran viikossa, vähintään. Yleensä just siinä vaiheessa kun juoksen sinne junalle/bussille. Sen sijaan, että näkisin kavereita viikottain, niin istun joka ilta koneella koska tää kone ei pyydä mua tulemaan ajoissa... :D Ne kaverit joita näen ovat sitten sellasia jotka eivät ole kovinkaan nuukia aikataulujen kanssa, jotka itsekin usein myöhästelevät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ikuinen myöhästelijä;23590336:
No valtion virastoissa useimmiten aika liukuvaa..myös erinäisissä firmoissa. En nyt tarkoita, että elämä sujuisi täysin ilman pakollisia aikatauluja (kokoukset ja itse työhaastattelu useimmiten :D) mutta tarkoitan vain, että myös niillä omilla valinnoilla voi vaikuttaa kyseiseen asiaan, jos sen kokee lähes ylitsepääsemättöksi.

Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, ei se yhteiskunta pyörisi ilman aikatauluja, mutta jos ei myöhästeleminen tarkoita sitä, että päivä heittää sinne tänne (jolloin varmaan vaikuttaa elämään jo suuremminkin), vaan pikemminkin 30 minuuttia, ja muuten normaali elämä sujuu, niin silloin koen, että omat valinnat ovat tärkeitä.

Mutta eihän nuo mainitsemasi ole mitään aloja vaan työpaikkoja. Harvemmin kai sitä koulutusta miettiessään pystyy valitsemaan samalla tulevaa työpaikkaa, vaikka joltakin alalta esim siihen valtion virastoon pääsisikin töihin.
 
Mulla siis meni monta vuotta elämästä enemmän tai vähemmän hukkaan kun yhdistelmä aamu-unisuus + unihäiriö + lähtemisongelmat/aikatauluongelmat/myöhästely johti siihen, etten enää pystynyt opiskella. Terapiassa yritin käydä sen puoli vuotta mutta vattuakaan siitä tuli, kun olin paikalla ehkä puolet ajasta. Onneksi on keksitty aikuislukio kaikkine etä- ja verkkomahdollisuuksineen ;)

Nyt olen väkisin ujuttanut elämään kaikenlaista, mutta maksan siitä aika kovaa hintaakin. Ennen stressiperäistä rytmihäiriötä tuli ehkä kolme kertaa vuodessa, nykyään kerran viikossa, vähintään. Yleensä just siinä vaiheessa kun juoksen sinne junalle/bussille. Sen sijaan, että näkisin kavereita viikottain, niin istun joka ilta koneella koska tää kone ei pyydä mua tulemaan ajoissa... :D Ne kaverit joita näen ovat sitten sellasia jotka eivät ole kovinkaan nuukia aikataulujen kanssa, jotka itsekin usein myöhästelevät.

Tuohan on kyllä kannaltasi ihanteellinen tilanne, että kaverisi ovat myös myöhästelevää sorttia.

Saanko kysyä olivatko nuo ongelmat peräisin ainoastaan aikatauluista aiheutuvasta stressistä, vai oliko takana jotain muutakin elämäntilanteeseen liittyvää? Kuulostaa kyllä aika hurjalta, että pelkästään elämän aikatauluttaminen aiheuttaa tuollaisia oireita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590350:
Mutta eihän nuo mainitsemasi ole mitään aloja vaan työpaikkoja. Harvemmin kai sitä koulutusta miettiessään pystyy valitsemaan samalla tulevaa työpaikkaa, vaikka joltakin alalta esim siihen valtion virastoon pääsisikin töihin.

Voisin arvata, että harvalla hoitoalan ihmisellä on liukuva työaika. En myöskään kouluttautuisi lastentarhanopettajaksi, luokanopettajaksi tms. Sen sijaan kaikilla insinööreillä ketä minä tunnen on liukuva työaika. Ylipäätänsä se, että kouluttautuu on usein valinnanvapautta lisäävä tekijä, kun näissä matalapalkka/eikoulutusta töissä on yleensä ainoana merkittävänä kriteerinä se, että saavut tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan.
 
Mitä muuten odotetaan siltä myöhästelijän ystävältä? Jos siis ollaan vaikka sovittu että myöhästelijä tulee meille syömään ja ruoka on valmista kl 17 ja hän lupaa tulla hyvissäajoin sitä ennen. Onko silloin epäkohteliasta että isäntäväki alkaa syömään jo siinä viideltä kun ruoka on valmis ja siinä vaiheessa kun myöhästelijä saapuu niin kaikki ovat jo syöneet?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590363:
Tuohan on kyllä kannaltasi ihanteellinen tilanne, että kaverisi ovat myös myöhästelevää sorttia.

Saanko kysyä olivatko nuo ongelmat peräisin ainoastaan aikatauluista aiheutuvasta stressistä, vai oliko takana jotain muutakin elämäntilanteeseen liittyvää? Kuulostaa kyllä aika hurjalta, että pelkästään elämän aikatauluttaminen aiheuttaa tuollaisia oireita.

Kai sitä viihtyy kaltaistensa kanssa? On helppoa mennä sellaisille kylään jotka eivät istu kello kädessä odottamassa, on helppoa kutsua sellaisia tänne kylään, jotka eivät tule ajoissa jotta ehdin saada paikat kuntoon ja itseni edustuskelpoiseksi... :D

Jossakin vaiheessa diagnoosiksi tuli masennus, mutta itse epäilen syvästi kumpi tuli ensin. Mulla on tälläkin hetkellä niitä samoja oireita joita vastaan taistelin jo 14-15 vuotiaana. Murrosikäisenä kun koulussa sai kuulla viikottain, lähes joka päivä, että tulisit ajoissa, älä myöhästele, käy hakemassa kansliasta lappu yms niin alkoi ahdistamaan. Sitä ajatteli, että helpommalla pääsee kun ei vaan mene sinne kouluun jos on jo myöhässä. Sitten en mennyt. Sitten sain kuulla lintsaavani. Koulukaverit kyselivät, että missä olet ollut, miksi olet aina poissa. Enkä mä osannut vastata. "Mua väsytti" kun ei ihan mennyt läpi. Saatoin aamuisin herätä herätyskelloon ja pukea päälle ja lähteä... Ja sitten herätä oikeasti ja tajuta, että olin nähnyt unta ja nyt olin tunnin myöhässä. Tosikivaa.

Nyt kun olen jo aikuinen niin kukaan ei enää säti samalla tapaa. Uskotaan kun sanon, että mä yritän parhaani enkä lintsaile. Koulussa opettaja kiittää kun pääsin paikalle ;) sen sijaan, että käskee kansliaan hakemaan jotain lippulappusta. Työpaikallakin ilmeisesti aistitaan, että parhaani mä teen. Jos siellä alettaisiin asiasta huomauttelemaan niin mä sanoisin, että mä yritän parhaani ja jos en kelpaa, niin pliis antakaa vaa potkut nyt, en jaksa sitä sättimistä joka kerta.

Jos vaatimukset olisi yhä samat kun silloin aikoinaan niin tuskin kykenisin mitään järkevää nytkään tekemään. Onneksi aikuisilta ei vaadita yhtä paljon ku teineiltä niin saan tehtyä työtä josta maksaa veroja, saan opiskeltua tulevaisuutta varten jne. Muuten varmaan elisin sossun rahoilla aika pitkälti.

Raskausaikana ja ekan vuoden, kaksi synnytyksen jälkeen oli helpompaa. Hormonit ilmeisesti pistivät virkeämmäksi ja skarpimmaksi, en stressannut yhtä paljon. Pysyin aikatauluissa ja jaksoin aamuherätyksiä tosi hyvin. Nyt se on loppunut vaikken edes ole imetystä lopettanut :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590350:
Mutta eihän nuo mainitsemasi ole mitään aloja vaan työpaikkoja. Harvemmin kai sitä koulutusta miettiessään pystyy valitsemaan samalla tulevaa työpaikkaa, vaikka joltakin alalta esim siihen valtion virastoon pääsisikin töihin.

Heh, no liukuvaa työaikaa miettiessä täytyy miettiä työpaikkoja ennemmin kuin aloja :) vaikka on niitä alojakin mietitty, mutta eiköhän siitä liukuvasta työajasta päätä työpaikka, eikä ala. Ja ei tietenkään koulutusta valitessani liukuva työaika ollut mikään määräävä tekijä, tässä on vain ajan myötä huomannut kuinka paljon sellainen helpottaisi elämääni.

Mut joo, nyt menee jo aika kauas itse aiheesta, mielenkiintoinen keskustelu jokatapauksessa.
 
Mitä muuten odotetaan siltä myöhästelijän ystävältä? Jos siis ollaan vaikka sovittu että myöhästelijä tulee meille syömään ja ruoka on valmista kl 17 ja hän lupaa tulla hyvissäajoin sitä ennen. Onko silloin epäkohteliasta että isäntäväki alkaa syömään jo siinä viideltä kun ruoka on valmis ja siinä vaiheessa kun myöhästelijä saapuu niin kaikki ovat jo syöneet?

Itse myöhästelijänä en odota sitä, että kukaan tollasessa tilanteessa mua odottelisi. Se on itseasiassa melkein pahempi jos odottavat vaan mua :ashamed: Tekee siitä mun myöhästymisestä isomman asian.
 
Voisin arvata, että harvalla hoitoalan ihmisellä on liukuva työaika. En myöskään kouluttautuisi lastentarhanopettajaksi, luokanopettajaksi tms. Sen sijaan kaikilla insinööreillä ketä minä tunnen on liukuva työaika. Ylipäätänsä se, että kouluttautuu on usein valinnanvapautta lisäävä tekijä, kun näissä matalapalkka/eikoulutusta töissä on yleensä ainoana merkittävänä kriteerinä se, että saavut tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan.

tähän yhdyn myös, monta matalapalkka-alaa nähneenä. suurin osa palvelualoista sun muista vaatii tuota kellotarkkuutta.
 
Mulle aikataulut ja säännöllinen rytmi tekee tosi hyvää. :D Vaikka ne välillä ärsyttääkin. Mun elintavat lipsuu aina tosi huonoiksi, jos on liikaa vapaa-aikaa. Olen päiväkodissa töissä koko toukokuun eikä ole aikeissa yhtään myöhästellä. :) Onneksi saan enimmäkseen iltavuoroja niin ei tule aikaisia aamuherätyksiä.
 
Tuli vain mieleen, että auttaisko tuohon myöhästelysyndroomaan se et kellot olis aina vähän edellä ja vaikka päivän aloittais aina mieluusti 30 minuuttia aikaisemmin kuin on tarvis? Ja ainahan sitä voi kehitellä pikalähtörutiinin. Ite kärsin ajoittain unettomuudesta josta johtuu, et joinain aamuina en herää herätyskelloon vaan keho herättää esim. 15 minuuttia ennen työnalkua. 3 minuutissa on vaatteet päällä, meikit naamassa ja valmiina lähtöön. Vielä en oo töistä myöhästynyt *koputtaa puuta ja viskelee suolaa olkansa yli*
 
Jos aikataulut aiheuttavat joillekin stressiä niin miksi tälläiset ihmiset tekevät aikatauluja?? Ei pidä luvata tulla tiettyyn aikaan jos ei pysty, pitäis sen verran järkeä päässä olla.
 
siis viihteellekö olette menossa ja sulla on joku minuuttiaikataulu? ja olet niitä tyyppejä, jotka hyväksikäyttää ja elää toisten kustannuksella ja vielä valittaa siitä?

Jep. Myöhästyn joskus, koska olen jotenkin lapsenkaltaisena säilynyt aikuisenakin. Elän liikaa tässä nykyhetkessä ja en malta lopettaa sitä juttua mitä teen milloinkin ja ne seuraavat jutut siirtyy.joo, myöhästyn töistäkin ja koeajallakin. Muuten olen "täydellinen":luotettava, vastuuntuntoinen, rehellinen, mitä lupaan sen teen vaikka henki menisi, en juorua enkä mustamaalaa ja en kadehdi ketään: Ymmärrän ja hyväksyn sen ilomielin että en ui rahassa koska en jaksa raataa työelämässä joka ei täytä mielekkyyden ehtoja. Mielekkyys on sitä, että työ ei tuhoa maapalloa tai sen resursseja.
 
Ja itse näin jo pienenä koululaisena painajaisia myöhästelystä. Olin menossa kouluun ja huomasin, että olen alasti tai multa puuttui kenkä tai paita tai jotain ja jouduin palata kotiin, enkä enää ehtinyt kouluun.
Olin lähes ainoa tyttö joka näitä miinuksia sai myöhästelystä. ja olin kiitettävä oppilas. Kaikki aineet kiitettäviä.
 

Yhteistyössä