Miksei niin moni jaksa mitään?

["höh"]

Lapsilta ei saisi vaatia mitään vaan äidin pitäisi tehdä kaikki.
Mieheltä ei saisi ainakaan kotiäiti vaatia mitään kun mies tuo taloon rahan.
Isovanhemmilla on niin kiire, kun pitää olla aktiivisia kaikissa ikävaiheissa.
Naapuria ei voi vaivata.

Ihmiset eristävät itsensä muista ihmisistä itseriittoisuuden kuvitelmissaan ja sitten kun ne eivät oikein realisoidu, niin alkaa
se vikinä ettei jaksa. Arjen apua muilta ihmisiltä ei voi lähteä hakemaan.

 

[Horuksen silmä]

Jos olisit lukenut mitä mä sulle kirjoitin tarkkaan ennenkuin lähdit kommentoimaan, olisit huomannut että puhuin perustarpeiden tyydyttämisestä. Ruuasta, kodista jne. enkä harrastuksiin viemisestä tai pullan leipomisesta.

Hyvä ihminen, kuka tässä puhuu siitä mitä SINÄ kirjoitit. Käsittääkseni ET ole ap, etkä myöskään ole jokaisen tähän ketjuun kirjoitetun "en ymmärrä miksei jakseta" kommentin takana.
Itse puhun aiheesta laajemmin, ja kommenttini on suunnattu kaikille jotka eivät vaan ymmärrä miksi se veto on ihmisiltä poissa. Se mitä kukakin pitää "itsestään ja lapsestaan huolehtimisena", on kuitenkin aika laaja käsite. Aika monelle se näyttää merkitsevän jotain muuta kun huostaanottoon johtavia seikkoja.

 

["vieras"]

No tätä samaa minäkin olen ihmetellyt kovasti. Tuntuu että ihmiset voivat todella huonosti ja mulle tulee monesti ihan paha olo kun luen näitä Mitäs nyt-palstan kirjoituksia. Ei pitäisi lukea mutta aina välillä tulee luettua. Monilla tuntuu menevän arki kovin rankaksi. Joillakin on varmaan tuo rankkuus ihan todellista mutta on sitten niitäkin joilla taitaab olla asenneongelmia.

Nuoriso tuntuu haluavan asioita heti mulle, tässä ja nyt menetelmällä. Johan nuo kaikki Idolsit sun muut oikein ruokkii tota ajatusmaailmaa. On jäänyt hyvin mieleen yhden nuoren tytön kommentti että miksi haluaa kuuluisaksi. Hän haluaa hengailla ja istua päivisin kahviloissa. Jep, jep ja niinpä niin.

 

["koukku"]

Minulla ei ole lapsia, joten huonoksi äidiksi on turha syyttää. Oma saamattomuuteni johtuu mielestäni tasan siitä, että olen lääkeriippuvainen. Käyttäessäni lääkkeitä olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään. Kun en käytä, olen niin tuskainen ja väsynyt taas vieroitusoireiden takia, etten taaskaan jaksa mitään! Olisi ihanaa jaksaa kuten muut ihmiset.

 

["a.p"]

No minulla nyt kyllä meni vähän ohi se, tarkoitettiinko tässä nyt esimerkiksi harrastuksia ja muuta perheen puuhastelua (esim piparien leipominen) vai ruoanlaittoa ja pyykinpesua. Aloituksessa puhuttiin molemmista.

No eiköhän se riipu perheestä. Mutta ihmettelen kun tuntuu ettei mitään jakseta, ei millään, edes perusjuttuja.
Ja luulis, että joskus olis kiva tehdä jotain extraa, käydä jossain tai vaikka sitten leipoa. Mutta tämä vaihtelee perheittäin, mikä on sitä kivaa extraa. Itse en esim leipomisesta välitä, mutta kyläillään paljon.
Aloituksessa luettelin vaan esimerkkejä siitä, mitä mulle on sanottu tästä jaksamisesta.

 

[jaksamaton]

Mä en tahdo aina jaksaa. Okei, lapsilla on aina puhtaita vaatteita, ruokaa, koira on hoidettu, kestovaippailaan josta tulee ylimääräistä pyykkiä, käydään muskarissa kerran viikkoon, ulkoillaan melkein joka päivä. Mut siinä kaikki. Ei mulla oo yhtään ystävää eikä kaveria joka meillä kävis kylässä, mä en voi koskaan keskustella mistään syvällisestä muiden kuin miehen kanssa. Ainoo aikuiskontakti saattaa olla kaupan kassa moneen viikkoon miestä lukuunottamatta, jos vaikka lapset on sairaana eikä päästä muskariin. Kyllä se masentaa. Päivät on aamusta iltaan sotkua, huutoa, siivoamista, pyykkäämistä, ruuanlaittoa, vaipanlaittoa, pyllynpesua, hampaanpesua, syöttämistä.... ja kierros alkaa aina uudelleen. Eikä mummot hoida lapsia, koskaan eivät oo hetkeäkään katsoneet että olisin päässyt edes synnyttämään kuopuksen mieheni kanssa. Ei jaksanu mummo lähteä ajamaan meille lapsenvahdiksi, matkaa 50 km. Yhteinen aika miehen kans tekis terää edes kerran viidessä vuodessa.