miksen osaa sanoa äidin pyynnöille EI?

[tytär]

Äitini on hyvin dominoiva henkilö. Olen jo aikuinen ihminen, en osaa sanoa äidilleni EI. Nytkin hän pitää isot 60-vuotisjuhlat oman ikäisille ystävilleen ja sukulaisilleen ja tietenkin minut ja siskoni on määrätty suunnittelemaan ohjelmaa, leikittämään aikuisia ihmisiä, leipomaan, koristelemaan juhlatila ja tietenkin siivoamaan juhlien jälkeen. Siihen menee taas yksi viikonloppu ja muutenkin minun pitäisi tulla pienten lasten kanssa juhliin, joissa saunotaan ja varmasti siis juodaan alkoholia. Itse emme kotona juo enkä halua, että lapsemme näkevät sellaista touhua.

Vähän alustavasti yritin sanoa äidilleni, että mitä me siellä juhlissa oikein teemme, koska siellähän on sun ystäviä eikä muita lapsiperheitä. Ja itse asiassa meidät on kutsuttu yksiin toisiinkin juhliin samana päivänä. No äiti tästä taas heitti, että aika kurja juttu jos menette toisiin juhliin, että siinähän näkee kenestä tykkäätte enemmän. Eli suuttui ja loukkantui jo siitä, että tohdin pohtia asiaa ääneen.

Jos sanon, että emme tule, hän loukkaantuu ikihyviksi enkä haluaisi välejä rikkoa. Siskoni on sinkku, muttei hänkään sinne juhliin haluaisi mennä, koska siellä ei ole muita nuoria.

Olemme aina olleet äitimme " tossun alla" ja tehneet kaiken mitä hän pyytää. Sitten taas toisinpäin se tuntuu olevan kiven alla, nimittäin auttaminen. Viime kerralla äitini auttoi nuorimman lapsen ristiäistarjoiluissa ja kahvinkaadossa. Ihan itse siis tarjosi apuaan, mutta juhlien jälkeen tokaisi, että seuraaviin juhliin he tulevat sitten isän kanssa ihan vain vieraina.

Eli minun pitäisi häntä aina auttaa kahden pienen lapsen kanssa, mutta toisinpäin sitten ei.

Onko muilla samanlaisia äitejä?

 

[,]

No voithan sä sanoa äidilles että sä et pidä lasten aikana ryyppäämisestä ja sanoa et tuutte jos siellä ei ole alkoholia missään muodossa, muuten jätätätte väliin. Silloin äidilläs on mahdollisuudet valita eikä voi valittaa jos meettekin toisiin juhliin missä ei sitä alkoholia ole. Ja jos valehtelee siitä niin ...

 

[KiiajaVille]

Mun suhteeni äitiini on varmaan erilainen enkä jättäisi hänen 60-vuotisjuhliaan väliin.

Luulisi että hänenkin juhlansa ovat päivällä "iisit" ja lapsetkin voivat siellä olla. Tervetuliaismaljat varmaan ottavat, se on mielestäni vielä hyväksyttävää pientenkin lasten nähden.
Örveltäminen sitten ihan eri asia.

Jos joudut olemaan juhlaemäntänä niin miehesihän voi lähteä aikaisemmin lasten kanssa kotiin. Tuskin äitisi olettaa että lapsenne on juhlissa koko ajan.

 

[hei2]

juuri noin kun joku tossa jo sanoikin, pistät sen valitsemaan onko tärkeää lasten nähdä juopottelua Voit sitten sanoa että näkee mikä sinulle on tärkeintä, lasten psyyke vai sinun ja kavereidesi juopottelu.
Itselläni on äiti joka suuttuu jos en pidä samoista asioista hänen kanssaan. Todella rasittavaa. Vasta parin viime vuoden aikana olen oppinut sanomaan EI. Esim. vaatteista olen oppinut sanomaat, että "voithan sä ostaa ne mulle jos tahdot, mutta en mä niitä käytä, hukkaan siis menee rahat" ja tästäkin saan kyllä kuulla monesti..

 

[toinen]

Opettele sanomaan EI, se on terveellistä naiselle, äitis pitäis tietää se naisena.

 

[nanna]

Äitisi varmasti loukkaantuu, jos sanot ei, mutta sinun on vain muistettava, että sinulla on täysi oikeus vetää omat rajat siihen, mitä teet ja mitä et. Jos kieltäydyt esim. tuosta juhlakutsusta, tee rauhallisesti ensin selväksi, että rakastat äitiäsi, mutta nyt perheellesi sopii paremmin mennä toisiin juhliin, kun paikalla ei ole ketään muita lapsiperheitä. Sitten anna äitisi raivota, pysy päätöksessäsi ja sano korkeintaan että ei, sinä et arvosta toista vierailupaikkaa enemmän, mutta tämä nyt vain sopii teidän perheelle paremmin.

Kun alat järjestelmällisesti pitää oman pääsi toimien aina rauhallisesti ja aivan kuin kyseessä ei olisi mikään suuri juttu, tilanne voi alkaa normalisoitua vähitellen. Jos joku ihminen ei ota omaa tilaansa, toiset täyttävät sen. Sinun on vain järjestelmällisesti otettava tilasi takaisin. Muista korostaa, että välität äidistäsi ja voit rauhallisesti kieltää syytösten todenperäisyyden jos sellaisia saat (ei, en tee tätä satuttaakseni sinua, ikävä, että tunnet itsesi loukatuksi, se ei ole tarkoitukseni, mutta teemme silti näin), mutta älä anna toisen raivota sinulle ja syyttää sinua loputtomiin, äläkä ryhdy puolusteluorgioihin. Sanot niin kuin asia on kerran, pari, ja se on siinä. Toiset sopeutuvat kyllä vähitellen siihen, että sinä oletkin ihminen, joka saattaa kieltäytyä kaikenlaisista "velvollisuuksista". Jos siitä kuitenkin tulee ylitsepääsemätön kynnys toisille, voi jotain muutakin olla vialla kuin se, ettei sinulle sovikaan tulla juuri tiettyihin juhliin juuri tiettynä aikana.

Nimim. täydellisestä perheen kynnysmattoasemasta noussut