T
tytär
Vieras
Äitini on hyvin dominoiva henkilö. Olen jo aikuinen ihminen, en osaa sanoa äidilleni EI. Nytkin hän pitää isot 60-vuotisjuhlat oman ikäisille ystävilleen ja sukulaisilleen ja tietenkin minut ja siskoni on määrätty suunnittelemaan ohjelmaa, leikittämään aikuisia ihmisiä, leipomaan, koristelemaan juhlatila ja tietenkin siivoamaan juhlien jälkeen. Siihen menee taas yksi viikonloppu ja muutenkin minun pitäisi tulla pienten lasten kanssa juhliin, joissa saunotaan ja varmasti siis juodaan alkoholia. Itse emme kotona juo enkä halua, että lapsemme näkevät sellaista touhua.
Vähän alustavasti yritin sanoa äidilleni, että mitä me siellä juhlissa oikein teemme, koska siellähän on sun ystäviä eikä muita lapsiperheitä. Ja itse asiassa meidät on kutsuttu yksiin toisiinkin juhliin samana päivänä. No äiti tästä taas heitti, että aika kurja juttu jos menette toisiin juhliin, että siinähän näkee kenestä tykkäätte enemmän. Eli suuttui ja loukkantui jo siitä, että tohdin pohtia asiaa ääneen.
Jos sanon, että emme tule, hän loukkaantuu ikihyviksi enkä haluaisi välejä rikkoa. Siskoni on sinkku, muttei hänkään sinne juhliin haluaisi mennä, koska siellä ei ole muita nuoria.
Olemme aina olleet äitimme " tossun alla" ja tehneet kaiken mitä hän pyytää. Sitten taas toisinpäin se tuntuu olevan kiven alla, nimittäin auttaminen. Viime kerralla äitini auttoi nuorimman lapsen ristiäistarjoiluissa ja kahvinkaadossa. Ihan itse siis tarjosi apuaan, mutta juhlien jälkeen tokaisi, että seuraaviin juhliin he tulevat sitten isän kanssa ihan vain vieraina.
Eli minun pitäisi häntä aina auttaa kahden pienen lapsen kanssa, mutta toisinpäin sitten ei.
Onko muilla samanlaisia äitejä?
Vähän alustavasti yritin sanoa äidilleni, että mitä me siellä juhlissa oikein teemme, koska siellähän on sun ystäviä eikä muita lapsiperheitä. Ja itse asiassa meidät on kutsuttu yksiin toisiinkin juhliin samana päivänä. No äiti tästä taas heitti, että aika kurja juttu jos menette toisiin juhliin, että siinähän näkee kenestä tykkäätte enemmän. Eli suuttui ja loukkantui jo siitä, että tohdin pohtia asiaa ääneen.
Jos sanon, että emme tule, hän loukkaantuu ikihyviksi enkä haluaisi välejä rikkoa. Siskoni on sinkku, muttei hänkään sinne juhliin haluaisi mennä, koska siellä ei ole muita nuoria.
Olemme aina olleet äitimme " tossun alla" ja tehneet kaiken mitä hän pyytää. Sitten taas toisinpäin se tuntuu olevan kiven alla, nimittäin auttaminen. Viime kerralla äitini auttoi nuorimman lapsen ristiäistarjoiluissa ja kahvinkaadossa. Ihan itse siis tarjosi apuaan, mutta juhlien jälkeen tokaisi, että seuraaviin juhliin he tulevat sitten isän kanssa ihan vain vieraina.
Eli minun pitäisi häntä aina auttaa kahden pienen lapsen kanssa, mutta toisinpäin sitten ei.
Onko muilla samanlaisia äitejä?