Miksi isäinpäivälahja???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lapseton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lapseton

Vieras
Olen avoliitossa miehen kanssa, jolla on kaksi lasta, olemme siis uusperhe. Meillä ei yhdessä lapsia ole. Kysymys: pitääkö minun onnitella miestäni isäinpäivänä, antaa jokin lahja tms.? Minä itse en todellakaan ole onnittelemassa enkä lahjaa antamassa, ja miksi ihmeessä olisinkaan. Hän ei ole isäni, eikä lapsia yhdessä ole, joten miksi mieheni ""loukkaantui"", kun sanoin, että voin hänen lapsiaan auttaa kahvinkeitossa, mutta muuta minulta ei isäinpäivänä tule.
 
Loukkaantui siksi että kokee sinut perheen jäseneksi ja perheissä on tapana viettää isäinpäivää. Ei se ole niin tarkkaa kenen lapsia ne on, koko päivä on amerikkalaisten kauppamiesten keksimä. Ei sen lahjan tarvitse olla iso, symboolinen osoitus siitä, että haluat kiinteästi olla läsnä hänen elämässään olisi riittänyt. Kyllä naiset kans osaa olla venkuloita. Ei kaikkia asioita pidä ajatella jonkin naistenlehti logiikan tai toimintaohjeiden mukaan!
 
Ehkäpä olisit vain voinut muotoilla sanomasi hieman pehmeämmin... nyt kuulosti hieman töksäytykseltä.

Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi. Isäinpäivänä lapset onnittelevat ja lahjovat isää. Puolison rooli tässä on hyvin pieni ja sitäkin pienempi kun lapset eivät edes ole yhteisiä.
 
Emme ole halunneet pitää yllä perinteitä äitien tai isäin päivästä. Siis omassa perheessä. Silti taivumme isovanhempien vuoksi näihin ""rituaaleihin"". Koemme pakkopullana sen, että vanhempiamme on muistettava ""onnittelukäynneillä"" näinä päivinä, kun kuitenkin tapaamme säännöllisesti muutenkin. Itse isoäitinä enkä äitinä ole kaivannut juuri tiettyinä (äitien)päivinä sen kummempaa huomiota.
Kuitenkin kouluissa lapset tekevät onnittelukortteja ja jopa lahjoja äitien- ja isäinpäiviksi. Toki näistä aidosti ilahtuu. Lapset tekevät korttejaan ja lahjojaan kuitenkin tunteella. Ja toki lasteni ja lastenlasteni muistaminen lämmittää mieltä.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että äitien ja isäin päivät ovat kaupallinen kikka. Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, ettei sinun tarvitse muistaa kuin korkeintaan omaa isääsi tai äitiäsi näin ""merkki""päivinä, jos he vielä elävät.

Keskenämme, mieheni ja minä, annamme lahjat toisillemme ""luonnossa"", jos siltä tuntuu, if you know what I mean...

 
Jos sinulla on isä elossa, muista häntä. Jos ei elä, vie kynttilä haudalle jos mahdollist. Jos et tiedä isääsi, ajattele häntä isänäsi, millainen isä sinulla olisi. That is it.
 
Minä taas periaatteessa olen sitä mieltä että edes yhteisten lasten toinen vanhempi ei ole, se jonka kuuluisi muistaa puolisoaan,, vaan isänpäivänä jokainen muistaa isäänsä.

Käytännössä kuitenkin inhimillisyys ja toisen huomioonottaminen vievät voiton näistä ns. ""periaatteisani"", sillä minä ilahdun kovasti kun mieheni, joka ei ole lasteni isä muistaa minua äitienpäivänä, koska minä olen äiti ja päivähän on tarkoitettu kaikkien äitienjuhlapäiväksi. Hän siis juhlistaa minua äitiyteni vuoksi vaikkei meillä yhteisiä lapsia olekaan.

Toisaalta. Minä muistanhäntä ja lapseni muistavat häntä...siis minun nyk. aviomiestäni, vaikkei hän ole isä kenellekään. Hän onkuitenkin ollut vuosikaudet perheessämme se, joka on isän roolin hoitanut ja isänä ollut lasten kanssa. Minäkin kiitollisena tästä muistanhäntä isänpäivänä. Tätä miestäni, joka ei biologinen isä ole kenellekään, mutta sosiaalinen ja tunnepuolen isä kyllä ja vahvasti.

Lapset sitten muistavat tämän mieheni lisäksi myös biologista isäänsä, minä en. Mutta kaipa hänen nyk. vaimonsa hoitaa sen muistamisen, onhan exäni nykyisen vaimonsa lapsille kuin isä :)


Eiköhän se ole lähinnä tunnepuolen asia, kuka muistaa ketäkin ja milloin ja miksi. kunnioittaaa toisen panosta vanhemmuudessa, eikä pelkkää sperma- tai munasolulastia.
 
Vielä: viemme tietenkin myös kynttilän mieheni isän haudalle ja käymme vierailemassa minun isäni luona, koko perhe, kunhan lapset saapuvat biologiselta isältään, ja hänen isältään :))

Kaupalliseksi emme tätä muistamista tee. Itsetehty kortti, Itseleivottu sydänleivos- tai kakku, ehkä jokin pieni mangneetti jääkaapin oveen tms. mutta ei mitään rahan arvoista, joka korvaisi aidon tunteen. Kynttilä on yhtä kallis kuin näistä muista mikä muu tahansa muistaminen. . Aamukahvit sänkyyn, haleja, pusuja.. runonpätkiä... that's it.
 
Vittumaisimpia päiviä joulun ja äitienpäivän lisäksi on isänpäivä. Ylihuomenna pitää taas aamulla kuunnella makkarin oven läpi, kun perhe koettaa muka puuhailla hiljaa ja tehdä isänpäivän aamukahvia. Antaisivat mieluummin nukkua pitempään - edes joskus.

Sitten tuodaan vuoteeseen likilaskuinen, kotitekoinen täytekakku ja kitkerää, haaleaa kahvia. Lapset laulavat epäviereisesti ja antavat hoidossa pakosta väsäämänsä tökeröt kortit onnentoivotuksiksi. Miksi eivät osaa tuoda vain kylmää olutpulloa, kuten IS:n kyselyssä suurin osa iseistä olisi toivonut?

Vaimo on ostanut jonkun 'trendikkään' neuleen tai krakan, joita ei ilkeä pitää edes pihatöissä. IS:n mukaan isien mielitoive olisi viskipullo!

Kahvin jälkeen ulkoiluvaatteet päälle ja perhe yhdessä kävelylle, vaikka ketään ei oikeasti innostaisi. Sitten syömään ravintolaan ja kukas maksaa? Iskä tietenkin!

Onnea vaan!
 
Moi Iskä! Mäkin luin ton iltapäivälehden kyselyn ja aion toimia sen mukaan: rakas mieheni saa ravintolaillan ja viehättävän, hiukan humaltuneen seuralaisen kanssaan sinne. Etälapsilta tulee kortit tvs. jotka otetaan mielellään vastaan mutta päivää vietetään ISÄN toiveiden mukaan. Miltäs kuulostaa?
 
:) Joo, varmasti on näin. Mutta tuntuisi jotenkin hölmöltä juottaa iskä känniinlasten aikana ja näiden nähden isänpaivänä. Olisi siinä tarhantädeilla puhumista, kun lapset kertoisivat siellä miten isänpäivä meni :)

Voi sen viskipullon ja vaikka Tallinnan matkan hankkia iskälle jonain muuna ajankohtana, kun lapset eivät ole paikalla odottamassa iskän iloista ilmettä ja onnea siitä että he ovat olemassa :)

Jos et kerran perusta isänpäivästä tuon enempää, niin ota se rasituksena, niin kuin teetkin, ja pyydä aikuiselta henkilöltö, joka sinua muistaa se viskipullo, vapaata ja Tallinnanmatka vaikka seuraavaksi viikonlopuksi, jotta saat juhlia isyyttäsi siten kuin haluat.
 
jos lapset niin pieniä, etteivät itse järjestelyistä selviä, onko nyt ylitsepääsemättömän vaikeaa siinä auttaa.

(sori mutta vaikuttaa että isä saanut myötäsi yhden lapsen lisää..)

 
Laitan lasteni isälle ja ex-miehelleni taas lasteni puolesta lahjan kun hän on niin hyvä isä lapsillemme. Hän on tavannut laittaa minulle äitienpäivälahjan lastemme puolesta joka äitienpäivä. Ja huom. lapsemme ovat jo teini-iässä.
 
Amerikkalaista hapatusta kaikki isien-äitienpäivät ym. - meillä ei ainakaan ""juhlita"" - pienenä lapset toi kortit, enää ei - saatikka lahjoja, kakkuja - pah!
 
Fisulle:

Onko mieleesi tullut että on olemassa isiä, joiden ei välttämättä ole pakko korkata sitä lahjaksi saatua viskipulloa heti siinä lasten edessä, eikä heidän tarvitse huitaista koko pulloa naamaan siltä istumalta?

Ankeeta on toi sunkin elämäsi, jos lasten ilo ja onni perustuu vain siihen ettei ""iskällä"" ole viinapulloa käden ulottuvilla.....
 
ai mitäs muuta sinulta tarvittaisiin???

Edes pikkuisen lämpimämpi ja ymmärtäväisempi asenne voisi olla toivomuslistalla.

Ainakin noista kahdesta viestistäsi minulle välittyy kuva aika kylmästä ja vittumaisesta akasta....

 
Toi yks iskä ei edes tykkää lapsistaan kun ei edes tykkää, että ne on vaivautunut tekemään kakun ja kahvia. Taitaa olla se viinapullo sen ystävä. Ei tommosen paskan äijän edes pitäisi tehdä lapsia, jos ei edes kunnioita isänpäivää.
 
Heikki tuosa sano, että se meinaa ostaa mulle isänpäivälahajan. Enhän mää sen isä oo! Kyllä olis kiva ko olis kakaroita. Ei me oo mikään pariskunta, niinkö homoja käski Heikki tuosa seleventää mutta kakarat olis kivoja. Huomena tulis joku lahaja kakaralta jonka se on koulusta tehennyt. Olis tuon Heikin pitänyt sillon aikanahan se Orvokki ottaa, mutta se tuosa huutaa että sillä oli ruskiat hampahat ja henki haisi pahalta. Ukon se Orvokki kyllä sai vaikka Heikki ei sitä huolinnu. Mua ei oo ees kukaan yrittäny ko mää oon niin kauhian pikkunen. Pirun kiva tämä intternetti. Kestää vain niin kauhian kauan kirjottaa.
 
""Iskä"" on kato taas yksi niistä aivottomista jotka opiskelevat elämänohjeita iltasanomista. Eipä siinä paljoa voi taas odottaa. Iskä ei voi olla sitä yhtäkään viikonloppua ilman viinaa kun lapset ovat nähneet vaivaa isänsä huomioimiseksi. Ei häneltä näytä löytävän pään eikä sydämen sivistystä.

Ihania ovat isät, jotka jopa liikuttuvat lasten kolinoista keittiössä, epävireisestä laulusta ja ei-niin-täydellisestä kaffesta. Suurin osa on kuitenkin näitä, pusuja hyville isille!
 
Olisiko onnittelemisesta liikaa vaivaa? Miehesi on kuitenkin isä, vaikkei sinun isäsi olekaan. Kai siitä isyydestä voi onnitella, varsinkin jos se toista ilahduttaa.

Tuskin miehesi mitään kalliita lahjoja tai isoja bileitä haluakaan, varmaan vaan vähän muistamista. Vai onko hän sanonut haluavansa nimenomaan lahjaa? Onnittele häntä ja halaa kaupan päälle, keitä hyvät kahvit. Eiköhän siinä ole ihan riittävästi miehenkin mielestä.

 
Mies lastensa kans sukuloimassa. Ajattelin lähettää textiviestin ja onnitella. Hyvä, et lapset hänellä tänä vkonloppuna. Vuosi sitten hän vietti sitä mun kans. Exllä ei leikannut kuinka tärkeää isyys on.
 
Tää nimimerkki Iskän kirjoitus erottui selkeesti pelkäksi provojutuksi ja todennäköisesti naisen kirjoittamaksi. Jotenkin niin kliseisesti kuvattu, että huvittaa. Kaikki elementit mukana, joita näissä yhteyksissä on jo kuultu sadat kerrat. Likilaskuista kakkua myöten.

(Kuinka moni mies muuten tietää käsitteen ""likilaskuinen kakku?"")

Ja miten juuri keitetty kahvi olisi kitkerää ja haaleata? Eikös se sitä samaa kahvia ole, mitä aina muutenkin aamuisin juodaan?

Lapset laulavat epävireisesti. Joopa joo, kukahan oikea isä tosisaan tällaista kirjoittaisi? Koskas se pienten lasten yhteislaulu niin sointuisalta kuulostaisi, silti kaikki vanhemmat kuuntelevat omien lastensa antaumuksella esitettyjä lauluesityksiä hyvinkin ihastuneesti. Niitä jopa videoidaan ja säilytetään muistona.

Tökeröt onnittelukortit? Siis lasten itsensä tekemät????

Ei mene läpi tämä yritys. Täytyy olla joku katkera lapseton nainen, joka inhoaa isien ja lasten välistä yhteyttä ja yhdessäoloa, joka tämän kirjoituksen tänne sepusti. Ettei olisi joku ns. toinen nainen, joka vihaa sitä, että mies antaa aikaansa myös vaimolleen ja lapsilleen.
 
Nuorilta naisilta puuttuu näköjään kokonaan ns. tilannetaju elämästä. Kun mitään arvoja ei ole, tulos on tämä. Oikein kysytään, että ""pitääkö minun onnitella...""

Eikö oma sielun- ja mielentila mitään kerro? Täytyykö ulkopuolisilta ihmisiltä kysyä, miten oman perheen sisällä käyttäydytään???

Eikö ihminen tunne omaa perhettään ja omaa puolisoaan niin paljon, että tietää, mitä mikäkin asia kenellekin merkitsee, tulisiko asia huomioida vai ei jne? Miten on mahdollista, että asutaan ja eletään yhdessä, jopa aivan ilmeisesti rakkauden perusteella, ja sitten ollaan kuin hoo-moilasia jonkin tällaisen asian edessä? Toista ei haluta millään muistaa eikä huomioida, kun se nyt ei kerta kaikkiaan KUULU minulle, jääköön sitten vaikka ilman mitään. Ja omasta puolisosta on kyse.

 
""Nuorilta naisilta puuttuu näköjään kokonaan ns. tilannetaju elämästä. Kun mitään arvoja ei ole, tulos on tämä. Oikein kysytään, että ""pitääkö minun onnitella...""


No itse en ole nuori nainen enää, mutta JOS olisin tilanteessa että miehelläni olisi jonkun exänsä kanssa lapsia, niin ei kyllä tosiaankaan ole minun asiani tätä miestä onnitella. Tosin en kyllä ketään ""lapsellista"" huolisikaan...
Ja tosiaan kaikki nää äitien, isien ja naistenpäivät on ihan huuhaakeksintöjä.
 

Yhteistyössä